*

Jarmo Virmavirta

Väärästä johtopäätöksestä syntyi hyvä kirja

Viime viikolla ilmestyi Riikka Kämpin ja Jussi Lähteen kirja "Sydänten presidentti". Se kertoo Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjasta kiehtovia tarinoita, jotka viestivät kampanjatiimin ja laajemminkin kampanjaväen innostuksesta. Uutiskynnyksen ylittämiseen välttämätöntä skandaalinkäryä löytyy Vihreitten puoluesihteeri Laturin kummallisesta stalinistisesta käyttäytymisestä ja uhkauksista lopettaa vaalituki, ellei kampanjasta ala löytyä puhtaampaa vihreää.

Pekka Haaviston kampanjassa olikin riittävästi aineksia kirjaan. Ristiriita ehdokkaan taustan ja tämän päivän arjen vaatimusten välillä on kiehtova: radikaali tausta edellyttää konservatiivista kampanjaa. Kirjan kiinnostavuutta lisää se, että siinä käsitellään myös muiden ehdokkaiden tekemisiä, erityisesti tietenkin Niinistön kampanjaa. Sävy on kunnioittava, mutta yllättäen Jussi Lähde arvostaa myös Paavo Väyrystä.

Herkullinen on myös Marimekon suunnittelijan luonnehdinta Lipposesta: "Puku päällä Lipponen näyttää aina siltä, että hän olisi valmis koska tahansa juoksemaan muovikassi kädessä Hakaniemeen, pakoon tätä kaikkea". Niinhän sitten kävikin, paitsi että Lipponen surullisessa todellisuudessa pakeni Töölööseen.

Tarinoiden ohella kirjasta löytyy riittävästi oikeaa analyysia. Lähteen ohella sitä tekevät muutkin, mm. Anssi Kela: Vaaleissa olivat vastakkain realismi ja idealismi, mutta realismiinkin liittyi unelma. "Niinistöön kohdistuva unelma on se, että Suomen etua ryhdyttäisiin ajamaan jämäkästi". On siinä haastetta presidentille, jolta parlamentaarinen koneisto haluaa viedä lopunkin vallan.

Tekijöiden mukaan Haaviston menestyksen salaisuus oli "henkisesti lämpimämpi Suomi" tavoitteena. Varmaan he siinä ovatkin oikeassa. Sekin haaste kohdistuu sitten Niinistöön, jonka pitäisi kyetä löytämään jotain konkreettista tällaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Varmaankin jopa Sydänten presidentin tekijät uskovat, että Niinistöllä on siihen paremmat edellytykset kuin Haavistolla. Monet seikat puhuvat sen puolesta, että voittajan kannattaisi pohtia paljon tätä asiaa. Tai oikeastaan se on voiton jälkeen hänen velvollisuutensa.

Siis: Sydänten presidentti on ihan hyvä johdatus tämän päivän Suomen poliittisiin pohjavirtoihin. Hyvin koottu, hyvin kirjoitettu. Yksi suuri mutta siinä kuitenkin on: Haaviston menestys ei ollut ollenkaan niin häikäisevä kuin tekijät uskovat. Päin vastoin. Kaikista suoran vaalitavan presidentinvaaleista toiseksi jääneen tulos oli huonoin. Niin Rehn, Aho kuin Niinistökin olivat viittä vaille voittoa, Haavisto ei lähelläkään. Eikä kysymys ollut edes lähtökohdista, ainakin Rehn ponnisti Haavistoa alempaa. Mutta silti kirja kelpaa kampanjaoppaaksikin, se menee pelkkää pintaa syvemmälle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Missä kansalainen voisi riitauttaa tuon "sydänten presidentin"? Minusta käsite on, kuten karjalaisittain sanotaan, ätläkkä. Jussi Isotalo ehti tällä palstalla kirjan jo arvioida, ja hän muistaakseni otsikoi "Sokeriin säilötty vaalitappio". Niinistö on siis Tasavallan, ja Haavisto muka sydänten presidentti - argh.

Panu Laturin osuutta lienee painotettu draamallisista syistä. Pitäähän tarinassa roisto olla, eikä vaalit voittanutta nykyistä valtionpäämiestä voi siihen rooliin istuttaa. Kuten murhaajaksi osoittautuu hovimestari, on Haaviston kampanjan konna omasta leiristä. Klassista!

Vielä Lipposesta. ".. näyttää aina siltä, että hän olisi valmis koska tahansa juoksemaan muovikassi kädessä Hakaniemeen --- Lipponen surullisessa todellisuudessa pakeni Töölööseen." Kyllä, kädessään kuitenkin paperikassi, kuten Heikki Saukkomaan 1.3.2012 klo 13.10 ottama kuva todistaa. http://hs12.snstatic.fi/webkuva/oletus/560/1305556...

Heikki Ojala

hieno tyyppi tuo Laturi, toivottavasti jatkaa mahdollisimman pitkään tehtävässään.

Toimituksen poiminnat