*

Jarmo Virmavirta

Niinistö Paasikiven linjoilla

Presidentti Niinistön uudenvuoden puhe ja siihen liittyvä omien etuuksien karsinta edustaa rohkaisevaa medianhallintaa: kerrankin on viritetty laaja keskustelu asioista, jotka kuuluvat yhteiskunnan perusasioihin. Toinen juttu on, mihin se johtaa. Keskustelukin on jo paljon, media on puolueitakin vahvempi poliittinen vaikuttaja.

Vaikka melkein kaikki on sanottu, hiukan vielä lisää. Niinistö edustaa selkeää konservatiivista ajattelua: yhteisvastuu, kansakunta kokonaisuutena, kohtuullisuuden traditio. Sosiaalinen markkinatalous rajankäyntinä taloudelliseen liberalismiin. Miksei säästäväisyyskin, joka länsisuomalaisen sanomana kuulostaa nuukuudelta. Konservatiivista linjanvetoa ei pidä sekoittaa kokoomukseen, joka on viime vuosikymmeninä pyrkinyt enemmän tekemään eroa konservatismiin kuin korostamaan perinteensä tätä puolta.

Myös uskonto kuuluu konservatismin perinteeseen. Niinistö palasi Martti Ahtisaaren Amerikasta tuomaan tapaan toivottaa korkeimman siunausta, kerrottiin. Yhtä hyvin esikuvaksi tässä asiassa kelpaa J.K. Paasikivi, joka usein viittasi Kaitselmukseen. Pariin otteeseen uudenvuoden puheessaan hän käytti  Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen sanoja "Jumala on nähnyt niin paljon vaivaa Suomen kansan vuoksi, että Hän ei voi tätä kansaa tulevaisuudessakaan hylätä".

Niinistön linjaveto on paasikiviläinen. Ehkä Paasikivi olisi nykytilanteessa voimakkaammin painottanut poliittisen realismin vaatimusta, joka on pienelle kansalle ensi arvoisen tärkeää, mutta ei kuulu suomalaiseen osaamisalueeseen. En ajattele niinkään enemmän idealismiin kuin realismiin pohjautunutta pyrkimystä YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi enkä edes STX:n tukipäätöksiä, vaan nyt jo STX:n laivapäätöksen jälkitoimia tai uhkauksia niillä.

Suomi voisi kaiketi nostaa dumppauskanteen Ranskaa vastaan, johon on jo viitattu. Mutta realismia on ottaa huomioon kaksi seikkaa. Ensinnäkin dumppauskanteen ajaminen vaatisi huippujuristit, joita maailmassa lienee pari kolme. Se maksaisi kai osapuilleen sen 50 miljoonaa tai enemmän. Toiseksi se olisi lopullinen piste Suomen ja Ranskan suhteille. Jo nyt Katainen ja Urpilainen lienevät riittävän inhottuja Pariisissa, mikä johtuu Suomen roolista Berliinin uskollisena sylikoirana. Suomi hallituksen tuskin enää kannattaa tavoitella enemmän puhdasoppisuutta kuin poliittista realismia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (53 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

STX-tilauksen lipuminen Ranskaan on politisoitu opposition toimesta taitavasti. Kuitenkin näyttää siltä, että firma kinuaa kinuamistaan valtiota hätiin, kun Suomessa ei vain tunnu laivanrakennus kannattavan.

http://www.mtv3.fi/uutiset/talous.shtml/2013/01/16...

Kaikkihan me muistamme Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssin, joka oli seurausta huonoista tilauksista ja telakka-alan yleisistä ongelmista. Veronmaksajille voi tulla iso lasku, jos valtio lähtee telakkayhtiöstä liikaa riskejä kantamaan.

http://fi.wikipedia.org/wiki/W%C3%A4rtsil%C3%A4_Me...

Jorma Kassinen

Eikö ne liene Suomen valtion harteilla osittain vaikka kaatuisivat Ranskankin käsiin.

Leikkirahaa kannattaa lapioida kun ei täällä euroopassa oikein muutakaan järkevää tekemistä tunnu enää olevan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kannattaneeko laivanrakennus liiemmin muuallakaan, ja varsinkaan kun osamaksuna on vanha alus:

Romahdus tapahtui finanssikriisin jälkeen vuonna 2009, jolloin maailman laivatilaukset vajosivat pohjille edellisvuodesta: 4 500 aluksesta tilausten määrä syöksyi vain 400 laivaan. Tässä kurimuksessa suomalaiset telakat ovat toistaiseksi pärjänneet ihmeen hyvin auliiden rahoitusjärjestelyjen ansiosta.

Risteilyalusten hinnat ovat kuitenkin pudonneet kovassa kilpailussa. Esimerkiksi STX on Turussa tehnyt viiden viime vuoden aikana yhteensä yli 230 miljoonan euron tappiot.

http://www.kainuunsanomat.fi/Paakirjoitukset/11947...

Jarmo Makkonen

Muistin virkistämiseksi:

"Pitää muistaa, että Wärtsilä Meriteollisuus oli tehnyt juuri miljardin Suomen markan investoinnit uusiin teknisiin laitteisiin sekä Pansion telakan isoihin hallirakennuksiin.

