Viron haasteet
Viime perjantaina (20.8.) avattiin Tallinnassa uusittu Vapauden aukio. Samassa tilaisuudessa juhlittiin myös uudelleen itsenäistymistä, josta siis on aikaa 18 vuotta. Myös Baltian ketju, joka sai Unescon maailman perintökohteen tunnustuksen, oli tilaisuuden taustalla.
Keskikaupungin johtaja, "vallavanem", oli lähettänyt kutsut tilaisuuteen joka kotiin. Tilaisuuden tyylikäs ja nuorekkaan iloinen ohjelma kävi läpi Viron historian alusta nykypäivään tunnissa. Naapurimaiden väriset ilmapallot nousivat kukin vuorollaan korkeuksiin muistuttaen historiasta. Vapauden aukio, jonka historia on lähes yhtä pitkä kuin Tallinnan kaupungin, on nähnyt toisenkinlaisia näytelmiä. 1900-luvun alun sortovuosina torille ilmestyi Pietari Suuren patsas. Vuonna 1940 sinne oli masinoitu työläisten mielenosoitus vaatimaan neuvostovaltaa. Ja pian sinne ilmestyivätkin neuvostosotilaat, joiden varjo alkaa nyt olla pois.
Vapauden aukiolta on siirretty aukion alle rakennettuihin parkkitiloihin uuden itsenäisyyden yksi tärkeä symboli, autot. Suhteellisesti laskien Virossa on enemmän hummereita ja muita maastureita kuin muissa pohjoismaissa. Nyt niistä monet ovat pankkien alennusmyynnissä. Aukio on varattu ihmisille, mutta kuvaa hallitsee lähes parikymmenmetrinen lasikuorinen, iltaisin valaistu vapauden risti. Aukio on ajateltu myös entistä selvemmin valtiollisten merkkitapahtumien näyttämöksi. Aikaa vie, ennen kuin silmä tottuu vapauden ristiin - etenkin kun se peittää Toompean mäen maisemat. Historiaako se on tarkoitettu peittämään?
Tilaisuuden puheissa - presidentti Ilves ja kaupunginjohtaja Savisaar - vannottiin kansan vapauden tahdon nimiin. Niin teki myös presidentti Päts, joka puhui samalla paikalla samasta teemasta vuonna 1938. Myös Pätsin vuoden 1939 puhe, jota sävytti maailmansodan uhka, näytettiin nyt suurella videotaululla. Reaalipolitiikkaa ja korulauseita? Viron todellinen ihme on sittenkin vapauden tahdon säilyminen myös erittäin vaikeissa oloissa, kulissien takana.
Viron 18 uutta vuotta on ollut melkein yhtä nousua. Uhkakuvaksi on nostettu Venäjä, se on löytynyt etsimättäkin. Venäjän uhka on poliittisesti käyttökelpoinen, mistä kertoo muutamien "uuden Euroopan" poliittisten johtajien kirje tai hätähuuto presidentti Obamalle: Älä unohda meitä, kun pyrit dialogiin Moskovan kanssa. Myös Molotov-Ribbentropp-sopimusta sovitellaan mielellään nykyaikaan. Ehkä kirjailija Jaan Kaplinskin ajatus siitä, että Helsingin kaupungin pitäisi lainata Paasikiven patsas vuosittain pariksi kuukaudeksi Tallinnaan, on enemmän kuin paikallaan. Siinä kun on se teksti: Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Uusi vapauden aukio olisi patsaalle hyvä sijoituspaikka.
Uudelleen itsenäistymisen juhlapäivän edellä Virossa on virinnyt vilkas keskustelu uudesta kieliasetuksesta. Sen mukaan julkisen sanan käyttäjiltä edellytetään oikeaoppista viron kieltä. Jatkuvista hairahduksista voitaisiin langettaa rangaistuksia. Jokainen päivälehden päätoimittaja voisi varmaan sen perusteella aloittaa aina päivänsä jalkapuussa. Harva kirjallisuuden helmikään seulaa läpäisisi. Viron kansan historia on pitkä, se on samoilla aloilla pisimpään pysyneitä eurooppalaisia kansoja. Muutamat yliviritykset, joista kieliasetus on äärimmäinen esimerkki, voi kuitenkin päätellä, että valtiona ja kansakunta Viron on sittenkin vielä puberteetti-iässä. Siitä kertoo joidenkin tärkeässä asemassa olevien henkilöiden usko, että kielen kehitystä voitaisiin määrätä lailla.
Viron todelliset haasteet ovat nyt taloudessa. Parikymmentä nousun vuotta on synnyttänyt vain vähäisessä määrin omaa tuotantotoimintaa. Pärnulaisen Visu-suksitehtaan tuotteetkin valmistetaan nykyään ulkomailla, vielä edullisemmissa oloissa.
