Keskustan 11. hetki
Enemmän kuin huhu on, että puolueiden teettämän julkaisemattoman mielipidetutkimuksen mukaan keskustalle on näillä näkymin luvassa vain kaksi edustajaa kesäkuussa valittavaan Euroopan parlamenttiin. Jos näin tapahtuisi, olisi kova paikka keskustalle ja Vanhaselle. Yhdestoista hetki.
Keskusta laskee nyt Anneli Jäätteenmäen suosion varaan ja yrittää pönkittää sitä vielä puheilla keskustalaisesta naispresidentistä. Oikeaa pyrkimystä eivät kaikki keskustan omassa piirissä käsitä, mutta niinhän se politiikassa usein on. Mä etulinjassa olla pelkään, kun siellä omat ampuu selkään, runoili Urho Kekkonenkin aikanaan. Pätee tämä urhous vieläkin. Kehno kannatus eurovaaleissa nostaisi keskustelun Vanhasen asemasta ja alkaisi tosissaan heiluttaa hallitustakin.
Vanhasen hallitus ei ole onnistunut mitenkään huonosti edes keskustan omien intressien kannalta. Mikä siis mättää? Yksi seikka on, että hallitusyhteistyössä ulospäin aloitteellisempi on ollut kokoomus, jonka profiili sopii muutenkin paremmin tähän aikaan. Tätä kovempi juttu paljastuu Helsingin Sanomien teettämästä ehdokaskohtaisesta suosikkitutkimuksesta. Sen mukaan viidennes, 20 prosenttia keskustan kannattajista voisi äänestää europarlamenttiin Timo Soinia.
Takametsien miehillä ja naisilla on kovan ote keskustan kannatuksesta, eikä Johanna Korhosen nimittäminen keskustan ehdokkaaksi silittänyt myötäkarvaan korpikepulaisia. Strateginen ajattelu siinä kohden onkin todella hämärää. Korhonen vie enemmän kuin tuo, enkä nytkään kirjoita puoluesihteeri Korhosesta, vaikka puoluesihteeri vaikuttaakin samaan suuntaan.
Korpikepulaisia ei tyydytä sekään, eikä varsinkaan se, että keskusta on ollut keskeisin Eurooppa-ratkaisija parin viime vuosikymmenen historiassamme. Ahon ajoista lähtien poliittinen ote puolueessa on ollut eurokepulaisilla, eikä edes Paavo Väyrynen enää puhu irtaantumisesta EU:sta. Silti kannatukseensa keskusta tarvitsee korpikepulaisia aivan kuten se tarvitsi heitä SMP:n nousun aikoinakin.
Minusta hallituskumppani kokoomus saisi ymmärtää tätä faktaa paremmin, sillä eihän porvariyhteistyön tai tasavallan etu ole antaa liikaa elintilaa Vennamon-Soinin linjalle. 1970 vennamolaiset hajotettiin keksimällä Suomen kansan yhtenäisyyden puolue, jolla ei ollut mitään tekemistä yhtenäisyyden kanssa, ja 1980 heidät maadoitettiin ottamalla hallitukseen. Molemmat on vaikeita temppuja nykyoloissa.
Punamultakepulaistenkin pitää ymmärtää, että keskustan kannatuksen laskiessa 18 prosentin tuntumaan, ei demareita hallitukseen valitsisi Kepu, vaan kokoomus - ja sekin pakosta. Kokoomuksen nykyjohtoa viehättää kyllä enemmän sinivihreä kuin sinipuna. Vaikka kokoomuksen ja keskustan yhteinen kannatus lähentelee 50 prosenttia, kuuluu sinivihreään kuitenkin myös vihreät, jotka askartelevat todellakin tulevaisuuden kysymysten parissa ja joiden kannatus on nuoremmassa sivistyneistössä.
Niin että eurovaaleista on tulossa todella tärkeät vaalit. Euroopan kanssa niillä vaaleilla ei ole kuitenkaan paljoa tekemistä muuta kuin siltä osin, että nimitys eurovaalit laskee äänestysprosentin jälleen häpeällisen alas, mistä hyötyvät kokoomus ja vihreät. Muuten vaalit ovat puhdasta sisäpolitiikkaa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Suomalaisten arvomaailma on loppujen lopuksi varsin tasapaksu niin kylillä kuin valtateillä: Rehellisyyttä, reiluutta ja hieman myötätuntoa -raju yhtälö aika monille.
SDP nasahti orreltaan- Miten käynee kepun. Veikkaan, että se on seuraava puoaja Tanssii tähtien kanssa -pelissä.
