Väkivallan perinne
Monet virolaiset ovat minulta kyselleet, miksi juuri Suomessa tapahtui vuoden sisällä jo toinen joukkotappo koulussa. Kovin monta vuotta ei ole siitä, kun suomalaiset kyselivät, voiko Tallinnassa liikkua iltaisin kadulla pelkäämättä henkensä puolesta.
Mitä tähän kysymykseen voi vastata? Että Suomi on kylmä ja väkivaltainen maa? Oikea vastaus on tietenkin, että kukaan ei tarkoin tiedä, miksi juuri Suomessa.
Muitakin johtolankoja kuin aseiden helppo saatavuus voi listata.
1) Suomessa on tietynlainen väkivallan perinne. Kovin kauaa ei ole niistä ajoista, jolloin Härmän häissä ”pirtin perältä porraspäähän rumihia kannettiin”. WHO on vertaillut henkirikoskuolleisuutta
eri maissa vuonna 2000. Suomen koko väestöön suhteutettu luku oli 24, Sveitsin 12, Ranskan 8 ja Englannin 4. Suomalaiset tappavat siis kuusi kertaa enemmän kuin englantilaiset.
2) Suomen koululaitos tuottaa maailman huippuja esimerkiksi matematiikan alalla, mutta yhteisöllisyyttä se ei opeta, koska yhteisöllisyyteen voi vain kasvaa tai kasvattaa. Opettajien asema on muuttunut siten, että kasvattajat ovat opettajakunnassa yhä harvinaisempia. Muutos alkoi 1960-luvun lopulla. Samaan suuntaan vie luokaton lukio. Uudistuksella tuhottiin luokkayhteisö, joka oli oppilaan lähiyhteisö. Jo Sigmund Freudin aggressiotutkimukset osoittivat, että kontaktien puute, erityisesti niiden menettäminen lisää aggressiivisuutta.
3) Television väkivallasta ei nyt ole paljoa puhuttu, mutta vaihtoehtojen lisääntyessä väkivaltaohjelmatkin lisääntyvät. Kilpailu katsojista siihen johtaa. Lapsille suunnatut varoitukset todennäköisesti lisäävät kiinnostusta väkivaltaohjelmiin, ellei kodeissa todella kovalla kädellä valvota katselua. Suomalainen kasvatuskulttuuri ei kuitenkaan tässäkään suhteessa vakuuta. Suomessa opetetaan ja opiskellaan kasvatusoppia enemmän kuin muissa pohjoismaissa yhteensä. Siitä seuraa, ettei lapsia ole koskaan kasvatettu niin huonosti kuin nyt.
4) Oma lukunsa on internet, jolla Kauhajoen tapauksessakin oli selvä rooli. Vanhempien kyvyt paneutua tähän alueeseen ovat vielä rajoitetumpia kuin television kohdalla. Alle 30-vuotiaallakin on vaikeuksia tietää, mikä on alle kaksikymppisten käyttökulttuuri, todisti IRC-gallerian tiedottaja.
5) Suuri tekijä on yhteiskunnan yleinen asenne, kulttuuri. Mikään salaisuus ei ole, että suomalaisuuden keskeisin arvo on taloudellinen menestys. Henkisten tekijöidenkin merkitystä mitataan sillä, miten paljon voittoa se tuottaa. Kulttuurin markkinointi on tärkeämpää kuin itse kulttuuri. Tämä liittyy paitsi muuhun myös tiedonvälitykseen.
Näidenkin muutamien johtolankojen työstäminen eteenpäin on erittäin vaikeaa, sillä lasten ja nuorten kasvattaminen on henkimaailman asia. Akateemikko Tauno Nurmela kirjoitti kirjassaan Hei elämää vuonna 1967 näin: ”Koiria ja hevosia ja apinoita voivat kyllä erikoistuneet eläintenkasvattajat opettaa tekemään minkälaisia temppuja tahansa, mutta ihmistä ei voida kasvattaa pelkällä tekniikalla, sillä ihminen valitsee pohjimmiltaan aina itse omat todelliset kasvattajansa sen mukaan, mitä he ovat eikä sen mukaan, mitä he sanovat tai opettavat.”
Tehdäänpä näille asioille mitä tahansa on Suomi-kuva taas pitkään maailmalla ”kylmä ja väkivaltainen maa”. Onneksi työryhmä paneutuu tähän asiaan Jorma Ollilan johdolla. Hän on sopiva henkilö tehtävään. Hänen aikanaan Nokia ei halunnut markkinoida itseään suomalaisena, vaan oli tyytyväisenä hiljaa, kun Nokiaa luultiin japanilaiseksi. Ei Kauhajoen tapauskaan suoranaisesti yllytä yrityksiä mainostamaan suomalaisuuttaan.
Jorma Ollila aikanaan kieltäytyi pilaamasta Nokian brändiä korostamalla suomalaisuutta Fazerin ja Finnairin tapaan. Oli eduksi, kun luultiin, että Nokia on japanilainen tai korealainen.
Kumpi on väkivaltaisempi? Shell, joka tukee hallitusta joka yrittää vakauttaa Nigeriassa hirttämällä häiriköitä, jotka uhkaavat valkoisen miehen öljyliiketoimintaa vai Suomi, jossa toimitaan vanhalla suhteella 10:1 ?
Hyvämainenen Nokia ei koskaan tahtunut alentaa omistaja-arvoaan kehumalla ulkomailla, että on suomalainen edes Matkailun edistämiskeskuksen iloksi.
Suomen maine on siis edelleen urheilijoiden varassa, lajoissa, joissa dopiing-osaamisella ei ole merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomen maine on siis edelleen urheilijoiden varassa, lajoissa, joissa dopiing-osaamisella ei ole merkitystä”
Vaikuttaa siltä, että eläkeläisblogistien maine rippuu siitä, kuka osaa säälittävimmin kirjoittaa Suomen asioista vaikkapa jostain Tallinnan viinibaarista tai etnisestä ravintolasta käsin. Tämä on sovellettu lainaus Martti HuuHaa Innaselta.
Ilmoita asiaton viesti
”Tehdäämpä näille asioille mitä tahansa on Suomi-kuva taas pitkään maailmalla ”kylmä ja väkivaltainen maa”. Onneksi työryhmä paneutuu tähän asiaan Jorma Ollilan johdolla. Hän on sopiva henkilö tehtävään. ”
Olen kyllä sitä mieltä, että tuon Stubbin ryhmän olisi viisainta ottaa aikalisä ja vielä kohtuullisen pitkäkin. Kyllä nyt tuo brändäys kääntyy itseään vastaan. Toivon, että Ollilalla on tolkkua asiassa.
Ilmoita asiaton viesti
Hank hardy Unruh esittelee johtajuusasua tampereella.
Globalisaatioasiantuntijat, yritysjohtajat ja tiedostusvälineiden edustajat ovat valmiita nyökyttelemään hyväksyvästi toistaan järjettömämmille ideoille. Siitä nimi The Yes Men, tyypit, joille kaikki kelpaa.
http://viihde.mtv3.fi/arvostelut/elokuva.shtml/371726?t
Jos ette ole katsoneet ko. elokuvaa, niin suosittelen sen katsomista.
Ilmoita asiaton viesti
Hyviä pointteja
– Kouluyhteisön palautus palauttamalla luokallinen lukio.
– Perheyhteisön palautus korostamalla perheen roolia
kasvattajana koska vanhemmuuden ulkoistaminen ei ole
onnistunut.
Ilmoita asiaton viesti
Meille näkyy olevan aidanalituskiusaus vedota väkivaltaiseen luonteeseemme. Voimme myös vastaavasti vedota kiistatta suomalaiseen herkkään mielenlaatuun – kyyneeleet eivät ole olleet vaikeita ”pahimmilta koviksiltakaan”, … mutta tulisiko asiaa katsoa hiukan syvemmältä?—
…
Cc: claes.andersson@eduskunta.fi ; arkkipiispa@evl.fi ; paivi.rasanen@eduskunta.fi ; liisa.hyssala@stm.fi ; paula.risikko@eduskunta.fi
Subject: KANSALAISMIELIPIDE – Yhteiskunnan arvomaailmamuutos vaati hyvin kalliin hinnan
[c]
Yhteiskunta muodostuu yksilöistä – yksilöiden arvomaailmat muodostuvat usein ryhmistä
Kansakunta pysähtyi tiistaina 23. syyskuuta 2008. Samalla tavalla se pysähtyi noin vuosi sitten Jokelan tapahtumista.
Yhteiskunta käy omaa evoluutiotansa tarkoituksella ja sattumanvaraisesti. Painotamme ajassa arvoja, jotka kuvastavat tarvettamme esiintyä ja esittää saadaksemme hyväksyntää ja tarpeelliseksi tuntemisen tuntua. Markkinatalouden oravanpyöräjuoksu etäännytti kulutusjuhlassaan siteet perheen, suvun ja lähiryhmien väliltä.
Innostuime näyttötalouteen, jossa lähimmäinen unohtui. Lapset, nuoret ja vanhuksetkin jäivät usein paitsioon, vaikka kansakunta valmistautuu jakamaan historillisen suuret perinnöt nuorempien talouskriisin ratkaisuiksi. Elimme liiaksi rahalle, näyttötaloudelle ja pyrkyryydelle esittää sellaista, jossa liian usein suhteet lapsiin, vanhempiin, sukuun ja vaikuttaviin sidosryhmiin unohtuivat.
Jokainen kansalainen sattui syyttömänä syntymään. Jokainen muistaa lapsensa, sisarensa tai vähintäänkin oman kuvansa – kun valokuvasta kaksivuotias pieni lapsi viattomasti katsoi kameraan ja oli valmistautumassa uteliaisuudella kysymään kaikkea mikä oli uutta ja kiintoisaa.
Herää vain kysymys, kuinka moniin noihin kysymyksiin annettiin vastaus uteliaisuuden janon sammuttamiseksi. Vastuu itsestä, toisista ja ympäristöstä muodostuvat noista uteliaisuuskysymyksiin annetuista vastauksista, osallistumisesta, turvallisuuden ja yhteisöllisyyden luonnista koko kasvukauden ajalta – aina kotoa lähtöön saakka. Saimmeko me kaikki riittävästi vastauksia kehittymisemme elinkaaren aikajuoksussa?
Mielipidekirjoitusuusintana ~ tiistai, syyskuu 04, 2007 – mitään muuttamatta tai lisäämättä
Kaupunkilaisen ennuste
OSA I
[ … nuoret stressaantuvat, vanhukset yksinäistyvät, oravanpyörässä kirittävät isät polttavat itsensä loppuun ja yksinhuoltajaäidit väsyvät talouden rattaisiin ja lasten kasvatukseen … – pienellä korostuksella ]
Suomi muutti maalta kaupunkeihin 1950-1970 -luvuilla. Virkeät kyläyhteisöt hajosivat, kyläkaupat katosivat – henkilösiteet katkesivat. Autiot talot kylmin ikkunoin tervehtivat satunnaista matkailijaa. Suuren pinta-alan Suomi pakkautui kaupunkeihin ottaen vastaan pinnan alta kytevät ongelmat juuri näinä vuosina.
On helppoa ennustaa huomista paluumuuttoa. Verkottuva yhteiskunta sallii aika-ajoin tarvittavan ”elektronisen läsnäolon” joka niemen notkosta ja saarelmasta. Paluu juurille on alkamassa. Kiinnostus omaan perunapenkkiin, lammen rantaan ja luonnon hiljaisuuteen on viriämässä jo varttuvan sukupolven mielissä paluuseen löytää ymmärrys mistä mm. ruoka ja hengen ravintona rauha syntyvät.
Kaupungit ovat taloudellisia keskittymiä, joissa tase, hyötysuhde ja tehokkuus aikayksikköä kohden ovat päätymässä omaan mahdottomaan yhtälöönsä – ei heti meillä Suomessa. Maailman jättiläiskaupungeissa ”ilmaa leikataan jo veitsellä”, ja ruuhkat ovat kaaosta kiristäen hermoratoja kauas siitä harmoniasta mitä eläinkunta ilman ihmistä saavutti jo tuhansia vuosia sitten.
Kasvu, kasvun hokema ja näyttötalous rusentavat mielet ja ajatukset. Ihminen vauhkoontuu, on kiire, kiireempi ja lopulta niin kiire, ettei ehdi enää huomata henkistä kaaosta hermostuneessa mielessä. Kaaos näivettää tekemisen riemun, osallistumisen ja yhteenkuuluvuuden – ei ole tekemistä, mitään tekemistä, josta nauttii – on jo liikaa vapaa-aikaakin, eräillä.
Ostaa ei voi loputtomiin, vaikka markkinatalous keskittää hyötysuhdetehokkaasti kaiken saman katon alle loputtomien kassakoneiden syleilyyn, jolloin raha saadaan pyörimään entistä liukkaammin. Kierto on voimaa ja se synnyttää näyttötalouden vertailuikonit.