Vahvin tuotantosektori on turismi, mikä ei olekaan huono ala. Se on nykyaikaista palvelutuotantoa, joka kuitenkin edellyttää kolmea asiaa. Ensinnäkin laatuun on sijoitettava joka päivä aina enemmän ja uutta etsien. Toiseksi hintatason pitää olla edullinen. Ja kolmanneksi pitää olla palvelumieltä. On siinä tekemistä virolaisille, jos suomalaisillekin. Mutta onneksi on suomalaisia ja venäläisiä - vähemmän ruotsalaisia ja saksalaisia -, joille Viron sääkin on usein parempi kuin Suomen. Itämeren alueen aurinkorannikoksi Virolla on edellytyksiä. Onhan koko Itämeren alue täynnä entistä ikääntyneempää väestöä, joka ei halua matkustella pitkälle, vaikka kukkarossa on rahaa ja almanakassa aikaa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Nationalismi voi kyteä satoja vuosia, jos on olemassa sitä pönkittäviä uskomuksia: on niin paljon suurmarkkinoiden ja vapaamielisyyden vastustajia.
Siionistit ovat korkean luokan nationalisteja, koska tuo aate on rakennettu uskontoon. Toisella sijalla tulevat mieleen tšetšeneenit. On mielenkiintoista nähdä, miten kauan palestiinalaiset ja kurdit kykenevät aatteensa säilyttämään. Onnistuisiko esimerkiksi Euroopan unioni hävittämään vapaus- ja hyvinvointipuheella kurdiaatteen?
Joka tapauksessa nationalismi ei ole suosittua, koska se synnyttää uusia rajoja massamarkkinoitsijoiden kiusaksi: jokaiseen maakuntaan joudutaan perustamaan oma maajohtajan virka ja markkinointiorganisaatio. Itävalta-Unkarin hajoamista muistuttaa vain Neuvostoliiton ja Jugoslavian purkautumisen kaltainen katastrofi. Siinä on pientä Tšekkoslovakian purkautuminen ja Rutenian menettäminen Ukrainalle.
Kaikki juutalaiset eivät ole siionisteja. Eräät uskovat sosialismiin, puolustavat palestiinalaisten oikeuksia, toiset (ääriuskovaiset) eivät hyväksy Israelin valtiota, jonka heidän mielestään vain Jumala voi perustaa.
Muutamat juutalaisista inhoavat Israelia.
Siionisteja, joita on myös kristityissä, ateisteissa ja ei juutalaisissa (lordi Balfour, Harry S. Truman) olisi täsmällisempää nimittää pro-israelilaisiksi, Israelin valtion puolustajiksi.
Niin kuin suomalaisissa, joista kaikki eivät ole valmiita räkyttämään rakkikoirana virolaisille kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa, juutalaisissakin on lähtijöitä moneen junaan.
Tsetseenit ovat muslimeja. Terroristeja. Kauempana meistä länsimaista ei voisi olla.
Jos ajatellan taistelutahtoa niin täytyy todeta, että tšetseenit tekevät urhoollisesti muutakin kuin kokoontuvat laulujuhlille. Heidän sydämissään palaa vapauden liekki. Tšetseenit olivat kaikkein tietoisimpia neuvostokansalaisia siitä, että he ovat nationalisteja.
On tietenkin hienoa, että virolaisilla oli 1940-1991 eli 51 vuoden ajan itsenäisyys mielessä. Kuitenkin tšetseenien lisäksi on olemassa myös eurooppalaisia esimerkkejä pitkäkestoisesta nationalismista. Mieleen tulevat lähinnä Espanjan baskit, korsikalaiset, pohjoisirlantilaiset, puolalaiset (1795-1918) jne.
Euroopan unioni kuitenkin vastustaa nationalismeja yhtenäismarkkinan toiminnan vuoksi.
ei ole nationalisti. Islamin talossa ei ole kansallisuuksia.
Lähi-idässä Iran ja Syyria yhdessä tavoittelevat johtoasemaa ikään kuin tavalliset kansat, jotka tekevät liittoja keskenään. Toisella puolella ovat kamuja Egypti ja Saudi-Arabia, mutta kun Israel ärähtää, muslimit tarjoavat kättä ja syliä toisilleen samassa rykämässä kuin amerikkalaisen artistin ottamassa kuvassa alastomat vangit Abu Graibin vankilassa.
Tsetseenit ovat urhoollisia, jos uskot että ne syyskuun yhdennentoista yhdeksäntoista konekaapparia olivat urhoollisia taputellessaan toisilleen lullabaita seitsemänkymmenen neitsyen kuvat silmissään.
Tsetseenin silmissä palaa alistumisen liekki oikealle Jumalalle.
Miehistä urhoollisimpia olivat ne ateistit, jotka syksyllä 1941 Moskovan edustalla syöksyivät saksalaistankkien alle kasapanos sylissään.
Baskien vähemmistöä edustavat terroristit ovat kuin mitkä tahansa salaseuraan kuuluvat seikkailunhaluiset poikaikäiset. Tukena on rotu, ylpeys, kotijumalat ja jumalaton espanjalaisten halveksunta.
Pohjois-Irlanti haluaa kuulua Englantiin ja halveksii syvästi takapajuisia katolisia irlantilaisia, jotka kulkevat kirkkolauluineen ja pyhimyksenkuvineen laumassa ja lisääntyvät kuin kulkukoirat.
Korsikalla on kulttuurinsa, ja puolalaisilla milloin sitä milloin tätä. Yhteinen sävel on täälläkin uskonto ja jälkeenjääneisyys.
Venäläisestä irti päästäkseen suomalainen vaihtaa kansallisuutensa vaikka ukkomustalaisen kanssa.
Sitä minä myös kutsuisin jonkin lajin nationalismiksi.
"Venäläisestä irti päästäkseen suomalainen vaihtaa kansallisuutensa vaikka ukkomustalaisen kanssa.
Sitä minä myös kutsuisin jonkin lajin nationalismiksi."
=> Juuri tämän vuoksi alan suhtautua kriittisesti 1100-luvun ja 1200-luvun historiaamme, jossa selitetään, millainen Jumalan armo meitä kohtasi ruotsalaisten miekkamiesten tullessa Suomeen katkaisemaan hämäläisten päitä Jumalalle armolliseksi.
=> Venäjä on kuin Paavo Väyrynen. Kun se alkaa osoittaa pääomabudjetoinnin ja länsimaisen rationalismin merkkejä, on muiden edelleen pakko yrittää tehdä juuri toisin. Vaarallisinta Venäjässä ja Väyrysessä on se, että kumpikin alkaa olla harkitsevat ja tehdä oikein. Muiden on uskottavuutensa säilyttääkseen tehtävä juuri päinvastoin.
=> Virhe tapahtui siinä, kun meille pakotettiin Lähi-idästä kotoisin oleva aavikkouskonto. Sen jälkeen emme ole päässeet ruotsalaisesta hegemoniasta, rippi-isästämme.
=> Kun kerran Carld Bildt ja Paavo Lipponen ovat kansakunnan henkisiä isiä, ei halosilta, stubbeilta ja häkämiehiltä voi paljoa odottaa.
=> Suomalais-ugrilaiset kärsivät kuin slaavit, mutta kukaan oikea germaani ei siedä toista germaania sortajakseen. Siksi aina saksa on laajempi kuin Saksa.
=> Suomessa saisi olla presidentti ja pääministeri, joka laittaisi köyhän maan oligarkit, järjestöoligarkit, maanpakoon tai krematorioon.
Mainio idea, mutta sehän olisi kuin pystyttäisi Edgar Savisaarelle ja Konstantin Pätsille, kuuluisille YYA-politiikoille ja remonttimiehille, patsaat Vapauden ristin molemmille puolille: kuin Jeesus Kristus kahden ryövärin ympäröimänä.
J. K. Paasikiven patsaalle Tallinnassa kävisi todennäköisesti samalla tavalla kuin V. I. Leninin patsaille: isänmaalliset NATO-voimat turmelisivat sen.
Sinänsä tulee mieleen, että joko olisi aika Suomessakin poistaa J. K. Paasikiven patsaat pois 2000-luvulle vanhentuneina ja väärää nationalistista tunnelmaa ylläpitävinä.
Tilalle voisi pystyttää vaikka Rudolf Holstia tai muita nuorsuomalaisia.
Onneksi Viron kolme kokoomuspuoluetta pitävät yllä niin isänmaallista tunnelmaa, ettei edes Edgar Savisaar Tallinnan kaupunginjohtajana voi esittää tuollaista virolaisten asennekasvattamiseksi.
Tulisi halvemmaksi, saisivat sen ikihyviksi. Jäykkä patsastelu ja ylikireä poliittinen pönötys olisi nimittäin aika lopettaa ja ylivirittyneitä virolaisia pitäisi rentouttaa eikä lyödä muistinvirkistykseksi yya-paadella päähän. Eli mitä sitä Paasikiveä tuontitavaraksi kun virolaisilla on kosolti opettavaista omaa kansanviisautta tosiasioiden tunnustamisesta?! Kyllä Kaplinskin pitäisi tietää. Yksi on satu tyhmeliinistä pikkupossusta, joka tahtoi lentää: ensin sangon päältä, sitten omenapuusta sitten korkealta mäeltä oikein vauhdin kanssa... ja lopun voikin arvata :).
Sillä tavoin hän voisi tunnustaa kerta kerran jälkeen kaikki ne tosiasiat, jotka hän opportunistisen uransa aikana ehti tunnustaa. Ensin tuli kuningas Saksasta, sitten voittoisa Hitler, vielä voittoisampi Stalin, jne. Paasikiven viisauden alku oli tunnustaa "vallitseva tosiasia" ennen muita - äänekkäämmin kuin muut. Ei se aina kovin hyvin onnistunut, jos todessa pysytään. Eikö porsaallesi voisi antaa Juho Kustin pään?
"Uhkakuvaksi on nostettu Venäjä"
Venäjää ei suinkaan ole nostettu uhkakuvaksi, vaan imperialistinen Venäjä ON suuri sotilaallinen uhka Virolle. Sen on julkisesti aivan oikein todennut mm. Viron Puolustusvoimain komentaja kenraali Ants Laaneots.
Eikö Viron sotilaspoliittinen neuvonantaja voisi kuiskailla hieman poliittisesti korrektimpia näkemyksiä Tankki-Antsille? Ants on nimittäin Neuvostoliiton kasvattama ja sotilaskouluttama, joten hän ei aina ehkä muista, miten kepeästi porvarillisella charmilla vain vihjaillen kommunikoidaan.
Minusta on sääli, kun virolaiset vain toistavat vanhaneuvostoliittolaisesti, että "Venäjä on imperialistinen roistovaltio ja uhka."
Kannattaisiko oppia häkämieheläisempi esitystapa, jossa toimintaympäristö nähdään vain moderaatisti mielenkiintoisena haasteena?
Minusta Juhani Putkinen voisi retoriikkapuolella auttaa virolaisia länsimaistumaan tehostamalla neuvonantamistaan myös neuvostoeversti Tankki-Antsille.
Kun tämä kenraalikin on kerran palvellut joskus rikollisjärjestöä nimeltä kommunistit, eikös hänetkin pitäisi tuomita vähintäänkin maanpetoksesta?
...että Paasikivi ei lähe mihinkhään!
Paasikivellä oli itsetuntoa puhua venäjääkin, se on totta.
Paasikiven linjalla
...vaikka tämä on minun lemppari red army-juttu, vaan ei kait se näin länsirannoilla vaarallista...
Rikollinen miehitys katoaa Natolle. Vainolainen on jätetty yksin häviämään. Tärkeää tunnustaa tosiasiat. Kukaan ei kumarra miehitystä.
Ihan asiaa tuo Putkinen puhuu ja Ants Laaneots myös.Ihan korrekteja ovat molemmat,toisin kun Venäjä joka lupaa hirttää naapurivaltioiden päämiehiä munista jne.
Se että Venäjää pidetään monissa maissa uhkana johtuu Venäjästä itsestään.
Tuo Vapaudenpatsas on mielestäni oikein hieno ja uudistunut Vapauden aukio myös.Valitettavasti en ole vielä ehtinyt käymään paikanpäällä,mutta kuvat,haastattelut ja tuttujen kertoman mukaan molemmat ovat oikein onnistuneita ja sulautuvat hyvin yhteen.
Professori Virmavirta, joka on tuttu myös Turun mafialle, osaa suhtautua elämään jo vuorten viisaan vanhuksen kokemuksella realistisesti.
On kuitenkin vain niin, että remonttimiehet olivat nopeampia oppimaan kuin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kasvattamat virolaiset.
Tuo ajatus J. K. Paasikiven kanonisoimisesta Tallinnaan on hyvä ajatus. On tosin niin, että Suomesta pitäisi lähettää sinne vartiojoukkue, jotta isänmaalliset häiriköt eivät häpäisisi juonikkaan Paasikiven muistomerkkiä.
Jos siellä olisi virolainen vartiojoukkue, se todennäköisesti lahjottaisiin ja pian olisi punaista maalia Pappa Paasikiven pystissä.
"Jaan Kaplinskin ajatus siitä, että Helsingin kaupungin pitäisi lainata Paasikiven patsas vuosittain pariksi kuukaudeksi Tallinnaan, on enemmän kuin paikallaan. Siinä kun on se teksti: Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Uusi vapauden aukio olisi patsaalle hyvä sijoituspaikka."
Jaan Kapliskilla on harvinaisen terävä huomiokyky. Paasikiven patsaasta voisi tehdä ehkä kopiota myös ihan kotimaisiin tarkoituksiin...
Osalla virolaisista on ehkä hieman vaikea ymmärtää, että vastakkainasettelu lisää vastakkainasettelua ja viimekädessä venäjänkielisten vironkansalaisten integroiminen yhteiskuntaan ja tosiasioiden tunnustaminen on tärkeämpää kuin heidän eristämisensä vastakkainasettelun kautta.
Toisaalta on ymmärretävää että Virossa on historiallista allergiaa Venäjää kohtaan, joka ei tule unohtumaan toistaiseksi. Ylilyönnit Venäjän suhteen ovat Viron historian kokemuksiin nähden ymmärrettäviä ja olisi oikeastaan outoa, jos näitä Venäjän pelkoon perustuvia ylilyöntejä ei Virossa tapahtuisi.
Jaan Kaplinski on tietääkseni paitsi virolainen, niin myös juutalainen.
Pääasiassa heidät oli tapettu jo 1941. 20.1.1942 Wannseessä todettiin, että Viro on Euroopan ainut JUDENFREI-alue.
Juutalaiset ja virolaiset elivät Virossa hyvässä sovussa kunnes Venäjä miehitti Viron, Osa juutalaisista ryhtyi kimppaan miehittäjän - Venäjän - kanssa. Kun virolaiset ja saksalaiset VAPAUTTIVAT Viron aseveljinä, niin pääsääntöisesti ne juutalaiset pakenivat venäläisten mukana Venäjälle.
Viroon jääneet juutalaiset, jotka olivat syyllistyneet virolaisten murhiin ja kyydityksiin Siperiaan tuomittiin tietysti näistä rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Kun Saksa puolestaan alkoi miehittämään Viroa, niin Viroon oli jäänyt hyvin pieni määrä juutalaisia. Saksalaiset murhasivat näistäkin osan.
Nyt Virossa on taas elinvoimainen juutalaisyhteisö.
"Juutalaiset ja virolaiset elivät Virossa hyvässä sovussa kunnes Venäjä miehitti Viron, Osa juutalaisista ryhtyi kimppaan miehittäjän - Venäjän - kanssa."
Parhaat vironjuutalaiset olivat baltiansaksalaisia, siis virolaisten vihollisia. Näin ollen juutalaisten tuhoaminen oli saksalaisten sisäinen kysymys, johon virolaiset innolla liittyivät saadakseen jotain armopaloja Saksalta.
Viron vapaussota päättyi virolaisten voittoon Latviassa baltiansaksalaisista, mitä juhlitaan vieläkin.
Järkevät virolaiset pyrkivät välttämään sekä Waffen-SS:ää että Saksan työpalveluna. Viron historian painotukset ovat yhtä vinot nyt kuin neuvostoaikana. Normaalit virolaiset halusivat pysyä sekä neuvostostoliittolaisista että saksalaisista erossa. Jotkut jopa pakenivat ja tulivat Suomen armeijaan.
Bolshevikkien vallankumous katkaisi Suomen suhteet Venäjään. Autonomian aikana Venäjän armeijassa ja laivastossa palveli yhteensä 67 suomalaista kenraalia ja amiraalia.
Kenraali Mannerheim oli chevalier-kaartin upseeri, joka palveli ratsuväen kenraalina ensimmäisessä maailmansodassa. Kenraali Mannerheim oli Suomen laillisen hallituksen armeijan ylipäällikkö kansalaissodassa. Toinen merkittävä entinen Venäjän armeijan upseeri oli Suomen yleisesikunnan ensimmäinen päällikkö kenraali Oskar Enckell, joka - kuten kaikki entisen Venäjän armeijan upseerit - joutui eroamaan aktiivipalveluksesta jääkäriupseerien painostuksesta vuonna 1924. Kenraali Enckell palasi tärkeään asemaan syksyllä 1944 aseleponeuvottelujen vuonna YYA-sopimusneuvottelujen yhteydessä.
"Kenraali Mannerheim oli chevalier-kaartin upseeri, joka palveli ratsuväen kenraalina ensimmäisessä maailmansodassa."
Mannerheim 1910 ylennettiin kenraalimajuriksi ja 1917 kenraaliluutnantiksi.
"Kenraali Mannerheim oli Suomen laillisen hallituksen armeijan ylipäällikkö kansalaissodassa."
Hallitus sinsänsä ei ollut laillinen, koska Svinhuvudin itsenäisyyssenaatti ei koskaan saanut tunnustusta Venäjä lailliselta hallitukselta itsenäisyydelle, vaan ainoastaan Leninin huligaaneilta, kansankomissaareilta, joiden tappiota valtionhoitaja Mannerheimkin uskoi tapahtuvaksi vielä 1919.
"Toinen merkittävä entinen Venäjän armeijan upseeri oli Suomen yleisesikunnan ensimmäinen päällikkö kenraali Oskar Enckell, joka - kuten kaikki entisen Venäjän armeijan upseerit - joutui eroamaan aktiivipalveluksesta jääkäriupseerien painostuksesta vuonna 1924."
Yleisesikunnan päällkkö Enckell oli kenraaliluutnantti.
http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/7662/
Kenraali Enckell palasi tärkeään asemaan syksyllä 1944 aseleponeuvottelujen vuonna YYA-sopimusneuvottelujen yhteydessä.
Venäjän keisarikunta oli monikansallinen valtio ja Pietari oli monikansallinen kaupunki. Pietarissa oli valtavan suuri suomalainen yhdyskunta. Venäjän keisarin rakennuttama suomalainen luterilainen kirkko. Pietarissa oli suuri saksalainen yhdyskunta ja suuri hollantilainen yhdyskunta.
Punainen terrori vaati yli 1600 uhria. Ylivoimaisesti suurin osa uhreista oli "kansanvihollisia" eli siviilejä. Ainoataan lentävää punaista eli teloituskomennuskuntien jäsentä ei asetettu syytteeseen eikä edesvastuuseen punaisen hallinnon aikana. Voittajien oli etsittävä 9 papin ja yli 1600 valkoisen siviilin murhaajat punaisten vankien joukosta.
Pahimpia lahtareita olivat lentävät punaiset. Ja ne vetäytyvät punaiset, jotka ampuivat 31 valkoista vankia Viipurin lääninvankilassa ennen pakoaan punaiselle Venäjälle, punaisen hämärän maahan.
"Osalla virolaisista on ehkä hieman vaikea ymmärtää, että vastakkainasettelu lisää vastakkainasettelua ja viimekädessä venäjänkielisten vironkansalaisten integroiminen yhteiskuntaan ja tosiasioiden tunnustaminen on tärkeämpää kuin heidän eristämisensä vastakkainasettelun kautta."
Realismia edustaa Virossa Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar kepusta. Kolmelle Viron kokoomuspuolueelle tuo venäläisvastaisuus on vain jälkilämmöillä käyty julkisuuskikka, jolla huomiota kiinnitetään pois epäonnistuneesta talousstrategista: yli varojen elämisestä sekä maatalouden ja Itä-Viron teollisuuden laiminlyönnistä.
On kuitenkin niin, että kepukammo on Virossa suurempi kuin Suomessa. SAK saisi lähettää paalin rahaa Viron demareille, kun ovat niin heikoilla. Ilmeisesti heitä ei rahoita edes CIA, koska kolme kokoomuspuoluetta ovat niin vahvoilla.
Itä-Viron teollisuuden laiminlyönti?Mikä teollisuus?Se mikä oli tehotonta neukku teollisuutta kuoli 90-luvun alussa koko Virossa.Se mikä jäi jäljelle tai mitä on luotu NL romahtamisen jälkeen,ei ole laiminlyöty mitenkään.
Kepukammo on ja pysyy Virossa niinkauan kun Edgar Savisaar on sen johdossa.
Virolaiset patriootit halusivat puoli vuosisataa kestäneen Venäjän miehityksen aikana vapauttaa Viron Venäjän miehityksestä. Heillä ei ollut sitä mahdollisuutta kuin suomalaisilla patriooteilla, jotka lähtivät Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Venäjän miehitysjoukot sulkivat Viron rajat länteen niin perusteellisesti, että länteen pakoa yrittäneet jäivät lähes totaalisesti kiinni ja pantiin joko mielisairaalaan tai vankileirille Siperiaan.
Sotilaskoulutusta oli mahdollista saada vain puna-armeijassa - sitä tulevaa vapaustaistelua varten. Tunnen useita virolaisia, jotka käyttivät sitä mahdollisuutta hyväkseen - saadakseen jatkossa Viron itsenäisyyden palautettua.
Esimerkiksi Ants Laaneots on tehnyt hyvää työtä Viron maanpuolustuksen tehostamisen hyväksi.
Mannerheim-ristin 191 saajan joukossa oli kaksi Neuvostoliiton kansalaista,ylikersantit Antti Vorho ja Mikko Pöllä.Pöllä sai sodan jälkeen Suomen kansalaisuuden ja Vorho muutti Ruotsiin.Miehet olivat ennen sotaa Suomeen loikanneita inkeriläisiä emigrantteja.
Maanpaossa esimerkiksi USAssa olleet virolaiset, jotka saivat sotilaskoulutuksen USAn armeijassa (kuten Aleksander Einseln) ja palasivat Viroon Viron palautettua itsenäisyytensä olivat toki saaneet sotilaskoulutuksen, mutta eivät ymmärtäneet sitä, ettei niitä rikkaan suurvallan oppeja voinut soveltaa hyvin köyhän ja pienen valtion maanpuolustuksen rakentamisessa.
Esimerkiksi kun Einseln oli Viron Puolustusvoimain komentajana, niin minä olin napit vastakkain hänen kanssaan. Laaneotsan ja minun välillä ei ole ollut merkittäviä erimielisyyksiä.
Jonkun verran kuulunut huhuja että Amerikkalaiset kouluttavat Afgaaneja ja Irakilaisia samalla systeemillä eli suurvallansotilaiksi sehän ei pitemmän päälle ole hyvä.
Merkittävin ero neuvostokoulutuksen saaneen upseerin ja amerikkalaislähtöisellä on se, että neukkujen ( ja myös Suomen ) armeijassa upseerit lähtivät ( lähtevät ) varusmiesjoukosta- Amerikoissa pyritään suoraan upseeriksi - joukon käsittelyssä on silloin selvä ero : tavallinen mosuri on upseerille ihminen, kun tietää omat lähtökohtansa.
Paasikivi ei koskaan hyväksynyt rikollista miehitystä Venäjällä. Paasikiven oppien mukaan on tärkeintä, että Suomi on Naton jäsen.
"Meidän tulee elää täysin vapaana lännessä, kiinteästi yhdessä kaikkien länsimaiden kanssa". Ainoa kerta! jolloin Paasikivi palasi Moskovasta tyytyväisenä, oli Porkkalan saaminen vapaaksi. Paasivi ja Kekkonen olivat länsimielisiä.
Kaikki vihollisemme kanssa tehdyt sopimukset (pistooli selän takana) ovat vessapaperia, joita kukaan länsimielinen ei pidä minään.
Tärkeintä on Naton laajeneminen ja parlamentarismin puolustaminen. Suomelle on tärkeintä kuulua Natoon. Vapaa maailma toimii yhdessä rikollista vastaan.
Venäläisen rikollisuuden häviäminen maailmasta on Naton ansiota. Rikollisia ei kukaan hyväksy.
”Olen tehnyt Moskovaan seitsemän matkaa ja ensimmäisen kerran palaan sieltä tyytyväisin mielin”, tokaisi Paasikivi syksyllä 1955 Moskovan matkansa jälkeen. Porkkala vapautui!
"Helsingin kaupungin pitäisi lainata Paasikiven patsas vuosittain pariksi kuukaudeksi Tallinnaan, on enemmän kuin paikallaan. Siinä kun on se teksti: Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Uusi vapauden aukio olisi patsaalle hyvä sijoituspaikka."