Minulla on sellainen kutina, että ei Kokoomuskaan, loppujen lopuksi, ole turvassa.
Se, vaan...että missähän ne vaihtoehdot sitten lienevät.
Jarmo Virmavirtakin näyttää olevan paremmin perillä "korpikepulaisten" mielenliikkeistä kuin Suomen Keskusta. Olen ällistellyt pitemmän aikaa heidän linjaansa. Lähinnä säälittää meidän "korpikepulaiset".
Ystävällisin terveisin
Korpi-ihminen
Timo Soinia vastaan sataa Keskustan laarista PS:en puolelle! Se vaikuttaa juuri Virmavirran mainitsemalla tavalla. Keskutapuolue häviää, ja soinilaiset voittavat. Kokoomus pitää hyvin pintansa.
Syyn paniikkiin näkee Suomenmaasta (älkää tilatko, vaan lukekaa kirjastossa): alle 18%:n kannatus ja kaksi MEP:iä.
Tätä kauhukuvaa levitetään kuin Neuvostoliiton miehitysuhkaa, jotta kaikki rollaattorilla mensivät äänestämään Keskustaa.
Vanhakantainen pelottelu ei toimi.
...Kuten eivät korpikommunistitkaan. Se seikka rajoittaa, ainakin Lapissa, persujen nousua. Näin mie luulisin.
"Pohjosen ihmiset" ovat varsin konservatiivisia.
J.Virmavirta:"Mä etulinjassa olla pelkään, kun siellä omat ampuu selkään, runoili Urho Kekkonenkin aikanaan."
Kyseessähän oli tietysti Otto Manninen: Minä tiedän, mitä Otto Manninen tarkoitti kirjoittaessaan: "Syyst etulinjass olla pelkään, siell omat miehet ampuu selkään." UKK kirjoitti kirjeen tukimiehilleen 1956 likaisessa presidentinvaalissa
Lähde:Juhani Suomi: Kuningastie 1950-1956, s.456
Suomen ja Ruotsin valtiot yhteen. Se on tulevaisuutta. Ensin tiivis puolustusyhteistyö, sitten askel kerrallaan. Keinoja on monia ja eihän käyttämämme puhekieli siitä välttämättä hirveästi muutu ja voimme olla yhtä juntteja mitä tähänkin asti vähäisen yhteisen maarajan takia. Etuja on haittoja enemmän, olisimme mycket länsimaisempia. Koska uskallamme avata keskustelua kuppikerhoja laajemmalle? :)
Avaamme siis keskustelun aiheesta Ruotsin kuningaskunnan turvallisuustakuut Suomelle 1808... Onko muita puheenvuoroja?
Nykyään siellä olisi enemmän nuoria menossa armeijaan, kuin Ruotsin puolustusvoimissa on valmiuksia asialle.
Ruotsalaisetkaan eivät pidä joukko-opista. Me olemme samaa heimoa heidän kanssaan.
Mutta mitä tulee Ruotsin puolustusvoimiin, puuha hanke ensin kriisi pesäke ja sitten armeijaan. Eli Suomeksi pitäisi ensin palvella hyväntekeväisyys työssä mm: Afganistanissa ja sitten muutaman sellaisen kuukauden tai vuoden jälkeen olisi valmis armeijaan. Tätä asiaa siellä ajetaan ihan tosissaan, jotenkin ajattelen asiaa hiukan toisin päin.
(rahaa) riittävästi kalustohankintoihin. Ruotsilla on lisäksi paljon suurempi motivaatio puolustaa Suomeakin kuin jollain USA:lla. Eurooppa on vielä epävarmempi kuin USA.
Natossa Suomi ehkä joutuisi puolustamaan jotain Viron P:llu-poliisia: että mars yks, kaks...
No heh.
Mietitään Norjassa, voiko luottaa näihin Naton puolustus lupauksiin. Näkemys että pohjoismaat pitäisivät yhtä saa aina vain enemmän kannatusta. varmasti osansa on siinä että edes Norja itse ei pidä lupauksiaan joukkojen lisäämisestä Afganistaniin, joten miksi kukaan ylipäätänsä pitäisi lupaustaan puolustaa Norjaa. Jos se ei mahdu omien etujen raameihin tai poliittisten puolueiden maailmankatsomus listalle. vasemmistohan on se puolue joka vesittää ainakin Norjassa kaikki Nato lupaukset nyt ja aina. Joten viisaat ihmiset ymmärtänevät että joka maassa on joku hallituspuolue joka pettää lupauksensa.