OSA II
Mistä kaikki alkoi…
Kaupungistuminen alkoi, kun huomattiin viljelemisen tuottavan enemmän kuin jaksoi syödä. Voidaan sanoa, että maatalous synnytti kasvun hegemonian. Jatkuvan liikkeen keräilytalouden loputtua, pysähdytti se ihmiset kehämuodostelmiin puolustamaan syntyvää omaisuutta ja toimeentuloa. Yksikään eläinlaji maapallolla ei suoranaisesti viljele – ne etsivät elantonsa miltei jatkuvassa liikkeessä.
Maaseutu oli haja-asutusta, olimme jakaantuneet fiksusti juuri sinne mihin oli kasketa/ aurata pelto – siitä syntyivät rakennukset kehiksi ja kehät kyliksi, joissa huolehdittiin talkoilla yhteenkuuluvuus ja kylähullutkin pidettiin omissa reviireissä joko ilona ”terveille” tai huolena sukulaisille.
Ihmiset pitivät toistensa puolta, oli vastuu, oli kateus, mutta oli yhteinen henki – kilvoitteluna, kylätappeluina, mutta ennen kaikkea tiedettiin mitä huomenna tehdään. Huominen oli nimittäin aina työpäivä, jonka katkaisivat vain kirkkomatka ja paluu metsiin pakkasilla, kun lisätienistiä piti saada emännän kretonkiin ja vanhimman pojan saamiseksi oppikoulutielle hakemaan ”kaupunkilaisviisautta”…
Myöhemmin kaupunki tehollisti ihmiset hunajakennoihin, joissa vastakkaisen oven naapuria ei olla tunnettu viiteen vuoteen – ainoana merkkinä useasti vain huonekalujen ryske ja akan parku, kun isäntä valittuansa kurittaa – voimattomana, kun ei vaimonsa naljailua sanan säilällä jaksanut vastustaa.
Kaupunki on modernisaatio, työtehohyötysuhdeinsinöörin teknokratialuomus, jossa asfaltointi vei piiloon lasten viimeisenkin otteen luontoon, multaisiin sormiin ja kastikoihin onkiretkiä varten. Nyt lapset kaupungin rientävät steissille, kartsalle – mopoilla, autoilla – hengaavat kokeillen huumeita, piristeitä, lääkkeitä, viinaa – on vimmattu ote ja halu tunteeseen, vaikka kemialliseenkin, kunhan vain jotain ”hyvää” piristeekseen saa.
Riemu osallisuudesta luonnon suureen kiertoon katosi tuoksuina, väreinä ja metsän humisevana hiljaisuutena – tilalle tuli basson rytke, diskantin vongutus ja tuplapakoputkien murina renkaiden rääkyessä ulinaansa – kun piti näyttötaloutena voimaansa esitellä.
Maalla oli myös näyttötalous – se oli kalastusta, metsästystä, kylätappaluita astaloin – haavoja syntyi tuolloinkin, mutta mittelö päättyi aina työntekoon, kun kotiin palasi: kuokka lyötiin kouraan ja pellolle kävi tie – aina oli tekemistä, tiesi mitä huominen toi tullessansa.
Nykysuomi ei enää kuokkaan käy, mutta se voi palata suurin joukoin ”maalle”, sinne mistä lähdimmekin. Meillä on maata missä lisääntyä ominkin voimin. Tunnetusti eläinkunnassakin vastuuta ja alueellista elinvoimaa luodaan reviirein, niin nytkin ja meillä. Kaupungeissa reviirit aidataan yhä korkeammilla muureilla, koska rosvojen kiipeilytaito kasvoi korkeuksiin. Maalla useasti ovet olivat ilman lukkoa, koska varas oli yhteisön pettäjä ja liian kaukaa tulleet epäluulolla karkoitettiin [ hirtehisellä huumorilla ].
OSA III
Kuinka meidän suomalaisten käy …?
Onkin helppo ennustaa, että myös kaipuu maalle kasvaa. Se näkyy loputtomina perjantai-autojonoina 2:sta, 3:sta, 4:sta ja 5:sta pitkin kiirehtivinä oravanjuoksuaudeina, -citymaastureina ja muina näyttömerkkeinä rannoille, mökeille ja maatiloille – on kiire sinne jonnekkin, minne veto vie. Edestakaisvirta ei ole kansantaloutta, se kuluttaa turhaan sitä vähää, mitä maan alta pumpataan, on pumpattu jo liikaa – ja sitä laskua maksetaan nyt. Meidän on vähennettävä kulutustamme puoleen.
Juuriltamme löydämme rauhan, kaipuun luontoon ja ymmärryksen maahan, josta ravintomme ammennamme. Onkin helppoa ennustaa, että ajattelemattomalla innolla synnytetty biopolttoainetalous pelloilta nostaa ruokamme hinnan, poistaa maataloustuen turhana ja antaa leivälle sen arvon, mikä sillä huomaamattamme on elintoimintojemme ylläpitäjänä. Ruoka on ollut liian halpaa, jotta siihen olisi syntynyt riittävä arvostus.
Biopolttoaineautot nostavat jälleen leivän arvoonsa, siitä tulee puute, koska ajokilometrimme vain kasvavat ja elonlientä on saatava niin hybridien kuin vanhempienkin kulkuvälineiden tankkeihin. Onkin helppo ennustaa – ruoasta tulee pula ja näin viimein paluu juurille on tapahtuva – sillä jokapäiväinen leipämme on työllä ja hiellä ansaittava, siksi suuriin ongelmiin ympäristömme olemme saattaneet.
(kirjoituksen henki on korostava ei yksioikoistava, vaan painokkaasti keskusteluun kannustava – ilman pakonomaista painostusta syyllisyyteen kummallakaan asumisen laidalla ~ ihmiskunnan edellytyksiä ovat niukkuus, tasaisempi jakaantuminen, ryhmäyhteisöllisyys ja tarpeelliseksi tuntemisen tunne kuin hyväksyntä ryhmään…)
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
……………………………………………………..
Aiheeseen liittyvä kuvakertomus
[ kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä – copyright by Ilkka Luoma 2005, 2006 ja 2007 ]
Kuva 1
— http://www.panoramio.com/photo/4403462 — [ 2926kB]
Teksti
Ennen maataloutta ihminen tai ihmisapina harrasti keräilytaloutta, sitten syntyi kaskeaminen ja vihdoin kaupungistuminen. Tämä ratkaisi energiankulutuksen räjähdysmäiseen kasvuun ja näin alkoi kulutustalous päätyäkseen huomioimistalouteen. Kaupunkilainen keräilee mustikoita, poimijoita pitää haalia aina Kiinaa myöten, siksi vähän – mielestämme – tästä työstä maksetaan.
Kuva 2
— http://www.panoramio.com/photo/4403488 — [ 2469kB ]
Teksti
Taaporin vuorella (Nurmijärvi) Aleksis Kiven syntysijoilla ulkoilmamuseossa esiteltiin taidetta ”vanhoissa raameissa”. Sukupolvet asuivat ennen yhdessä – yksinäisyyttä ei esiintynyt. Mummo jakoi kokemusta, isä viljeli ja tyttäret auttoivat äitiä, poikien ollessa pelloilla ja metsissä. Tänään mummot keräävät rahaa kaupungeissa pankkeihin synnyttäen historian suurimmat perinnöt, joilla nuoremmat sukupolvet maksavat velkaa, joka oli liikaa… Taistelevat metsot olivat ennen, tänään ja huomenna – aina otetaan yhteen – perinteet ja suvunjatkaminen ne velvoittavat.
Kuva 3
— http://www.panoramio.com/photo/4403515 — [ 2455kB ]
Teksti
Ennen maalla vaivaisille kerättiin kotikirkossa rahaa, heidän ollen kotipiirissä – nyt vaivaiset laitetaan laitoksiin pois ihmisten ilmoilta. Taaporin vuoren ulkoilmamuseossa Nurmijärvellä esiintyi kaunis ja vetoava ilmestys muistona menneiltä ajoilta kysymyksenä nykyihmisille: ” kuinka tässä näin kävikään…?”
Kuva 4
— http://www.panoramio.com/photo/4403546 — [ 2570kB ]
Teksti
Aleksis Kivi leikitteli sanoilla vailla vertaa. Kullervoa riivasi piru perkele, kuten se riivaa kulutusintoista näyttötalousihmistä – pitää saada enemmän, vähemmällä vaivalla ja nopeammin. Mieli sairastuu ellei ole yhteenkuuluvuutta, hyödylliseksi tuntemista ja osallistumista joukkoon. Piru perkele on ilmiö ajassa: eilen, tänään ja huomenna – mutta kuka jaksaa sen olkapäillään kantaa ja aika-ajoin neppaista tiehensä?
Kuva 5
— http://www.panoramio.com/photo/4403589 — [ 3243kB ]
Teksti
Ihmiskunnan aamunkajo nousi vedestä, sen vuoksiaallon tunsimme syntymässä ja sen haluamme vastineeksi kiireelle, juoksulle ja onnistumisen hädälle. Paluu juurille tapahtuu voimallisesti maalla, mökeillä, rannoilla ja veden äären rauhassa – tyynnyttäen kireän, kilpailevan ja rauhattoman sielumme. Suomi on kesämökkien ja rantojen luvattu maa, – ”älkööt niitä vieraiden maiden ihmisille myytämän” (kuva: Hirvensalmi).
Kuva 6
— http://www.panoramio.com/photo/4403613 — [ 2346kB ]
Teksti
Kaupunkilainen kohtaa ruokansa. Maito tulee lehmästä ja leipä pellosta. Aito helsinkiläissyntyinen isän ja äidin takaa maalta periytynyt rapsuttaa Joutsenossa sikaa, jonka Jouluna kynttilänvalossa syömänsä mielen tekevi. Ote maahan, juuriin ja historiaan on kadonnut asfaltoitujen katukuilujen sykkeeseen kiireenä ja yksinäisyytenä jotka kaatavat yhä enemmän ihmisiä hengen kurjuuteen, yksinäisyyden ahdistukseen ja katoamiseen siitä olevaisuuden osasta, josta synnyimme vuosimiljoonat sitten.
Ilmoita asiaton viesti
1) Viimeisen erheen mahdollisuus kasvaa, kun ilmapiiri on suorittamista korostava ja yhteiskunta rankaisee epäonnistumisesta vielä lisää. Omat harvat kokemukseni (ajoittuvat sattumoisin näiden massamurhaajien ikävuosiin) Kelan, sosiaalitoimen ja työvoimatoimiston edustajista alleviivaavat vaikutelmaa. Yhteiskunnan tehtävä on tukea heikompiosaisia, ei lyödä lyötyä.
2) Kyllä kelpaa olla ylpeä suorituskyvystämme tälläkin saralla.
Tahdotko Freud-viittauksella sanoa, että lapsuuden kokemuksilla on tekemistä asian kanssa? Koulukiusaamisella varmasti ainakin.
Freud oli myös sitä mieltä, että seksuaalisuus ja libido on erittäin vaikuttava tekijä ihmisen psyykessä. Ja vaikka Freudin ajattelussa on osoitettu olevan paljon virheellisyyksiä, tähän perusteesiin uskon. Tällä perusteella, kun ottaa huomioon tekijöiden (Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki) iän ja sukupuolen sekä yhdistävän ihmisvihan, näkisin, että spot on ratkaisu voisi osaltaan olla ottamalla prostituutio osaksi kunnallista terveydenhuoltojärjestelmää (koulukiusaamisen nollatoleranssin lisäksi). On vaikea olla ihmisvihaaja, jos saa säännöllisesti lempeä, edes maksettua.
Mitenkähän moinen ajatus sopii valtionkirkon värittämään arvomaailmaamme? Onko arvomaailmamme kriisi sitä, että moinen ajatus on sopimaton edes ajatella vai sitä, että ajatusta ei panna (sic) käytäntöön?
Kristityt voivat muistella, mitä yhteistä on Hitlerillä ja kristinuskon alkutaipaleella kristittyine keisareineen, ennen kuin aloittavat vouhotuksensa ajatuksesta. Montako vastaavaa tapausta muistat Amsterdamista tai Thaimaan aurinkorannoilta?
Netin kautta tapahtuva mielenterveystyö voisi kenties hyödyntää Freudin ajatuksia transferenssistä.
3) Sairas mieli on kautta historian löytänyt vaikuttimensa jostakin, tuutista saisi kovasti mieluusti tulla toki muutakin. Kasvattamisessa suurempi ongelma mielestäni on se, että yhteiskunta ei tarjoa siihen resursseja. Suoritusyhteiskunnassa muksu on kiikattava synnytyssairaalasta päiväkotiin, jos ylennystä mielii. Kolmannen lapsen jälkeen voi miettiä alanvaihtoa – pitkäaikaistyöttömäksi. TV:stäkin voi seurata aika rajuja juttuja, vaikkapa illan pääuutislähetystä, jos sen tekee turvallisen, kiireettömän aikuisen sylissä. Uni ilman painajaisia tulee silmään kun on perusturvallinen olo. Perusturvaton aikuinen ei voi välittää perusturvallista oloa lapselle.
