Suomen sota olikin Ruotsin sota
Suomen sodan 1808-1809 juhlinta on täydessä käynnissä. Osallistuin itsekin vastikään yhteen tapahtumaan juhlapuhujana. Rymättylän kotiseutujuhlaan oli minulta pyydetty puhe aiheesta ”Suomen sota 1808-1809 ja Rymättylä”. Pitäjän ainoan tapahtuman kunniaksi paljastettiin myös Hangan satamassa Krampin taistelun laatta.
Krampin taistelu käytiin 30.6. Ruotsalaisten joukoista kaatui kolme miestä ja yksi tykkipursi upposi lähellä rantaa. Venäläisten tappiot olivat kaksi haavoittunutta. Venäläiset häipyivät yön hämärissä ja olkinuotioiden savun takana lähemmäs Turkua, jonka valtaaminen oli ruotsalaisten tarkoitus. Åbo Tidning, joka oli ainoa silloin ilmestynyt lehti, käytti tapahtumia selostaessaan ruotsalaisista nimitys ”vihollinen”. Venäläiset olivat saapuneet Turkuun jo maaliskuussa. Arkkipiispa toivotti heidät tervetulleiksi ja kehotti säätyläisiä vannomaan uskollisuuden valoja Venäjän keisarille, vaikka sota oli vielä kesken.
Sodan varsinainen rintama oli jo tuolloin kesällä 1809 Oulun lähellä. Saaristomerellä syntyi taisteluita, kun ruotsalaiset halusivat iskeä mereltä ja sitoa venäläisten voimia. Niin tapahtuikin, mutta ei sillä ollut merkitystä itse sodan kulkuun. Suomen sodaksi ristitty retki oli venäläisten voittokulkua ja Ruotsin joukkojen vetäytymistä, mikä päättyi vasta pitkällä Ruotsin alueella.
Runeberg kirjoitti sodasta sankaritarinoita vasta paljon myöhemmin. Sotaan niillä ei vaikutettu, mutta suomalaisten mainetta kyllä paikattiin. Siksi merkkivuoden 1809 kunniaksi on jo nyt alettu viettää satoja juhlia, joissa Suomi esittäytyy voittajana. Ehkä niin olikin. Mutta kysymys ei ollut maineteoista sodassa, vaan politiikasta. Sankareita olivatkin ne suomalaiset, jotka patkulimaisesti alkoivat nöyristellä Venäjän keisaria. Suomi muodostui Suomeksi, kun se irtaantui Ruotsista ja onnistui saamaan autonomisen aseman Venäjän keisarin alla. Sota ei ollut mikään Suomen sota, vaan oikeammin Ruotsin sota, laatuaan viimeisin. Siitä lähtien Ruotsi alkoi noudattaa Itämeren alueella puolueettomuuspolitiikkaa, joka jatkuu yhä.
Kaikki eivät tietenkään myöntyvyyspolitiikkaa hyväksyneet. Merimaskun kirkon suntio häipyi teille tietymättömille, kun hänen olisi pitänyt avata kirkon ovet jumalanpalvelukselle, jonka yhteydessä vannottiin uskollisuuden vala keisarille. Suntiota rangaistiin myöhemmin kirkkolain mukaan siitä, ettei hän avannut ovia jumalanpalvelukseen pyrkivälle kansalle. Kenraalikuvernööri Buxhoevden vapautti hänet siitäkin, venäläiset hakivat Suomesta sympatioita, ei riitoja. Siksi Suomen valloitus onkin kai läpi Venäjän historian ainoa myönteiseen lopputulokseen johtanut miehitys.
Vuoden 1808-1809 sota oli pitkän prosessin päätepiste. Prosessi alkoi jo 1709 Pultavan taistelusta, jossa Pietari Suuren venäläiset löivät sotakuningas Kaarle XII ruotsalaiset joukot. Siitä alkoi Ruotsin suurvalta-aseman luhistuminen ja Venäjän nousu eurooppalaiseksi suurvallaksi. Asiat kypsyivät 1700-luvun aikana hitaasti. Ruotsissa taistelivat vallasta hatut, jotka hakivat revanssia venäläisistä, ja myssyt, jotka etsivät sopua Venäjän kanssa. Suomalaiset olivat yleensä kaikki myssyjä. Siitä voi lukea suomalaisen ulkopolitiikan alkujuuria. Ulkoministeri Stubb saa hakea pitkältä sitä ulkopolitiikan traditiota, johon hän ministeriksi ryhdyttyään kertoi toimintaansa perustavansa.
Itämeren alueen poliittisen tasapainon muutos sai yhden päätepisteen, kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alle ja alkoi kehittyä itsenäiseksi valtioksi. Vuonna 1812 Ruotsi ilmoitti Venäjälle, ettei sillä enää koskaan ole mitään vaatimuksia Suomen suhteen, vaan Norja riittää sille. Tämä asetelma jatkui 1990-luvulle asti, jolloin Neuvostoliiton taas palatessa Venäjäksi syntyi uutta hämminkiä.
Nyt kuitenkin Venäjä on koonnut itsensä ja aloittanut paluun suurvallaksi. Itämeren alueella se ei ole muuta ollutkaan, vaikka Baltian maissa tätä tosiasiaa on ollut vaikea hyväksyä. Paluuta Aleksanteri I aikoihin on myös siinä, että Venäjä alleviivaan eurooppalaisuuttaan. Sitä olisi hyvä vahvistaa esimerkiksi etsimällä myönteinen ratkaisu Itämeren kaasuputkeen.

Kommentoi 122 kommenttia