Väkivallan perinne

Monet virolaiset ovat minulta kyselleet, miksi juuri Suomessa tapahtui vuoden sisällä jo toinen joukkotappo koulussa. Kovin monta vuotta ei ole siitä, kun suomalaiset kyselivät, voiko Tallinnassa liikkua iltaisin kadulla pelkäämättä henkensä puolesta.

Mitä tähän kysymykseen voi vastata? Että Suomi on kylmä ja väkivaltainen maa? Oikea vastaus on tietenkin, että kukaan ei tarkoin tiedä, miksi juuri Suomessa.

Muitakin johtolankoja kuin aseiden helppo saatavuus voi listata.

1) Suomessa on tietynlainen väkivallan perinne. Kovin kauaa ei ole niistä ajoista, jolloin Härmän häissä ”pirtin perältä porraspäähän rumihia kannettiin”. WHO on vertaillut henkirikoskuolleisuutta
eri maissa vuonna 2000. Suomen koko väestöön suhteutettu luku oli 24, Sveitsin 12, Ranskan 8 ja Englannin 4. Suomalaiset tappavat siis kuusi kertaa enemmän kuin englantilaiset.

2) Suomen koululaitos tuottaa maailman huippuja esimerkiksi matematiikan alalla, mutta yhteisöllisyyttä se ei opeta, koska yhteisöllisyyteen voi vain kasvaa tai kasvattaa. Opettajien asema on muuttunut siten, että kasvattajat ovat opettajakunnassa yhä harvinaisempia. Muutos alkoi 1960-luvun lopulla. Samaan suuntaan vie luokaton lukio. Uudistuksella tuhottiin luokkayhteisö, joka oli oppilaan lähiyhteisö. Jo Sigmund Freudin aggressiotutkimukset osoittivat, että kontaktien puute, erityisesti niiden menettäminen lisää aggressiivisuutta.

3) Television väkivallasta ei nyt ole paljoa puhuttu, mutta vaihtoehtojen lisääntyessä väkivaltaohjelmatkin lisääntyvät. Kilpailu katsojista siihen johtaa. Lapsille suunnatut varoitukset todennäköisesti lisäävät kiinnostusta väkivaltaohjelmiin, ellei kodeissa todella kovalla kädellä valvota katselua. Suomalainen kasvatuskulttuuri ei kuitenkaan tässäkään suhteessa vakuuta. Suomessa opetetaan ja opiskellaan kasvatusoppia enemmän kuin muissa pohjoismaissa yhteensä. Siitä seuraa, ettei lapsia ole koskaan kasvatettu niin huonosti kuin nyt.

4) Oma lukunsa on internet, jolla Kauhajoen tapauksessakin oli selvä rooli. Vanhempien kyvyt paneutua tähän alueeseen ovat vielä rajoitetumpia kuin television kohdalla. Alle 30-vuotiaallakin on vaikeuksia tietää, mikä on alle kaksikymppisten käyttökulttuuri, todisti IRC-gallerian tiedottaja.

5) Suuri tekijä on yhteiskunnan yleinen asenne, kulttuuri. Mikään salaisuus ei ole, että suomalaisuuden keskeisin arvo on taloudellinen menestys. Henkisten tekijöidenkin merkitystä mitataan sillä, miten paljon voittoa se tuottaa. Kulttuurin markkinointi on tärkeämpää kuin itse kulttuuri. Tämä liittyy paitsi muuhun myös tiedonvälitykseen.

Näidenkin muutamien johtolankojen työstäminen eteenpäin on erittäin vaikeaa, sillä lasten ja nuorten kasvattaminen on henkimaailman asia. Akateemikko Tauno Nurmela kirjoitti kirjassaan Hei elämää vuonna 1967 näin: ”Koiria ja hevosia ja apinoita voivat kyllä erikoistuneet eläintenkasvattajat opettaa tekemään minkälaisia temppuja tahansa, mutta ihmistä ei voida kasvattaa pelkällä tekniikalla, sillä ihminen valitsee pohjimmiltaan aina itse omat todelliset kasvattajansa sen mukaan, mitä he ovat eikä sen mukaan, mitä he sanovat tai opettavat.”

Tehdäänpä näille asioille mitä tahansa on Suomi-kuva taas pitkään maailmalla ”kylmä ja väkivaltainen maa”. Onneksi työryhmä paneutuu tähän asiaan Jorma Ollilan johdolla. Hän on sopiva henkilö tehtävään. Hänen aikanaan Nokia ei halunnut markkinoida itseään suomalaisena, vaan oli tyytyväisenä hiljaa, kun Nokiaa luultiin japanilaiseksi. Ei Kauhajoen tapauskaan suoranaisesti yllytä yrityksiä mainostamaan suomalaisuuttaan.

jarmovirmavirta

Professori Jarmo Virmavirta (s. 1940) on toiminut Yleisradion uutistoiminnan päällikkönä sekä Turun Sanomien ja Uuden Suomen päätoimittajana. Vuodesta 2001 Virmavirta on ollut virolaisen Postimees-lehden kolumnisti. Hän on myös asunut pitkään Tallinnassa.
Lehtikirjoitusten ohella on syntynyt lukuisia kirjoja. Politiikan lisäksi Virmavirta on käsitellyt mm. tangomusiikkia (Eino Grönin elämänkerta), golfia (Pelin henki, 2007) ja Turun historiaa. Turun saaristo ja Tallinna ovat saaneet Virmavirran myös tarttumaan kynän lisäksi siveltimeen. Hänen akvarellitaidettaan on ollut esillä näyttelyissä Suomessa ja Virossa.
Politiikassa Virmavirta tunnetaan kokoomuksen ja keskustan sinivihreän yhteistyön kannattajana. Hän on paneutunut erityisesti kansainvälisiin kysymyksiin ja toiminut pitkään Ulkopoliittisen instituutin hallituksen puheenjohtajana. 1980-luvun lopulla hän oli perustamassa Turkuun Eurooppa-instituuttia. Hänen johtamansa Turun Sanomat oli ensimmäisiä Suomen Eurooppa-suuntauksen tukijoita. Jo 80-luvun lopulta Virmavirta kirjoitti myös Viron itsenäistymisen puolesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu