Halonen oli oikeassa

Ylen tv-uutiset oli väärässä kertoessaan viime viikolla, että Virossa ollaan kuohuksissaan presidentti Halosen Baltian maita koskevan lausunnon takia. Halonen sanoi tv-haastattelussa, että Baltian maissa podetaan ”jälkineuvostolaista stressiä”. Mitään yleistä paheksuntaa Virossa ei ollut, oli ainoastaan presidentti Ilveksen Suomen tv-uutisille antama haastattelu, jossa presidentti ilkeili kollegalleen, ettei Viro arvioi muiden EU-maiden psyykkistä mielentilaa.

Suomi näyttää olevan presidentti Ilveksen henkilökohtainen ongelma. Talvella hän puhui Suomen Kuvalehdelle siitä, että maittemme suhteet normalisoituvat, kun virolaiset lakkaavat puhumassa suomea ja kääntävät katseen etelään. Uuden Suomen haastattelussa hän syytti länsimaita yleisemminkin naiivisuudesta Venäjän suhteen ja suomalaisten psyykkistä mielentilaa isoveliasenteesta.

Ilveksen asenne Suomea kohtaan on tyypillinen ulkovirolaisten neuvostoaikainen asenne. Ne jotka pitivät yhteyttä neuvostoajan virolaisiin – kuten Urho Kekkonen ja Tuglas-seura – olivat pettureita ja kommunistien kätyreitä. Useimmat ovat päässeet irti tästä asenteesta. Suurimmalle osalle virolaisia Kekkonen on sankari, joka uskalsi Neuvostoliitosta huolimatta vierailla Virossa. Mutta joillekin ajasta on jäänyt pysyvä trauma. Ilvestä ei edes hänen suomalainen ihailijajoukkonsa, johon kuuluvat kai ainakin Lasse Lehtinen, Henrik Lax ja Ari Vatanen, ole ohjaillut maltillisemmille teille.

Ns. uuden Euroopan maissa samankaltainen asenne purkautuu aggressiivisena suhtautumisena Venäjään, joka on kyllä itsekin antanut riittävästi aihetta kritiikkiin. EU-tasolla asenne on yleinen Euroopan parlamentissa, mutta ei kylläkään suurissa jäsenmaissa tai komissiossa.

Sillä on jotakin tekemistä myös sen kanssa, että Ilveksen ja Saakashvilin tapaiset Venäjästä irtaantuneiden maiden johtajat eivät olleet paikalla silloin 1990-luvun alussa kun rohkeita tekoja tehtiin. Nyt he painottavat rohkeutta, vaikka vakiintuneiden itsenäisten valtioiden johtajien hyve olisi pikemmin maltillinen harkinta. Ei Halonen arviossaan väärässä ollut, vaan oikeassa.

Presidentti Ilveksen lausuntoon on tarttunut Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar, joka yhdessä Helsingin Jussi Pajusen kanssa suunnittelee junatunnelia kaupunkien välille. Hyvä niin, vaikka Savisaar on ristiriitainen persoona. Tässä asiassa hän edustaa kuitenkin virolaisten enemmistöä. Siitä todistaa lisääntyvä kanssakäyminen. Vaikka virolaiset olisivat lakanneet puhumasta suomea ja vaikka he katsoisivat etelään, jostakin syystä kaikkinainen liikenne maittemme välillä vain lisääntyy.

Ihmiset, tavarat, työ ja yritykset liikkuvat pitkin Suomenlahtea entistä enemmän. Samalla lisääntyy niiden rohkeiden ihmisten arvostus, jotka historian saatossa ovat erilaisissa vaikeissa vaiheissa pitäneet yllä veljeskansojen yhteyttä.

jarmovirmavirta

Professori Jarmo Virmavirta (s. 1940) on toiminut Yleisradion uutistoiminnan päällikkönä sekä Turun Sanomien ja Uuden Suomen päätoimittajana. Vuodesta 2001 Virmavirta on ollut virolaisen Postimees-lehden kolumnisti. Hän on myös asunut pitkään Tallinnassa.
Lehtikirjoitusten ohella on syntynyt lukuisia kirjoja. Politiikan lisäksi Virmavirta on käsitellyt mm. tangomusiikkia (Eino Grönin elämänkerta), golfia (Pelin henki, 2007) ja Turun historiaa. Turun saaristo ja Tallinna ovat saaneet Virmavirran myös tarttumaan kynän lisäksi siveltimeen. Hänen akvarellitaidettaan on ollut esillä näyttelyissä Suomessa ja Virossa.
Politiikassa Virmavirta tunnetaan kokoomuksen ja keskustan sinivihreän yhteistyön kannattajana. Hän on paneutunut erityisesti kansainvälisiin kysymyksiin ja toiminut pitkään Ulkopoliittisen instituutin hallituksen puheenjohtajana. 1980-luvun lopulla hän oli perustamassa Turkuun Eurooppa-instituuttia. Hänen johtamansa Turun Sanomat oli ensimmäisiä Suomen Eurooppa-suuntauksen tukijoita. Jo 80-luvun lopulta Virmavirta kirjoitti myös Viron itsenäistymisen puolesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu