Vaihtoehto ei ole uusi hallitus, vaan uudet vaalit

Kun heinäkuu saa ja poliittiset toimittajat jäävät lomalle, voidaan tehdä välipäätös vaalirahakeskustelusta. Se jatkuu kuitenkin lomien jälkeen, viimeistään kun selvitykset Nova Groupin ja Kuntien eläkevakuutuksen yhteisistä hankkeista on tehty.

1) Ainakaan toistaiseksi pääministeri ei ole jäänyt kiinni mistään laittomasta. Kaikenlaista muuta on matkan varrella vaatteisiin jäänyt. Yksi rönsy, prinsessa Ruususen tapauskin jatkuu, korkein oikeus on myöntänyt valitusluvan.

2) Harkitsemattomuutta löytyy monesta muustakin käänteestä. Vaalirahat veivät keskustan ja hiukan muutkin sen verran kyseenalaiseen seuraan, että omakin luotettavuus rapisee. Takavuosina elinkeinoelämä hoiti vaalirahoituksia ja siihen liittyvää neuvontaa järjestöjensä kautta. Vakuutusyhtiöiden keskusliittoon perustettiin poliittista vaikuttamista varten oikein oma tiedotuskeskuksensa. Silloin järjestöt toimivat pitkälti puolueiden kanssa yhteistyössä ja niiden kautta. Nyt tähän tarkoitukseen on koottu poppoo, jolla on aatteen lisäksi konkreettisempiakin vaikuttimia, tavoitteitakin. Aika suoraan niistä on julkisuudessa kerrottu.

3) Se, että KMS on julkisuuden kautta tullut jonkinlaiseksi porvariyhteistyön takuumieheksi, on porvariyhteistyölle aika nöyryyttävää ja syö yhteistyön moraalista perustaa. Jonkinlainen pelastus on siinä, ettei aate muualla ole sen tukevammissa kantimissa. Porvareilta on hukassa pallo, vasemmisto on kadottanut koko aatteensa. Mutta se on heikko puolustus. Porvariyhteistyölle ei riitä, ettei se muita huonompi. Pitäisi olla muita parempi.

4) Se toki on huomattava, ettei Tapani Yli-Saunamäki ole mikään poropeukalo alallaan. Sijoitukset on tehty asiantuntevasti, tuottaneet tulosta. Melkein kaikki tuetut menivät läpi. Jaetut summat olivatkin aikamoisen suuria, kyllä niillä jotakin tekee. Siksikö Nova Group konkurssiin meni. Ilmaan jää kysymys, kuka tästä kaikesta sitten eniten on hyötynyt. Ei kukaan jaa sellaisia rahoja pelkästä aatteen ilosta.

5) Kaikkein suurin vahinko, joka vaalirahakeskustelusta on syntynyt, koskee kuitenkin pääministeriä. Hänen energiastaan on ilman muuta mennyt suuri osa tämän jupakan setvimiseen aikana, jolloin hänen pitäisi keskittyä aivan muuhun. Valtakunnan talous ajautuu täyttä vauhtia katastrofiin, mutta poliittinen eliitti keskustelee aivan muusta. Vaikutelma, ettei hallitus ole oikein kartalla, voi olla väärä. Silti vaikutelma on poliittinen realiteetti.

6) Toistaiseksi pääministerin uskottavuutta pitää yllä se, ettei kukaan halua hänen vaihdostaan. No ehkä sentään jotkut omassa puolueessa. Hallitusyhteistyö toimii, oppositio ei halua vastuuseen. Jyrki Katainen ei käännä peukaloaan alas, sillä se hajottaisi hallituksen ja voisi katkaista kokoomuksen suotuisan kehityksen. Kaikki ovat myös sen verran samassa veneessä, ettei paljoa kannata keikuttaa. Se tehtävä jää medialle ja mielellään se sitä hoitaa. Vanhasen puolestapuhujat ovat harvassa.

7) Jos pääministerin ja keskustan luottamuspohja katoaisi kokonaan, ratkaisu ei olisi uusi hallitus, vaan uudet vaalit. Sen verran muutoksia onkin sitten viime vaalien tapahtunut, ettei ajatus ole aivan vailla pohjaa: kannatukset ovat muuttuneet, taloudellinen tilanne on kehittynyt aivan muualle kuin hallitusohjelmaa laadittaessa oletettiin, hallituksen julkisuuskuva on kärsinyt. Mutta pääministerin pitäisi esittää uusia vaaleja. Ei se hevillä tapahdu.

8) Erilaista loiskiehuntaa hallituspuolueidenkin sisällä kuitenkin on. Raato haisee sen verran, että ensimmäiset perskärpäset ovat jo paikalla. Varmaan onkin, ettei keskustakaan kestä mitä vain, vaikka paljon kestääkin. Yksi lisä oppiin vaalirahoista riittää ja alkaa olla johtopäätösten aika. Johtajatta keskusta ei jää, ainakin Paula Lehtomäki on jo kärkyllä.