*

Jarmo Virmavirta

Suomen päättäjien pitäisi lukea Hägglundin kirja "Rauhan utopia"

Savon Sanomien legendaarinen päätoimittaja Mauri Auvinen kirjoitti yhdessä pakinassaan kesälomalta paluun kunniaksi, että ennen koiralta kusi loppuu kuin maailmasta informaatio. Siitä on aikaa jotakin neljännesvuosisata, mutta pätee se edelleen. Tai on nykyään vielä enemmän totta kuin silloin.

Informaatiota tulvii nyt mitä erilaisimmista lähteistä niin paljon, että pyörryttää. Se että sanotaan on tärkeämpää kuin mitä sanotaan. Harvinaista on, että joku kykenee järjestelemään informaatiota, tapahtumia ja mielipiteitä historiallisessa perspektiivissä ja tämän päivän kokonaisuudesta lähtien. Juuri nyt se olisi enemmän kuin tärkeää Ukrainan tapahtumien nostattamassa tuhkapilvessä. Erilaisista mielipidetutkimuksista syölletään kuvaruutuihin ja uutispalstoille otsikoita, jotka kertovat, ettei osata erottaa oikeaa väärästä, olennaista epäolennaisesta. Käynnissä on sota, minkä huomaa varmimmin siitä, että sodan ensimmäinen uhri, totuus, on kuopattu ajat sitten.

 Tällä esipuheella sanon, että jokaisen suomalaisen pitäisi lukea kenraali Gustav Hägglundin vasta ilmestynyt kirja "Rauhan utopia". Se on kirja maailman viimeisen parinkymmenen vuoden kehityksestä suomalaisen puolueettomuuspolitiikan näkökulmasta. Se ei ole viisasteleva ja vaihtoehdoilla spekuloiva tutkimus, vaan tiivis ja selkeäsanainen yhteenveto siitä, mitä maailmalla nyt tapahtuu ja mikä on Suomen asema. Sellaista tässä informaatiokaaoksessa totta totisesti on kaivattu.

Gustav Hägglund on ollut riittävästi mukana tietääkseen ja ennen muuta ymmärtääkseen, mitä oikein tapahtuu. Suomen puolustusvoimain komentajuuden lisäksi ansioluettelossa on mm. EU:n sotilaskomitean puheenjohtajuus, kahden tärkeän rauhanturvaoperaation vastuu Lähi-Idässä. Kansainvälistä kokemusta on paitsi pohjoismaiselta tasolta myös Harvardin yliopistosta. Kokemusta on kertynyt, mutta myös sen lisäksi näkemystä. Hän ei luota illuusioihin, vaan asenne on realistin.

Hägglund selittää käytännön kokemusten valossa, miksi maailma on sellaisella mallilla kuin on. Maailman muuttuessa lännen ajatushautomoissa kehitettiin agendalle oppi arvopohjaisesta kansainvälisestä politiikasta: maailma muuttuu paremmaksi, kunhan länsimainen demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet saadaan voimaan sivistyksen syrjäkulmilla, jotka olivat vapautuneet kylmän sodan kahleista. Kunhan Venäjä, Lähi-Itä ja Afrikka tämän käsittävät aukeaa ikuinen rauha.

Hiukan toisin on käynyt. Jos ei ollut sosialismista vientitavaraksi, ei ole ollut läntisestä arvomaailmastakaan paljon sen parempaan. Maailman parannuksen arkkitehtien päähän ei pälkähtänyt, että kohdemaissa oli oma arvomaailmansa, josta ei oikopäätä ole ollut valmiutta luopua. Jossain sitä pidettiin jopa paremapana kuin läntistä arvomaailmaa. Siksi aatteen vientiponnistelujen tuloksena onkin kaaos, mikä selvimmin näkyy arabikevään maissa, mutta myös esimerkiksi Ukrainassa. EU:n sotkeutuminen näihin on ehkä kaikkein hämmentävintä, koska Euroopan perusidea kuitenkin on ollut erilaisuuden hyväksyminen. EU:n tuotti ihmeellisen nopeasti kaiken sen huonon, mitä politiikka voi tuottaa: rauhanprojekti muuttui valtapolitiikaksi. Oli siinä jotakin hyvääkin, mutta se jää kaaoksen alle.

