*

Jarmo Virmavirta

Uusi Viro on nyt vanhempi kuin Vanha Vabariik

Virossa vietettiin edellisellä viikolla mielenkiintoista juhlapäivää, kun uusi Viro tuli vanhaa Viroa vanhemmaksi. Vuonna 1991 uudelleen itsenäistynyt tasavalta saavutti Viron vuonna 1918 itsenäistyneen ensimmäisen tasavallan iän. Nyt veljesmaan uusi itsenäisyys on siis vanhempi kuin ensimmäisen tasavallan aika, joka päättyi vuonna 1940.

Viron tasavallan ikään sisältyy kaksi tärkeätä huomiota. Ensiksi on melkein järkyttävää havaita, kuinka lyhyt Viron ensimmäinen itsenäisyys oli. Vain pieni episodi Euroopan marginaalissa. Ei sekään ollut pelkkää onnea, mutta paljon siitä jäi ihmisten mieliin.

Ensimmäinen Viro syntyi samassa eurooppalaisessa murroksessa ja Venäjän kaaoksessa kuin Suomikin, mutta sen itsenäisyys oli heikommissa kantimissa. Yksi syy siihen on maantieteellinen. Viron asema oli ongelmallisempi kuin Suomen. Neuvostoliitosta katsottuna se oli sillä reitillä, mistä mennään Eurooppaan - tai tullaan sieltä. Tätä ongelmaa yritettiin ratkaista muodostamalla ns. reunavaltioiden yhteinen liitto Neuvostoliittoa vastaan. Suomi ei lähtenyt siihen mukaan, vaikka kannatusta ajatukselle oli aina ulkoministeri Holstia myöten. Liittymällä reunavaltioiden unioniin Suomi olisi ottanut Baltian maiden murheet itselleen. Itsekäs pidättyvyys osoittautui jälkikäteen viisaudeksi.

Toiseksi Viron tasavaltojen itsenäisyyksien iästä nousee väistämättä esiin ajatus, että aika rientää siivillä. Eihän siitä ole kuin hetki, kun vein ystäväni, Viron pääministeri Indrek Toomen presidentti Koiviston luo selittämään Viron pyrkimyksiä, jotka johtivat yllättävän pian ripeään itsenäistymisjulistukseen. Pääministeriksi oli jo tullut Edgar Savisaar, mutta se ei muut asiaa. Viron poliittinen eturivi oli muutaman vuoden ajan ollut vakuuttunut siitä, että Neuvostoliitto hajoaa. Sitä oli jopa julistettu turuilla ja toreilla. Suomessa sen sanoi ääneen yksi aloitteleva poliitikko, Rahva Häälin varapäätoimittaja Siim Kallas Turun Sanomien seminaarissa syksyllä 1988. Sen jälkeen hän ehti vielä olla Neuvostoliiton parlamentin jäsen.

Neuvostoliiton hajotessa virolaisilla oli valmius toteuttaa haave itsenäisyydestä, joka oli hiljaa elänyt ihmisten sydämissä pitkät neuvostovuodet. Se on yksi Viron ihme, jolla on kovin ajankohtainen sanoma. Miten ja miksi itsenäisyystahto säilyi virolaisilla, siinä on mietittävää tämän päivän Euroopassa. Ehkä se selvittää, että federalismilla on rajansa.

Toinen juttu on, että virolaisilla oli sisäpiirin tieto ja kokemus Neuvostoliiton tilasta. Suomi oli siinä asiassa vain tarkkailija. Toisin kuin Suomen ulkopolitiikan eturivi pitivät tärkeimmät virolaiset päättäjät Mihail Gorbatshovia haihattelijana, joka puhuu kauniita, mutta jolta puuttuu kyky ja voima laittaa puheitaan Neuvostoliiton uudistamisesta voimaan.

Suomen virallinen ulkopolitiikka halusi näyttäytyä pidättyvänä Baltian maiden itsenäisyyspyrkimysten suhteen. Silti virallisen ulkopolitiikan siipien suojassa tapahtui monenlaista, jolla rakennettiin Viron edellytyksiä toteuttaa itsenäisyytensä. Suomalaisten syvät rivit kokivat Viron asian omakseen ja tahtoivat olla mukana kun sinimustvalgeaa lippua nostettiin taas tankoihin. Se oli aika ihmeellinen asia. Politiikan eturivistäkin löytyi riittävästi tahtoa olla mukana, kun historiallisen muutoksen korkea aika tuli. Esko Aho on ilman muuta ansainnut Marjamaan ristinsä.

Tunnen joitakin virolaisia, joille uusi itsenäisyys oli jotenkin vajaa, kun se saavutettiin laukaustakaan ampumatta. Monet virolaiset ovat vieläkin pelänneet, että uusi itsenäisyys tuskin kestää kauempaa kuin ensimmäinen. Toisin kuitenkin on käynyt. Se johtuu ensiksi siitä, että Viro on osasi nopeasti nousta henkisesti ja taloudellisesti itsenäiseksi valtioksi. Ei se ole helppo juttu, mutta kyky tarttua oleelliseen löytyi riittävästi. Se on kunnioitettava suoritus.

Toiseksi Viro orientoitui nopeasti kansainväliseen ympäristöön ja ennen muuta eurooppalaiseen muutokseen. Varmaan Lennart Merellä oli tässä avainasema. Vielä Viron itsenäistyessä sen tärkein tukija suhteessa Moskovaan oli Washingtonissa. Siksi oli luonnollista, että maa lähti heti tavoittelemaan Naton jäsenyyttä. Toinen henkivakuutus haettiin Euroopan Unionin jäsenyydestä niin pian kuin se oli mahdollista. Se ei ollut reunavaltiopolitiikkaa Venäjää vastaan, vaan poliittisen ja kulttuurisen rajan siirtämistä luonnolliselle kohdalleen. Sitä kautta Viro on sitoutunut uuteen maailmanjärjestykseen. Enempää EU kuin USA eivät ole näin kahtenakymmenenä vuotena olleet Venäjän vastapelureita, vaan yhteistyökumppaneita - olkoonkin että yhteistyö joskus on ollut hankalaa.

Tapaus Viro kertoo myös siitä, miten maailma on viime vuosikymmeninä muuttunut, ehkä jopa jossakin mielessä tullut paremmaksi. Mutta ei maailma tästä eteenpäinkään pysy paikallaan. Eikä ole onnela. Pysyviä opetuksia Viron kahdesta itsenäisyydestä on ainakin kolme.1) Kansakunnan itsenäisyys on vahva voima, jos sillä on selvä yhteinen päämäärä. Siinä on sanomaa nyt niin Suomelle kuin Virolle, myös liittovaltioksi suuntautuvalle Euroopan unionille. 2)  Pienen kansan on viisasta hakea mieluummin liittolaisia kuin vihollisia. Se on hyvä sanoma myös Virolle, joka taas neuvottelee muutamaan kertaan karille ajautuneesta rajasopimuksesta Venäjän kanssa. 3) Maailma muuttuu nopeasti myös nyt. Nyt käydään kilpailua talouden asein. Euroopan ongelmistakin voi päätellä, ettei sekään taistelu pääty ilman uhreja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (39 kommenttia)

Joachim Seetaucher

Mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika kuluu. Varsinkin taaksepäin ajateltuna.

Kun 90-luvun alusssa alettiin puhua Karjalan palauttamisesta, niin se kuulosti siltä, että jostain esihistorialliselta ajalta kaivellaan perusteita rajojen muuttamiseksi. Silloin oli kulunut 45 vuotta Karjalan menetyksestä eli nykypäivään suhteutettuna menetys olisi tapahtunut joskus 60-luvun lopulla. Jos silloin olisin joutunut evakkoon lapsuuden maisemistani, pitäisin tänä päivänä aivan ymmärrettävänä asiana, että ne saataisiin takaisin. Muistan jokaisen kiven ja kannon, rakennuksen tien ja metsäpolun eikä siitä tunnu olevan aikaa juurikaan.

Vastaavasti joskus 80-luvun alussa ilmestyi virolaisen Sirje Sinilindin teos "Unelma Vapaudesta", jossa hahmotelttiin Viron uutta itsenäistymistä. Se kuulosti aivan utopistiselta science fictioniltä. Mutta aikaa itsenäisyyden "lopullisesta" menetyksestä oli kulunut vain 35 vuotta, eli matkaisimme nyt ajassa taaksepäin jonnekin 70-luvun lopulle. Sehän on tätä päivää.

Kun Viro alkoi itsenäistyä uudelleen 80-luvun lopulla ihmettelin silloin mistä he ylipäätään enää muistivat, että heillä oli ollut sinivalkomusta lippu. Kun suomalainen toimittaja kysyi Lennart Mereltä ottaako Viro kansallislaulukseen "Mu Isamaa on minu arm", joka oli saavuttanut suuren suosion laulujuhlilla, niin vastaus oli: "Virollahan on jo kansallislaulu". Miehitysaika miellettiin siis lyhyeksi ylimenokaudeksi.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

"Mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika kuluu."

Niin, tämähän on jo ihan matemaattinen fakta. Tai ainakin jotain sinne päin. 20-vuotiaalle 5 vuotta on neljäsosa elämästä ja tuntuu siksi pitkältä, viisikymppiselle vain kymmenesosa ja siksi "kulkee nopeammin". Hullua sinänsä, että sohvalla rötköttäen kuluu nopeammin kuin vaikkapa nuorissa naisissa juoksemalla.

Suhteutan myös usein asioita edellä kuvaamallasi tavalla. On mielenkiintoista esimerkiksi, että Stalin kuoli vain 17 vuotta ennen minun syntymääni. Tästä taakse saman verran, tullaan vuoteen 1996. Sehän oli tietenkin aivan eilen. Vaan eipä liene parikymppiselle samassa merkityksessä. Sen puolestaan voisi itse koittaa ymmärtää tuolla yökerhojen vilinässä...

Aulis Mäkitalo

Itsenäisen Suomen Viipuri ja Petsamo olivat 20 vuotta kestänyt lyhyt välivaihe.

Nyt on itsenäinen Suomi elänyt jo yli kolme kertaa tätä pitemmän jakson ilman Viipuria ja Petsamoa. Ja elää jatkossakin ilman mitään ongelmia.

Joachim Seetaucher

Petsamon kohdalta argumenttisi on tietyllä tavalla ymmärrettävä, mutta Viipurin kohdalla on kyse ikimuistoisesta Suomeen kuuluneesta alueesta, oli sitten kyse Ruotsin vallan ajasta tai Suuriruhtinaanmaasta. Myös Isovihan jälkeisellä ajalla aina Vanhan Suomen palauttamiseen asti alueella asui suomalainen väestö.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Todellakin, Suomi saattaa elää vailla Petsamoa, Sallaa ja Karjalaa ilman ongelmia:
Erikoista on se, nuo alueet anastunut valtio taas tarpoo jatkuvasti ongelmasta toiseen.
San Franciscon oopperan johtaja Kurt Herbert Adler kuvaili kerran luovan jännitteen merkitystä näin: "If there was no crisis in my opera house, I had to create one!"
Naapurimme ei tässä suhteessa edusta kovin taiteellista näkemystä...

Käyttäjän otsorajakontu kuva
Otso Rajakontu

Kävin nyt pääsiäisenä Viruhotellin KGB-museossa, siellä näkee kuinka miehityksen aikana Venäläiset ovat toimineet, vaikka arempaa kalustoa on paljon viety pois KGB-miesten lähdettyä, heidän mukanaan.
Täytyy nostaa Viron kansalle hattua, kuinka he miehityksen aikana kestivät, ja pitivät varmana, että Viro vapautuu omaksi itsenäiseksi valtioksi ennen pitkää
Mukana museossa oli elektroniikka-asentaja, joka jotain ymmärsi jäljellä olevasta radiokalustosta, että tehot on ollut valtavat,vaikka laitteet karkearakenteisia. Voimavirtaa oli tarvittu radioliikenteen imurointiin myös Suomesta ja Ruotsista.
Myös huonevakoilu on ollut mittavaa, mutta mitä miehitysvaltio on hyötynyt salakuuntelusta? missä Suomalainen muija tappelee tai rakastelee ukkonsa kanssa, kun on halvan viinan perässä lähteneet tuuleentumaan ja poikkeamaan Virossa. Tai kirkontornissa oleva antenni on kuunnellut Helsingin taksimiesten kepeät keskustelut.
Kaikki on ollut saastaisen sairasta Venäläisiltä, että tuotahan toimintaa saa varoa nykypäivänäkin, mihin tiikeri raidoistaan pääsee.
Eihän Suomalaisetkaan niin tyhmiä ole, että vuodattavat tärkeitä asioitaan eetteriin.
Olisi terveellistä, että Suomen vasemmistohaihattelijat tutustuisi KGB-museoon, niin järkiintyisivät. Suositten: Viruhotelli (23 kerros ja pääsymaksu hotelliasukkailta 6 €)

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Jarmo Virmavirta kirjoitti:
"Pysyviä opetuksia Viron kahdesta itsenäisyydestä on ainakin kolme.1) Kansakunnan itsenäisyys on vahva voima, jos sillä on selvä yhteinen päämäärä. Siinä on sanomaa nyt niin Suomelle kuin Virolle, myös liittovaltioksi suuntautuvalle Euroopan unionille. 2) Pienen kansan on viisasta hakea mieluummin liittolaisia kuin vihollisia. Se on hyvä sanoma myös Virolle, joka taas neuvottelee muutamaan kertaan karille ajautuneesta rajasopimuksesta Venäjän kanssa. 3) Maailma muuttuu nopeasti myös nyt. Nyt käydään kilpailua talouden asein. Euroopan ongelmistakin voi päätellä, ettei sekään taistelu pääty ilman uhreja."

Erinomaisia ajatuksia.
1) Itsenäisyys on vahva voima. Olen aina ihaillut virolaisia tässä suhteessa. On erikoista, että Baltian maat ovat itse asiassa ainoat entiset neuvostotasavallat, jotka eivät ole juuttuneet diktatuuriin.
2) Pienen kansan ei ole syytä hakea vihollisia. Suomi on tässä suhteessa todella erikoinen tapaus. Virossa kannettiin Pronsisoturi pois Tallinnan keskustasta. Suomessa ministerit ja professorit kulkevat päivittäin Aleksanteri II:n patsaan saappaiden juuressa eivätkä edes huomaa asiassa mitään merkillistä - ennen kuin ulkomaalaiset vieraat esittävät ihmetteleviä kysymyksiä.
Suomessa yksikään puolue ei ole asettunut selkeästi Nato-jäsenyyden kannalle. Viro on hoitanut tämän jäsenyyden jo aikoja sitten.
3) Maailma muuttuu varsinki taloudellisesti. Kansainvälinen pankkijärjestelmä muuttuu nopeasti. Nykyijärjestelmä ei kerta kaikkiaan enää käy laatuun. Sijoitus- ja talletustoiminta on erotettva toisistaan. Sijoittajien on vastattava mahdollisista tappioistaan. Uskon, että joustava ja sopeutuva Viro mukautuu nopeasti tähänkin välttämättömään muutokseen.

Joachim Seetaucher

"Suomessa ministerit ja professorit kulkevat päivittäin Aleksanteri II:n patsaan saappaiden juuressa eivätkä edes huomaa asiassa mitään merkillistä - ennen kuin ulkomaalaiset vieraat esittävät ihmetteleviä kysymyksiä."