4) IRC-gallerian tiedottaja kertoi mielestäni aamu-TV:ssä, että parikymppiset eivät tee eroa netissä tapahtuvan viestinnän ja muuten tapahtuvan viestinnän välillä. Ihan niin kuin aikuiset eivät tee eroa kännykällä tai lankapuhelimella soittamisen välillä. Normaali nuori juttelee samoista asioista samojen kavereiden kanssa, mediasta riippumatta. Rikkonaiselle mielelle löytyy toki ”pahoja vertaisutukiryhmiä”, kuten tiedottaja asian ilmaisi, entistä helpommin. Sensuuri ei kuitenkaan tule olemaan ratkaisu vaan ennaltaehkäisy.
5) Hear, hear.
”Onneksi työryhmä paneutuu tähän asiaan Jorma Ollilan johdolla.”
…Niin me muut voimme pikkuhiljaa unohtaa aiheen ja jatkaa arkeamme kuin mitään ei olisikaan tapahtunut – kuten Myyrmannin ja Jokelan jälkeen?
Ilmoita asiaton viesti
Sairaassa yhteiskunnassa tapahtuu sairaita asioita, terveessä terveitä.
Ilmoita asiaton viesti
Jo Aleksis Kiven teksteissä esiintyy kohtuullisen väkivaltaisia ja epäsosiaalisia mieshahmoja.
Suomi on myös melkoisen militaristinen maa ja paikallinen mytologia pönkittää oikeutetun koston-, uhri- että marttyyrimentaliteetteja. Vertaa esim. vuosi 1918 ja kaikki mitä siitä ja toisen maailmasodan tiimoilta on jauhettu. Se kaikki ei ole tervettä – ei niin että kaikki olisi väärääkään.
Samalla vahvana elää miehen malli, joka lepää agraarisiin aikoihin. Sellaisessa mallissa mies on mies, jolla on omaa maata, jonka eteen on kärsitty perkeleesti ja sille läntille ei muuten kukaan tule isännälle mitään uhoamaan.
Kaupungeissa on viihtyisämpää. Oikeissa sellaisissa. Puutarhakaupungit läntteineen ovat pelottavia paikkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on pitkään ollut itsemurhatilastoissa kärkisijoilla. Olen tällöin kommentoinut, että hyvä kun tappavat itsensä eikä toisia. Nyt tämä perinne on muuttunut. Julkkikseksi halutaan päästä vielä kuoleman jälkeenkin. Itsemurhan lisäksi murhataan niin monta muuta ihmistä kuin mahdollista. Lisäksi yleensä tuttuja, ei mitään satunnaisia kadunkulkijoita. Nuoret saavat käyttäytymismalleja videopeleistä, toimintaelokuvista jopa televisiosta. Ihmisen ampuminen näytetään niissä luonnollisena reaktiona myös silloin kun ampujilla ei ole mitään syytä ampua juuri uhriksi joutuvia. Paljon on meillä opittavaa ihmisenä olemisessa.
Ilmoita asiaton viesti
1) Viimeisen erheen mahdollisuus kasvaa, kun ilmapiiri on suorittamista korostava ja yhteiskunta rankaisee epäonnistumisesta vielä lisää. Omat harvat kokemukseni (ajoittuvat sattumoisin näiden massamurhaajien ikävuosiin) Kelan, sosiaalitoimen ja työvoimatoimiston edustajista alleviivaavat vaikutelmaa. Yhteiskunnan tehtävä on tukea heikompiosaisia, ei lyödä lyötyä.
2) Kyllä kelpaa olla ylpeä suorituskyvystämme tälläkin saralla.
Tahdotko Freud-viittauksella sanoa, että lapsuuden kokemuksilla on tekemistä asian kanssa? Koulukiusaamisella varmasti ainakin.
Freud oli myös sitä mieltä, että seksuaalisuus ja libido on erittäin vaikuttava tekijä ihmisen psyykessä. Ja vaikka Freudin ajattelussa on osoitettu olevan paljon virheellisyyksiä, tähän perusteesiin uskon. Tällä perusteella, kun ottaa huomioon tekijöiden (Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki) iän ja sukupuolen sekä yhdistävän ihmisvihan, näkisin, että spot on ratkaisu voisi osaltaan olla ottamalla prostituutio osaksi kunnallista terveydenhuoltojärjestelmää (koulukiusaamisen nollatoleranssin lisäksi). On vaikea olla ihmisvihaaja, jos saa säännöllisesti lempeä, edes maksettua.
Mitenkähän moinen ajatus sopii valtionkirkon värittämään arvomaailmaamme? Onko arvomaailmamme kriisi sitä, että moista edes ajattelee vai sitä, että ajatusta ei panna (sic) käytäntöön?
Kristityt voivat muistella, mitä yhteistä on Hitlerillä ja kristinuskon alkutaipaleella kristittyine keisareineen, ennen kuin aloittavat vouhotuksensa ajatuksesta. Montako vastaavaa tapausta muistat Amsterdamista tai Thaimaan aurinkorannoilta?
Netin kautta tapahtuva mielenterveystyö voisi kenties hyödyntää Freudin ajatuksia transferenssistä.
3) Sairas mieli on kautta historian löytänyt vaikuttimensa jostakin, tuutista saisi kovasti mieluusti tulla toki muutakin. Kasvattamisessa suurempi ongelma mielestäni on se, että yhteiskunta ei tarjoa siihen resursseja. Suoritusyhteiskunnassa muksu on kiikattava synnytyssairaalasta päiväkotiin, jos ylennystä mielii. Kolmannen lapsen jälkeen voi miettiä alanvaihtoa – pitkäaikaistyöttömäksi. TV:stäkin voi seurata aika rajuja juttuja, vaikkapa illan pääuutislähetystä, jos sen tekee turvallisen, kiireettömän aikuisen sylissä. Uni ilman painajaisia tulee silmään kun on perusturvallinen olo. Perusturvaton aikuinen ei voi välittää perusturvallista oloa lapselle.
4) IRC-gallerian tiedottaja kertoi mielestäni aamu-TV:ssä, että parikymppiset eivät tee eroa netissä tapahtuvan viestinnän ja muuten tapahtuvan viestinnän välillä. Ihan niin kuin aikuiset eivät tee eroa kännykällä tai lankapuhelimella soittamisen välillä. Normaali nuori juttelee samoista asioista samojen kavereiden kanssa, mediasta riippumatta. Rikkonaiselle mielelle löytyy toki ”pahoja vertaisutukiryhmiä”, kuten tiedottaja asian ilmaisi, entistä helpommin. Sensuuri ei kuitenkaan tule olemaan ratkaisu vaan ennaltaehkäisy.
5) Hear, hear.
”Onneksi työryhmä paneutuu tähän asiaan Jorma Ollilan johdolla.”
Ja me muut voimme pikkuhiljaa unohtaa aiheen ja jatkaa arkeamme kuin mitään ei olisikaan tapahtunut – kuten Myyrmannin ja Jokelan jälkeen?
Ilmoita asiaton viesti
….mutta itse näen asian näin:
http://sandell.blogit.uusisuomi.fi/
Ilmoita asiaton viesti
täällä:
http://helanes.blogit.uusisuomi.fi
ja vähän täälläkin:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi
Ilmoita asiaton viesti
Virmavirralla on pointtinsa mutta tästäkin se tärkein unohtuu: koulukiusaaminen.
Se on suuri yhteinen nimittäjä näille tragedioille niin maailmalla kuin Suomessa. Ehkä kyseessä on joissain tapauksissa ollut myös torjutuksi tullut ihastus?
Netti on tärkeä, se antaa mallin jota ei ennen ollut. Virtuaaliystävät ymmärtävät kun omat luokkatoverit kiusaavat. Columbinen esimerkin mukaan tehty laajennettu itsemurha takaa ihailun netin sairaissa yhteisöissä ja ennen kaikkea maksimaalisen julkisuuden mediassa.
Tosin on poikkeus, Suomen ensimmäinen eli Raumanmeren koulusurma 1989. Silloin ei ollut nettiä vielä keksitty. Mutta jostain tuli silloinkin se viimeinen olki, joka katkaisi kiusatun kamelin selän.
Tuossa oli poikkeuksellista myös se, että surmaaja jäi henkiin ja saatiin kiinni. Mitähän hän ajattelee nykymenosta?
PS Olen Virmavirran kanssa samaa mieltä luokattomasta lukiosta, mutta kaikki sitä käyvät, joiden kanssa olen keskustellut, vaikuttavat kovasti tyytyväisiltä. He eivät ainakaan osaa kaivata muuta.
Ehkä se pitää vain hyväksyä, että he kommunikoivat ircin, mesen ja tekstarien välityksellä – tai mitä niitä onkaan. Kukapa siinä luokkaa kaipaisi kun kaikki ovat kaikkialla läsnä?
Ilmoita asiaton viesti
Nykynuoret ovat eläneet mahtavassa sotanostalgia-ajassa.Tappamisesta on itse asiassa tehty hyve.Vain tappamalla suomalaiset ovat saaneet elää ja menestyä itsenäisenä kansana.
Ilmoita asiaton viesti
Koulusurmat ovat oire. Yhteiskuntamme on sairas. Ja me kaikki olemme osa tuota yhteiskuntaa eli osa sairautta.
Uskon, että oireita voidaan lievittää aseiden saannin vaikeuttamisella, mielenterveystyön lisäresursseilla ja nettikontrollin lisäämisellä. Itse sairautta ne eivät poista. Se löytää aina muita tapoja manifestoida. Suomalaisten depressio, viinankulutus ja itsemurhat ovat oireita nekin.
Sairauden syitä en tiedä, mutta veikkaan vastauksen löytyvän yhteisömme syvistä rakenteista. Yltiöindividualismista, itsekkyydestä, materiaalisista arvoista, patoutuneista tunteista ja sosiaalisten juurien (lue: perheyhteyksien) kadottamisesta.
Miten sairauden voi parantaa? Ei aavistustakaan. Näin me elämme, eivätkä sitä muuta lait, määrärahat tai sosiaali- ja terveysministeriön kampanjat.
Ilmoita asiaton viesti
”Koiria ja hevosia ja apinoita voivat kyllä erikoistuneet eläintenkasvattajat opettaa tekemään minkälaisia temppuja tahansa, mutta ihmistä ei voida kasvattaa pelkällä tekniikalla…”
Kyllä aivan samat Pavlovin keksimät mekanismit pätevät ihmisen oppimiseen.
Vertailkaapa vaikkapa, miten väkivallantekojen määrä korreloi TV vastaanotinten määrään 50 -luvun lopulta lähtien. Hämmästyttävän samannäköiset käyrät.
Ihmislapsessa on geneettisesti sisäänrakennettu kiinnostus väkivaltaan. Tämän huomaa, jos vähänkin seuraa, miten pienten ihmisten huomio kiinnittyy esimerkiksi TV:stä tulevaan väkivaltaan tai vaikkapa vanhempien riitelyyn.
Jokainen (intensiivisen) väkivallanteon todistaminen jättää jäljen aivokuoreen.
Vanhemmat ihmiset seuraavat nojatuolissaan mukavassa asennossa toimintaelokuvaa ja saavat tyydytystä tarjotusta jännityksestä, sekä erityisesti siitä, kun elokuvan sankari voittaa ”pahikset” väkivallan avulla. Väkivalta on viihdettä ja oikeutettua.
Elokuvat toimivat kuin Kellopeli appelsiinissa, sillä erotuksella, että toisin kuin Clockworkissä katsojalle ei tule pahoinvointia väkivallasta vaan päinvastoin, hyvänolon tunne.
Nyt on lisäksi tullut väkivaltaiset toimintapelit, joissa itse väkivaltaa toteuttamalla päästään sankarin asemaan ja saadaan vieläkin suurempaa tyydytystä.
Kaikista näistä ihminen ehdollistuu. Alitajuisesti aivot alkavat hakea väkivaltaisia käyttäytymismalleja, jotta saadaan jännitystä ja aivoille tyydytystä.
Ihmettelen, miten sokeita asiantuntijat; psykologit ja käyttäytymistieteiden viisaimmat ovat. Haetaan selitystä lamasta, luokattomasta lukiosta ja milloin mistäkin. Todellista kuitenkin on se, että meillä on sukupolvi nuoria (miehiä?!), jotka saavat tyydytystä ja jännitystä elämäänsä vakivallasta. Huudetaan toisista välittämisen perään ja korostetaan yhteisöllisyyttä.
