*

Jarmo Virmavirta

Kuntavaalit: Syylliset palkittu, syyttömät rangaistu

Yhdet vaalit on taas käyty. Tulosten tulkinta ei eroa paljoa vanhasta tarinasta, jossa lopuksi syylliset palkitaan ja syyttömät rangaistaan. Hävinneiden puolueiden puheenjohtajat näyttävät iloista naamaa, voittaja on tyytymätön.

Suurin häviäjä ei kuitenkaan ollut Juttu Urpilaisen Sdp, vaikka sillekin tulos oli katastrofi. Puolue on edelleen alamäessä, jolle ei loppua näy. Kokoomuksen valtuustoryhmissä tapahtui suurta uudistumista, mutta demareilla uudistus jäi Turun Aimo Massisen varaan. Ei hän vielä ole edes 70-kymppinen, joten aikaa siis vielä on.

Demareitakin enemmän näissä vaaleissa kärsi demokratia. Äänestysprosentti oli katastrofaalisen alhainen. Erityisesti kaupunkikeskuksissa äänestettiin huonosti.

Vantaalla uurnille ehti 51 prosenttia äänioikeutetuista. Samaan malliin meni Oulussa, Kajaanissa, Lahdessa, Kuopiossa. Paljon parempaa ei ollut Turussa tai Tampereella. Kinnulassa äänestysaktiivisuus oli 84 ja Keminmaallakin uurnilla kävi 66 prosenttia. Maalaiskunnissa oltiin valppaampia, Kepun koneisto oli taas kunnossa. Siksi Sipilän kannattaa iloita. Se tietää seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen hyvää, vaikka vielä nyt tuli nokkiin jotakin 50.000 ääntä kuten kokoomuksella ja demareillakin.

Mutta miksi äänestäminen ei houkutellut. Kolme asiaa kannattaa ottaa esiin.

1) Kuntakartta, jonka hallintoministeri Henna Virkkunen piirsi kuntauudistuksen aluksi. Se tuhosi kuntauudistuksen. Kardinaalivirhe saattoi viedä myös Virkkuselta kokoomuksen puheenjohtajuuden, joka tulee jakoon, kun Katainen lähtee Brysseliin komissaariksi.

2) "Sosiaali- ja terveysministeriön palvelurakennetyöryhmä valmistelee sosiaali- ja terveyspoliittiselle ministerityöryhmälle vuoden loppuun mennessä tarkennetun esityksen sote-palveluratkaisuksi." Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson puhuu muutaman muun kielen lisäksi ilmeisesti sujuvasti suomea, mutta ei siitä kukaan mitään selvää ota. Kardinaalivirhe sekin, ellei se sitten ollut tarkoituksellista.

3) Hallituspoliitikkojen lisäksi television vaaliohjelmissa puhutaan kaikesta muusta kuin kunnalliselämän konkreettisista kysymyksistä. Vuosiin ei ole lisäksi nähty sellaista sekamelskaa kuin näiden vaalien edellä kuvaruudussa. Pohjanoteeraus oli viimeinen huutokauppa TV 1:ssä. Se ei todellakaan selvittänyt, vaan sekoitti. Hannu Lehtilää tuli ikävä. Olisi hyvä, jos Ylessä edes joku alkaisi taas pitkän tauon jälkeen ajatella ohjelmia.

Lisäksi uutistoimituksissa kannattaisi miettiä, mikä kunnallisvaaleissa on tärkeintä. Se ei ole prosentit, vaan paikkajakautumat. Tähän mennessä lähes huomiotta on jäänyt, että persujen sordiino päällä saatu menestys sotkee monessa kunnassa vanhat kuviot.

Mutta oli siis vaaleissa voittajiakin. Suurin oli kai vanhaan tapaan alueellinen lehdistö. Kaikista facebookeista huolimatta mainonta suuntautuu paperilehtiin. Siinä kisassa broadsheetit voittavat kyllä mennen tullen tabloidit. Vaalimainonnalla on alamäessä olevalle lehdistölle suuri merkitys. Joten kyllä vaaleilla sittenkin edistetään demokratiaa. Tuskin yksikään lehti kuitenkaan peruu tabloidiin siirtymispäätöksen. Eikä sote-uudistusta tai kuntarakennemalliakaan laiteta uusiksi. Tällä menolla äänestysprosentti olisi jossain 40 prosentin tuntumassa, jos uudet kuntavaalit järjestettäisiin puolen vuoden päästä.

Neljä varmaa johtopäätöstä kuitenkin voi tehdä:

1) Keskustan itsetunto nousi, puolue ei vieläkään ole iltaruskossaan.

2) Soini oli suurvoittaja, mutta menestys jäi ikään kuin reserviin. Mahdollista on, että lupaus lunastetaan seuraavissa eduskuntavaaleissa.

3) Jos kokoomus ei lopeta yleistä hölinää uudistamisesta, kääntyy kannatuskäyrä uudelle uralle. Eikä se ole nouseva.

4) Demareilla on edessään korpivaellus, mutta puheenjohtaja ei sitä kohtaa. Hänhän vaeltelee Euroopassa sellaisissa kaupungeissa, joissa lamasta ei näy merkkiäkään.

Jyrki Kataiselle tulee tuskallinen hallituskauden loppu, kun demareilla ei ole varaa yhteenkään kompromissiin.

Mutta: Soinin menestys kertoo, että demokratia siis kuitenkin toimii. Tehoa se kaipaa, mutta eihän kaikkea voi saada.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Virmavirta, siteeraat tarinaa väärin.

Se menee niin, että syyllisiä etsitään, syyttömät ammutaan, mutta ne palkitaan, jotka eivät osallistuneet.

Näin kävi tässäkin vaalissa - joka sivumennen sanoen oli minulle kolmaskymmenes kolmas.

Masokisti?
Kyllä, mutta en S/M.

Olli Pusa

Keskusta menestyi yli odotusten. Toisaalta sen uusi puheenjohtaja Sipilä ei ole leimautunut ainakaan vielä perinteiseksi poliitikoksi. Siis keskustan menestyksessäkin on ripaus uuden kaipuuta.

Keskustan menestys peittää sen suuren ongelman. Se on yhä voimakkaammin maaseudun puolue. Vaalimenestyksen huumassa on jätetty huomiotta, että suurissa etelän kaupungeissa keskustan valloitusyritys on totaalisesti epäonnistunut. Siihen on panostettu paljon ja tulos on nyt näkyvillä.

Maaseudun puoleen perillinen perussuomalaiset taas onnistuivat kohtalaisesti etelän kaupunkinen valloituksessa. Ehdokasmäärään ja ehdokkaiden tunnettuuteen suhteutettuna perussuomalaisten menestys oli linjassa, mutta suurin jytky jäi tulematta. Potentiaaliset ääänestäjät nukkuivat. Eivät uskoneet perussuomalaisten äänestämisellä olevan merkitystä.

Olen samaa mieltä, että vaaleissa hävisi demokratia. Kun Vantaalla äänesti 51%, ollaan lähellä tilannetta, jossa vähemmistö valitsee valtuustot. Missä purkautuu ihmisten tyytymättömyys, kun sille ei löydy kanavaa demokraattisesta koneistosta? On mahdollista, että tuosta ei hyvä seuraa.

Demarien tulos oli surkea. Kasvoja voi pestä sillä, että gallupit lupasivat kauheampaakin. Osasyy pelastukseen saattoi olla äänestysprosentissa.

Kokoomus kärsi tappion, vaikka sille on aina perinteisesti alhainen äänestysprosentti ollut eduksi. Kokoomuksen sisällä on valtavaa kiehuntaa ja tyytymättömyyttä. Se ei vielä ole löytänyt kotia muualta ja kokoomuksen äänestäjissä nukkuminenkaan ei ole "vaihtoehto".