"ja voimme olla yhtä juntteja mitä tähänkin asti vähäisen yhteisen maarajan takia."
Väylä on yhdistävä-tekijä, ei eroittava.
Sitäpaitsi, nuuska-eerikit on juntimpeja.
Muuten mieki olen sammaa mieltä: melkeinpä liitto-valtio Ruotsin kanssa. Se on parempi vaihtoehto kuin tämä "liittovaltio" Euroopan, USA:n tai Venäjän kanssa.
Ruotsalaiset seuraavat meitä.
Sosiaalidemokraattien kannatus alkoi huveta koska politiikka jota Lipposen hallituksissa tehtiin, oli perusdemareille liian oikeistolaista. Ääniä on mennyt Soinin porukalle demareiltakin paljon protestimielessä, SMP:hen ei demariääniä paljon vuotanut.
Keskustalle on nyt käymässä samalla tavalla. Jatkuvasti kasvavat tuloerot, optiot, köyhälle keppiä ja rikkaalle porkkanaa politiikka karkottavat keskustan peruskannattajia. Äänet siirtyvät perussuomalaisille. Vanhanen liputtaa oikeistohallituksen puolesta, mutta kannattajat kaikkoavat muualle.
Demareiden kannatuksen laskun pysähtyminen ja pienoinen nousu viittaavat siihen, että nykymenosta on saatu tarpeeksi ja demarit voisivat laman jatkuessa nousta takaisin suurimmaksi puolueeksi.
Keskustan kehno eurovaalimenestys voisi hyvin johtaa siihen, että Vanhanen joutuisi jättämään paikkansa ja tilalle valittaisiin enemmän demariyhteistyöstä kiinnostunut johto.
Näin syntyisi tilanne jossa hallituksen ulkopuolelle jäisi kokoomus.
Kippari kirjoitti napakasti asiaa. Poliittisia arvioita tehtäissä sorrutaan usein herkästi elämään liiaksi joko menneisyydessä tai tässä hetkessä.
Eduskuntavaalit järjestetään kuitenkin vasta vuonna 2011. Emme voi ennustaa olosuhteita noin pitkälle, siis esimerkiksi maailman taloutta. Jos lama jatkuu ja syvenee, demarit eittämättä tekevät nousun, mahdollisesti suurimaksi puolueeksi, ja silloin on aivan mahdollista että Kokoomus putoaakin hännille ja oppositioon kolmen suuren kisassa.
Melkein mikä tahansa muukin vaihtoehto on mahdollinen. Voi käydä niinkin, että Vanhanen jatkaa pääministerinä.
Nämä meppivaalit ovat niin selkeästi henkilövaalit, että niiden perusteella on vaikea arvioida puolueitten kannatuksia vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.
Esimerkiksi jos Soini on eurovaaleissa maan ääniharava, niin tuskinpa perussuomalaiset ovat 2011 maan suurin puolue.
Pekka Siikala
http://www.parempimaa.net/
Se, että Suomen Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten vaaliliitto saisi kaksi paikkaa ja että Keskustan paikkamäärä supistuisi kahteen on jonkilaista manipuloivaa kriisitiedottamista, jolla kammetaan kaikki "pelastamaan Keskusta" Matti Vanhasen keskustaliberalismilta ja kokoomusyhteistyöltä.
Punamultaa on turha haaveilla ennen 2010 Keskusta puoluekokousta, jossa päätetään puolueen puheenjohtajasta.
kysymys Pekka Siikalalle: näetkö sinä mitään huonoa Keskustan harjoittamassa politiikassa vai onko kaikki tosiaan vain ruusutarhaa?
Demarit eivät nouse tämän sukupolven aikana, jotain pientä promilleluokan nousua voi olla, kun heillä on nyt se isä Mitrokin.
Kepulaiset saavat tehdä oikein kovasti vaalityötä yhdessä Matin ja Annelin kanssa, ettei käy kuten demareille. Jos käy...on kohtalo yhtä kova: Maantie on kova kävellä, ja kivääri on raskas kantaa.
Kataislaiset kokoomuslaiset vetävät tietystikin pisimmän korren. Vihreät taas ovat niin diktatorinen liike, etteivät siitä nouse...jos ei laskekaan. Siinähän nuo tönöttää, keskellä Itäväylää.
"Vaikka kokoomuksen ja keskustan yhteinen kannatus lähentelee 50 prosenttia..."
Reaalimaailmassa se lähentelee 40 prosenttia.
On melkeinpä sama mitä vaalien välillä puuhaillaan tai puhutaan - kaikki hurjimmatkin töppäykset unohdetaan muutamassa viikossa.
Tapahtumat ja ulostulot kymmenen päivää ennen äänestyshetkeä ovat ratkaisevia. Lipponen tunnettuna NATO-vastustajana torppasi Saulin viime metreillä ja Tarja onkin ilahduttanut meitä sen jälkeen. Vastaavanlaisia temppuja tullaan näkemään myös ennen eurovaaleja.
Äänestävä mullilauma kääntää äkkiä suuntansa ja jyrää ties minne. Toivottavasti kukaan ei äänestäisi ketään. Siinä olisi paras protesti.
Mie olen luullu, että yhessä muussa minuaki lähellä olevassa porukassa.
Lapuan liikkeen museojaosto ahistaa minua henkisesti, mutta eipä nyt sitä aatella.
Enpä tiiä, ketä äänestäis.
Tämä sopisi kait koko porukalle tsemppaus-lauluksi:
Kansanedustajien pitäisi olla maan ylimpiä vallankäyttäjiä, ei vain muodollisesti vaan myös tosiasiallisesti. Jos kansalaiset kokevat, että demokratia toimii ja heillä on tosiasiallista valtaa, politiikka ja äänestäminen muodostuvat varsin kiinnostaviksi.
Perussuomalaiset kuuluvat KD:n ja ehkä vihreidenkin ohella uusiin puolueisiin, joilla on vähän ulkoparlamentaarista valtaa. Siksi näiden puolueiden tärkein vaikutuskanava on Eduskunta, niinkuin sen kuuluukin olla. Kokoomus on sijoittunut perinteisesti johonkin välimaastoon.
Ulkoparlamentaarinen vallankäyttö tapahtuu pääasiassa julkisuudelta piilossa toisin kuin eduskuntatyö, minkä vuoksi se on kansalaisten vallan ja valvonnan ulottumattomissa. Kun sitten joku antaa, vaikkakin ilman mitään järkevää asiasisältöä (vrt. PS), kansalle takaisin sen menettämää valtaa, sille löytyy aina ottajia.
Nyt onkin vanhojen puolueiden kansanedustajien 11. hetki alkaa käyttää oikeasti sitä valtaa, jonka perustuslaki heille suo, ihan vaan oman kannatuksensa ja yleisen äänestysaktiivisuuden vuoksi.
Siinä on Montesquen vallanjako-opin päätöksentekovalta iltapäivälehtien mukaan. Eduskunta alkaa muistuttaa Yhdysvaltain merijalkaväkeä ja muita vapaan länsimaisen yhteiskunnan edustajia.
Pessimistisinä hetkinä ei voi olla ajattelematta, että kansa vaeltaa uurnille ja saa päättää ketkä kahmivat ja kähmivät kansan rahat seuraavalla vaalikaudella.
Niinpä. Koska tosiasiallinen valta on valahtanut muualle ja Eduskunnalle on jäänyt vain muiden päätösten muodollinen hyväksyminen, sillä ei ole enää kovinkaan suurta merkitystä, kuka nappia on painamassa.
Vanhojen korruptoituneiden vaihtaminen uusiin korruptoitaviin on iloinen asia: väärä raha jakautuu oikeudenmukaisemmin.
Kansanedustajat pääsevät vähemmällä, kun lait tulevat direktiiveinä Brysselistä.
Vain jos Euroopan parlamentissa olisi änkyröitä enemmän, direktiivitulva voisi helpottua.
Huomatuksena herra Virmavirralle: EU-vaalit ovat sisäpolitiikkaa ihan joka suhteessa. EU-asiat nimittäin ovat sisäpoliittisia kysymyksiä, vaikka kokoomus yrittääkin väittää toista.
Millä perusteella? Jos ajatellaan, että Euroopan unioniin ajetaan koko ajan lisää ulkopoliittista ja puolutuspoliittista ulottuvuutta niin tällöin yhdessä esiintymiset kauppapolitiikan LISÄKSI ulko- ja puolustuspolitiikassa aiheuttavat sen, että Euroopan unioni alkaa vaikuttaa 27 jäsenvaltion ulkopoliittisiin suhteisiin niihin maihin, joiden politiikkaan Euroopan union on ottanut kantoja.
Koskaan ei pidä epäillä turkulaisen kykyä kaksi- tai kolmiulotteiseen politiikkaan. Turku on yksi parhaiten suhteensa Venäjälle hoitaneita Suomen kaupunkeja.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 30 kommenttia