Aleksanteri II:n patsasta ei voi oikein verrata pronssisoturipatsaaseen. Aleksanteri II oli aivan lojaali Suomen Autonomialle ja noudatti sopimuksia. Suomellahan ei katsottu olevan edellytyksiä valtiolliselle itsenäisyydelle siinä vaiheessa, kun Venäjä alueen valtasi Ruotsilta eikä Aleksanteri II silloin vielä edes ollut vallassa.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Virossa patsaan siirrosta aiheutuneet mellakat kulkevat nimellä "pronksöö" Nämä tällaiset nimitykset, kalskahtavat ne sitten kristalliin tai pronssiin, eivät tapaa jäädä siihen.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Joachim Seetaucher kirjoitti:
"Aleksanteri II:n patsasta ei voi oikein verrata pronssisoturipatsaaseen. Aleksanteri II oli aivan lojaali Suomen Autonomialle ja noudatti sopimuksia. Suomellahan ei katsottu olevan edellytyksiä valtiolliselle itsenäisyydelle siinä vaiheessa, kun Venäjä alueen valtasi Ruotsilta eikä Aleksanteri II silloin vielä edes ollut vallassa."

On totta, että AII oli lojali Suomen autonomialle. Se taas johtui siitä, että Suomi oli kiltti mallioppilas eikä vaatinut mitään lisää niin kuin Puola, jonka AII nujersi maan rakoon ja poisti Puolan erikoisoikeudet. Puolalaiset ihmettelevätkin, kun Helsingin paraatipaikalla seisoo "Varsovan pyöveli".
Tiedän kyllä, että AII:n patsas pystytettiin vuonna 1894 protestina hänen seuraajiensa kaudella alkaneelle venäläistämiselle. Mutta nämä finessit vaipuvat vähitellen unhoon. Tosiasiaksi jää, että Suomen pääkaupungin paraatipaikalla seisoo Venäjän itsevaltias tsaari.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

A II oli pidetty Suomen suuriruhtinas, eiköhän hän patsaansa ansainnut. Mitähän puolalaiset sanoisivat, jos tietäisivät suomalaisten olleen kapinaa nujertamassa, ja Suomen kaartilaisten saaneen siitä hyvästä Yrjön ristejä :-)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Aleksanteri II ei ainoastaan ollut lojaali Suomen autonomialle, vaan edisti merkittävästi Suomen oloja ja vahvisti autonomista hallintoa. Aleksanteri II on patsaansa ansainnut ja se on myös oikealla paikalla. Historiaa katsotaan usein väärästä päästä ja Venäjä nähdään meillä sortokausien ja itsenäisyysajan sotien läpi. Kuitenkin, silloin kun Venäjä valloitti Suomen, monet, esimerkiksi arkkipiispa Tengström, toivottivat sen tervetulleeksi ja katsoivat vallanvaihdon koituvan Suomen eduksi. Näin paljolti olikin aina 1800-luvun loppuvuosiin asti. Aleksanteri II koettiin meillä hyvänä hallitsijana ja suomalaisten etujen edistäjänä.

Aleksanterin II:n patsasta ei mitenkään voi verrata pronssisoturiin. Aleksanteri II:n patsas pystytettiin Suomen valtiopäivien esityksestä. Sen suunnittelivat ja toteuttivat suomalaiset kuvanveistäjät Walter Runeberg ja Johannes Takanen. Siinä ei ole mitään ulkoapäin työnnettyä tuontitavaraa, kuten pronssisoturissa.

Tietysti tuolla esitetyllä logiikalla voitaisiin esittää vaikkapa ruotsaisen kreivi Brahen patsaan siirtämistä syrjemmälle. Se tosin olisi vähintään yhtä järjetöntä.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Pekka Roponen kirjoitti:
"A II oli pidetty Suomen suuriruhtinas, eiköhän hän patsaansa ansainnut. Mitähän puolalaiset sanoisivat, jos tietäisivät suomalaisten olleen kapinaa nujertamassa, ja Suomen kaartilaisten saaneen siitä hyvästä Yrjön ristejä :-)"

A II on patsaansa ansainnut, mutta se patsas olisi kuljetettava johonkin syrjäisempään paikkaan Viron malliin. Annettakoon nyt ainakin Aleksanteri I:n pysti Yliopiston Kirjaston puistosta Turulle, joka vaatii sitä omakseen. Tällaisia me suomalaiset olemme, taistelemme tsaarin patsaiden omistuksesta!
Suomalaiset olivat A II:n aikana tosi kilttejä mallioppilaita, jotka jopa taistelivat Krimin sodan aikana "EU-joukkoja" eli Englantia ja Ranskaa vastaan. Tsaarilta saadut kunniamerkit ja aatelisarvot kelpasivat makeasti - ja kelpaavat yhä vielä.

Pjotr Hadermann

AU Eesti Vabariik!

Itsenäisyys meni vuosisadoiksi, kun Kuningas Lembitu kaatui Sakalan taistelussa 21. syyskuuta 1217.
Liiviläisten Kuningas Kaupo kaatui tai murhattiin 21. tai 22. syyskuuta 1217.

Sitten alkoi pitkä orjuuden yö. Ajat olivat niin kovia, että suomalaisten väkiluku ylitti Viron väkiluvun 1790.
Täytyy tosin ottaa huomioon, että rankkaa oli Suomessakin.

Liiviläiset melko suurena kansana tuhottiin sukupuuttoon.

Harvat kansat ovat kokeneet niin kovia ja jääneet eloon kansoina kuin Viro ja Suomi.

Jaakko Paavilainen

"Harvat kansat ovat kokeneet niin kovia ja jääneet eloon kansoina kuin Viro ja Suomi."

Puhumattakaan Neuvostoliiton aikana Venäjällä asuneista suomalais-ugrilaista kansoista...

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Pjotr Hadermann ja Jaakko Paavilainen kirjoittivat:

"Harvat kansat ovat kokeneet niin kovia ja jääneet eloon kansoina kuin Viro ja Suomi."

"Puhumattakaan Neuvostoliiton aikana Venäjällä asuneista suomalais-ugrilaista kansoista..."

Väkeviä faktoja, jotka unohdetaan aivan liian helposti ja usein yya-henkisessä sanailussa.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

No niinpä, kuluu aika. Siitä tuntuisi olevan vain hetki, kun muuan punkkari tuli pyytämään minulta tupakkaa Pärnun kadulla tovi itsenäistymisen jälkeen. Tarjosin ja kommentti kuului: "oo, Malppi". Pitkäholkkisten Belomorkanalien lisäksi Pärnussa hoitui päivittäistavaroiden kanssa asiointi pitkälti "palvelumyymälöissä". Nämä ensimmäiset kokemukset vuodelta 1994, joten hetki oli ehditty nauttia itsenäisyydestä jo kuitenkin. Nyt on samat Ärrät kadunkulmissa, boring.

Mut joo, hyvä Viro. Taloudellisesti erot Suomen ja Viron välillä tulevat väistämättä palautumaan siihen mitä ne olivat edellisen itsenäisyyden aikana. Jos olisi ylimääräistä, ostelisin tällä hetkellä vielä edullisia rantatontteja...

Joachim Seetaucher

9/11 -iskusta on suurinpiirtein yhtä pitkä aika tähän päivään kuin viime sodan loppumisesta syntymääni. Sen tosiseikan kautta voin hahmottaa, että vastoin koko elämänaikaista illuusiotani, olen melkein sota-ajan lapsi. Kouluaikoina sota oli jotain, josta luettiin historian kellastuneista arkistoista. WTC iskut olivat eilen, ... vai tapahtuiko se jo viime vuonna ...

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Virosta ei rantatontteja voi ostaa, tai sitten pitää olla muutakin kuin rahaa. Lähinnä suhteita.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Onnea uudelle Eestille. Toivon, että uudella Eestillä on enemmän selkärankaa kuin menneellä Vabariikillä, joka luovutti ilman vastarintaa valtionsa Neuvostoliitolle mahdollistaen ryssien pommitukset Turkuunkin asti.
Lisään. Suomi on sivistysvaltio eikä patsaitaan eduskuntiensa vaihtuessa hävittele.

Pjotr Hadermann

#18
Menneisyydelle emme voi mitään, mutta tulevaisuutta voimme muokata. Menneitä on turha märehtiä.

Mitä veikkaat Jarmo Lauros milloin Viro ohittaa taloudessa Suomen?

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Ohitsemme taloudessa Eesti menee ihan kohta. Pelastuksemme on hallituksemme ulkoistaminen, kaikki muu kun on jo ulkoistettu, työpaikkoinemme.
Itse asiassa viisainta olisi virolainen malli, yrityksiä verotetaan vasta kun yritykset tuottavat, eli ottavat ulos rahoja firmasta. Suomi kuolee nykymaailmassa, kun yritykset kaadetaan veroilla lähtömetreille.
Vilpittömästi toivotan Eestille pitkää ikää, vanhoja muistelematta kiittäen taloutensa nykyisestä mallista. Toivon, että vanhat pierut suomessa ottaisivat onkeensa.

Pekka Salo

Muistakaamme siis, että oikein Viro on Eesti, Tallinna Tallin, Ruotsi Sverige ja Tukholma Stockholm. Suomen kielellä kirjoitettaessä on syytä kirjoittaa aina oikeakielisesti eli esim. Norja on Norge.

Juhani Putkinen

"Uusi Viro" on suomettunut termi - Venäjän mielen mukainen.

Todellisuudessa Viro on ollut olemassa koko ajan itsenäistymisestään (vuonna 1918) tähän päivään saakka ja on edelleen.

Venäjä tosin miehitti Viron 1939-1940 (makuasia) alkaen noin puoleksi vuosisadaksi, mutta miehityksen aikana Viroa piti yllä pakolaishallitus. Kun Viro palautti virallisesti itsenäisyytensä voimaan neukkulan romahtaessa 1991, niin pakolaishallitus luovutti valtuutensa uusille hallitsijoille.

Juhani Putkinen

Minun mielestäni epäonnistunut vitsi, mutta on siinä tietysti totta toinen puoli. Imperialistinen roistovaltio Venäjä piti raskaana rikoksena jos joku kantoi näkyvästi Viron lipun värejä (sini-musta-valkoinen) puhumattakaan että olisi pitänyt hallussaan Viron lippua. Miehityksen aikana Viron lipusta saattoi menettää henkensä tai saada 25 vuotta Siperian vankileiriä.

Saksan miehityksen aikana Viron lippu sai liehua.

Virolaiset ja saksalaiset vapauttivat aseveljinä Viron Venäjän miehityksestä 1941:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Viron...

Käyttäjän olavilaitala kuva
Olavi Laitala Vastaus kommenttiin #40

No, joka tapauksessa Postimees-lehden karikatyristin kynästä.

Pjotr Hadermann

Juhani. Yllättävän sitkeässä elää suomettuminen Suomessa. Kenelle siitä kuuluu kiitos?
Sille olisi missä maassa tahansa kysyntää propakandassa.

M. Koivoston avautumisia en häveliäisyyssyistä johtuen viitsi tässä edes kommentoida.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Tämä on tärkeä ja hieno teksti Jarmo Virmavirralta. Kiitos Jartti.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Jarmo Lauros kirjoitti:
"Suomi on sivistysvaltio eikä patsaitaan eduskuntiensa vaihtuessa hävittele."

Kysymys ei ole patsaiden hävittämisestä vaan siirtämisestä sopivampaan paikkaan. Tuo patsas jalustoineen on taideteoksena onnistunut. Siitä ei ole epäilystä.

Jos taas Senaatintorin seutuun ei haluta muutoksia, Suomen olisi vähitellen kehiteltävä uusi valtiollinen keskus, johon kansalliset juhlallisuudet sijoittuisivat.

Muuten vierasmaalaisten kommentit suomettuneesta eli tässä tapauksessa keisariajan venäläisiä ihannoivasta kulttuurista eivät lopu.

Aulis Mäkitalo

Venäjän tsaarin patsas Senaatintorilla on mitä sopivimmassa paikassa.

Venäjän tsaarit, kylläkin Aleksanteri II:n edeltäjät, rakennuttivat koko Senaatintorin ympäristön ja paljon muutakin silloiseen rutiköyhään hökkelikylä-Helsinkiin. Tsaarit rahoittivat kaiken ja palkkasivat pätevän arkkitehdin Saksasta. Rakennustyön, johon Suomesta ei löytynyt pystyviä ammattimiehiä tekivät venäläiset työnjohtajat ja ammattimiehet.

Ilman Venäjän tsaarien henkilökohtaista rahoitusta ja rakennushankkeen asioihin puuttumista Helsinkiin ei ikinä olisi noussut mitään empirekeskustaa.

Kukaan historian henkilö ei asiallisesti olisi enemmän paikallaan patsaana keskellä Senaatintoria kuin ympäristön luoja, Venäjän tsaari.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Aulis Mäkitalo kirjoitti:
"Kukaan historian henkilö ei asiallisesti olisi enemmän paikallaan patsaana keskellä Senaatintoria kuin ympäristön luoja, Venäjän tsaari."

Tsaari oli diktaattori eli itsevaltias. Ei hän mitään rakentanut eikä edes maksanut omasta pussistaan. Maaorjia siinä käytettiin hyväksi ja suomalaisia duunareita. He myös raatoivat Pietarin työmailla.

Aulis Mäkitalo

Niin, Venäjän kansan hallinnolle maksamilla veroillahan varojen hallinnoija, itsevaltias Venäjän tsaari, Helsingin upean empirekeskustan päätti rakentaa, rahoitti ja rakennutti ulkomaalaisten ja oman maamme kansalaisten nykyisinkin ihailtavaksi. Suomalaiset palkkatyöntekijät siellä tekivät kovasti haluttuja ansiotöitä - yksinkertaisempia töitä - sillä ammattitaitoiset mestarit ja käsityöläiset piti tuottaa Venäjältä, kun Suomesta ei silloin päteviä löytynyt.

Aivan samalla systeemillä valtiot, mm. Suomen valtio, nykyäänkin suuria valtion rakennushankkeita panee toimeen. Hallinto päättää rakentaa, suunnittelee ja organisoi ja rahoittaa verovaroilla ja palkattu työvoima tekee rakentamistyön. Ei systeemi ole Aleksanterin päivistä oleellisesti muuttunut.

Helsingin empirekeskustan rakentamisen rahoitus tuli itsevaltiaan tsaarin takana olleesta erillisrahastosta, johon varat oli tietenkin koottu Venäjän kansan veroista. Rakentamista ei siis rahoitettu budjettivaroista kierrättämällä senaatin kautta, joilla Venäjän hallinto yleisesti rahoitti Suomen hallinnon ja keskusvirastot ym. Suomi, Suomen hallinto, senaatti oli autonominen päättäessään mm. valtion varojen käyttämisestä suuriruhtinaskunnan sisällä. Mutta Suomi ja senaatti ei ollut autonominen näiden varojen hankkimisessa. Valtaosin varat myönsi ja soi Suomelle budjetisssaan itsevaltiaan tsaarin määräämä Venäjän hallitus.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Ajattelin laittaa juttua ihan oikeista kokemuksistani ns. tavallisen Virolaisen kannalta. Nuo kokemukset alkavat -80 luvun alkupuolilta. Siinä ei riitä muutama A4:n joten parempi luopua ajatuksesta.

Yksi sellainen keskeinen tekijä millä tarkkailen maata, kun kesällä taas tehdään sellainen pidempi reissu. Viron suurimmista ongelmista näen Tallinnakeskeisyyden, aivan samoin kuin meillä on ns. pääkaupunkiseutu. No onneksi etäisyydet ovat siellä lyhyitä ja moottoriteitä rakennetaan mukavaan tahtiin.

Silti, jos Tartossa haluaa sellaisen kivan keskiluokan hotskun vaikkapa viikoksi. Luottokortilla on turha yrittää maksaa ja sama koski viimekesän yhden tai parin yön juttuja pienissä motelleissa. Käteisellä kiitos. Ei siinä mitään pahaa. Toki pistää miettimään.

Olen aina kunnioittanut virolaisia ja pakkokin kun vaimo on niiltä kulmilta. Väitän silti, että jotain on vielä hakusessa ja pahimpana pidän, työvoiman hakeutumista edelleen maan rajojen ulkopuolelle. Sosiaalipuolella on paljon rakentamista. Onneksi vanhan perinteinen suku- ja perhekeskeisyys on kunniassa ja se paikkaa osittain sosiaalista eriarvoisuutta.