Lopullisessa konkurssiselvityksessä kävi ilmi, että omaisuus oli kolme miljardia suurempi kuin velat, joten konkurssi oli tarkoituksenmukainen toimenpide EU-neuvotteluiden aloittamiseksi. Saksahan lupasi vastapalvelukseksi lopettaa vanhan telakan Bremenissä."

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/428817/Lai...

Jouni Haimi

Mutta ei Wärtsilä meriteolisuus kaatunutkaan omaisuuden puutteeseen vaan rahan puutteeseen. Kun meriteollisuus aikoinaan perustettiin niin Wärtsilä ja valmet siirsivät sinne lähinnä nuo telakkaalueet mutta eivät paljoa rahaa.

Juhani Piironen

Wärtsilä-Meriteollisuuden seuraaja oli muistaakseni niitä harvoja esimerkkejä onnistuneista valtionyhtiöistä.

Wärtsilä-Meriteollisuudesta kun seurasi Masa-Yards, joka alkoi tuottamaan voittoa ja valtio ilmeisesti myi osakkeensa suurella voitolla.

Kannattaa muistaa että sosialistisessa Suomessahan työttömyyden kustannukset on sosialisoitu, eli valtio maksaa joka tapauksessa telakkamiehille, olivat he töissä, tai ei.

Voidaan tietysti alkaa puhumaan vaihtoehtoiskustannuksista jne. ja sanoa että telakkamiehet kouluttaisivat itsensä tietotekniikkainsinööreiksi, jos he eivät olisi telakalla töissä.

Näin ei kuitenkaan ole.

Jos alettaisiin miettiä vaihtoehtoiskustannuksia, niin silloin lopetettaisiin suurin osa julkisesta sektorista, ajettaisiin maatalous välittömästi alas ja erottaisiin eurosta.

Joten jos olemme sosialistisen markkinatalouden kannalla (eli eurossa), niin silloin pelataan Ranskan säännöillä, eli tuetaan telakoita jollain tapaa ja maksatetaan tämä tuki euroopalla, tukipakettien vastapainona ja ehtona uusille tukipaketeille.

Uusi Suomi paperilehtenä oli hyvä lehti.

Jarmo Makkonen

"valtio maksaa joka tapauksessa telakkamiehille, olivat he töissä, tai ei."

Kukahan telakkamiehille maksaa kun eivät ole töissä? Mitä eroa on käytännöillä, muuta kuin että työttömyyden kerrannaisvaikutukset paikallisesti tulevat korostumaan. Taisi olle mutua tuo "hyvä hinta" Wärtsilä-Meriteollisuudesta?

Juhani Piironen Vastaus kommenttiin #11

MAsa Yardsin myyntihinta toi muistaakseni voittoa.

Siitä on pitkä aika, mutta niin muistelisin.

Valtio maksaa joka tapauksessa -lausumallani tarkoitin että parempi on että telakka pyörii.

Telakka voitaisiin ajaa alas silloin, kun Suomen vienti muuten vetäisi hyvin ja muu teollisuus saa suuria tilauksia.

Nyt on vain kaikista surkein aika ajaa alas telakkaa.

Metallimiehet ei saa muualta töitä ja valtiolla ei ole varaa, kun kaikki pitää mättää työtä tekemättömille ja muun euroopan työtä tekemättömille.

Jouni Haimi

Väärin juhani tuo sinun väiteesi tuosta masayarsin valtion omistuksesta.

Masayarsin omistivat alkuvaiheessa varustamot joiden laivoja jäi tuon konnkurss8in alle ja myöhemmässä vaiheessa kun varustamoilla ei ollut tarvettaa niin he myivät sen norjalaiselle kvarner yhtiölle.

Juhani Piironen Vastaus kommenttiin #22

No voi olla. En tarkistanut. Mutta Masa teki voittoa. Valtio oli jollain tavalla omistajan, koska valtio oli monessa metallifirmassa omistajana ja pankeissa jne.

Nämä omistukset tulivat pankkitukien, konkurssien jne. seurauksena.

Joka tapauksessa 50 miljoonaa on vähän 12.000 ihmisen työpaikkaan verrattuna.

Jukka Palo

"STX-tilauksen lipuminen Ranskaan on politisoitu opposition toimesta taitavasti."

Mikä on opposition tarkoitus enemmistöparlamentarismissa? Eikö Ranskassa ollut poliittista ohjausta ensinkään? Mitä mieltä oli talousministeri?

Jos STX Turku onnistutaan pitämään hengissä siksi, kunnes STX pilkotaan, on Turussa jatkossakin telakka.

Tämä vain ei tunnu helsinkiläisille sopivan. Ehkä Turussa on liikaa KTP:n ja Turun Kokoomuksen, Ilkka Kanervan, kannattajia.

Käyttäjän SeppoHonkanen kuva
Seppo Honkanen

”Niinistö Paasikiven linjoilla”. Näinköhän.

Niinistön puhetta kannattaa lukea myös siitä näkövinkkelistä, mitä hän jätti sanomatta.

Niinistö mainitsi pohjoismaisen yhteistyön ja EU:n yhteisen puolustuksen, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Puheesta löytyi myös sana NATO, kumppanuutta halutaan tiivistää. Miten sitä enempää voi tiivistää laittamatta töpseliä seinään?

Puheesta ei kuitenkaan löydy sanaa VENÄJÄ. Miksi, voi kysyä?

Venäjä on Suomelle mahdollisuus ja uhka. Se on suurin kauppakumppanimme, mahdollisuudet sillä sektorilla ovat rajattomat. Se olisi ehkä ollut mainitsemisen arvoinen asia.

Toisaalta Venäjä uusii massiivisella panostuksella sotakalustoaan ja lisää joukkojen määrää Leningradin sotilaspiirissä ja muualla lähialueilla. Kansalaiset tuntevat perusteltua huolta, rauhoittava sananen Niinistöltä olisi ollut paikallaan.

Niinistö on tavannut kerran Putinin, jossa keskusteltiin lähinnä lapsista, tärkeä aihe toki sekin. Yleisesti tapaamista ei pidetty kovinkaan menestyksellisenä. Toinen tapaaminen sitten peruuntuikin.

Jättikö Niinistö Venäjän mainitsematta ja yritti kuitata näin Putinille tapaamisen peruuttamisen? Vai saiko kenraali Makarovin viimekesäinen puhe Niinistön varovaiseksi, sukat tutisemaan?

Voiko kuvitella pahempaa loukkausta rakasta rajanaapuriamme kohtaan, kuin jättämällä sen noteeraamatta vuoden tärkeimmässä puheenvuorossa. Ei ainakaan kovin diplomaattista.

Paasikiven viisaus kuului: ”Maantieteelle me emme voi mitään”.
Hän lausui myös: ”Olipa Venäjä heikkouden tai vahvuuden tilassa, se on meille aina riittävän vahva”.

kati sinenmaa

Myös Kekkonen jätti Neuvostoliiton mainitsemisen uv-puheestaan kun piti hoitaa maamme asioita. Aika huono käsitys Venäjästä, jos uskoo, että toinen suuttuu, jos ei joka käänteessä sitä mainita.

Käyttäjän SeppoHonkanen kuva
Seppo Honkanen

No tuskin Venäjä valtiona suuttuu, mutta maininnan puuttuminen noteerataan kyllä Moskovassa. Se noteerataan myös Tukholmassa, Berliinissä, Washingtonissa....

Itse en muista yhtään Kekkosen uudenvuodenpuhetta, jossa ei olisi ollut lyhennettä YYA.

Pentti Juhani Järvinen Vastaus kommenttiin #7

Niinhän se oli! Ja tuon Yya:n mainitseminen sijoitti Suomen kiltisti ja sovinnolla ns. "kansandemokratioiden" joukkoon, joista ihanteeksi sitten tosin valittiin DDR. Sielläkin oli useita puolueita. "Yhtenäisyyspuolueen" nimikkeen alla ne olivat "tärkeissä asioissa" kaikki samaa mieltä. Nythän se on - todellakin - entistä vaikeampaa.

Käyttäjän wiljoantero kuva
Antero Manninen

Kuten Virmavirta kirjoittaa, presidentti Niinistö avasi keskustelun suomalaisen yhteiskunnan perusasioista, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä, mutta jotka Suomessa eivät ole olleet ylimmän valtiojohdon agendalla yli kahteentoista vuoteen.
Oli siis jo aikakin huomata, että yhteiskunnassa on muitakin arvoja, kuin seksuaalivähemmistöjen edut ja poikkeusoikeudet.

Ulkopolitiikkaan liittyviä moraalisia arvoja ja tavoitteita presidentti käsitteli implisiittisesti jo puheensa alkuosassa. Puheen varsinaisessa ulkopolitiisessa osassa hän otti esille juuri ne relevantit seikat, joihin pitää lähitulevaisuudessa keskittyä: EU:n kehityksen suunta, pohjoismainen yhteistyö ja Suomen suhteiden rakentaminen Natoon.

Mitä Niinistön olisi pitänyt puheessaan Venäjästä lausua ja missä tarkoituksessa? Olisiko pitänyt ottaa esille moittivaan sävyyn Venäjän yhteiskunnassa jatkuva arveluttava kehitys sananvapaus- ja ihmisoikeuskysymyksissä, vastavuoroisuuden puute maanhankinnassa, Venäjän puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin "huostaanottokiistoissa" vai jokin muu erityinen seikka? Vai olisiko Niinistön pitänyt toistaa kulunutta mandraa "hyvistä naapurisuhteista", kuten edellinen presidentti teki koko tyhjänpäiväisten virkakausiensa ajan?

Kun Suomen ja Venäjän suhteissa eletään, pikku kärhämiä lukuun ottamatta, vähin erin normalisoituvaa vaihetta, oli todella järkevää, ettei Niinistö korostanut Venäjän osuutta Suomen ulkopolitiikassa - ei huonossa, mutta ei myöskään hyvässä.

Käyttäjän SeppoHonkanen kuva
Seppo Honkanen

Antero

Toki Venäjän kanssa on nämä lasten huostaanottokiistat ja siellä on omat Pyssy Riotinsa. Niitä nyt ei uudenvuodenpuheessa pidäkään nostaa esiin yhtä vähän kuin Ruotsin pankkiryöstöjä tai rasistista Vastarintapuoluetta. Kullakin maalla on omat ristinsä.