Täyttä tuubaa! Ei tämä väkivallasta hyvää oloa hakeva sukupolvi ole kiinnostunut pitämään toisiaan kädestä ja kyselemässä, jotta miten sulla nyt menee, ahdistaako?
Kouluampumisissa, noin ihmismielestä kiinnostuneena aspektina, ainoa kiinnostava seikka olisi tietää, murtuivatko Auvinen tai Saari, kun totesivat, että ”peli päättyi”. Tuliko syyllisyyden taakka voimallisena, vai päättyikö peli laukaukseen omaan ohimoon.
Iltalukemisena suosittelen Dave Grossmanin teoksia; erityisen hyvä on teos ”On Killing”
Ilmoita asiaton viesti
”Vertailkaapa vaikkapa, miten väkivallantekojen määrä korreloi TV vastaanotinten määrään 50 -luvun lopulta lähtien. Hämmästyttävän samannäköiset käyrät.”
Enpä ole moista käyrää löytänyt. Voisitko laittaa lähteen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on kateellisten metsäläisten pimeä ja kylmä kyräilymaa. Identiteetti on hukattu jonnekkin Nokian ja Häkkisen taakse. Pisa-tutkimusten kaltevat kulissit romahtelevat ja takaa aukeaa pitkä tie kohti oikeaa hyvinvointi-Suomea. Perillä olemme kymmenien vuosien päästä. Toivottavasti.
Kukaan ei synny tappajaksi. Yrittäkää ottaa lähimmäisenne huomioon edes peruskohteliaisuuden ja -arvostuksen muodossa, niin ehkä onnellisuus vielä lisääntyy tässä maassa.
Osanottoni kaikille tämän murhenäytelmän omaisille ja ystäville.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä varsinaisesti yhtäkään eläintä maailmassa joka ei tappaisi elääkseen tai syödäkseen. Se että tapetaan huviksi on toinen juttu, täytyykin miettiä mikä eläin tappaisi huvikseen. Ainakin ihminen sitä tekee, miksi mutta se on pitkä kysymys.
juuri kuulin Radio Suomesta että rasismi johtaa tähän, juuri jonkun kansanryhmän vastustaminen. Höh, no nyt ei taas saa puhua muukalaisongelmasta ja sen kantamista uhista. Taidamme siis olla kaikki syyllisiä. Tosin kaveri ampui Suomalaisia, eli miten tämä nyt on rasismia. Ihmisvihaa se oli kylläkin.
Ilmoita asiaton viesti
Nimimerkki vapaa-ajattelija kirjoittaa:
>> Yrittäkää ottaa lähimmäisenne huomioon edes peruskohteliaisuuden ja -arvostuksen muodossa, niin ehkä onnellisuus vielä lisääntyy tässä maassa. << Kovin on köykäiset neuvot sinulla. Minä syytän, että sinä ja ja sinun aatetoverisi olette osaltanne vastuussa Jokelan ja Kauhajoen tapahtumista. Te vapaa-ajattelijat kannatatte ja levittätte aktiivisesti Darwinilaisesta kehitysopista kumpuavaa ateistista arvomaailmaa. Tässä arvomaailmassa on kuusi ominaisuutta, jotka myötävaikuttavat ihmiselämän halveksuntaan: 1) Darwin väitti, että ihmiset eivät laadullisesti eroa eläimistä (ihmiset eivät ole ainutkertaisia ja arvokkaita). 2) Darwin hylkäsi ajatuksen ihmsen sielusta (järki, moraali ja estetiikka on lähtöisin luonnollisista prosesseista). 3) Darwin väitti, että moraali on vain mielettömän evoluution tulosta (objektiivsta moraalia ei ole, ei myöskään perustetta ihmisoikeuksille). 4) Darwin uskoi epätasa-arvoisuuteen (koska evoluutio vaatii variaatioita). 5) Darwin uskoi, että ihmiset ovat pysyvässä eloonjäämistaistelussa (sivistyneet rodut hävittävät alemmat ihmisrodut). 6) Darwinin mielestä kuolema ei ole vihollinen, vaan hyödyllinen edistyksen voimanlähde. Valitettavasti tänäkin päivänä jotkut nielevät Darwinin ajatukset kritiikittä.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä ei pidä sekoittaa joidenkin piirien kannattamaan sosiaalidarwinismiin.
”Sosiaalidarwinismi on yhteiskunnallinen näkemys, jonka mukaan ihmisten yhteiskuntien kehitys perustuu myös eräänlaiseen luonnonvalintaan.
Sosiaalidarwinismi lähtee siitä olettamuksesta, että koska luonnossa evoluutio ja olemassaolon taistelu karsii heikoimmat pois ja tuottaa kokonaisuuden kannalta parhaimman tuloksen, myös yhteiskunnassa rajoittamaton kilpailu, olemassaolon taistelu tuottaa kokonaisuuden kannalta yhteiskunnallisesti parhaan tuloksen.
Charles Darwin ei koskaan väittänyt, että luonnonilmiöiden olemassaolo tarkoittaisi sitä, että ne ovat moraalisesti toivottavia tai että niitä olisi edistettävä asioihin puuttumalla. Darwin itse asiassa totesi, että luonnonvalinta karsii tasapuolisesti sekä heikoista että vahvoista. Tämä taas ei soveltunut sosiaalidarwinistien ”vahvemman oikeus” -maailmankuvaan.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalidarvinismi
Ilmoita asiaton viesti
Nimimerkille ”toinen Pate”:
Oletko kuullut ikinä noiden superhienojen teorioidesi lisäksi ”maalaisjärjestä”? Kun jo ensimmäisellä rivillä syytellään ja seuraavaksi on litania ties mitä roskaa, niin katsoppas ensin sinne omaan sisimpääsi että mitä sieltä löytyy ja mitä sinne on ”nielty kritiikittä”. Hoh hoijaa.
Ja joskus ”yrittäkää ottaa lähimmäisenne huomioon edes peruskohteliaisuuden ja -arvostuksen muodossa, niin ehkä onnellisuus vielä lisääntyy tässä maassa” tarkoittaa juuri tuota. Kultaista sääntöä.
Tsemiä.
Ilmoita asiaton viesti
Luin vastauksesi moneen kertaan, enkä löytänyt siitä pointtia. Mitä ajat takaa?
Sama ongelma vaivaa vapaa-ajattelijoita laajemminkin. Ei ole pointtia. Ei tarkoitusta. Ei merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Jokelan ja Kauhajoen tragediat pakottavat pohtimaan asioita paljon laajemmin. Näkökulmankin on oltava toinen. Mikä ihminen on suomalaisen, saksalaisen tai kenties venäläisen hyvinvointiyhteiskunnan tavoite? Mikä on ylipäänsä menestyvä ihminen? Hyvin ravittu, hyvin puettu henkinen debiili? Vai jotakin muuta?
AB
Ilmoita asiaton viesti
Freud ei tehnyt mitään tutkimuksia vaan kehitti potilastyöhönsä liittyen lennokkaita teorioita, tuotti hyvien paljon joten jotain oikeitakin asioita huomasi – suurin osa oli potaskaa joka on saanut aikaan paljon pahaa psykiatrisen hoidon nimissä. Tehoton hoito on suurta tuhlausta. Nykyään on onneksi paljontehokkaita psyyken hoito- ja tukimuotoja. Tosin Suomessa on vieläkin psykoanalyyttistä hegemoniaa yllättävän paljon.
Tätä nuorta miestä oli kohdeltu kaltoin monessa paikoissa ja siitä siemenestä sikisi hänen mielesään paha hedelmä.
Ilmoita asiaton viesti
”Tätä nuorta miestä oli kohdeltu kaltoin monessa paikoissa ja siitä siemenestä sikisi hänen mielesään paha hedelmä”.
Tuli mieleen psykologi Alice Millerin opetukset lapseen kohdistuvan henkisen ja fyysisen väkivallan vaarallisuudesta. Millerin teesihän on, että jokaiseen rikokseen sisältyy kätketty tarina siitä rikoksesta, joka alunperin on kohdistunut rikolliseen.
Kun yksilö on syystä tai toisesta kyvytön tiedostamaan ja tunnistamaan kokemaansa epäoikeudenmukaista kohtelua hän on tuomittu toistamaan ne.
Ilmoita asiaton viesti
…että kontaktien puute, erityisesti niiden menettäminen lisää aggressiivisuutta.
Viime aikoina on kovasti puuhattu mielenterveyspalveluiden osittaista siirtämistä nettiin. Jotenkin riipaisevan hölmöä hommaa. Ihmisen kun voisi pistää takaisin radalleen se tavallinen ja tuttu terkkari-täti, joka taputtaa olkapäälle ja sanoo että istus alas ja kyllä se siitä. Suomessa puretaan jatkuvasti vaivihkaa montaa ennaltaehkäisevää systeemiä ja se on kyllä aikapommi.
Ilmoita asiaton viesti
hän ei koskaan todistanut yhtään mitään, alusta loppuu epätieteellinen huijari.
Monet Fredin ”teorioista” ovat niin virheellisiä ja monderni luonnontiede on osoittanut monien asioiden olevan täsmälleen päinvastoin.
Psykoanalyyttinen pöljäily terveydenhoidossa voi olla yksi syy targedioihin.
Ilmoita asiaton viesti
Höpinä on todella tuhoisaa, sillä on rakennettu monta väärin muistettua historiaa ihmiselle, mitä sitten muka korjataan vuosikausia.
Ilmoita asiaton viesti
lienee psykoanalyysin viimeisiä vahvana eläviä johdannaisia.
Eiköhän kriisiterapeutit ole jo saalistamassa Kauhajoen uhreja.
Ainoa tieteellinen tutkimushan osoitti, että se on potilaille vahingollista. Vaikka terapeutti ja potilas ovat tyytyväisiä ”terapiaan” oli terapiaa saaneilla enemmän posttaraumaatisia stressireagtiota kuin terapiaa saamattomilla.
Harmi ettei tutkimuksia ole kuin yksi, jos olisi esim. viisi viranomaisten olisi syytä kieltää se epäeettisenä. Ehkä se päivä vielä tulee.
Ilmoita asiaton viesti
useimmiten syödäkseen, joskus muista syistä, kymmeniä tuhansia vuosia ennen Sigmund Freudia (1856-1939), kriisi- tai muita terabyyttejä, vai mitä ne nyt ovat. Hyvää he varmasti tarkoittavat, mutta jotenkin juttua on vaikea ymmärtää. Se on rinnastettavissa aiempaan ”hygieniavimmaan,” joka tuotti allergisia lapsia.
Kyllä ihminen on yhä lähellä versiotaan, jolle elämä, kuolema ja tappaminen tuottivat enemmän tunteita kuin muilla lihaa syöville, mutta joista selvittiin ilman ”terabyytteja.” Ja Sigmund Freud (1856 – 1939) keksi nimiä tabuina pidetyille asioille, joista tosi tiedettä oli vaikea tehdä hänen aikanaan. Nyt niistä on useimmiten statistisesti tehty jotakin. Sen tieteellisyys on yhä hieman kyseellistä.
Mutta tosi ”terabyyttejä” tarvitaan lähinnä Internetin seuraamiseen. Se on uusi asia. Sen tuottamat copycat rikoset eivät sitä ole.
Ilmoita asiaton viesti
http://www.markkuojanen.com/sivut/psykologia/traumat-muistiin-palautumin…
Ilmoita asiaton viesti
Kovin ihmettelen miten tässä maassa enää voi kukaan odottaa, että opettajat koulussa ketään kasvattaisivat. Kotoahan kuuluu nykyään heti haiseva vastalause kun oman kullannupun asioista millään muotoa huomautetaan saatika että jotenkin ojennettaisiin. Opettajien odotetaan korjaavan kasvatuksen puutteen (kasvatuksen, jota vanhemmat eivät edes huomaa laiminlyövänsä) ja syy vieritetään koululaitoksen niskoille. Vanhempainringit liittoutuvat opettajia vastaan huhupuheiden perusteella pahasuisten toimiessa primus motoreina. Ei käy kateeksi maamme opettajakuntaa, jaksamista toivotan ristiriitaisten vaatimusten mahdottomassa ristiaallokossa.
Mutta näinhän sitä nykyään tavataan etsiä se syyllinen jostain muualta kuin peilistä. Yleensä häpeäpaaluun sovitellaan ”yhteiskuntaa” ja samalla odotetaan että se pelastaa. Kovin uusavuttomaksi on mennyt ihmisen mieli.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki luokatonta lukiota arvostelevat ovat niitä, jotka eivät ole sitä itse käyneet ja vahvasti epäilen miten hyvin he ovat edes tutustuneet koko ideaan ja malliin. Suosittelen perehtymistä ja vaikka ihan omakohtaista kokeilujaksoa jossain lukiossa. Tosin onhan vielä tänäpäivänä vahvasti jotkut sitä mieltä, että evoluutiota ei ole, joten ehkä tämä luokattoman lukion arvostelijoiden joukon lukea samaan porukkaan…
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä. Luokattoman lukion vetäminen tähän oli outoa jo Jarmo Virmavirran artikkelissa, koska Kauhajoen ampuja ei ollut lukiota edes käynyt. Luokattoman lukion etu on ehdottomasti se, että se ottaa paremmin huomioon oppilaan omat kiinnostuksen kohteet ja antaa vielä mahdollisuuden hitaampaan (tai nopeampaan) etenemiseen niille, jotka tuntevat, että syystä tai toisesta tarvitsevat lisää aikaa opintojen suorittamiseen.
