Kuvataide ansaitsee liputuspäivän

Alkuviikosta vietettiin suomalaisen runon päivää Eino Leinon syntymäpäivänä. Päivä on vakiintunut liputuspäivä. Se merkitsee sitä, että päivä on merkitty almanakkaan liputuspäiväksi. Seuraava aste on virallinen liputuspäivä.

Perjantaina 10.7. vietetään Suomen kuvataiteen päivää. Se ei ole vakiintunut liputuspäivä, vielä.

Kuvataiteen päivän liputuspäivänä on suurlähettiläs Antti Lassilan idea, jota Suomen Akvarellitaiteen yhdistys on toteuttanut pienimuotoisesti jo vuodesta 2004 lähtien. 10.7. on kuvataiteen päivää vietetty juhlamenoin ja juhlaesitelmää kuunnellen Savonlinnassa, Hyvinkäällä, Tammisaaressa, Naantalissa ja Turussa. Juhlapaikalla ja marginaalisesti jossakin muuallakin on liputettu päivän kunniaksi.

Kuvataiteen päivä on varmasti juhlimisen arvoinen päivä. Melkeinpä perustellummin kuin joku muu päivä. Kuvataiteen nousu liittyy maamme itsenäistymiseen, jonka symboli lippu on. Kuvataiteen kultakausi pohjusti suomalaisen identiteetin nousua ja niin se tekee edelleen. Tänään sitä on vain vaikeampi huomata, kun identiteettiin ei liity suurta dramatiikkaa. Kansallismaisema kuitenkin piirretään lähivuosina uudelleen.

10.7. on valittu kuvataiteen päiväksi sen takia, että päivä on Helene Schjerfbeckin syntymäpäivä. Miksei Akseli Gallen-Kallela tai Albert Edelfelt, on kysytty. Miksei, mutta miksei Schjerfbeck? Hän on aika suomalainen taiteilija ja tällä hetkellä kansainvälisesti arvostetuimpia tekijöitä. Voi olla, että 10.7. ei ole paras päivä, ei varsinkaan Turussa perjantai-iltana. Tänä vuonna Turussa järjestetään Wäinö Aaltosen museo WAM:ssa luento ja mielenkiintoinen keskustelu päivän johdosta. Keskustelua alustaa mm. kriitikko Otso Kantokorpi, joka neuvostolaista taidekäsitystä noudattaen on vaatinut yhdestä WAM:n näytelystä poistettavaksi muutamia tauluja. Lisäksi Turussa taidemuseoissa on ohjelmaa.

Tänä vuonna kuvataiteen päivää vietetään asiaankuuluvin menoin myös Riihimäellä ja Kotkassa. Molemmissa kaupungeissa on akvarellitaiteen yhdistyksen merkittävät näyttelyt. Museoliiton kirjelmän perusteella myös monet taidemuseot ympäri maata liputtavat päivän johdosta.

Tämä liputus onkin mielenkiintoinen asia. Tutustuin todelliseen ongelmakenttään, kun viime vuonna akvarellitaiteen yhdistyksen toimesta yritimme saada Turun kaupunginjohtajaa ja Länsi-Suomen läänin maaherraa julkaisemaan avoimen kirjeen kuvataiteen päivän liputuksen puolesta.

Maaherra Rauno Saarella oli asiassa protokolläärisiä ongelmia, mutta hän kuitenkin lähetti Turun lähikuntiin kirjelmän, jossa suositteli liputusta, koska kuvataiteen päivän pääjuhlaa vietettiin Turussa. Mutta Turun kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen sanoin suurin piirtein, että kirjelmä vain kuolleen ruumiini yli. Peruste oli ymmärrettävä ja järkeen käypä, eikä siitä Pukkista voi paljoa moittia. Kaupungille liputus maksaa runsaat 10 000 euroa laaki. Jokainen lipun nosto on joissakin työsopimuksissa laskettu arvoonsa, eikä siitä tingitä. Jos maassa on 350 kuntaa, maksaa yleinen liputus siis aina muutaman miljoonan.

Liputus taitaa olla yksityistettäviä toimintoja. Jopa tänä vuonna jokainen, jolla lipputanko on, voi omin toimin liputtaa kuvataiteen kunniaksi.

Ennen vanhaan lipun nosto kuului talonmiehen töihin, eikä siitä eri palkkaa maksettu. Nyt talonmiesten ammattikunta on käytännöllisesti katsoen loppu ja siksi lipunnoston lisäksi kaikki muukin talonpitoon maksaa aina erikseen. Kiinteistöyhtiöt, jotka tällaisia huoltotoimia hoitavat osaavat kyllä laskuttaa.

Luultavasti talonmiehet eivät palaa, vaikka yhteiskunnan inhimillisyyden kannalta pitäisi. Siksi lipunnostoihin liittyvä isänmaallisuuskin on saanut hintalapun. Johtopäätös on, että jos maa itsenäistyisi tänä päivänä, ei sitä ainakaan lipunnostolla tervehdittäisi. Luultavasti suomalaisten kuvataiteilijoiden kehittämä lippu jäisi luonnokseksi pöytälaatikkoon, eikä siitä kuultaisi sen enempää. MacDonalsien, Keskojen ja monien muiden liput kyllä liehuvat joka päivä.

Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ajaa siis Kuvataidejärjestöjen liiton tuella 10.7. vakiintuneeksi liputuspäiväksi. Olen alkanut miettiä, pitäisikö tavoite muuttaa heti viralliseksi liputuspäiväksi, jolloin lain mukaan julkiset viranomaiset joutuisivat liputtamaan. Kun liputus perustuisi lakiin, ei kai lain noudattamisesta voitaisi vaatia hintaa. Vai voitaisiinko sittenkin. Monessa muussakin kohden työehtosopimusneuvotteluissa päätetään, noudatetaanko lakia vai ei.