Kysymys on diplomaattisesta balanssista. Kun kumarretaan länteen, Pohjoismaiden, EU:n ja Naton suuntaan, pyllistetään samalla itään, jos suurin rajanaapuri ja kauppakumppani nonshaleerataan tyystin. Paasikivi tai Kekkonen ei tällaiseen koskaan alentunut.

Tältä osin Niinistö on kaikkea muuta kuin Paasikiven perillinen. Surku Suomelle, että hän tuli esiintyneeksi housut kintuissa, suorassa lähetyksessä. Oliko se sitten implisiittistä vai eksplisiittistä, sitä varmaan arvioidaan maailman pääkaupungeissa.

Pentti Juhani Järvinen Vastaus kommenttiin #38

Eivät tosiaan Paasikivi ja Kekkonen "itään pyllistämiseen alentuneet." Molemmat pyllistelivät länteen ja omille kansalaisilleen. Molemmat olivat opportunisteja, ensimmäisiä, kun vierasta peffaa tuli nuolla. Paasikivi oli sektorilla kokenein: Saksan keisarista Hitleriin ja Staliniin, täysin mitoin. Kekkonen pääsi mukaan vasta Adolfin kanssa. Kun kiire oli, housutkin unohtuivat useimmiten kotiin. Mutta se oli kaiken aikaa jonkun muun syy.

Onhan siinä perinnettä, johon Niinistöllä on yhä matkaa. Mutta kait Kokomuusistakin yhä löytyy apua taipaleelle.

Jukka Palo

Puhe oli niin kapeakatseinen ja epätasapainoinen, että alan epäillä, että Niinistö on ehkä aivan itsekin ollut kirjoittamassa vuorosanojaan.

Reijo Tossavainen

Virmavirta: "Suomi hallituksen tuskin enää kannattaa tavoitella enemmän puhdasoppisuutta kuin poliittista realismia."

Joten varminta on olla hiljaa ja jatkaa nöyristellen kuten tähänkin saakka.

Ennen kumarrettiin Moskovaan, nyt Brysseliin. Erona on vain se, että Moskovaan kumartaminen on enemmän tai vähemmän pakollista. Jälkimmäinen kumartaminen kertoo itsetunnon ja ymmärryksen puutteesta.

Markku Gröndahl

....sanoi Tossavainen...ja toteaa, että etelän lämmössä on kliffaa.
Toivoisi totitiselta torvensoittajalta joskus muutakin tuubaa, kun itsensä ylistämistä ja kaikkien mollaamista.
Jos saat jotakin aikaan.Älä kerro sitä.Vuosien kuluessa huomaat, saitko mitä aikaiseksi?
Odotellaan!

Markku Gröndahl

Onko meille valittu tällainenkin edustaja muiden ns. mukaedustajien joukkoon?

Markku Gröndahl

Ei tunnu Tossavainen tietävän korrektiudesta paljoakaan.Aina kun käsien pitää jotain skraplata, syyttää kaikkea, kaikkia, kaikenlaista.
Onkohan niin hyvä ihminen, ettei maanpäällä muita löydy?
Suomalaisia, jotka ajattelevat!

Jarmo Makkonen

Eikö teillä Gröndahl/ Mäntynen ole koskaan mitään asiaillista sanottavaa itse aiheeseen, pelkkää henkilökohtaista vinoilua vain?

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

On mielenkiintoista ja arvoituksellistakin sanoa, että Sauli Niinistö oli paasikiviläisillä linjoilla. Onko siis paasikiviläistä poliittista realismia olla rettelöimättä Ranskan kanssa loistoristelijätilauksesta? Eihän Neuvostoliitonkaan kanssa rettelöity enää sodan jälkeen Viipurin omistuksesta.

Oliko paasikiviläistä jättää kokonaan mainitsematta Venäjä? Syynä taisi olla se, että on diplomaattista olla asiasta hiljaa, kun ei ole mitään hyvää sanottavaa.

Markku Gröndahl

Arvoitukseksi jää,ainakin Venäjä.
Aika näyttää miten puheensorinat kehittyy.
Kokoomustahan on aina ollut hiljaa, kun puhe on naapurivaltioistamme,harvemmin ruotsalaisista.
Diplomatiaa tulee noudattaa kaikkien kohdalla.
Tosi kuitenkin on, ettei se pelkästään riitä.
Naapuri on aika kovaa luokkaa,se itäinen.
Sen tiedämme.
Turhaa on puhe nöyristelystä.
Totuus suomalaisille ei ole pelko vaan ymmärrys ja sen hyväksyminen.
Sanottavaa on paljonkin,hyvää ja huonoa.
Ei se Paasikivi turhaan ollut Suomen pressa, ei liioin muutkaan jälkeensä!

Jukka Palo

"On mielenkiintoista ja arvoituksellistakin sanoa, että Sauli Niinistö oli paasikiviläisillä linjoilla. Onko siis paasikiviläistä poliittista realismia olla rettelöimättä Ranskan kanssa loistoristelijätilauksesta?"

On! Katainen ei uskalla olla eri mieltä, ei Ranskan eikä Saksan kanssa. Tässä mielessä hän on esimiehiinsä päin kuin Karjalan tasavallan presidentti: itsenäinen ja höveli. Niin selkärankainen kuin emäsavolainen voi olla. Varsinaissuomalaiset ovat ruotoisempia, eivät ympyräsuisia.

"Eihän Neuvostoliitonkaan kanssa rettelöity enää sodan jälkeen Viipurin omistuksesta."

Kyllähän siitä on rettelöity. Ahtisaari julisti, että Karjalasta saa keskustella, ajoi kolari Karjalassa ja onhan siitä keskusteltu.

"Oliko paasikiviläistä jättää kokonaan mainitsematta Venäjä? Syynä taisi olla se, että on diplomaattista olla asiasta hiljaa, kun ei ole mitään hyvää sanottavaa."

Niinistön taustaryhmät ovat ilmeisesti sitä mieltä, ettei Venäjästä saa puhua kuin hammasta purren.

http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/herrohe.htm

Jotenkin tuntuu, että turkulaisia remonttimiehiä hieman harmittaa... Turkuun sentään neuvostokaudella lobattiin Neuvostoliiton pääkonsulaatti!

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

>>Niinistö palasi Martti Ahtisaaren Amerikasta tuomaan tapaan toivottaa korkeimman siunausta, kerrottiin.<<

Ei Ahtisaari tuota ameriikoista tuonut.

Alpo Rusi kertoo kirjassaan Marian kadun puolelta kirjoittaneensa Ahtisaaren puheen ja lisänneensä perään Jumalan siunausta -toivotuksen.
Pitääpä katsoa oikein sanatarkka Rusin kirjan ilmaisu.

Jukka Palo

Onko meidän siis kiitettävä Jumalan siunauksesta myös Sauli Niinistön osalta suurlähettiläs Alpo Rusia?

Tuula Saskia

Voiko olla ala-arvoisempaa kommenttia? Siis valtion päämiehelle?

Jukka Palo Vastaus kommenttiin #47

Alpo Rusi sai sosialidemokraatti Martti Ahtisaaren ajattelemaan jumalaa. Jos tästä Ahtisaaren esimerkistä, hänen puheestaan, on innostunut myös Sauli Niinistön puheenkirjoittaja, se on siunaukseksi koko Suomenmaalle! Esirukouksessa on voimaa ja armo kannattaa.

Siunaa ja varjele meitä
https://www.youtube.com/watch?v=CKgCzf852yA

Lipposen aikana Alpo Rusista yritettiin saada törkeään vakoiluun syyllistynyttä maanpetturia, joka olisi menettänyt virkansa myös ulkoasiainministeriössä. En nyt oikein ymmärrä, miksi Alpo Rusin nimen mainitseminen on niin palheksuttavaa.

http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.p...

Minusta missään kohtaa rikoslakia http://www.finlex.fi ei sanota, ettei Alpo Rusia saa mainita.

Tuula Saskia Vastaus kommenttiin #51

Mitään estettä Alpo Rusin mainitsemiseen ei ole.

Mutta presidentti Niinistön arvovalintoihin hänellä ei ole osaa eikä arpaa. Sen pitäisi olla jokaiselle itsestäänselvyys.

Jukka Palo Vastaus kommenttiin #54

Mistä luulet, että Sauli Niinistön puheeseen olisi periytynyt ahtisaarelainen Jumala?

Tuula Saskia Vastaus kommenttiin #56

Periytynyt? Nyt en ymmärrä.

Oletko edes hetken harkinnut sitä mahdollisuutta, että presidentti Niinistö valitsee itse jumalsuhteensa.

Sitä paitsi, se ei kuulu meille kummallekaan.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Professori Virmavirta vertaa Paasikiveä ja Niinistöä. Toisaalla on koleerikko Paasikivi, joka oli aina väärässä toisen maailmansodan loppuun saakka. Suomelle onneksi hän oli silloin johtaja paikallaan. Entäpä Niinistö. Hän on saanut kansansuosionsa hyvin samoin keinoin kuin toinen varsinaissuomalainen eli Koivisto. Kun on aina allapäin ja ennustaa negatiivisuutta niin ei koskaan pety.

Vasta historia tulee asettamaan Niinistön hänelle kuuluvaan lokeroon. Sitä ennen voimme arvioida vain hänen yksittäisiä tekojaan itse kukin. Me muistamme esimerkiksi Niinistön sinä valtionvarainministerinä, joka ehdotti kirjastojen lainaustoimintaa maksulliseksi. Eipä hevin tule mieleen pahempaa "porvarillista" yhteiskuntamme vähäväkisiä polkevaa esitystä.

Veijo Valste

No eikä ehdottanut "kirjastojen lainaustoimintaa maksulliseksi". Joku toimittaja jossain haastattelussa kysyi tyyliin "jos jompi kumpi olisi pakko muuttaa maksulliseksi, terveyskeskukset tai kirjastot, niin kumpi?" Ja Niinistö sitten varomattomuuttaan meni valitsemaan. Ja näin syntyi myytti joka näköjään edelleen, kaikkien lukuisten vuosien jälkeen, elää ja voi hyvin internetin vääristelevässä ja kontekstistaan irrottavassa maailmassa.

Jukka Palo

Paasikivi aamutöikseen haukkui puhelimessa päätoimittajat, Kekkonen kirjoitti ilkeitä myllykirjeitä. Ilkeitä isänmaallisia pomottajia molemmat typerysten ja poliittisesti lahjattomien maassa.