Miettikääpä asiaa myös mahdollisesti koulukiusatun tai muuten vain sellaisen lukiolaisen kannalta, joka ei ehkä ole löytänyt siitä omasta luokastaan itselleen kaverita. Luokattomassa lukiossa hänellä on mahdollisuus eri aineiden kursseilla tutustua myös toisiin ihmisiin (niin nuorempiin kuin myös vanhempiin) sen oman kotiryhmänsä ulkopuolelta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen aina pitänyt tätä mielenkiintoisena kysymyksenä siksi, että suomalaiset eivät itse tunnu laajemmalti tiedostavan maan väkivaltaisuutta ja turvattomuutta ja silloin, kun se tiedostetaan, he uskovat, että maailma nyt vaan on sellainen ja ”kyllähän Suomessa asiat paremmin ovat kuin New Yorkissa” (mikä ei pidä paikkaansa). Lainkaan tuijottamatta tilastoihin Helsinki on yksi ainoita pääkaupunkeja ”länsi-Euroopassa”, jossa aamuyön tunteina saa todella pelätä joutuvansa ryöstön tai pahoinpitelyn uhriksi keskusta-alueilla liikkuessa.
Virmavirran mainitsemat Härmän häät ovat yksi esimerkki siitä, että väkivallan ihannoinnilla on pitkät ja syvät juuret suomalaisessa kulttuurissa. Ehkäpä Vapaussodan jälkimainigeissakin tapettiin aivan turhan paljon isänmaan pettureita, kun asian olisi voinut hoitaa vähemmälläkin. Haavat tästä ovat edelleen maassa syvät. Lisäksi suomalaisten alitajunnassa on opetus sitä, että väkivallalla saavutetaan tavoitteita. Neuvostoliitto käytti väkivaltaa Suomea kohtan ja saavutti tavoitteensa. Puoli miljoonaa evakkoa jätti kotinsa ja lähti mieron tielle ja Suomi pitää edelleen itseään sotasyyllisenä maksettuaan jättikorvaukset hyökkääjälle.
Sinänsä näissä kouluammunnoissa on kyse kahdesta yksittäistapauksesta, joista jälkimmäinen on osin ensimmäisen plagiaatio, mutta se tosiseikka, että tällaista näin pienessä maassa toistamiseen tapahtuu, on merkki sitä, että Suomessa on suhteettoman suuri määrä syrjäytyneitä sisäänpäin käpertyneitä henkisesti yksinäisiä yksilöitä, jotka rakentavat suojakseen jonkinlaisen jumalakompleksin, joka pystyy pysymään elossa siksi, ettei heillä ole yhteisöllistä vuorovaikutusta siinä määrin, että he havaitsisivat tällaisen jumalakompleksin virheelliseksi. Ihmiset, jotka ovat laajasti sosiaalisessa elämässä mukana, tiedostavat kaiken aikaa, että heillä itsellään on omat vahvuutensa ja toisilla on toiset vahvuudet. Nimittäisin tällaisia Pekan ja Matin kaltaisia tapauksia jonkinlaisiksi ”urbaaneiksi Havukka-ahon ajattelijoiksi”.
Sellaisia on muissakin maissa (esimerkkinä oli Robert deNiro 70-luvun elokuvassa Taksikuski), mutta suhteessa paljon vähemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Virmavirta kirjoittaa perinteestä, on mentävä alun alkuun. Suomalainen ja japanilainen (kun viitattiin luuloon, että Nokia on japanilainen brändi) kulttuuri on pohjimmiltaan samanlainen, nimittäin tietäjien shamanismi, jossa ihminen elää luonnossa ja hallitsee sitä luonnon ehdoilla.
Hyvällä syyllä voi sanoa, että japanilaista shintoa monessa suhteessa muistuttava kalevalainen shamanismi on ollut ja on yhä edelleen suomalaisuuden henkinen juuri ja suomalaisten itseymmärryksen perusta, jota (puoli)pakolla tuotu kristinuskokaan ei ole saanut juurittua, vaikka Väinämöinen souti kauas pois antaen tilaa uuden hengen vapaasti tulla.
Eräänä päivänä soutaja palaa takaisin, ja teknopoleissaan elävät metsäläiset palaavat luontoon takaisin, niin kuin he viikonloppuisin haluavat jo nytkin tehdä: ”Metsä kirkkoni olla saa, voin siellä palvella Jumalaa.”
Pääministerin lausunnossa todettiin, ettei Kauhajoen tragedialle löydy ”inhimillistä” syytä. Jos ei inhimillistä syytä löydetä, vaihtoehtoja pitää sitten etsiä ”eläimellisistä” tai ”yliluonnollisista” syistä.
Suomalainen on ollut aina ja on edelleen omilla ehdoillaan toimiva metsästäjä ja metsäläinen, jonka elää korkeintaan oman perheensä pienyhteisössä. Laajempi yhteisöllisyys on pakkopaita, johon raha (kapitalismi) ja sen mukanaan tuoma kaupungistuminen on pakottanut. Itsellisestä metsästäjästä on tehty toisten talutettava koira, jota kasvattajat kotona ja kouluissa kouluttavat tai laiminlyövät kasvatuksen kokonaan, kun eivät osaa. Kasvatuksen epäonnistuttua, koira tulee vihaiseksi ja hyökkää kasvattajiensa tai ulkopuolisten kimppuun. Oikea vihainen koira lopetetaan heti, mutta ”ihmiskoira” pannaan telkien taakse oppimaan yhteisössä elämistä.
Japanissa on toisin. Täällä yhteisö on aina ajanut yksilön yli. Siksi 35 miljoonan asukkaan Tokiossakin on rauhallista ja turvallista asua. Metsäläisyydestä japanilaisetkaan eivät ole päässeet irti. Viikonloppuisin ja parin viikon lomallaan he sankoin joukoin hakeutuvat luontoon. Perheet pysyvät koossa kauan, koska lapset muuttavat kotoa pois vasta yli 30-vuotiaina (keskimäärin), jolloin perustavat oman perheensä. Kotonaan aina asuvien määrä kuitenkin lisääntyy vauhdilla, koska elintason perässä juokseminen ei kestä perheen perustamista. Ns. parasiittisinkuja on jo yli 10 miljoonaa.
Väkivalta, jos ja kun sitäkin on yhä enenevässä määrin, rajoittuu kodin seinien sisälle. Erittäin harvoin se suuntautuu ulkopuolisiin.
”Yliluonnollisten” syiden etsiminen kuuluu psykologeille, psykiatreille, papeille ja virtuaalisten maailmojen luojille. Metsäläisten on vaikea löytää tietokoneillaan mitään luonnollista virtuaalimaailmoista, paitsi tyydyttää geeneihin piirrettyä metsästäjän vaistoaan virtuaalisilla aseilla. Virtuaalisesta maailmasta, jonka pelisäännöt voi itse luoda, paluu todellisuuteen, jossa pitäisi elää toisten luomilla pelisäännöillä, on monelle nuorelle ylivoimaista, ja saatta johtaa jopa vihaan koko ihmiskuntaa vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Japania voidaan pitää eräänlaisena ”ääriyhteisöllisenä” yhteiskuntana, jossa poikkeavuutta ei suvaita lainkaan. Yhteisön paine ja normit ovat niin säälimättömän lujat, ettei keskiverto japanilainen tule edes koskaan ajatelleksi niiden kysenalaistamista. ”Ulos törröttävä naula on hakattava alas”, kuuluu japanilainen sanonta.
Tästä on seurauksena mainmitsemasi turvallisuus 35 miljoonan asukkaan Tokiossa, mutta siitä on myös seurauksena yhteisön hylkimien yksilöiden äärimmäisen epätoivoiset teot. 1995 Tokiossa kuoli kymmeniä ihmisiä aamumetrossa, kun yhteisön ulkopuoliset yksilöt suorittivat suunnittelemansa kaasuhyökkäyksen tavoitteenaan ”Japanin tuhoaminen”, kuten heidän gurunsa Asahara oli opettanut.
Japanissa ovat myös itsemurhaluvut joinakin vuosina vielä korkeammat kuin Suomessa. Koulukiusaus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Luokkayhteisö tarvitsee yhteenkuuluvaisuuden tunteen tehostamiseksi yhteisen pilkanteon kohteen, joka ei kuulu porukkaan. Tällaisen koululaisen elämä käy sietämättömäksi ja loppuu usein itsemurhaan. Opettajat eivät juurikaan puutu koulukiusaamiseen, koska se kuuluu systeemiin.
Japani on siis maa, jossa 95% ihmisistä nauttii yhteisöllisestä turvasta ja arvostaa sitä yli kaiken. Viisi prosenttia joutuu siitä kärsimään, mutta ylivoimaisesti useimmin aivan yksin – löytämättä kanssakärsijöitä ja jakamatta tuskaansa kenellekään.
Ilmoita asiaton viesti
Atson aloittamasta ja Sinun jatkamasta vertailusta Japanin ja Suomen välillä tekisi mieli poimia juuri itsemurhat tarkempaan syyniin, kun pääaiheena on Kauhajoen murhenäytelmä.
Muistuu mieleen sellainen yksittäinen tapahtuma, että Koben suuren maanjäristyksen jälkeen, runsaat kymmenen vuotta sitten, vanha japanilainen kulttuuri ilmeni traagisesti.
Valtava määrä rakennuksia oli sortunut ja järistyksen jälkeen epäiltiin, että rakentamisessa oli hutiloitu. Niinpä kaupungin rakennusviraston ylin virkamies ”otti vastuun työstään” ja teki itsemurhan hyppäämällä toimistonsa ikkunasta.
Kyse oli kuitenkin hänen itse kokemastaan epäonnistumisesta ja tavallaan itse itselleen antamasta rangaistuksesta. Kukaan ei varmaankaan yllyttänyt tai painostanut häntä.
Kauhajoen ampuja teki myös itsemurhan, vaikka vei muita mukanaan.
Olisiko siinäkin kyse kulttuuriin kuuluvasta itsensä rankaisemisesta?
Ilmoita asiaton viesti
Japanissa tehdään paljon itsemurhia juuri kasvojen menettämisen torjumiseksi. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys sisäisestä moraalista, vaan nimenomaan yhteisön aiheuttamasta paineesta. Ei tuo ikkunasta hypännyt virkamies tuntenut omantunnon tuskia sielussaan huonosti hoidetusta työstä, vaan hän tunsi yhteisön aiheuttaman häpeän kirouksen niskassaan. Vanha harakiri-kulttuuri lisäksi madaltaa kynnystä Japanissa suorittaa itsemurha, koska sitä pidetään kunnioitettavana tekona.
Molemmissa kouluammunnoissa puolestaan voidaan katsoa itsemurhan tekemisen olleen pakenemista rikosoikeudellisesta vastuusta.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös moniin Aasian kulttuureihin ole aikaisemmin liittynyt tälläinen ”amok-juoksu” muuallakin kuin Malajeilla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Amok
Ilmoita asiaton viesti
Nuorten joko omaan itseen ja/tai ympäristöön kohdistuvan väkivallan syntymekanismia on mielestäni valottanut jo Z. Topelius Lukemista lapsille –kokoelman esipuheessa vuonna 1865:
”Pitäisi varoa ennen aikojaan häiritsemästä lapsuudenpäivien rauhaa. Elämä koettaa saada aikaan rikkoutumista jo kehdosta pitäen, mutta kaikki todellinen kehitys tapahtuu asteittain. Lasten on sen sijaan nykyään vilauksessa tultava niin erinomaisen järkeviksi. He ovat perillä paljosta, mitä heidän olisi parempi olla tietämättä, ja sitä vastoin tietämättömiä siitä, mistä tosi onni riippuu. Itsekkäitä, juurettomia, kuihtuneita lapsiraukkoja, joilla ei ole kiinnikettä taivaassa eikä maan päällä, he ovat elämään väsyneitä silloin, kun toiset alkavat elää.
– –
Ajan kasvatuksessa on vinoon menevää se, että katsotaan tiedon olevan kaikki kaikessa. Ihmishenki tarvitsee lämpöä yhtä välttämättömästi kuin valoa. Kun näen niin monien paleltuneitten olioitten lähtevän kouluistamme, tekee usein mieli toivoa heille vähemmän lukeneisuutta ja enemmän uskoa, vähemmän harkintaa ja enemmän antautuvaa innostusta, mutta ennen kaikkea sitä sielun ja ruumiin terveyttä, mikä viihtyy vain kaikkien kykyjen tasapainossa.”