Tällainen patsashanke olisi pyhäinhäväistys ja suomettunutta nuoleskelupolitiikkaa. Toivottavasti virolaiset eivät ota mitään oppia Paasikiven-Kekkosen linjasta, vaan lähtevät rakentamaan vielä nupulla olevaa valtiotaan aivan omista lähtökohdistaan.
Virmavirta, Kanerva ja muut turkulaiset suomettujat ovat ovat lukeneet yllä olevan Paasikiven aforismin lähinnä siten, että "Neuvostoliiton ylivallan tunnustaminen on oman uran alku ja takuu."
Virolaisten ei kannata ottaa mitään oppia Suomenlahden pohjoispuolelta - ainakaan politiikan suhteen. Virmavirran ehdottamasta suomettumisroskasta ei kannata tehdä vientituotetta. Pysyköön vaikka Turussa se mitä Suomessakin vielä on jäljellä.
Paasikivi vastusti kovin jyrkästi rikollisten venäläisten meneillään olevaa miehitystä. Paasikivi ja Kekkonen olivat länsimielisiä. Balttia vapautui kuten Porkkalakin (rikollinen miehitys häviää) ja juuri tämä asia on tärkeää, niin Urho Kaleva Kekkoselle, kuin Juho Kusti Paasikivelle. Lännen turvatakuut ovat kaikille suomalaisille erittäin tärkeitä ja mieluisia. Suomi on jo integroitu Natoon. Meitä natotetaan kohti osoitettua päämäärää. Maailman rauha on niin tärkeä. Pitää katsoa karttaa. Rikollinen miehitys katoaa tyystin pois. On itsestään selvää kuulua Natoon. Kyllä meidän kelpaa Natossa. Juna kulkee kiskoilla...
Virmavirta ottaa ensimmäisenä esille Virossa käsittelyssä olevan kielilakiluonnoksen. Ihmeellistä, ettei Suomessa tähän ole kiinnitetty huomiota vaikka Virossa se on nostanut paljon keskustelua. Meidän estofiilit taitavat uskoa, ettö kaikki mikä Virossa tehdään on oikein ja hyvin. Lakiluonnoksessa on kaikenlaista ja esim.
suunnitelmien mukaan epäkorrektista kielenkäytöstä voisi saada sakkoa 20.000 kruunua. Mikä sitten on epäkorekktia? Sitä selvittämäämn pitää perustaa oma viranomaisensa. Televisiossa ja radiossa ei saisi käyttää muuta kuin tätä korrektia kieltä. Siis, jonkin verran viroa osaava suomalainen ei saisi puhua viestimissä, koska ei osaa korrektisti viroa (entäpä sitten kaikki kansalaisuuden saaneet äidinkieleltään venäläiset?). Entäs kaikki murteenpuhujat? Suunnitelma haiskahtaa niin entiseltä neuvostobyrokratialta kuin mahdollista. Monet mielipidevaikuttajat ovat tuominneet esityksen mutta saaneet pahat haukut päällensä. Virossa kun elää erittäin voimakkaana käsitys, että kaikki asiat voidaan määrätä laissa ja kaikkia asioita varten täytyy olla oma virastonsa, jolla on rankaisuoikeus. Ylhäältä määrätään....
Varmaan kaikki ymmärtävät, millaista eurososialidemokraattista poliittista korrektiutta ja totalitarismia Virossa ajetaan sananvapautta vastaan.
Virossa demokraattinen perinne on ohut. Maa ajautui ensimmäisenä itsenäisyyskautenaan sitten 1200-luvun diktatuuriin muutamassa vuodessa.
Sitten nämä demokraattisessa lakimiehuudessa kunnostautuneet poliittisesti korrektit eurososialidemokraattiset kokoomuslaiset alkavat kasvattaa suomalaisista länsimaisia demokraatteja.
Koko Viron sensuurilaisäädäntö on turha, koska tilanne on vakaampi kuin 1990-luvulla. Kyseessä on vain Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorisojärjestön kasvattamien kommunistikokoomuslaisten hanke yrittää rajoittaa sananvapautta.
"Ehkä kirjailija Jaan Kaplinskin ajatus siitä, että Helsingin kaupungin pitäisi lainata Paasikiven patsas vuosittain pariksi kuukaudeksi Tallinnaan, on enemmän kuin paikallaan."
Halonen voisi lainata Virosta kuukaudeksi hiukan kunniantuntoa.
Ällöttää katsella sitä Venäjän fasistien mielistelyä - reaalipolitiikka tai ei - jota Halonen harrastaa.
No miten vaan mutta myöntää täytyy että hävettää olla suomalainen kun Halosen näkee TV:ssä.
seniilikauden vaivaisukon patsaita kirkon ovella muistuttavat taideteokset Eduskuntatalon edestä voitaisiin lahjoittaa pysyvästi kirkon lähetysavulle.
Tuohinen tai kuppi vain käteen Juho Kustille ja kansan karttuisa käsi hyvälle asialle!
Vironkielen säilyttäminen on äärimmäisen kaunis asia. Mikäli on saanut Viron kansalaisuuden, on toiminut oikein.
Suomessakin kieltä valvotaan opetustoimessa kaikilla tasoilla alusta alkaen. Kielitoimiston tehtävänä on myös ohjata.