Paitsi yleisen kehityksen Gustav Hägglund piirtää hyvin myös Suomen aseman realiteetit. "Kohtalonamme on elää venäläisten naapurina heistä poikkeavin arvoin", kirjoittaa kenraali. Hän siteeraa Paasikiveä, jota liian harva tänään muistaa. Tämä kirja "Rauhan utopia" pitäisi toimittaa kaikkien kansanedustajien luettavissa, ensiksi tietenkin ulkoasiainvaliokunnan jäsenien. Ja toinen ryhmä, jolle kirja olisi kullan arvoinen, on politiikan toimittajat ja erityisesti kansainvälisiä asioita käsittelevät toimittajat. Olen käsittänyt, että heitäkin on tänään vähemmän kuin takavuosina, kiitos median keskittymiskehityksen. Luultavasti se ei kuitenkaan tule halvemmaksi, vaan pitkällä tähtäimellä kalliimmaksi. Kun informaatio keskittyy se myös samankaltaistuu. Ja menee helpommin harhaan.  Suurin osa mediasta veisi Suomen nyt Natoon ja lännen etuvartioksi Venäjän rajalle. Tässäkin Hägglund muistuttaa realismista.

Jarmo Virmavirta 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Jarmo Virmavirta kirjoitti:
"Kun informaatio keskittyy se myös samankaltaistuu. Ja menee helpommin harhaan. Suurin osa mediasta veisi Suomen nyt Natoon ja lännen etuvartioksi Venäjän rajalle. Tässäkin Hägglund muistuttaa realismista."

Erinomainen kirjoitus, joka pakottaa minut hankkimaan käsiini Gustav Hägglundin kirjan. Kuulin kenraalin sanovan radiohaastattelussa, että Venäjä aikoo pitää Krimin. Ellei sitä ymmärretä, joudumme uuteen maailmansotaan.

Kannattaa varmaan myös lukea Hägglundin kirja, ennen kuin lyö lukkoon Nato-kantansa. Tarvitaanko tässä taas "inhorealismia"?

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Ehkä kirjan osto ei minun henkilökohtaista elämääni paranna eikä huononna, mutta uteliaisuuttani ja tiedon lisäys tarpeeseen täytynee kirja ostaa. Jo näiden usariblogien lueskelujenkin vuoksi on syytä kestää tapetilla.
Kiitos ikätoveri Virmavirralle antoisasta blogista.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Paremmuus, sivistyneisyys, vakuuttavuus, varteenotettavuus, toimivuus, kannatus, ...

Asioiden viemiseen tarvitaan selkeää asemaa em:sta. Kun kiistatonta asemaa on, on varmaan vastuu jyrätä "vastuullisesti" ilmenevä keskeneräisyys ja sivistymättömyys.

Asia ilmenee muillakin tasoilla. Oikeasti se taitaa olla vaikeampi juttu.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Kohtalonamme on elää venäläisten naapurina" (Hägglund) on sama kuin "geografialle emme voi mitään" (Paasikivi), mutta "heistä poikkeavin arvoin" (Hägglund) on sen realistinen täydennys. Venäjää emme kykene suomalaistamaan, mutta emmepä itsekään suostu venäläistymään. Nato-haukoilta voisi tässä yhteydessä kysyä: mikä on ongelma?

Kimmo Sivonen

Itse kysyn aina, että mikä tekee juuri Suomesta niin erityisen, että NATO-jäsenyyttä ei tohdi edes pohtia tulematta leimatuksi. Miksi Norja, Viro, latvia, Liettua, Puola jne... ovat pystyneet menestyksellisesti yhdistämään Venäjä-naapuruuden ja NATO-jäsenyyden.

Menee salatieteen puolelle, jos Suomen NATO-jäsenyys nähdään järkyttävän suurena kohtalonkysymyksenä, koska vaikkapa Viroon verrattuna meillä on sentään yli 70 vuotta pitempi aika itsenäisenä valtiona.

Hannu Tanskanen

Ihmettelenpä entisen armeijakaverini Jarmo Virmavirran (Suomenlinna VaaRPsto 1960-61) NATO-vastaisuutta.
Johtuneeko ymmärtämättömyyteni siitä ettei minusta koskaan tullut upseeria, Merisotakouluun oli paljon vähintään ylioppilastutkinto takana pyrkijöitä, minulla tuolloin vain keskikoulu ja tie vei aliupseerikouluun.

Kun lukee salauksesta vapautettuja "kylmän sodan" ajan dokumentteja, Suomi olisi jäänyt suurvaltojen väliin uudessa maailmansodassa ihan sama kumpaan leiriin kuului. NATO olisi noussut maihin Itämereltä ja mennyt yli Suomen Pohjois-Norjasta. Venäjä olisi torjunut ydinasein yläpuolellamme ja jos Venäjä olisi miehittänyt Suomen, tänne oli maalitettu yli 20 ydinasetta strategisiin kohteisiin. Eli Suomi olisi tuhoutunut täysin.

Tilanne on edelleen sama, paitsi että emme ole YYA-liitossa Venäjän kanssa. Jos liitymme NATO:on, se ei vähennä turvallisuuttamme sotatilanteessa millään tavoin, mahdollisesti ei lisääkään, mutta NATO:n tärkein funktio onkin sodan estäminen tai ainakin painostuksemme ja alueellemme tunkeutumisen. Venäjä miettii kaksi kertaa. Emme voi ehkä voittaa, mutta emme NATO:n jäsenenenä mitään häviäkään, tilanne on win-win.

Pelotellaan, että jos liitymme NATO:on, Venäjä hyökkää oitis. Ei se sitä tee, silloin Ruotsi liittyisi viidessä minuutissa NATO:on ja sitä ei Venäjä halua, Itämeri olisi NATO-meri. Venäjän maksimaalinen toimi saattaisi olla, erityisesti jos Ruotsikin osoittaisi merkkejä NATO:on liittymisestä, nousta maihin ja miehittää Ahvenanmaa, sillähän on strateginen sijainti sekä Suomen että Ruotsin suhteen. On äärimmäisen epätodennäköistä, että ydinaseita käytettäisiin vastaamme ja Venäjän päävoimien ollessa suursodassa muualla me ehkä pohjoismaiden vahvimmilla maavoimilla pystyisimme torjumaan Venäjän maahyökkäyksen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Johtuneeko ymmärtämättömyyteni siitä ettei minusta koskaan tullut upseeria..."

- Ei. Ei tullut nimittäin minustakaan.

"Jos liitymme NATO:on, se ei vähennä turvallisuuttamme sotatilanteessa millään tavoin..."

- Mutta entäs kun pitää elää tätä rauhanaikaakin, jolloin vastakkainasettelusta ja sen tuomasta lisäjännityksestä ei ole kuin harmia?

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Suomi ei ole Venäjälle sodanarvoinen uhka, mutta NATO ja siitä hyötyjät eivät Venäjää jätä rauhaan. Näin varmaan Venäjä ajattelee, ja päätelmä voi olla totta. Itänaapurimme on taho, jota vastaan on käyty taistoa eri tavalla. Onko se johonkin päättynyt?

Jos suurvalta ei pärjää vaikka taloudessa, niin aina voi käyttää sitä, missä on vahvoilla. Venäjällä on sotilaallista voimaa. Talous käy monesti aseesta paremmin, mutta tärkeintä tässä on tämä hiljainen "sota"-tilanne, jolla on konkreettisia vaikutuksia kunkin asemaan ja oikeaan elämään.

Kannattaa muistaa, että aseita käytettäisiin lännessäkin etujen turvaamiseen, jos se vain olisi yhtä hyödyllistä kuin talous. Jos on, niin länsimaiset aseet taitavat puhua vielä nykyäänkin.