Matias Gerlich

Paasikiven ylihypettämisen pitäisi jo vähitellen loppua. Sodan aikana vastuullinen johto oli hyvin perillä siitä millainen hölösuu Paasikivi oli. Siksi hänelle ei koskaan uskottu mitään merkittävää valtiollista tehtävääkään. Paasikivi oli itse naiivi vaikka väitti muita naiiveiksi. Ryti oli oikeassa kun väitti Paasikiven kevättalvella vastuuttomalla toiminnallaan tosiasiassa rohkaisseen Neuvostoliittoa hakemaan sotilaallista ratkaisu Suomen suunnalla, ts. Suomen sotilaallista miehittämistä.

Toinen suhari oli tietysti Kekkonen joka suu vaahdossa vaati kesäkuussa 1944 Suomen poliittista johtoa suostumaan Stalinin rauhanehtoihin (=ehdoton antautuminen). Onneksi Linkomies ja Mannerheim olivat toista mieltä. He hakivat sotilaallista ja eteenkin materiaalista apua Saksalta. Puna-armeijan hyökkäykset pysähtyivät heinäkuussa 1944 kuin seinään. Seuraava Moskovan rauhanehto olikin sitten vuoden paras Suomelle. Kekkonen sai pitkän nenän. Sekä Paasikivi että Kekkonen pidettiin muuten visusti ulkona koko rauhanprosessista, seikka joka eteenkin Paasikiven ihailijoilta usein unohtuu.

Ei ihme, että sodan jälkeen sekä Kekkonen että Paasikivi pyrkivät mustamaalaamaan Suomen sodan ajan politiikan ja poliitikot sekä esittämään itsensä mahdollisimman "vastuullisina" toimijoina. Tosiasioita he eivät kuitenkaan pääsee pakoon ja historiantutkimus paljastaa molemmat miehet monumentaalisina virhearvioijina. Neuvostoliitto tuki molempia koska näki heidän heikkouden ja riippuvuuden Neuvostoliitosta. (Kekkonen uskoi loppuun saakka Neuvostoliiton ikuisuuteen)

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Blogisti toteaa, että huippujuristeja maailmassa lienee pari kolme.

Blogikirjoituksesta ei kuitenkaan ilmene, laskeeko hän tähän joukkoon kuuluvaksi kokoomuslaisen juristin Sauli Niinistön, oikeustieteen kandidaatin ja varatuomarin.

Ilmeisesti ei.

Jukka Palo

Roomalais-germaanisen lainluennan piiristä ei kasva huippulakimiehiä, vaan commonwealth -tapaoikeuden, jossa juttu rakennetaan periaatteista lain takaa lain edessä olevin ennakkotapauksin.

Jukka Palo

Paasikiven keskiarvo Hämeenlinnan lyseosta oli lähempänä 10:ä kuin 9:ää. Paasikivi kuului Suomi-Neuvostoliitto-Seuraan. Kuuluuko Niinistä Suomi-Venäjä -seuraan ja kannattaako hän rauhanomaista rinnakkaiseloa ja bilateraalikauppaa?

Käyttäjän KaleviMkinen kuva
Kalevi Mäkinen

PRFFA WIRMAVIRTA!
Juuri niin nykyinen Pressa on varmaankin niitä harvoja jotka noudattavat hyviä perinteitä. Varmaankin on suomalaisia jotka ovat erimieltä, eihän me muuten oltaisi suomalaisia!?
Palaisin pari päivää sitten Åbo akademin Proffan kirjoitukseen Pressa institution lopettamiseksi kirjoitukseen. Yhdyn täysin Hänen esittämään kantaansa.
Kuinka paljon valtio säästäisikään monessa jos ei Pressaa olisi:
Palkka/eläke menoissa, p-linna myytäisi tai vuokrattaisi hyvällä hinnalla.
Kultaranta ja sen henkilöstö palkat/eläkkeet ym. ylläpitokulut säästyisi.
Kultarannan myyminen ei ehkä olisi tarpeellista, vaan vuokraaminen eri valtioiden kongressi käyttöön olisi suositeltavaa.
Varmaankin Te ja moni varttuneempi tai historia tietoinen väki muistaa 1960 luvulla elänneen henkilön joka vieraili eri päättäjien luona ja haki tunnustusta kuninkaaksi julistautumiselleen MATTI I ?. Hän oli aikaansa edellä eli Suomi ei ollut silloin valmis Häntä vastaanottamaan.
Sitävastoin nyt olisi aika muutokselle, joskin Suomesta tuskin löytty kahta useampaa saman mielistä jotka pääsisivät "kunkusta" sopimukseen?
Pohjoismaisen yhteistoiminan. ruotsin kielen aseman ja kielitaidon lisäämisenkin kannalta kannatan Ruotsin tulevan Kunigattaren VICTORIAN
huutamista Suomen sijais kuningattereksi. Meillä hallintovalta siirtyisi Pääministerille kuten on Brittiläisessä imperiumissa.
Voitaisi sopia Pohjoiseuroopan/kalootin unioinista johon kuuluisi Suomi Ruotsi, Eesti, Islanti ja omilla ehdoillaan nykyiset Norja ja Tanska, jotka tuskin luopuvat omista "kunkuistaan"?
Tehtäisi yhteisvaluutta joka olisi "kruunu" nimellis arvoltaan sama kaikissa jäsen maissa!
Markka joka on saksalaista alkuperää on ollut jopa niin kelluva että se
II maailmansodan jälkeen oli "lyöty" niin kehnosta metallista että se veteen joutuessaan jäi kellumaan.
Paljon muuta hyvää tulisi myötä! uskoo ystävällisesti kalevi mäkinen

Tuula Saskia

Hyvä Virmavirta , kommentointi US:ssa on muuttanut luonnettaan.

Se on vahinko, koska keskustelu on näivettynyt.

Pentti Juhani Järvinen

Evp.(?) remonttimies Virmavirta nostaa tässä esiin Paasikiven väitetyn "realismin." Hän oli realisti siinä mielessä, että hän oli aina ja nopeasti valmis palvelemaan konflikteissa voittajaksi olettamaansa. Niitä olivat Saksan keisari, Hitler ja sitten Stalin.

Reaalitermein kaikki hävisivät. Sen teki jopa Stalin ja jo 1953-56, vaikkein asiaa koskaan tajuttu Suomessa. Se ei olisi ollut "realistista" suomalaisen realismin mukaan. Sen perusteella tuon realismin viimeinen edustaja Koivisto seisoi myös DDR:n kansanarmeijan viimeisessä "voitonparaatissa" 1989, vastusti Baltian itsenäisyyksiä - realistina.

Tuota realismia olisi opittu ymmärtämään, jos esim. juuri Koivisto olisi jäänyt muurin alle eikä ehtinyt ulos DDR:stä, mikä oli irrealistista. Vai mitä se oli?

Jukka Palo

Martti Ahtisaari meni Moskovaan 9.5.1995 juhlimaan Ryti-Mannerheimin Suomen ja fasistisen Saksan tappiotamme toisessa maailmansodassa punaiselle torille. Hänen autollaan lisäksi ajettiin kolari Karjalan tasavallassa. Kuka lienee ollut ratissa ja missä kunnossa?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #53

Suomi oli keväällä 1945 sodassa Saksaa vastaan. 9.5.1945 noin 25 000 ihmistä juhli Helsingin Rautatientorilla natsismin tappiota Jaakko Vuormaan bändin soittaessa.

Jukka Palo Vastaus kommenttiin #55

Suomi oli sotasyyllisten maa http://fi.wikipedia.org/wiki/Sotasyyllisyysoikeude... , joka maksoi sotakorvauksia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sotakorvaukset

Suomi oli Suur-Saksan valtakunnan kanssasotija. Freudenthalilainen rotuajattelu hävisi 8.5.1945, neuvostoliittolaisten mukaan 9.5.1945.

Martti Ahtisaari meni Moskovaan juhlimaan karjalaisten ja suomalaisten tappiota toisessa maailmansodassa 9.5.1995. Joku järkimies olisi sairastunut ja lähettänyt pääministerin lomittamaan.

Jukka Palo

Tietenkin keskustelu näivettyy, kun siirrytään vapaasta sananvapaudesta vastuullisen sananvapauden piiriin. Uuden Suomen tarkoituksena on kasvaa vastuullisessa sananvapaudessa Helsingin Sanomien ja Yleisradion tapaiseksi ennakkosensuroiduksi tai itsesensuroiduksi palstaksi, jolloin se erottuu yhä vähemmän muista.

Kunniallisuus ei kannata irtonumeromarkkinoilla, joilla tarvitaan raakaa vedätystä ja provosointia sekä vinoa otsikointia.

Arhi Kuittinen

Paasikivi oli aluksi tyypillinen rahaporvariston ja pankkiklaanin jäsen, joka ei halunnut Suomen itsenäistymistä:

"...työläisnaamio on pudonnut kokoomukselta, ja alta on kuoriutunut perinteinen ahne porvari. Näinhän käy aina huonoina aikoina.

Vuonna 1918 kokoomuksen tuleva puheenjohtaja ja tasavallan presidentti J. K. Paasikivi myi Suomen Saksalle kreivin arvoa vastaan.

1930-luvun lamavuosina IKL-henkinen kokoomus yritti lakkauttaa sosiaalidemokraattisen puolueen."

http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2012/10/...

Jukka Palo

Koska Paasikivestä tuli saksalainen Graf?

Jaakko Anttila

30 vuotta sitten professori Yrjö Blomstedt kommentoi puheenvuoroani Suomen historian seminaarissa, jossa tuomitsin paatoksella Suomen monarkistit. Professori Blomstedt: "Keväällä 1918 Euroopassa oli kaksi tasavaltaa: Sveitsi ja Ranska."

Professori Blomstedt totesi myös sen, että vuoden 1906 uudistuksista, yksikamarisesta eduskunnasta ja yleistä ja yhtäläisestä äänioikeudesta huolimatta sääty-yhteiskunnan rakenteet ja arvot vaikuttivat Suomen yhteiskunnassa vuosina 1917 ja 1918, koska kunnallinen äänioikeus perustui edelleen varallisuuteen: Käkisalmen rikkaimman kauppiaan osuus Käkisalmen äänistä oli 92 %.

Samoina vuosina osallistuin kuulijana Punaisen Suomen historian osan "Vallankumous kunnallishallinnossa" kirjoittajan Juhani Piilosen pitämään luentosarjaan "Kansalaissodan sosiaalinen tausta", jonka yhteydessä Juhani Piilonen totesi, että Suomen punaiset odottivat kiihkeästi maailmanvallankumousta.

