Jarmo Virmavirta

Jääkiekko on organisoinut aatteen voitoksi

Mikään ihme ei ole, että jääkiekon MM-kisojen lippujen hinnasta syntyi meteliä. 150 euroa jääkiekko-ottelusta on ilman muuta liikaa. Samoin 500 loppuottelusta. Siis tavalliselle tallaajalle, en puhu jääkiekkofaneista. Veikkaajan Vesa Rantanen iski selvään saumaan, vaikka lähestyikin asiaa enemmän populismin kuin hyvän toimittamistavan elkein.

Silti tietenkin on rehellistä havaita, että näilläkin hinnoilla katsomot lienevät koko lailla täynnä.

Minua nämä hinnat eivät hetkauta. En maksa jääkiekko-ottelusta lähelläkään näitä hintoja. Sofi Oksasen Puhdistus-oopperasta maksoin siinä 90 euroa, sekin tuntui paljolta. Mutta kokemus oli rahan arvoinen. Jääkiekossa koen elämyksiä katsellessani Rauman Lukon matseja tai Tapparan junioriotteluita. Kaksi pojanpoikaa pelaa tamperelaisten paidoissa. Juniorimatsit ovat ilmaisia, Lukon otteluihinkin pääsee muutamalla kympillä. Mieluimmin katson ne Raumalla, jossa kirjailija Tauno Koskela opetti minua talon tavoille: aina kun raumalaiselle vihelletään jäähyä, on noustava nyrkki pystyssä ylös ja huudettava "nuija, nuija".

Kaikki Suomen MM-ottelut aion katsoa televisiosta. Se riittää minulle, vaikka ihmettelenkin kuinka Yle on voinut ajautua sivuraiteelle urheilun keskeisimmässä tapahtumassa.

Sen verran olen viime vuosina seurannut jääkiekkoelämää, etten kuitenkaan hirveästi ihmettele korkeita lippujen hintoja. Jääkiekko on jo junioriasteelta asti ammattimaisesti järjestettyä puuhaa. Yhdellä jos toisella joukkueella on jo omat koulutusjärjestelmänsä kuten Raumalla "Lukko-Akatemia". Nuoret kiinnitetään lajiin varhain ja tarjontaa on yllin kyllin. NHL siintelee poikien silmissä, vaikka vain pari kolme ikäluokasta yltää siihen. Mutta järjestelmä vaatii joka portaassa rahaa. Kaikkea ei voi ottaa perheiltä, jotka ovat kuitenkin järjestelmän ydin. Tulolähteitä ei niin paljoa ole. Kale Kummola on huolehtinut tästä puolesta varmaan kiitoksen arvoisesti.

Urheilullisesti on merkityksellisintä, että jääkiekon järjestelmät ovat valovuoden edellä muiden lajien koulutus-, valmennus-, ottelu- ja markkinointijärjestelmiä. Se ei ole ihan itsestään syntynyt, eikä ainoastaan liigan ja jääkiekkoliiton panostuksinkaan. Perheiden panos on organisoitu järjestelmäksi, vapaaehtoisen työn määrä uskomaton, mutta organisoitua. Maassa on myös 250 jäähallia, mikä voisi kelvata kuntauudistuksen jälkeiseksi kuntien luvuksi ja jaoksikin. Kuntien rahoilla niitä on tehty.

Samaan aikaan kun jääkiekko on kasvanut suomalaisten ykköslajiksi ovat vanhat kuninkuuslajit, erityisesti yleisurheilu ja hiihto taantuneet takapihojen huviksi. Ero on tässä: yksilölajeissa nuorisotoiminta jää irralliseksi, systeemin rahoitus ontuu. Niillä on edessään pitkä tie, jos aikovat vielä joskus huipulle. Onneksi mallina on jääkiekko, jonka järjestelmistä on kaikille oppimista, vaikka ei suoraan niitä voikaan kopioida. Yksilölajien ongelma on, että lahjakkaimmat suuntautuvat sinne missä resurssit ovat parhaimmat ja julkisuus suurinta. Jos muut lajit aikovat kilpailla jääkiekon kanssa, tarvitsevat ne ensiksi asialle kokonaan vihkiytyneitä ihmisiä. Sellaisia kuin Jukka Uunila, josta vastikään on ilmestynyt elämäkerta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Kalle Kuusivuori

Lätkä on tyhmän ihmisen peli. Lippujen hinnat sen todistavat.