Pentti Juhani Järvinen

Myös Niklas näyttää tässä hyväksyvän Virmavirran "hyvän tekstin," sen hyvyyden, hiukan kevyesti. Se ei nimittäin pidä aivan paikkaansa, ei kuvaa effektiivistä todellisuutta. Suomea voi todella sanoa asiassa "tarkkailijaksi." Muttei Virolla tai Eestillä erikoista tietoa ollut, mitä ei olisi ollut mm. Suomen hallitusten ja presidenttien saatavissa. Fakta kun oli se, ettei Suomessa haluttu tietää mitään, joka olisi häirinnyt NL:n suhteita ja kauppaa, sen kannattavuutta. Eikö siihen kuulunut mm. noiden KGB:n hotellien rakentaminen Tallinnaan?

Tuo effektiivinen todellisuus oli, että 1968 Praha selvitti NL:n aikovan jatkaa kumoustaan voitokkaaseen "viime taistoon." Muuten se olisi halannut hengiltä itäblokin uudistajat, uudistanut itseäänkin. Se kun sitä tarvitsi. Mutta kumous vaati kuria.

Tuon viime taiston tuomitsi USA:n ja Kiinan liitto. Afganistanin jopa laskettiin sortavan kustannuksineen NL:n. Se rakensi tunnelia sinne juuri interventiota varten. Se merkitsi rahan puutetta Euroopan satelliiteissa. Puola oli kapinoitsijan vuorossa. Ja sitä siis kohennetiin Solidaarisuudella ja puolalaisella Paavilla. Onnistuminen merkitsi Varsovan liiton hajoamista. Ja siihen panostettiin.

Saksan - ja Balttian - kohtalo oli yhtälössä avoin. Mutta jo 1953, Stalinin kuoleman jälkeen NL oli harkinnut DDR:stä luopumista. Ratkaisun kannattaja Beria mestattiin. Vuonna 1976 läntiset spesialistit ennakoivat NL:n sortumisen, mistä kirjoitettiin jopa HS:ssa. He olivat luennoineet aiheesta jo aiemmin.

Itse lounastin asiasta Helsingissä pois lähtevän CIA-miehen kanssa 1976. 1975 sain etusivulle kuvan virolaisten mielenosoituksesta. Juttu oli siis mukana. Sen vahvisti Carterin lähettiläs Helsingissä 1977, selvin sanoin. Mutta kun - 1967 allekirjoitetun velvoitteen pohjallla - yritin palaveria sen jälkeen PE:n suojatuissa kellareissa, kenraalit Heiskanen (tiedustelupäällikkö) että Kanninen (nro 2 tai 3) katosivat, kuten muuten aiemmin muut. KGB vain alkoi kuunnella, seurata.

Eli jos aiheesta halutaan "hyvä teksti," se tulisi ehkä käsitellä toisin. Ei väitteessä, ettei Suomessa tiedetty, ole mitään tolkkua. Suomessa ei haluttu tietää, kun tietoon liittyi tarve tehdä jotakin, siis muuta kuin voittoja "KGB:n rakennustöistä." Ne nyt eivät ole eivätkä olleet salaisia missään muualla kuin Suomessa.

Pekka Salo

Sanotaan vaikka näin, että Suomessa tiedettiin, mutta virallisesti toimittiin siten kuin katsottiin olevan Suomen edun mukaista. Meidän on helppo jälkikäteen arvostella, mutta silloiset viralliset päättäjät olivat aivan eri asemassa. Väärä päätös ja toiminta olisi voinut johtaa ikäviin seurauksiin.

Suomen johdon tärkein tehtävä on ajaa Suomen edun mukaisia asioita. Ei esimerkiksi Ruotsin tai Viron, vaikka saattaa tuntua ikävältä.

Suomi toimi kaksinaisesti: Ns virallinen Suomi oli pidättyväinen, mutta auttoi hyvin paljon siinä, missä pystyi. Epävirallinen Suomi auttoi kaikessa missä kykeni ja se oli paljon.

Presidentti Lennart Meri jopa sanoi, että Suomi auttoi heitä enemmän kuin on tullut esiin ja eniten kaikista maista.

Pentti Juhani Järvinen

Suomen tavalliset kansalaiset ja osin vaiennettu mielipide olivat tietenkin Viron tai Eestin puolella. Se nyt oli selvää. Johan he rakastivat Georg Otsiakin, vaikkei hän saanut ihan viisumeita toivon mukaan. Mutta tuo väite, että virallinen Suomi ajoi Suomen etua, on harhaan johtava. Se oli tosiaan sen tehtävä, muttei se sitä tehnyt. Koska Suomi oli NL:n taskussa, kuten Brezhnev asian ilmaisi joskus 1973. Se oli siellä osin tyhmyyttään. On Venäjän taskussa yhä. Vai eikö muka ole?

Muistan yhä. miten aloin kirjoittaa artikkeleita HeSariin 1974. Ensimmäinen varoitti NL:n kauppaan sokeasti ryntäämisen vaaroista. Kirjoitin sen huoneessa, johon oli näköala Ludviginkadun viereisen STS:n tiloista. Kun sitten seisoin Erotajalla kolleegan kanssa, toiveikas poliittinen nousija Ulf Sundqvist pysäytti suuren mustansa pankiin eteen ja nousi ulos Sisäministerin henkivartijansa kanssa. Molemmat pysähtyivät mulkoilemaan kadulla avoimen vihamielisesti; se oli hyväksi sekä virka- että poliittisella uralle. Se oli ensi kerta kun näin "tulevan presidentin," eli toveri Sunkun. Sisäministeriön renttu oli ollut samassa tohussa jo aiemmin ja tuli mulkoilemaan myöhemminkin.

Toinen motiivi liittyi siihen, että olin Jom Kippurin puhjettua tavannut ruotsalaisia ja Suomalaisia (SYP) pankin johtajia Zürichin lentokentällä. He olivat väärin informoituja Jom Kippurin seurauksista. Kerroin, ettei se mene ohi noin vain, ja öljyn hinnat alkavat lentää. Siitä tultiin kiittämään myöhemmin Helsingissä - monta kertaa.

Poikkeus oli Kepun ja Supon Arvo Pentin veli, joka tuli perään Neste Oy:n öljyn ostajan kanssa, tosi tyhmästi, kuten Supon pomo itse. KOP taas ilminantoi rikospoliisille oletetetuista "suurtuloistani" jossakin. Eli tuo "maan edun Suomi" ja hallinto pitivät rikoksena oikeaa tietoa Jom Kippurin seurauksista. Miksihän se niin oli? Eli kuka ja miten olisi "ansainnut," jos maa olisi mennyt täyteen konkkaan jo 1973.

Sen se teki myöhemmin, kun mm. idänkauppaa ja NL:n asioita ei oivallettu oikein. On tyhmää sanoa, että Yya-Kekkonen ja Koivisto pitivät huolta maan edusta. Juuri sitä he eivät tehneet eivätkä tyhmyyksistään vastanneet, kun historiat siellä voi väärentää miten vain. Mutta kenraaleillekin olisi tullut antaa kaksi kultareunasita punatähteä. Neljäs leijona on väärennys ja pila, törkeitä molemmat.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Meillä Suomessa oli 1970-luvulla voimissaan taistolaisliike, jossa vakavissaan uskottiin Suomesta tulevan sosialistimaa vielä meidän elinaikanamme ja jolle väite Neuvostoliiton tulevasta romahtamisesta olisi ollut pyhäinhäväistys.

Kun sitten kansojen vankila NL aikanaan romahti ja Suomessakin sai alkaa puhua ääneen, entiset taistolaiset vetäytyivät vähin äänin nauttimaan saavuttamistaan yhteiskunnallisista asemista riekkumatta enää parrasvaloissa mutta elämällä mukavasti vihaamassaan kapitalistisessa yhteiskunnassa. Tiitisen listalla olevia DDR:n agentteja suojellaan vieläkin. Kovin vähän on ketään suomalaista vedetty vastuuseen poliittisista tekemisistään Suomen suomettamiseksi.

Millaisen tilinteon Viro teki omien kommunistiensa kanssa? Toki virolaisittain on ymmärrettävää (toisin kuin Suomessa), että eteenpäin pyrkiville ja vaikutusvaltaa tavoitteleville kommunistipuolue oli tuolloisessa neuvostotasavallassa ainoa herrahissi, joten siihen nousu saattoi merkitä paljoa muutakin kuin syvää luokkatietoista vakaumusta proletariaatin internationalismin puolesta ja puhdasoppista marxismi-leninismiä.

Mutta onko Viron sovjetisoimisessa kunnostautuneiden ja toista tasavaltaa eri tavoin vastustaneiden kansalaisten osuutta tapahtumiin ennen ja jälkeen uudelleen itsenäistymisen käyty läpi Viron julkisessa sanassa? Jos on, niin missä hengessä ja millä seuraamuksilla asianosaisille?

Pentti Juhani Järvinen

Tuo taistolaisliike Suomessa teki todella maasta, tai sen poliittisesti aktiivista nuorisosta erilaisen kuin muissa Euroopan maissa. Suomessa uskottiin NL:n kumouksen tulevaisuuteen ja sen oppeihin - omituisesti, jos oli seurannut vastaavia keskusteluja Ranskassa tai Italiassa, tai jopa Puolassa tai Tsekkoslovakiassa. Tilanne oli käsittämätön.

Jos tuon ns. Tiitisen listan sijoittaa tähän yhteyteen, se on hiukan kuin plakaatti, jota tasavallan turvallisuusklovni Supo kantaa kulissien edessä. DDR:llä oli rutiininsa; tärkeät vieraat saivat seksiä hotellissa - filmille tai videolle. Niitä tuli varmasti pari hyllykilometriä. Mutta jos kohde ei tiennyt mitään tärkeää, niin hyöty oli kyseellinen. Tästä syystä tuo Tiitisen lista olisi hauska nähdä.

Reaalitilanne kun oli, että DDR:n ja Etykin omaksumisista alkaen NL:n palvelu muuttui uran teon edellytykseksi. Ei tällaisia juttuja ole koskaan todella selvitetty; niissä kun virkamiehet ja poliitikot itse asiassa tekivät työn president(e)ille, jota suojattiin. Tällä tasolla juttujen määritely on joskus myös vaikeaa.

Viron tai Eestin kohdallla taas monetkaan sen evp. kommunistisia isäntiä palvelleista eivät tehneet muodollisesti mitään laitonta. Useimmat toteuttivat ideoita, joita koulu oli opettanut, ja jotka voivat yhä olla legitiimejä ideoina. Surkea elementti asiassa oli Suomen julkisesti kielteinen suhtautuminen itsenäisyyden palautukseen. Miksei oltu edes vaiti?

Toimituksen poiminnat