Ei Venäjä ole vallitsevasta juonesta tippunut, vaan ehkä paremmin ajantasalla kuin länsi.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Venäjälle Suomi on ollut ja on oleva sotilaallisesti vihollismaa vaikkakin poliittisesti ystävällismielinen. Venäjän sotaharjoituksissa harjoitellaan nimettyjä vihollisia vastaan ja Suomi saa kunnian olla vihollisena.

Hannu Tanskanen

Taloudellinen ja sotilaallinen voima ovat saman asian kaksi puolta. Kun Japani hyökkäsi Pearl Harboriin, USA oli sitä kolme kertaa vahvempi, sodan loppuessa 80 kertaa.

USA/EU:n taloudellinen voima on eri kymmenluvulla kuin Venäjän, 1990-luvulla Venäjän talous oli Ruotsin kokoinen ja Yhdysvaltain sotilaallinen voima 24 kertaa suurempi.

Hannu Tanskanen

Miten NATO-jäsenyytemme haittaisi? Venäjä käy paljon meitä suurempaa kauppaa NATO-maiden kanssa ja NATO-maiden matkustajakoneet lentävät Venäjän ilmatilan yli Kauko-Itään.

Hannu Tanskanen
Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Hägglundin muistelmakirja oli fantastinen kokemus. Hän ei todella ole koskaan ollut missään asiassa väärässä. Joten täytyy ehdottomasti lukea tämäkin kirja. Siinä kerrotaan vain koko totuus mitään salaamatta ja mitään lisäämättä.

Kimmo Sivonen

Summa summarum: Koska Suomi joka tapauksessa pitää yllä puolustusvoimia vain ja ainoastaan Venäjän takia, niin NATO-jäsenyys on täysin luonnollinen puolustuskyvyn laajennus.

Kokoomuksen pappaosasto, eläkekentsu, persut, vasemmisto ja muut kekkoslaiset jostakin syystä ovat julkisuudessa taas viemässä Suomea YYA-moodiin, jossa Venäjä päättää puolestamme.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Mistäs nyt tuulee kun vanhat asenteet on kuopattu?

Onko Virmavirrallekin karttunut jo tarpeeksi ikää?

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Loistava kristallisointi: "Maailman parannuksen arkkitehtien päähän ei pälkähtänyt, että kohdemaissa oli oma arvomaailmansa, josta ei oikopäätä ole ollut valmiutta luopua."

Ja toinen: "EU:n tuotti ihmeellisen nopeasti kaiken sen huonon, mitä politiikka voi tuottaa: rauhanprojekti muuttui valtapolitiikaksi."

Nämä on hyvä ymmärtää ja muistaa.

Veikko Virkkunen

Kun lukee kaikkea tietoa mitä maailmalta tulee, niin täytyy kyllä todeta, että kyllä ihmispoloiset ovat narsistisia ja despoottisia hulluja.
Kaikki vain tuijottavat omaan napaansa ja valta-asemaansa.
Naurettavaa, kun väitetään ihmiseläimen muka olevan niin viisas ja "inhimillinen".
Sitten toinen hävettävä asia on nämä diktaattoreiden puolestapuhujat, jotka kaikin mahdollisin sanakääntein selittelevät kaunistellen despoottien tekemisistä.
Ukraina voisi vaatia venäläisten ryöstämästä Krimistä kaasutoimitusta ilmaiseksi sadan vuoden ajaksi.

Käyttäjän jukkahelttula kuva
Jukka Helttula

Yhtä lailla on realismia ymmärtää, että mikä valtio Suomen turvallisuutta vain ja ainoastaan uhkaa. Maantieteelle emme voi mitään, niinpä meidän pitää lakata olemasta sinisilmäisiä ja kuvitella voivamme pysyä mahdollisen idän ja lännen välisen selkkauksen ulkopuolella. Idässä meidät on jo luettu läntiseen leiriin, itse me olemme aina kokeneet siihen kuuluvamme, ja siihen me integroiduimme heti kun se tuli poliittisesti mahdolliseksi. Liittyminen NATO:on on luonnollinen seuraus tästä. On käsittämätöntä, että niin monet vielä pullikoivat vääjäämätöntä vastaan. Suomen tulee kuulua siihen sotilaalliseen yhteisöön, joka tarvittaessa asein on valmis puolustamaan niitä arvoja, joihin me uskomme.