Jaakko Tuononen

Kaikki ns. "huippu-urheilu" on jotenkin sairasta. Miksi joku katsoo, kun joku toinen juoksee tai hyppää jne? Itse ymmärrän liikunnan tärkeyden ja sen, että nuorisoa pitää todella yrittää saada liikkumaan.

Nyt, kun itselläni on todettu iskias, niin voin liikkua vain polkupyörällä. Se ei kipeytä selkää - olen siitä kiitollinen.

Minua suorastaa kylmää, kun katson esim. haastatteluja jääkiekosta jne. Miten hirvittävän vakavasti kaikki asian ottavat - siis urheilun. Hei haloo, eikö urheilu olekaan leikkiä?

Kuntoliikunta ei sen sijaa ole leikkiä, vaan todella, todella tärkeä asia. Ja aina käännän kanavaa kun tulee telkusta jotain urheiluohjelmaa. Voiko olla mitään lapsellisempaa. Ja samat jutut kelataan valtakunnan uutisissa moneen kertaan joka päivä. Onko siinä mitään järkeä? Pitääkö meidän OIKEESTI tietää, mitä nämä pelipellet tekee?

Juhani Kahela

Jukka Uunila olikin urheilumies sieluun asti. Ilkka Kanerva on ja oli oman edun härski tavoittelija ja se näkyy yleisurheilumme surkeassa tilassa. Niin ja käräjäoikeuden päätöksessä.

Kun jääkiekko saa rahansa televisioinneista, niin nyt oikea ratkaisu olisi lopettaa jääkiekon tukeminen verovaroista. Verojani sai käyttää jääkiekon tukemiseen siihen asti, kun verojeni vastneeksin veloituksetta sain nähdä mm. MM-kisat.

kati sinenmaa

Ai niinkö se olikin? Minusta se oli päin vastoin;

Jääkiekossa voitto organisoitu aatteeksi.

Sen aatteen periaatteeseen kuulu, että vastustajaa hakataan, mollataan, pilkataan -- ja Voittoaate pitää sitä hyveenä.

Nyt Jääkiekkoilun Aate on levinnyt myös muuhun yhteiskuntaan;
Suvaitsevaiset hallitsevat voittoaatteen vallan mainiosti; He voivat taklata, pilkata mollata suomalaisia miten tahansa, ja se on heidän mielestään hyve, mutta auta armias vaka vanha väinämöinen, jos joku on taklannut laillisesti suvaitsevaisen, niin heti on tuomaripeliä :(

Käyttäjän 98765sp kuva
Simo Perttula

Ensiksi sinulli Jarmo "penaltti! ja keltainen kortti? Olet syntynyt Kullaalla ja vaikuttanut myös Harjavallassa. Kannatat maan toiseksi parasta joukkuetta? Jotta välttyisit punaiselta kortilta, sinun on heti siirryttävä Porin Ässien faniksi. Ässät on se jossa kaikki toiminta tapahtuu kodin uskonnon ja isänmaan hengessä. Siellä ei mm. tyydytä vain huutamaan "nuija". Siellä on aina siinä huutojen lomassa heitetty kentälle kättä pidempää. Tarvittaessa vähän huitaistu tuomaria tai vastapuolen pelaajaa?
Juniorit pitävät aina huolen ensin koulusta. Sitten noin 12-13 vuotiaana valitsevat mielilajinsa. Muuten elämä on pilalla, kun ei osaa jääkiekkoa eikä opinnot suju liian varhaisen ammattimaisen harjoittelun vuoksi? Voimaharjoittelu ja yleisurheilun eri lajit pitävät lapset kunnossa koulua varten, ei jääkiekkoa varten. Näitä hyveitä kunnioitetaan Porissa eniten, ja tokana Raumalla. Vähiten ne ovat arvossa Tampereella? Mutta nyt seuraamme Leijonia kotisohvalta. Veikkaan kultaa!

Pekka Manner

Ja vielä kun lätkä on aikalailla doping-vapaa ja ei tartte nääs pelätä niitä noloja urheilupomojen tiedotustilaisuuksia teemalla: "Ykän näytteestä on löydetty jotain omituista"!

Se on siinä!

Toimituksen poiminnat