Tapio Neva

Puheenjohtaja Sipilä korosti yhdessä tekemisen uutta löytymistä. Puheenjohtaja yksinkertaisesti laittoi varapuheenjohtajat töihin eikä yrittänyt olla itse koko Suomen Keskusta.

Johtamisen malleja onkin hyvä hakea kilpailukykyisestä vientiteollisuudesta eikä kuvitella, että Suomessa mainostoimistot voisivat keksiä jotain normihurmosta parempaa, puhuvia päitä ja televisiolle meikattuja kasvoja.

T. O. N.

Tapio Neva

" Toisaalta sen uusi puheenjohtaja Sipilä ei ole leimautunut ainakaan vielä perinteiseksi poliitikoksi."

Suomen Keskustan Rovaniemen puoluekokouksen aikana eivät monet pitäneet puheenjohtaja Sipilää poliitikkona ensinkään.

Tämän huomaa tyylistä. Jokainen ammattipoliitikko on kuin näyttelijä, joka rakastaa omaa rooliaan, puhuu mieluummin itse kuin johtaa puhetta ja varmistaa, että muukin puhuvat osansa, sekä rakentaa itsestään karismaattista liikkeen johtajaa.

Samanlaista narsismia on jokaisella toimialalla, jossa tuote on se yksilö: toimittaminen, urheileminen ja taide.

Sen sijaan yritysjohtaja, liikkeenharjoittaja, panee myös muut töihin, jos onnistuu demokraattisessa puolueessa pakottamaan heidätkin töihin.

T. O. N.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

JV: "Olisi hyvä, jos Ylessä edes joku alkaisi taas pitkän tauon jälkeen ajatella ohjelmia."

Totta puhut. Sen jälkeen kun kokoomus otti niskalenkin Ylestä, siellä on ajateltu vain rahaa.

Tapio Neva

SDP säilytti asemaansa Yleisradion kokoomuslaistumisesta huolimatta. En usko, että esimerkiksi kenialainen Mannerheim on kokoomuslaiten konservatiivien aikaansaannos, vaan pikemminkin stubbististen liberaalien tai punavihreiden toveritoimittajien.

Sosialidemokratia ei Yleisradiossa lopu koskaan. Siitä pitävät huolen euroliberaalikokoomuslaiset, joiden punaisena johtotähtenä on sininen eurosisalidemokratia tavalla, joka sosialidemokraattejakin hirvittää.

T. O. N.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

"Kuntakartta, jonka hallintoministeri Henna Virkkunen piirsi kuntauudistuksen aluksi. Se tuhosi kuntauudistuksen. Kardinaalivirhe saattoi viedä myös Virkkuselta kokoomuksen puheenjohtajuuden, joka tulee jakoon, kun Katainen lähtee Brysseliin komissaariksi."

-----------------------
Suattahan tuo olla noennii, mutta suattahan tuo olla toisennii.

Olli Rehnin jälkeen Suomen ei ole mahdollista saada komission varapuheenjohtajan
tasoista vakanssia ja mitenkä se jatkossa menikään, tulee niitä komisssionääreja joka jäsenmaalle edes jatkossa. Suomen asemaa heikentää tämä viime aikojen änkyrointi ja talouskomisssaarin tasoista vakanssia Suomelle tuskin tulee, ellei Olli Rehn jatka.

Että eipä mennä vielä ennustelemaan yhtään mitään.

Tuskin Virkkusesta tule seuraavaa kokoomuksen puheenjohtajaa.

P.s. Tämä viimeinen TV-väittely viime torstaina oli kyllä surkea mölyohjelma
yleisö ml.

Tapio Neva

"Tuskin Virkkusesta tule seuraavaa kokoomuksen puheenjohtajaa."

Kuka järki-ihminen ehdoin tahdoin pyrkisi Kansallisen Kokoomuksen puheejohtajaksi, jos on tarjolla virkanimitys ylijohtajaksi, kansliapäälliköksi tai hätätapauksessa vaikka sivurekrytointina suurlähettilääksi?

T. O. N.

Jouko Koskinen

Kataisen ripaskan teennäisyys ei vakuuttanut. Siellä Wille & Co puhaltaa niskaan.

Oikealla olisi tilaa mutta vasuriyle hallitsee ilmatilaa kun rahoitus on turvattu.

Tapio Vehmaskoski

Äänestäjien ja demokratian halveksinta lienee yksi syy politiikan alamäkeen ja äänestämättömyyteen. Tyypillinen esimerkki "Harry Potterimme" 4,5 % kannatuksella töksähdys:

"....minä en ainakaan halua jytkyä...." jne.

Tämä lausahdus kuitenkin tarkoittanee itseasiassa mielipidettä äänestäjistä, jotka ovat erehtyneet äänestämään "väärin". Siis "Harry Potterimme" käsitystä demokratiasta?

Käyttäjän LauriViljanen kuva
Lauri Viljanen

Hyvä ruodinta Virmavirralta. Hallituksen osuus yleensä jäi tosin vähiin .Eihän sitä kannata ruveta kurria separoimaan . Kyllönen ja Arhinmäki ainoita joilla on ollut ministerin otteet. Loput joutaa historian roskapönttöön.

Heikki Porkka

Kiitos Jarmo Virmavirralle asiallisesta ja hienosti perustellusta kirjoituksesta.

Uskon vahvasti, että tulevaisuudessa menestyvät sellaiset poliittiset liikkeet, joissa pyritään rehellisyyteen.

"Kansantuomioistuin" on siirtynyt voimakkaasti nettiin. Siellä kaivetaan totuus esiin. Tällä hetkellä vielä välillä hieman ontuen, mutta uskon, että tiedotus- ja propagandatoiminta netissä on vain kasvamaan päin.
Monenlainen verkottuminen johtaa siihen, että ihmiset saavat loppujen lopuksi selvyyden siitä, kuka puhui tai kirjoitti totuudenmukaisesti.

Myös median on muututtava avoimemmaksi (=länsimaistuttava aidosti) ja vähemmän poliittista johtoa nuolevaksi.
Positiiviset ja negatiiviset asiat poliittisen elämän kaikilta sektoreilta tulee kertoa rehellisesti. Ihmisillä täytyy olla oikeus tietää asioiden todellinen laita, jotta he ymmärtävät kuka oikeasti ajaa heidän asioitaan.

Näissä vaaleissa oli silmiinpistävää se, että vastuusta toitottavat puoluejohtajat piilottivat kaiken merkityksellisen poliittisen pölhöpopulismin sisään. Mitä hemmettiä sote tarkoittaa tavalliselle tallaajalle? Ei yhtään mitään. Sen sijaan terveyskeskuksen tai sosiaalitoimiston palvelut tarkoittavat. Siitähän sotessa on kyse, mutta nyt tuo viesti jäi hämärän peittoon.

Toimittajilta toivoisi vaalien kynnyksellä rehellisyyttä, eli sitä, että he suhtautuisivat kriittisemmin poliitikkojen puheisiin. Tarttuisivat heti kiinni, jos havaitsevat, että nyt mentiin totuuden muuntelun puolella.
Myös kokeneiden poliitikkojen väistely ja kiertely olisi helppo saada aisoihin keskeyttämällä poliitikon puhe ja pyytämällä häntä vastaamaan esitettyyn kysymykseen. Ei tämän pitäisi niin vaikeaa olla, miltä nykyisin näyttää. Vastausta voi ja tulee pyytää niin kauan, että se saadaan. Nykyisin tyydytään katselemaan pyörein silmin kuinka poliitikko jaarittelee ummet ja lammet vastuunkannosta, meidän puolueemme tärkeydestä ja siitä, kuinka olemme huolissamme siitä ja tästä. Tätä samaa höpötystä harjoitetaan lähes kaikissa puolueissa.