Ilmoita asiaton viesti
Eilisessä Aamu-TV:ssä kriisipsykologi esitti näkemyksen, että empatia toisia ihmisiä kohtaan joko kehittyy lapselle ensimmäisten elinvuosien aikana, tai sitä ei kehity aikuisenakaan.
Jos oletetaan sen pitävän paikkansa, pientä lasta ei saisi jättää tärkeinä vuosina koskaan yksin esimerkiksi katsomaan televisiota, vaan aikuisen pitäisi olla läsnä ohjaamassa esimerkiksi myötämieliseen suhtautumiseen toisiin ihmisiin ja vastaavasti jarruttamassa väkivallan purkauksia.
Aikuisen ohjaava läsnäolo toisi kai Topeliuksenkin tarkoittamaa lapsuuden rauhaa juuri television tai elokuvien katseluun, kun aikuinen olisi eräänlainen turvallinen ankkuri todellisuuteen.
Ehkä varhain kehittynyt turvallisuus ja tasapaino auttaisi kestämään elämän muutokset ja uudet kokemukset parikymppisenäkin, etteivät ajatukset ja teot suistuisi kohti omaa ja toisten tuhoa?
Ilmoita asiaton viesti
Gagarin ei ilmeisesti tunne Japania muuten kuin, mitä länsimaissa kirjoitellaan ensivaikutelman harhaluuloon pohjautuen. Vähintään puolet noista kirjoituksista on roskaa.
Kyllä täällä poikkeavuus sallitaan ja on aina sallittu. Kotikaupungissani Tokion Hinossa, joka aamu eräs ”kylähullu” (skitsofreenikko) ajelee polkupyörällään ja lauleskelee itsensä ja muittenkin iloksi. Ei hän mikään päähän iskettävä ”naula” ole. Katsopa Kurosawan ”Do desuka den”, niin tiedät mistä puhun.
Joka kaupassa on monta kehitysvammaista työntekijää, joiden kanssa on mieluista asioida. Heillä on ihmisten palvelemisen aikaa ”normaaleillekin”, mitä Suomesta ei löydä etsimälläkään.
Suomessa sen sijaan kaikenlaiseen poikkeavuuteen suhtaudutaan paeten tai hyökkäämällä kimppuun. Poikkeavat ja ”pakolaiset” laitostetaan sairaaloihin, hoitokoteihin ja vastaanottokeskuksiin.
Kun siellä Suomessa halveksitaan muun muassa seksuaalisesti poikkeavia, täällä joka päivä heitä, esimerkiksi miehiä naisina ja naisia miehinä, näkee televisio-ohjelmissa muitten rinnalla tasa-arvoisina.
Koulukiusaaminen on erittäin harvinaista ja siihen puututaan heti. Ei koululaisilla koulussa ole aikaa muuhun kuin opiskeluun. Koulumatkoilla voi tapahtua kaikenlaista pahaa, mutta siihenkin ovat lääkkeet käytössä. Kun koululaiset palaavat koteihinsa, siitä viranomaiset joka päivä muistuttavat hälytysjärjestelmän kaiuttimilla ilmoittaen ympäri kaupunkia, että paluumatka on valvottua ja kaikkien pitää käyttäytä asiallisesti, myös ulkopuolisten. Poliisikin osallistuu tähän operaatioon yhdessä vanhempien ja kotiavustajien kanssa.
Kotiin palattuaan lapset ovat kotiavustajan hoivissa, kunnes vanhemmat palaavat työstä. Ketään ei jätetä yksin eikä nälkäiseksi. Koskahan Suomessa tajutaan tämä? Ei varmaan koskaan, koska ei ole rahaa perustaa virkoja. Japanissa ei ole nykyään montakaan virkaa, vaan vain osa-aikatöitä. Yli 30-vuotiaalle ei yksinkertaisesti ole muuta kuin pätkätyötä. Kotiavustajiksi koululaisille ja vanhuksille haluaviakin on enemmän kuin tarvitaan. Ja palkka on vain minimipalkka, noin 5 euroa tunti.
Ilmoita asiaton viesti
… chotto matte kudasai!
”Joka kaupassa on monta kehitysvammaista työntekijää, joiden kanssa on mieluista asioida. Heillä on ihmisten palvelemisen aikaa ”normaaleillekin”, mitä Suomesta ei löydä etsimälläkään.”
Vakuuttavaa tekstiä, joka kertoo lopunkin tekstisi vakuuttavuudesta. Siis, että ihan JOKA kaupassa MONTA kehitysvammaista työntekijää. Tokiossa lienee noin miljoona erilaista puotia, kioskia ja liikettä, ja jokaisessa niistä monta kehitysvammaista. Soo desu ka!
Yksi kylähullu, joka ajelee fillarilla ei todista vääräksi esittämääni tosiasiaa japanilaisesta sanonnasta törröttävää naulaa koskien. Analyysissani ei sen lyhykäisyyden vuoksi menty ihan kaikkeen, joten en tullut maininneeksi, että yhteisö on myös hyvin piittaamaton poikkeavia yksilöitä kohtaan. Siksi on yleistä, että kehitysvammaisia ja muulla tavoin vammaisia kulkee kylähulluina se sijaan, että heitä hoidettaisin jotenkin muuten. Burakuminitkin saavat rauhassa asustella slummeissaan ilman, että viranomaiset heitä häiritsisivät (=auttaisivat).
Katsopa huviksesi vaikkapa tyypillistä salarii-man´ia, joka matkustaa kuin anjovikset purkissa aamumetrossa työpaikalleen nukkumaan pöytänsä ääreen. Hänellä, kuten miljoonalla kanssaveljellään, on takuuvarmasti tumma puku, valkoinen paita ja kravatti. Poikkeuksia ei ole, sillä niitä ei sallita.
”Koulukiusaaminen on erittäin harvinaista ja siihen puututaan heti”
Itse asiassa koulukiusaaminen on erittäin yleistä Japanissa ja tämä osittain selittää nimenomaan koululaisten tekemät itsemurhat, jotka ovat Japanissa maailman huippuluokkaa. Koulut tietysti pyrkivät antamaan vaikutelman, että ongelmaan puututaan, koska siitä on keskusteltu Japanissa vuosikymmenet. Usein tuo puuttuminen vain on kiusatun syyllistämistä, koska yhteisö todistaa näin. Tässä yhteydessä puhun tietysti japanilaisista kouluista – en kansainvälisistä kouluista, jos sinun tai tuttaviesi lapsia sattuu niissä käymään.
Ano nee …
kirjoituksestasi tulee vaikutelma, että itse olet ollut Japanissa vain sen verran, että olet ehtinyt saamaan joitakin AHAA -elämyksiä, mutta et ole sukeltanut vielä pintaa syvemmälle.
Ilmoita asiaton viesti
Niissä kaupoissa, joissa itse käyn, on niin kuin kerroin.
Niissä kouluissa, jotka tunnen, kun lapsenlapset niitä käyvät, on niin kuin kerroin.
Olen asunut ja tehnyt työtä Japanissa yli 15 vuotta. Puhun japaninkieltä ja kirjoitan (myös käsin) japania, ja olen perehtynyt Japanin historiaan ja kulttuurin alkukielellä. Vaimoni on japanilainen. Olen tutkinut japanilaisuutta yli 40-vuotta.
Mutta mitä tällä on tekemistä ”väkivallan kulttuurin” kanssa, joka on tämän keskutelun aihe?
Väitin vain, että sekä suomalaiset että japanilaiset (kun Virmavirta mainitsi japanilaiset) ovat pohjimmaltaan samanlaisia ”metsäläisiä”, mutta että suomalaiset ovat itsekeskeisiä ja japanilaiset yhteisökeskeisiä. Siksi suomalaiset eivät osaa oikein elää kaupungistuneessa maailmassa, mutta japanilaiset osaavat luonnostaan. Se vaatii nimittäin muutakin kuin tuijottamista omaan napaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niissä kaupoissa, joissa itse käyn, on niin kuin kerroin.
Niissä kouluissa, jotka tunnen, kun lapsenlapset niitä käyvät, on niin kuin kerroin.
Olen asunut ja tehnyt työtä Japanissa yli 15 vuotta. Puhun japaninkieltä ja kirjoitan (myös käsin) japania, ja olen perehtynyt Japanin historiaan ja kulttuurin alkukielellä. Vaimoni on japanilainen.
Mutta mitä tällä on tekemistä ”väkivallan kulttuurin” kanssa, joka on tämän keskutelun aihe?
Väitin vain, että sekä suomalaiset että japanilaiset (kun Virmavirta mainitsi japanilaiset) ovat pohjimmaltaan samanlaisia ”metsäläisiä”, mutta että suomalaiset ovat itsekeskeisiä ja japanilaiset yhteisökeskeisiä. Siksi suomalaiset eivät osaa oikein elää kaupungistuneessa maailmassa, mutta japanilaiset osaavat luonnostaan. Se vaatii nimittäin muutakin kuin tuijottamista omaan napaan.
Ilmoita asiaton viesti
Miehistä suurin osa koulutetaan tappamaan. Käpykaartilaiset ammutaan. (sotatilanteessa) Jotkut nuoret ovat ehkä pihalla katsotuaan muutaman sotaleffan. Koska eivät tiedä:
a. ketkä ovat vihollisia
b. miten heitä pitäisi kohdella
c. kuka selittäisi mitä maailmassa tapahtuu (hyvä ei okeasti voitakkaan)
d. taasko mua kusetetaan (ei huomata että muita kusetetaan)
Elämä ei ole sotaa eikä taistelua. Pieni hymy kotikadun tai … vastaantulijan kasvoilla voisi kertoa että samoja paskoja tässä ollaan. Jos haluaa väkivaltaa niin apukoon kuulan kalloonsa.
Armeijan käyneenä alikessuna vieläkin minua pitäisi komentaa ampumaan jos kohteena on ihminen. Eläinten teurastusta katselin lapsesta ja ei se paha ollut. (lempilammas sai aikaan pienet itkut)
Isäni oli karu ja kovaotteinen. Piiskaa sain mutta ilman raivoa tai vihaa. Kyyneleet valui kun minua kurmoitti. Tulin tämmöiseksi jääräksi. Omat lapset kasvatin ilman ruumiillista kurmoitusta. Toistaiseksi eivät ole tappaneet ketään.
Pojan kuolematon lause: Miksi kaikki kiva on kiellettyä?
Ilmoita asiaton viesti
Kuolemantuomio ei mielestäni ole mikään ”tuomio”. Elinkautinen sen sijaan on, jos ihminen lusii rikoksensa seurakset – kuolemaansa asti!! Se on aito tuomio!!!
Kuolema vain ”vapauttaa”..
Ilmoita asiaton viesti
suomalaisten korkeat itsemurhaluvut johtunevat lasten ankarasta kasvastusperinteestä. Jo keskiajalla ruotsalaiset kirkonmiehet ihmettelivät suomalaisten hillitöntä lasten pieksämistä.
Viimeinen ruoskinta viranomaisten toimesta pantiiin Suomessa täytäntöön 1944.
Isovanhempein ikäluokka, syntynyt 1900-luvun alkussa, muisteli miten heidän nuoruudessaan piestiin vileä kakskymppisiäkin lapsia. Jos elämä on arvaamatonta pieksämistä tunne-elämä voi olla aika lohdutonn ja itsemurha yksi relevantti vaihtoehto.
Nykyään tilanne on muuttunut, mutta kulttuurin henki on vielä pitkälle sama.
Ilmoita asiaton viesti
Virmavirta:
”2) Suomen koululaitos tuottaa maailman huippuja esimerkiksi matematiikan alalla, mutta yhteisöllisyyttä se ei opeta, koska yhteisöllisyyteen voi vain kasvaa tai kasvattaa. ”
Höpsis. Suomi on huippu siinä, että heikkojakin höösätään ja muutenkin treenataan Pisan kaltaista matematiikkaa, joten keskiarvo paras. Pienessä maassa on muuten ylipäätänsä vähän huippuja.
Virmavirta:
”Jo Sigmund Freudin aggressiotutkimukset osoittivat, että kontaktien puute, erityisesti niiden menettäminen lisää aggressiivisuutta.”
Freudin ”tutkimukset”? Opiskelijat oppivat jo ensimmäisellä viikolla tuo kuulun ”kolmannen tekijä”. Kausaliteetti parka…
Ilmoita asiaton viesti
Yhteiskunnassa ei ole olemassa luusereita eikä huippuja. On vain erilaisin kyvyin varustettuja erilaisia ihmisiä. Ruohonjuuritasolla arkikielessä ”maan tavaksi” tullut ihmisten jakaminen luusereihin ja huippuihin kuin muinaisen Pyhän Kirjan vuohiin ja lampaisiin kertoo materialistisen ja sosiaalidarvinistisen ”hyvinvointiyhteiskunnan” todellisista ihanteista, joissa ”huippuja” ovat ne, jotka valtaeliitin järjestämissä mittauksissa kuten esim. Pisan ”matematiikkakilpailussa” saavat parhaat pisteet.
Missä mitattaisiin kansalaisten yhteisöllisyyttä, sosiaalisuutta, inhimillisyyttä tai todellista rakastamisen kykyä, joka ilmenee vahvimmin keskuudessamme elävien kehitysvammaisten ns. ”sydänlasten” käytöksessä. Kun sosiaalidarvinistinen ”hyvinvointiyhteiskuntamme” arvostaa kaikista inhimillisistä kyvyistä yli kaiken ”Pisan kaltaista matematiikkaa”, niin mitä sitten, kun tämän matematiikan ihailijoiden yhteiskunnan jäsenet alkavatkin ottaa oppia yhdysvaltalaisesta matematiikan professori Theodore Kaczynskista, joka tunnetaan myös lempinimellä Unabomber. Häneltäkin oli kielletty lapsuudessa leikit ja sadut ja sallittu vain kylmää älyllistä faktatietoa sisältävät ”tieteelliset tosiasiat”.
Ilmoita asiaton viesti
”Yhteiskunnassa ei ole olemassa luusereita eikä huippuja. On vain erilaisin kyvyin varustettuja erilaisia ihmisiä.”
Ai että kaikki on geneettistä ja ympäristö ei vaikuta? Tuskinpa olet sitä mieltä. Mutta sopii kysyä, pitääkö matemaattisesti lahjattomille/haluttomille antaa matemaatiset kainolosauvat matemaattisesti lahjakkaiden/halukkaiden kustannuksella. Siihenhän nuo PISA hömppäselvitykset kannustavat. Ja PISAstahan nuo poliitikot ja – opettajat – riemuitsevat. Pienen maan syndrooma, kai.
Ilmoita asiaton viesti
”Ai että kaikki on geneettistä ja ympäristö ei vaikuta?- -Mutta sopii kysyä, pitääkö matemaattisesti lahjattomille/haluttomille antaa matemaatiset kainolosauvat matemaattisesti lahjakkaiden/halukkaiden kustannuksella.”
Yhtä hyvin voi kysyä, pitääkö matemaattisesti lahjakkaille antaa sosiaaliset/yhteisölliset kainalosauvat yhteisöllisyyttä tuntevien kustannuksella, jos he eivät muuten siihen kykene.
Muuten tuon esittämäsi kysymyksen kohdalla on henk.koht. tullut jo aikoja sitten omia pieniä hoitaessaan siirtyneeksi ns. empiirisesti todistettavan tieteen ulkopuolelle.
Ortodoksiraamattuun kuuluva Salomonin viisauden kirja kertoo Salomonin todenneen, kuinka hänkin on kuolevainen, niin kuin kaikki muutkin ja saaneensa äitinsä kohdussa ruumiillisen muodon, jota nykyisen tieteen valossa voi hyvin sanoa sekä isän että äidin geneettiseksi perimäksi. Seuraavassa Viisauden kirjan jakeessa hän kertoo synnyttyään vetäneensä sisään yhteistä ilmaa ja
”minä putosin maan päälle, niinkuin käy kaikkien, ja ensimmäinen ääneni oli itku, niinkuin kaikkien muidenkin.”
Mielestäni lapseen vaikuttaa sekä geneettisyys että ympäristö. Yli näiden on mielestäni kuitenkin lapsen ”minuus”, tuo, joka Salomonin mukaan ”putosi maan päälle”, kun lapsi hengitti ensimmäisen kerran.
Lapsen tulevaisuus ulottuu maailmaan, jota me emme tunne. Mielestäni tärkein asia, mitä voimme lapselle kasvattajina turvata, on hänen ”minuutensa” oikeus ”kasvaa siksi, mitä hän on”: tahtovaksi, tuntevaksi ja ajattelevaksi aikuiseksi maailmassa, jollaista ei ole ollut koskaan aiemmin. Onnettominta on, jos
”Suojelen lastani
elämältä.
Romutan hellin käsin unelmia,
rakennan
omien ihanteideni kivijalkaa
niin että hänen elämänsä talo
nousee silminnäkemättömään korkeuteen,
ja hän jää elämään kellariin.
Vähitellen hänen uskonsa,
kykynsä tehdä työtä
kaiken muuttamiseksi
kasvaa annettuihin ahtaisiin rajoihin,
eikä hänen alistuneisuudellaan
ole loppua oleman.
(Aino Suhola: Ihminen minussa yksin)
Ilmoita asiaton viesti
”Yhtä hyvin voi kysyä, pitääkö matemaattisesti lahjakkaille antaa sosiaaliset/yhteisölliset kainalosauvat yhteisöllisyyttä tuntevien kustannuksella, jos he eivät muuten siihen kykene.”
Tuo on yleinen harhaluulo. Ei erityisalueen lahjakkuudesta mitenkään väistämättä seuraa sosiaalisuuden/yhteisöllisyyden puute. Pikemminkin päinvastoin.
Ilmoita asiaton viesti
Sorry. Systeemi hidasteli ja klikkasin tuplan
Ilmoita asiaton viesti
”Suomalaisuuden keskeinen arvo on taloudellinen menestys” kirjoittaa Jarmo Virmavirta oman näkemyksensä. Eikä tätä väitettä edes ole syytä kiistää. Pidän väitettä totena. Pidän tässä mielessä nykyistä hallitusta ja sen veronalennuspolitiikkaa (varsinkin omaisuustuloilla eläville) ja kuntien nykyistä käytäntöä, jossa tärkeintä on veroäyrin alhaalla pito, nykyisen suomalaisen kulttuurin näytteenä.
Luonnollisesti, kuten Virmavirtakin hyvin tietää, koska on tehnyt elämäntyönsä tiedottajana ja toimittajana, kyseessä on yleistys. Nyt kun Virmavirran esittelemä suomalainen kulttuuri on synnyttänyt lisäruumiita, on syytä todeta, että sen verran demokratialla on mahdollisuuksia, että ainakin äänestää voi tosin kuin valtakulttuurin mukaisesti.
Ihmiset väittävät hyväksyvänsä jopa veronkorotukset, mikäli toimisimme niin, että turvallisuus yhteiskunnassamme lisääntyisi. Saas nähdä äänestävätkö näin? Jokelan kouluturman jälkeen luvatut toimet ovat ”valmistelussa”. Nyt vai valmistellaan lisää.
Ilmoita asiaton viesti
”Pidän tässä mielessä nykyistä hallitusta ja sen veronalennuspolitiikkaa (varsinkin omaisuustuloilla eläville) ja kuntien nykyistä käytäntöä, jossa tärkeintä on veroäyrin alhaalla pito, nykyisen suomalaisen kulttuurin näytteenä.”
Kiinnostaa ”ihan hirveästi” tietää, mitä mieltä olet aiempien vasemmistoa edustaneiden vallankäyttäjien politiikan tuloksista ”suomalaisen kulttuurin näytteenä”:
”Vuosina 1995 – 2005 ylimmän tulokymmenyksen reaalitulojen vuosikasvu oli keskimäärin lähes 5 prosenttia, kun alimmassa tulokymmenyksessä kasvua oli puolitoista prosenttia. Rahaksi muutettuna tämä merkitsee sitä, että alimmassa tulokymmenyksessä yhden henkilön kotitalouksien tulot kasvoivat vuodesta 1995 vuoteen 2005 reaalisesti 1 400 euroa. Ylimmässä tulokymmenyksessä vastaava tulojen kasvu oli 19 500 euroa.
– –
Suomessa oli vuonna 2005 noin 638 000 pienituloista henkilöä. EU-määritelmän mukaan pienituloisia ovat henkilöt, joiden kotitalouksien kulutusyksikköä kohden lasketut tulot ovat vähemmän kuin 60 prosenttia koko väestön mediaanitulosta. Pienituloisia oli väestöstä 12,3 prosenttia, mikä on jonkin verran enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pienituloisten määrä on kasvanut tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Myös alle 18-vuotiaiden lasten pienituloisuusaste on noussut yli kaksinkertaiseksi vuodesta 1995.” (ote/www.stat.fi)
Ilmoita asiaton viesti
En pidä SDP:n toimintaa sen hallituksessa ollessa mitenkään vasemmistolaisena. Silloinhan lopetettiin varallisuusveron kokoaminen kokonaan. Vain keskisuurena hallituspuolueena Vasemmistoliittoa vietiin varsinkin Suvi-Anne Siimeksen aikaan kuin pässiä narussa. Mutta tuo pääomatulojen vapauttaminen kunnallisverosta (ja kirkollisverosta) tehtiin kyllä Esko Ahon hallituksen aikana.
Mutta vielä vähemmän toivoa voin asettaa nykyisiin hallituspuolueisiin. Ministereistä oikeusministeri Braxilla (vihr) on kyllä yritystä. Tämä koskee sekä vammaislainsäädännön kehittämistä perustuslain yhdenvertaisuuspykälien tasolle ja rakenteellisen korruption vastustamista (käännetty arvonlisävero rakennusalalle). Mutta saas nähdä käykö niin, että minkä Brax yrittää rakentaa sen Cronberg myy.
Sekä SDP että Vasemmistoliitto ovat äänissä maksaneet törmäilyistään Raimo Sailaksen (sdp) panttivankeina. Epäinhimillisestä politiikastaan taas kokoomus ja keskusta ovat nostaneet äänimääräänsä. Siinä se kulttuurirakenteemme vinosuuntaus näkyy. Ja nuoria koulutetaan äärioikeiston ihailijoiksi.
Kiitos kun kysyit. Minulle vinkattiin kysymyksestäsi.
Ilmoita asiaton viesti
Viime päivien keskustelujen pääteemoja ovat olleet yhteisöllisyys ja aselakien tiukentaminen. Molemmat ovat varmasti tuiki tärkeitä käsitellä. Mutta epäilen syvästi, että näillä eväillä pystytään puuttumaan tai edes estämään Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia murhenäytelmiä. Voidaanko sellaista henkilöä edes auttaa, joka on asettunut yhteisön ulkopuolelle – vai pitäisikö sanoa yläpuolelle – omasta valinnastaan? Eikö tällainen henkilö viittaa kintaalla sellaiselle yhteisöllisyydelle joka perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja toisesta huolehtimiseen? Aselakeja voidaan, ja pitääkin tiukentaa. Kaiken uhallakin sanon, että aseet tai niiden saatavuus eivät tässä ole ongelman ydin; vaan henkilö joka siitä liipaisimesta vetää. Silmitön tappaminen Jokelassa ja Kauhajoella ei siis ole syy vaan seuraus. Eikö olisi aika kysyä rohkeasti mikä muovaa ihmisestä tällaisen tappokoneen?
Ensimmäisenä tulee mieleen länsimainen kilpailukulttuuri. Tässä asenneilmastossa yhteisöllisyys, lähimmäisen huomioon ottaminen ja keskinäinen vastuu kuulostavat lähinnä kirosanoilta. Tähän kulttuuriin näyttää myös istuvan huonosti kultaisen säännön seuraaminen. Pahimmillaan lähimmäisestä tulee oman vapauden ja menestymisen este.
Mediakulttuuri on monella tapaa aikansa arvojen kuvastin. Pari vuosikymmentä sitten ihmisiä viihdyttivät Vesku Loiri, Aake Kalliala ja Pirkka-Pekka Petelius melko harmittomalla ja hyväntahtoisella hölmöilyllään. Tänä päivänä ”viihteenä” pidetään sitä, että tosi-tv näyttää kuinka ihmiset asetetaan luonnottomaan kilpailutilanteeseen toinen toisiaan vastaan. Parhaiten menestyy se, joka kaikkein röyhkein ja itsekkäin. Olkoonkin että kaikki tapahtuu käsikirjoituksen perusteella, niin jollakin tasolla sekin heijastaa luojiensa sielunelämää ja arvomaailmaa.
On sanottu että kasvatus ja ympäristö muovaavat ihmisestä sellaisen kuin hän on. Edellä mainitut elementit muovaavat vääristyneen gladiaattorimaisen ihmismallin, jossa lähimmäinen nähdään vastustajana tai peräti vihollisena. Myös osa tietokonepeleistä ruokkii ja vahvistaa näitä asenteita. Lapsen ja nuoren kannalta tällainen voi olla turmiollista, hän kun omaksuu ympäristöstään paitsi tietoa myös moraalisia asenteita rakentaessaan omaa käsitystään maailmasta ja ihmisistä.
Kolmantena näkökohtana esille nousee perin huolestuttavia menneisyyden kaikuja. Sekä Jokelan että Kauhajoen surmiin liittyy sellaisia ideologisia piirteitä joiden uudelleen henkiin heräämistä en usko kenenkään täysjärkisen toivovan. Nietzscheläinen nihilismi ja yli-ihmisihanne yhdistää molempia murhenäytelmiä: molemmat asettuivat normaalin yhteiskunnan ulkopuolelle ja loivat omat norminsa. Ja molemmat halveksivat tavallisia ihmisiä alapuolellaan. Matti Saari sanoo vielä ihanteekseen sosiaalisen darwinismin. Houston Stewart Chamberlainin luoma sosiaalisen darwinismin käsite tarkoittaa rotujen välistä kamppailua, joka ajattelutapana sai mitä hirvittävimmän muotonsa holokaustissa (E. Kuparinen: Aleksandriasta Auschwitziin).
Mitä on tehtävissä? Kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta oikotietä ei ole: on puututtava asennekasvatukseen ja arvoihin. Mieluiten niin nuorena kuin suinkin. On syytä ottaa kantaa siihen minkälaisia ideologioita lasten ja nuorten keskuuteen levitetään. Vuonna 2006 professori David Irving tuomittiin siitä että hän ihannoi natsismia ja kielsi holokaustin. Tämän kaltaisten oppien levittäjät ovat myös osavastuussa siitä mitä nuortemme päässä liikkuu. Myös heidät olisi saatettava vastuuseen.
Olenko siis veljeni vartija? Kyllä, ja ellen puutu millään muotoa olen yhtä syyllinen.
Ilmoita asiaton viesti
Itse uskon, että väkivallan on syynä suureksi osaksi rikkinäinen lapsuus ja terveen aikuisuuden puute. Lisäksi voi olla muita traumoja, esim. sosiaalisia syitä, kiusausta yms.. yleensä nämä kasautuvat.Se patouttaa ihmiseen vihaa.
Naisilla se voi ilmetä masennuksena, joka on usein vihan kohdistamista itseen. Miehillä voi olla helpommin agressiivista käytöstä.
Maailman diktaattoreiden lapsuus on ollut väkivaltainen. Hitleriä ja Stalinia kohteli kaltoin oma isä ja Ceaucesculla oli myös vaikea lapsuusympäristö. En yhtään hämmästynyt, kun kuulin Saddam Husseinin kokeneen pahoipitelyä lapsena.
Mm. psykiatri Martti Paloheimo kirjoitti viime elinvuoisnaan kirjoja suomalaisten kasvatusperinteestä ja masentuneisuudesta ja lapsuustraumoista ja siitä, mihin se johtaa. Lapsuustraumoista on kirjoittanut myös mm. psykiatri Alice Miller varsin kansantajuisesti jne..
Olin itse jokin aika sitten yleisessä saunatilassa, johon tuli ala-asteikäinen lapsi huoltajansa kanssa. Lauteilla tajusin, että huoltaja oli humalassa. Kohta kirosi lapselle hyvin rumasti, pian putosi saunakauha. Pesutilassa lensivät huoltajan käsistä shampoot pitkin lattiaa. Lapsi otti ison saunaämpärin ja täytti sen ja vei saunaan. Huoltajasta tuskin olisi ollut siihen. Mitä näistä lapsen mieleen patoutuu?
Olin ventovieras, en oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Katsoin, että pääsivät suihkuun ja puin ja lähdin. Mietityttämään jäi.
Toisen kerran kuulin, kun äiti vihaisesti kirosi taaperoikäiselle kadulla. Lapsella alkoi alahuuli väpättää, sääliksi kävi.
Yhden kerran olen elämässäni tehnyt lastensuojeluilmoituksen lapsen kerrottua asioita, jotka kuulostivat pahalta. No, perhe olikin jo lastensuojelun tuttu. Kynnys tähän ulkopuolisena on kyllä korkea.
Kerran puutuin, kun eräs henkilö kohteli koiraansa kaltoin. Sain kirousryöpyn vastaani. Mieluummiin jättää asian, kuin ottaa turpaansa.
Yhmisten tarinalle täytyisi löytyä kuulija. Edes yksi, jolta löytyisi empatiaa.
Ilmoita asiaton viesti
http://fi.wikipedia.org/wiki/Milgramin_tottelevaisuuskoe
Tämä koeasetelma kuvaa aika hyvin ihmisyyttä ja seuraa johtajaa asennetta.
Vastaaja ei tosin saanut oikeita sähköshokkeja, mutta vapaaehtoiset luulivat niin. Luuloista huolimatta jotkin koehenkilöistä jatkoivat sähköshokkien antamista aina kuolettavalle tasolle asti.
Mitä tämä kertoo ihmisestä?
Ilmoita asiaton viesti
intissä olin mm. vartiopäällikkönä..kovat piipussa jos jotain? tapahtuu…olihan se pelko olemassa että rupeaa luoti lentämään..eikun pois markkinoilta kylmästi…sinne se rynkky jäi keuruun kellareihin..ja olkoon siellä..
ei tämmöisiä pysty mitenkään estämään…tappajan voimat loppuu n 10 uhriin…ja lopulta itseensä.
Ilmoita asiaton viesti
hohhoijaa
Ilmoita asiaton viesti
J. Virmavirta on arvostettu ja parhaita yhteiskunnallisia toimihenkilöitämme.
Eestin kielen opinnoista kiinnostuneille lukijoille voi suositella hänen artikkelinsa viron kielistä versiota:
http://www.postimees.ee/?id=36169
http://www.postimees.ee/?id=35644
Jarmo Virmavirta: miks just Soomes? + laaja keskustelu
Ilmoita asiaton viesti
Itselle tuli ajatus siitä, ampuisiko juuri sotilasvalan vannonut ja ensimmäistä kertaa vartiossa oleva vartiomieheni, jonka ampumataitoa, siis kykyä ampua jalkaan eikä esimerkiksi ristiselkään tai selkärankaan, sairasvastaanotolla sotilasoikeudenkäyntiä varten pidätetyn sotilaskarkurin, jos tämä karkaisi vartiolta niin kuin arestilaisena ollessaan sotilaskodin tupakkapaikalta saunareissulla.
Sen verran täsmensin ohjesäännön vastaisesti, että kielsin ehdottomasti pidätetyn kuulematta, että sairastuvalla ei missään tapauksessa estetä ohjesäännön mukaisesti häntä karkaamasta ampumalla, koska sairastuvalla on liikaa sivullisia.
Toinen asia oli sitten se, että pidätetylle ei anneta mahdollisuutta riistää asetta eli ollaan riittävän kaukana.
Olisin tietysti mennyt itse mukaan, jos ohjesäääntö olisi sallinut, mutta vaihtoehtoa ei ollut, kun kokeneet olivat lähteneet jo aamulla normaalipalvelukseen. Suomessa oli ennen viikonloppuinakin varusmiehiä sen verran paikalla, että liikekannallepanoa olisi pystytty suorittamaan vaikka sunnuntaina. Järkestelmään oli vartiopäällikön, varuskunnan päivystäjän, varuskunnan päivystäjän apulaisen lisäksi kytketty vielä puhelimella valmisuesiupseerikin eli homman olisi pitänyt pystyä saattamaan käyntiin.
Papereista näkyi kuitenkin se, että kyseessä ei ollut väkivaltarikollinen, ei täysin mielisairas, vaan pääasiassa välinpitämätön maalaispoika, joka ei ilmeisesti ollut vähäisen koulutksensa vuoksi onnistunut kinaamaan everstin kanssa vakautumuksesta siviilipalvelusmieheksi niin kuin joku Helsingin tai Tampereen yliopiston filosofian ylioppilas.
Nykyään ei enää sotilaskarkureita missään tapauksessa ammuttaisi rauhan aikana pidätettyinä karkaamistilanteissa eikä vartiolla olisi juuri aseitakaan, millä tehoastaa vaatimustaan. Tuohion aikaan poliisikaan ei olisi ampunut niin herkästi kuin mitä vartio-ohjesääntö edellytti.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä ole ihme, että tapahtuu Jokelaa ja Kauhavaa…
Eiväthän vanhemmat uskalla enää edes nuhdella jälkikasvuaan, kasvattamisesta puhumattakaan. Yhteiskunnasta on tehty lapsille niin turvallinen, niin turvallinen, että vanhemmat saa lapsen tukistamisesta sakkoja.
Internet, Tv ja media, pelit yms. sitävastoin syytävät sellasen 50 murhaa joka päivä eri tavoilla esitettynä. Ja taiteellisesti korkeatasoisina hidastuksina, että luodin kulku ja veriroiskeet saadaan hyvin näytettyä. Miehen ja naisen fyysisen läheisyyden erittäminen on sitävästoin kiellettyä. Tämä kaksinaismoraali on suoraan kopioitu Yhdysvaltojen patavanhoilliselta aseporukalta.
Isät ja miehet on hävitetty lasten elämästä kokonaan tai ”laimennettu” vain naisten jatkeeksi. Sehän alkaa jo olla aika arveluttavaa ja rikollisuuteen viittaavaa, jos on ylipäätään normaali mies. Kyseisen kehityksen aistii kun tutkii esim. Helsingin keskustan ravintolamaailmaa.
Poikien ja nuorten miesten turhautuminen johtuu matriarkaalisen yhteiskuntakehityksen ja feminismin valta-asemasta nyky-yhteiskunnassa. Nuoret miehet ovat aivan tuuliajolla, eivätkä osaa elää luonnolliselle kehitykselleen oudossa ympäristössä. Meille vanhoille äijille tällä nykymenolla ei ole niin väliä, kun ei tarvitse enää yrittää mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Virmavirran kolumnin tärkein pointti on tuo, että Härmässä on enemmän ”kasvatustieteilijöitä” kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä.
Pitää lisätä, että heistä n. 90 % ovat naisia.
Tutustuin muutama vuosi sitten yhteen. Neiti oli maisteris-immeinen.
Ei kyennyt opettamaan omaa piskiään sisäsiistiksi. Piski juoksenteli pitkin sohvia ja sänkyjä kuseskelemassa.
Sellaista ”kasvatustieteilyä”…
Ilmoita asiaton viesti
Perustetaan taas uusia työryhmiä pohtimaan asiain tilaa. Hyvin palkattu komitea saa taatusti parissa vuodessa aikaan muistion, jossa arvellaan syitä ja seurauksia. Toimenpiteisiin ei ryhdytä, mutta ainakin Kansallisarkisto saa uuden kasan paperia kellareihinsa kellastumaan.
Tämä näyttää valitettavasti olevan maan tapa nykyisin. Miksi maalaisjärjellä ei enää pärjää?
Ilmoita asiaton viesti
Ciao, kiitos kirjoituksesta Virmavirralle. Jäsentely tuntuu asialliselta.
Asun väliaikaisesti Italiassa ja olen joutunut monen ulkosuomalaisen tavoin selittelemään tapahtuneita täkäläisille tuttaville (joista jotkut ovat jopa Suomi-faneja.). Samaan tilanteeseen jouduin Myyrmannin aikaan toisessa maassa. Kysellään miksi on aseita, ovatko suomalaiset oikeastikin erilaisia luonteeltaan.
Eräs tekijä, joka punoutuu kaikkiin Virmavirran luettelemiin syihin, on pietistinen uskontotaustamme. Eihän se mikään syy ole ruveta rätkimään, mutta rikka rokassa kuitenkin siinä, miten tunne-elämämme eroaa ’eläväisemmistä kansoista’. Kotimaisen kirkon taisi tulla puhdistettua uskontonsa niin tarkkaan, että armo ja sielun ravinto häippäsi ryöppäysveden mukana ja jäljelle jäi tiukka keskijakaus, häpeä, viina (ja vastakohtansa kahvi) ja yllättäen järjen ja talouden ylikorostuminen kaiken yhteisöllisyyden kustannuksella.
Paria päivää ennen Kauhajoen tapahtumia minulla oli ilo jutella kolmetuntinen lentomatka Suomessa 20v. asuneen muslimin kanssa. Hän oli erikoislääkäri ja suuri humanisti. Rahan valtaa hän piti suurimpana ongelmana arvomaailmallemme.
Erikoinen paralleeli – ajattelin jälkeenpäin – kulkee sitten siinä, että hänen maassaan ahdistuneet nuoret miehet tekevät joukkomurhia nitistääkseen vääränlaisia muslimeita.
Ennen Suomessakin perusteltiin hallinnollisia päätöksiä uskonnollisin syin, nyt luonnollisesti ’rationaalisin’ eli yhteiskunnan talouteen vaikuttavin syin.
PS. Alempana ketjussa mollattiin evoluution kannattajia. Uskonnoton olen itsekin, mutta kunnioitan kauniisti käyttäytyviä uskontoja suuresti. Evoluutio nekin on tuottanut…;-)
Ilmoita asiaton viesti