Thomas Makinen

No voi hellan lettas kun setä nyt heristää sormeaan ja neuvoo tyhmempiään.

Yksi suomalaisen ulkopoliittisen "viisauden" kulmakiviä on paasikiviläinen epätotuus, jota ilmaistaan monin sanoin. Kuten esimerkiksi tässä "Kohtalonamme on elää venäläisten naapurina heistä poikkeavin arvoin".

Olisi jo aika kumota vanhat paradigmat, alkaa laajentaa perspektiiviä, ja ajatella laatikon ulkopuolella. Venäjän imperiumi ei ole ikuinen, kansakunnat hajoavat, ja ihmisillä on kyky oppia uusia arvoja. Kaikille lienee selvää, että nykyinen Venäjä on moraalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti tiellä perikatoon. Suomen on oman etunsa tähden syytä olla eturintamassa auttamassa Venäjää rauhalliseen ja sivistyneesti tapahtuvaan hajoamiseen.

Reijo Siipola

"Suurin osa mediasta veisi Suomen nyt Natoon ja lännen etuvartioksi Venäjän rajalle."
Meillä on vain kaksi vaihtoehtoa: joko olemme Venäjän etuvartio länteen tai lännen etuvartio Venäjän suuntaan. Tuskimpa päättäjilämme on ymmärrystä valita näiden välillä. Ajopuu ei ole itse valitse reittiään.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Ajopuu ei ole itse valitse reittiään."

Natossa olisimme ajopuu kuten olemme nyt EU:ssa, itsenäisyytemme on mennyttä. Toivottavasti saamme vielä hallitukseen puolueen joka ajaa Suomen itsenäisyyttä.

Jari Rauhala

Kiitos blogista. Luin Hägglundin kirjan heti sen ilmestyttyä. Merkillepantavaa oli miten laumoittain koiria älähti, kun se kalikka kalahti. Vastaisku oli näkyvä. Kirjan viesti oli ja on jollain tavalla saatava vesitettyä. Se mursi sitä tavallisen tiedottamisen ja asinatuntijoiden median avulla rakentamaa kuvaa, niin naton tarpeesta kuin venäjästä, juuri hetken päästä, hyökkäävänä uhkana.

Hägglundin kirjassa tuli niin maalais-, sotilas- kuin geopoliittinen järki esiin. Ilmeisesti se oli aivan liikaa. Koska nykysuuntauksen kannattajien eteneminen ei perustu kuin pienen vähemmistön järkeen. Ei kokonaisen kansakunnan -suomen- etuun.

Vieläkin on sulatettava, mutta on käsittämätöntä, miten siisteistä, suojatuista ja lämpimistä sisätiloista nato-suomalaiset jännittävät lihaksiaan venäjän suuntaan, etenkin upseerit, sillä optiolla, että Texasin pojat tulevat tuomaan suojaa. Huomioimatta keskeisintä asiaa; nyt olemme entistä enemmän uhka ja venäjälle vihollismaa. Tätä Hägglund omin sanoin selvitti ja vakautti tilannetta. Joka vakautuisi juuri tuon suuntaisilla toimilla niin median kuin päättäjienkin taholta. Siinä määrin kuin se suomelle on mahdollista. Ja etenkin se on mahdollista maan sisällä. Tapahtui ulkona mitä tapahtui.

Mutta tilanteen hahmottamisessa kirja tuli oikeaan paikkaan. Kirjaan kohdistetut kritiikit ja nyt samaan aikaan tulollaan oleva isännöimissopimus, niin tämä saa myös tavalliselta kansalaiselta suljettua postia avautumaan. Olemme kansana ajopuu, koska ilmeisesti polittinen johtomme on sitä

Kiitos vielä blogista.

Toimituksen poiminnat