Nuorissa voi olla voimaa, mutta ainoastaan silloin, jos he eivät ryhdy matkimaan vanhan tyylin poliittista puheenpartta. Valitettavasti useimmat nuoret pilaantuvat puolueiden sisäisessä jauhavassa myllyssä, jossa he oppivat kieli keskellä suuta puhumisen taidon. Oman mielipiteen sanomisen uskallus katoaa ja nuori on valmis paketoitavaksi muottiin, jossa kaikki muut häntä ylemmällä poliittisella tasolla jo ovat.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Hyvän kommentin on Porkka esiin kirjannut.

Ja tämä huoli minullakin:

"Nuorissa voi olla voimaa, mutta ainoastaan silloin, jos he eivät ryhdy matkimaan vanhan tyylin poliittista puheenpartta. Valitettavasti useimmat nuoret pilaantuvat puolueiden sisäisessä jauhavassa myllyssä, jossa he oppivat kieli keskellä suuta puhumisen taidon. Oman mielipiteen sanomisen uskallus katoaa ja nuori on valmis paketoitavaksi muottiin, jossa kaikki muut häntä ylemmällä poliittisella tasolla jo ovat."

Tapio Neva

"Ken tietä seuraa, se tien on vanki. Vapaana on vain umpihanki."

- Kaarlo Kramsu

Sosiaalinen keksiminen perinnäistapojen ohi on vaikeaa... Jokainen nuorisopoliitikko sosiaalistuu puolueeseensa tai ajautuu syrjään. Minusta paras sosiaalistuja kuokkavieraiden puolelta on puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Hänen populismiaan on ilo seurata.

T. O. N.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #37

Pitkän tauon pitänyt Tapio Neva on näköjään entisellään, ja virittelee lukijoille kulturelleja knoppeja. Epätarkka runositaatti on merkitty Kaarlo Kramsulle, joka ehti kuitenkin olla puoli vuosisataa vainajana ennen kuin Aaro Hellaakoski kirjoitti:

"Tietä käyden tien on vanki
vapaa on vain umpihanki"

Tapio Neva Vastaus kommenttiin #45

http://fi.wikisource.org/wiki/Kaarlo_Kramsu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarlo_Kramsu
http://oulu.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/kramsu/va...

Kramsu tosiaan kuoli 39-vuotiaana Kuopion Niuvanniemessä. Hellaakoski kirjoitti aiheesta.

Tämä muistikuva siitä, että Kramsu olisi ollut ensimmäinen, on muistikuva, jonka lienen poiminut jostain lähteestä. Olisiko Hellaakosken säe toisinto vai onko Hellakoski todella ensimmäinen, joka olisi kirjoittanut valinnanvapaudesta samaan sävyyn?

T. O. N.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #47

Samaan tyyliin Eino Leino:

"...
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, -
mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen,
joka outoja onnen vaiheita käy
eikä tiedä, miss oikea, väärä.
..."

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #53

Just! Hyvin ne entiset jätkät osasivat runoilla. Mutta puolensa modernilla lyriikallakin:

"Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen
olen ajanut hiomavaunulla sumuisena aamuna"

Ultra Bra: Minä suojelen sinua kaikelta, teksti ilmeisesti Anni Sinnemäen.

Pentti Juhani Järvinen

Puoluelaitos vaatisi tosiaan Suomessa uudistusta, joka jäi juuri Suomessa tekemättä, kun NL sortui ja sen suhteiden ylläpidon tuomat pakolliset liturgat ja valheet menettivät merkitystään. Mutta uudistuksen toinen puoli olisi media, sekä lehdistö että Yle, jotka nekin kompuroivat yhä noissa liturgisissa sovinnaisuuksissa, karmeassa tietämättömyydessään.

Kyllä tilanne Suomessa on yhä se, että kaikenlaisia totaalisen pähkähulluja selityksiä hyväksytään poliitikoilta. Lehdistö ei osaa asettaa tosi kysymyksiä, ei edes tunnistaa tosi aiheita. Sekä presidentti että ministerit voivat "höpötellä" mitä vain mistä vain. Ei missään muussa EU:n maassa presidenti voi perustaa politiikkaa sillä, ettei hän "kehtaa näyttää naamaansa" maan ulkopuolella, jos jotakin mielisairasta ei hyväksytä.

Mutta Suomessa tämä kävi ja käy yhä; sosiaalisotkuista vastaava pitkäniminen ministeri sanoi lopetavansa itsensä ihailun peilistä, jos jotakin ei toteuteta. Hurjaa politiikkaa! Yksi keino päästä eteenpäin on laki vaalin pätemättömyydestä, jos äänestäjien määrä jää alle 50 prosenttia. Vaalipiireittäin. Se pakottaisi reformeihin, jopa puoluetoimistoissa ja Ylessä.

Nettimedia voi, jos sitä ei sensuroida, selvittää niitä historioita, jotka ovat yhä kirjoittamatta. Mutta se tekee sen rajoitetusti. Yleltä ja muulta medialta tulee siis vaatia niiden oman ammatin taitoja, ainakin alkeellisimpia niistä.

Tapio Neva

"Puoluelaitos vaatisi tosiaan Suomessa uudistusta, joka jäi juuri Suomessa tekemättä, kun NL sortui ja sen suhteiden ylläpidon tuomat pakolliset liturgat ja valheet menettivät merkitystään."

=> Puoluelaitos ja hyvinvointi ei pysy vakaana, mikäli vanhojen valheiden tilalle ei kehitetä nopeasti uusia, vaan demokratia alkaa tulvia.

T. O. N.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Vaalivoittaja oli Kokoomus, Perussuomalaiset paransivat asemiaan. Jos aiemmin prosentin saanut saa tänään viisi prosenttia, ei kysymys ole vaalivoittajasta.
Kaikki puolueet hävisivät, kun eivät ymmärrä, että puoluekuri ja ryhmäpäätökset eivät kuulu demokratiaan. Ryhmäpäätökset tekevät antamastani äänestä merkityksettömän. Taidan liityä minäkin nukkuviin.
Kansallissosialisteilla Saksassa oli aikoinaan tosi tiukka ryhmäkuri. Eivät sitä tosin demokratiaksi väittäneetkään.

Käyttäjän kaituovinen kuva
Kai Tuovinen

Karttaharjoitusten ottaminen alkulähtökohdaksi ei ollut ihan paras veto, varsinkin kun kuntaliitoksiin tärkeässä yhteydessä olevat sote-asiatkin jätettiin vaalien alla ihan tarkoituksellisesti vaille vastauksia..

Tässä tilanteessa ei oikein mikään puolue pääse henkseleitään paukuttelemaan. Nukkumaan jääneet nupulaiset ovat nyt yhtä suuri joukkue kuin vaalien kaksi eniten ääniä saanutta puoluetta. Vaalien suurin puoluekin edustaa siis vain reilua kymmentä prosenttia kaikista äänestysoikeuden omaavista.

Suurten puolueiden kannatusprosentit tietenkin laskivat aiempiin kuntavaaleihin nähden, kun PS vastaavasti kuntatasolla nousi. Toki Kok säilytti suurimman puoleen paikkansa, mutta PS oli suhteellisesti suurin voittaja näissä vaaleissa. Kasvun varaa näytti jäävän tuleviinkin vaaleihin. Keskusta taas palasi eduskuntavaalien takaisen tappion jälkeen takaisin kehiin.

Valtuustoissa eletään vuoden vaihteen jälkeen mielenkiintoisia aikoja.

Tapio Neva

Luokkasota karttaharjoituksin hyvin ilmastoiduissa kokousluokissa jatkuu. 1.1.2013 alkaen Manner-Suomen 320 kunnasta on jäljellä enää 304.

Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluesihteeri Väinö Leskisen "tapa talonpoika päivässä" -ohjelman voisi kääntää muotoon:"Tapa keskustalainen kunta kuukaudessa."

Leskinen kuulemma vaikeissa tilansteissa kevensi tunnelmaa ryhtyen soittamaan pianoa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Leskinen

Leskinen on yksi Suomen kunniakkaammista Maalaisliiton ja Kekkosen vihaajista, joka joutui tekemään Kekkosen kanssa sovinnon.

T. O. N.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Keskustan itsetunto nousi, puolue ei vieläkään ole iltaruskossaan."

Tuo on hyvin ilmaistu. Keskusta on suomalaisen puoluepolitiikan Unikko-kuosi: vanha keksintö, jonka ei minkään järjen mukaan enää pitäisi olla muodissa. Mutta kun se sijoitetaan uusiin, moderneihin ja yllättäviinkin yhteyksiin, on pakko myöntää sen näyttävän hyvältä ja kiinnostavalta. Hienosti suunniteltu, laadukkaasti toteutettu - ilmankos se yhä kelpuutetaan.

Tapio Neva

Suomen Keskusta on kukkakolttu kukkaisella polulla aitovarsilla.

T. O. N.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Näin kun Neva kirjoittaa, haluaa kaikki muuttaa maalle.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Mikä äänestysprosentissa on vikana? Sehän heijastelee suoraan politiikan tekemisen tasoa. Kuntalaisille näyttää olevan ihan sama, kuka kuntapolitiikkaa tekee tai johtaa: "Tehkööt ne, joita asiat kiinnostaa."
Näit äänestysinnon laskuun 3 valtakunnallisen keskustelun "virhettä", joiden vuoksi äänestyshalumme olisi laskenut. Itse olen jo kauan kantanut pettymystä, erityisesti kunnalliseen, mutta yleiseenkin, päätöksentekoon ja poliittiseen asemaan. Löydän neljä erillistä pointtia.
Pointti nro 1:
Asiat eivät tekemällä muutu. Kuntatalouteen ei valtuustopäätöksillä juurikaan vaikuteta, raamit tulevat ylempää. Kuntapäättäjät eivät valintoja tee, hyväksyvät korkeintaan. Valtio antaa kunnille raamit, lait ja varat, joiden perusteella kunnan on toimintansa suhteutettava. Kuntapäättäjät eivät voi lakkauttaa terveyskeskusta ja panostaa rahoja johonkin tarpeellisempaan.
Pointti nro 2:
Otan esimerkiksi keskustelun lupaavan Kokoomuspoliitikon kanssa Tapanilan asemalla. Hän mainosti olevansa lasten kotihoidon kannattaja. Kysyin, eikö hän ole väärässä puolueessa. Muiden kokoomusehdokkaiden vaalilupauksissa näkyi panostus lasten päivähoitoon, ei kotihoidon kasvattaminen.
Ehdokas ei ymmärtänyt kysymystäni, vaan toisti, että häntä äänestämällä voi vaikuttaa lasten kotihoidon puolesta.
Väärin, sanon minä! Suhteellinen vaalitapa tekee sen, että jokaisella tuon ehdokkaan mielestä "kotihoidolle" annetulla äänellä tuetaan itse asiassa päivähoitopaikkojen lisäämistä. Jos ehdokas ei itse olisi läpi päässyt, äänen olisi käyttänyt samassa puolueessa päinvastaista asiaa ajava henkilö. Ja mikä pahinta, vaikka tuo kotihoidon puolestapuhuja olisi valtuustoon päässytkin, valtuustossa kokoomusryhmä olisi kotihoitoasiat äänestänyt ryhmäkokouksessaan ja salissa tuokin ehdokas sitten äänestäisi ryhmäpäätöksen mukaan päivähoidon lisäämisen puolesta kotihoitoa vastaan.
Pointti nro 3:
On tekijöitä ja on "tekijöitä". Osa ehdokkaista jättäytyy mieluusti katselemaan rannalle, arvostelijoiksi. Lautakuntien pöytäkirjat ovat väärällään eriäviä mielipiteitä, ihan niin kuin niillä sinällään arvoa olisi. Ainoa hyöty heidän "toiminnastaan" koituu näille arvostelijoille itselleen: he sanovat seuraavien vaalien alla, että pieleenhän se meni, minähän sanoin jo vuosia sitten. Kyllä niitä ääniä niinkin saa.
Pointti nro 4:
Ääniharavat ja maineikkaat ehdokkaat vievät mukanaan valtuustoon henkilöitä, jotka eivät aja eivätkä edusta tuon ääniharavan julkituomia asioita, vaan omiaan. Perussuomalaisten osalta ongelman voi kärjistää siten, että äänestät Soinia ja saat valtuustoon ryhmän Hakkaraisia ja kaupan päälle Halla-ahon.
Yhteenvetona kaikista edellä esittämistäni:
Puolueilta puuttuu ideologia, ehdokkaiden yhteiset arvot ja tavoitteet. Yleispuolueita kun ovat kaikki. Kun kaikissa puolueissa on joukossa ehdokkaita, jotka pyrkivät eri suuntiin ja tekevät eri asioiden puolesta, ei äänestämällä voi itse asiassa vaikuttaa mihinkään. On arpapeliä, kuka joukosta itse asiassa nousee vaikuttajan paikalle.
Tällä kerralla minä vielä äänestäjänä "vaikutin". Seuraavalla kerralla taidan kerrankin nukkua kunnolla.

Tapio Neva

Kai Niemeläinen: "Perussuomalaisten osalta ongelman voi kärjistää siten, että äänestät Soinia ja saat valtuustoon ryhmän Hakkaraisia ja kaupan päälle Halla-ahon."

Olisiko Timo Soini minkäänlainen pieni suuri mies, politiikan Dustin Hoffman, ellei olisi lukuisia pieniä hakkaraisia ja halla-ahoja?

Asuuko meissä kaikissa, melkein kaikissa, paitsi harvoissa todella kunnolla kotikasvatetuissa, pieni hakkarainen juhannusaattona?

Jos on Timo Soini niin saa tyytyä halla-ahoihin, halmeisiin ja hakkaraisiin. Mikään muu ei olisi demokratiaa, vaan elitismiä. Halla-aho on suomettarelainen ja jalostetumpi versio Tony Halmeesta, jonka kielenkäyttö oli vähemmän sofistista kuin tohtorin. Hakkarainen puolestaa on koko kansan Matti niin kuin Nykänen ja Vanhanenkin, eräänlainen politiikan Woody Allen.

Demokratia on sitä, että joutuu sietämään kaikkien muiden hermoja raastavaa typeryyttä saadakseen omat viisaat ajatuksensa varmasti julki ja toimeenpantaviksi.

T. O. N.

Tuula Saskia

Luin kommentteja ja eritoten Tapio Nevan.

Onko todellakin niin, että vuosia kestänyt keskinäinen sanailumiekkailu voisi jälleen alkaa?

Oletko se Tapio O. Neva, jonka kanssa kiistelin asiasta kuin asiasta?
Ja sinä puolestasi pöllyytit minun näkemyksiäni rivakalla mattopiiskalla.

Jos olet, tervetuloa!

PS. On tosin todettava, että intoni on laantunut ja kyynisyyteni kasvanut. Enää ei tunnu tarpeelliselta ottaa kantaa: näkemykset ovat niin hajallaan.
Mutta toivottavasti sinä jaksat.

Toimituksen poiminnat