Suomalainen talonpoikaisarmeija, johon liittyi myös puolet Suomen torppareista, murskasi Leninin yrityksen aloittaa maailmanvallankumous Suomen vallankumouksella.

3.3.1918 solmitun Brest-Litovksin rauhansopimuksen jälkeen Saksa siirsi 60 divisoonaa itärintamalta länsirintamalle ja pyrki saavuttamaan lopullisen voiton sodassa ennen amerikkalaisten joukkojen saapumista länsirintamalle.

Keväällä ja kesällä 1918 kukaan Suomessa ei voinut ennakoida Saksan armeijan täydellistä romahtamista syksyllä 1918 länsirintaman valtavissa materiaalitaisteluissa.

SKS, Biografiakeskus, Kansallisbiografia:

Monarkisti

Keisarivallan luhistuminen keväällä 1917 nosti liberaalit näyttävästi Venäjän johtoon. Uudessa tilanteessa J. K. Paasikivi toimi Suomalaisen Puolueen edustajana K. J. Ståhlbergin johtamassa perustuslakikomiteassa, joka luonnosteli maalle hallitusmuotoa ja siihen liittyviä muita säännöksiä. Ståhlbergin kielitaidottomuuden vuoksi Paasikivi johti asiasta väliaikaisen hallituksen kanssa käytyjä neuvotteluja. Danielson-Kalmarin ja muiden suomalaisten lojalistien rinnalla Paasikivi teki siten työtä aina lokakuun vallankumouksen aattopäiviin saakka Suomen autonomisen aseman vakiinnuttamiseksi Venäjän yhteydessä.

Vasta bolshevikkien nousu valtaan karisti Paasikivestä viimeisetkin lojalismin rippeet. Hänen käsityksensä mukaan Suomen saavuttama itsenäisyys oli tullut ulkoisten maailmantapahtumien tuloksena "taivaan lahjana". Suomalaisten aktivistien panosta Paasikivi ei arvostanut, ja sosialistien kapinan tuomitsemiseen hän ei löytänyt kyllin voimakkaita sanoja. Koska Neuvosto-Venäjä oli tunnustanut kapinahallituksen eikä ollut peruuttanut tunnustustaan, Paasikivi katsoi, ettei itsenäisyyden saavuttaminen sellaisenaan riittänyt, vaan se oli myös varmistettava. Hänen aksiomaattisen ennakkokäsityksensä mukaan Venäjä - hallitsivatpa sitä sitten punaiset tai valkoiset - pyrkisi ennemmin tai myöhemmin valtaamaan menettämänsä rajamaat takaisin. Skandinavian maihin talvella 1917 - 1918 tekemänsä matkan jälkeen Paasikivi totesi, että toiveet Ruotsin interventiosta Suomen itsenäisyyden hyväksi oli syytä haudata.

Geopoliittisesti ja strategisesti länsivallat olivat liian kaukana voidakseen ratkaisevalla tavalla vaikuttaa Itämeren perukoilla. Näin ollen ainoastaan Saksa, joka sotilaallisesti oli toistaiseksi menestynyt hyvin, saattoi niin halutessaan antaa Suomelle konkreettista turvaa Venäjää vastaan. Tähän suunnitelmaan kuului myös ajatus Itä-Karjalan liittämisestä Suomeen. Keväällä 1918 Paasikivi oli Saksan tukeen luottavan suuntauksen johtomiehiä Suomessa. Siirryttyään valtionhoitajaksi toukokuussa 1918 P. E. Svinhufvud järjesti Paasikiven seuraajakseen senaatin talousosaston varapuheenjohtajana (pääministerinä). Paasikiven ja Svinhufvudin välillä ei tuolloin ollutkaan mitään oleellisia mielipide-eroja. Yhdessä he kaavailivat keisari Wilhelmin tuen varmistamista valitsemalla saksalaisen prinssin Friedrich Karlin Suomen hallitsijaksi. Lisäksi Berliinille oli tarjottava sotilasliittoa. Hohenzollern-sukuisen kuninkaan johtaman monarkian ei Paasikivestä tarvinnut merkitä riippuvuussuhdetta Saksaan sen enempää, kuin mitä kansat modernissa maailmassa ylipäänsä olivat riippuvaisia toisistaan. Svinhufvudin ja Paasikiven ohjelma ei silti sellaisenaan saanut tukea Saksasta.

Syyskesästä 1918 lähtien Paasikivi alkoi epäillä suursodan Saksalle edullista lopputulosta, mutta ei vielä pitänyt keisarikunnan täydellistä sortumista mahdollisena. Kun näin kuitenkin marraskuussa 1918 tapahtui, luhistuivat Paasikiven Svinhufvudin tuella noudattaman politiikan perusteet ja hänen hallituksensa joutui jättämään paikkansa. Ennen eroaan senaatti teki vielä sisä- ja talouspoliittisia päätöksiä, joista merkittävin oli lokakuussa 1918 annettu torppareiden "vapautuslaki". Sen sisältö perustui olennaisesti niihin suuntaviivoihin, jotka Paasikiven johdolla 1912 - 1914 toiminut maanvuokrakomitea oli laatinut.

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/631/

Toimituksen poiminnat