Kyllä siitä hyvää tulee. Viron kansa haluaa vahvistaa itseään.
Puhtaana pysyminen edistyy tälläkin tavoin. Hyvää huolenpitoa!
Helsingin Sanomien ja Yleisradion toimitukset väärentävät Suomen kieltä enemmän kuin kielitoimisto ehtii kompromisseja tekemään:
sosiaalidemokratia, sairausloma, avoimuus (avoinmuus => avoimmuus, vanhenmuus => vanhemmuus) jne.
Koska aletaan kirjoittaa Yhtyneet kuvalehdet, Helsingin sanomat, Suomen kuvalehti?
Helsingin sanomat, Suomen kuvalehti jne. ei näytä hullummalta, mutta lehtien nimet kirjoitetaan pieteettisyistä alkuperäisellä arkaistisella tavalla.
Suomen Sosialidemokraatti, vaikka sosiaali on jo aikoja kirjoitettu kahdella aalla.
Dagens Nyheter. tarvitsee nimensä perään pisteen, koska aikoinaan otsikot päättyivät aina pisteeseen (vieläkin oppimaton kansa jykertää kieli hampaiden välissä nimien ja otsikoiden perään pisteen).
Hieman tärkeilyltä tuntuu Suomen Eduskunta, kun Englannin parlamenttiinkaan ei tarvita kahta isoa kirjainta.
Nykyisen työläisten rynnimisen ja alaluokan isottelun aikaan kielen vulgarisoituminen on taas toinen juttu.
Tietämättömyydestä sikiävät sanonnat yleistyvät.
Minun tietääkseni ylioppilaskirjoituksiin (arkaainen tasa-arvonvastainen jäännös menneeltä ajalta) osallistujankaan ei tarvi koittaa muistaa kielioppisääntöjä, joten annetaan tulla siintä vaan kauaa ja montaa ja elämänkerrat ja näyttämön palkeet, kun jäädään lehdelle soittamaan.
Väärä obkekti! Tallinnaan pitäisi viedä Paavo Lipposen "ei vielä" patsas tai ihan Viroa opiskelleen Tarja "Maria" Halosen patsas? Toivotaan luonnollista poistumaa nopeasti!
Hyi saattanos: http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/
"obketi", no, kun lukematta klikkaa niin virheitä tulee ja aina *oikeinkirjoitus* on mitä on. Tarkoitin objekti.
Anu Saagim on eri mieltä vapauden ristin esteettisistä arvoista:
http://www.kroonika.ee/index.php?id=29073
Ensimmäinen asia, josta voinemme olla Annushkan kanssa yhtä mieltä. Kuva juuri kuvaa niitä uhrauksia, joita tuon pystin vuoksi on tehty.
tuo Viron mainitun kieliasetuksen ympärillä tapahtuva näyttää jokseenkin naurettavalta, jos ottaa huomioon, että Viro pitää vieläkin veronmaksajien rahoilla yllä venäjänkielistä (ja usein myös venäjänmielistä) koulujärjestelmää, vaikka venäjä ei edes ole Viron virallinen kieli. Ei ne neuvostoajan jäänteet ole tuossa maassa mihinkään hävinneet edes virallisella tasolla. Helppoa on valtion tuolla tavalla itse tuhota oman itsenäisyyden peruspilareita, kun tukee sellaista ihan virallisesti.
Kepukammosta sen verran, että ihan näkyvästi itänaapurin kanssa kuhertelevaa ja oma haaremiaan ympärille keräävän johtajan vetämää puoluetta ei voi mitenkään verrata suomalaiseen kepuun - punaisempaa puoluetta, kun tuo ei Virosta helposti edes löydy, kun ei kommunistipuoluetta siellä enää ole - kepu tuon nimenä on vaan yritys pitää koko muuta poliittista kenttää pilkkanaan...
Onko Eesti Keskerakond muka joku kommunistipuolue? Sehän on kansallinen eheyttäjä, joka yrittää estää kansakunnan kahtiajakautumisen merkittävien väestöryhmien kesken 1/3 : 2/3.
Jos nyt käytte Tallinnassa välttäen tavanomaista alkoholia ja haureutta ja ostatte vaikkapa Tallinna-kortin ja käytte Tallinnan läpi kulttuurikohteena niin huomaatte hyvin helposti, miten Tallinnan kaupunki tukee myös venäläisiä kulttuurikohteita.
Tallinnassa venäläisiä on noin 40%-60%, mutta koska venäläiset ovat kyllästyneitä politiikkaa, ei vironvenäläisten koko voima näy Viron politiikassa niin kuin Suomessa ruotsinsuomalaisten.
Viron valuvika on siinä, että sen talousstrategia on alkanut olla 1990-luvun lopulta epärealistinen. Kun kerran Virossa on kestämätöntä kehitystä, ei tietenkään Neuvostoliiton kommunistisen puolueen nuorisojärjestön, Komsomolin, kasvattamilla "liberaaleilla" kokoomusministereillä ole muuta mahdollisuutta kuin ylläpitää henkistä sisällissotaa kolmasosaväestöä vastaan televisiossa, poliittisissa puheissa, radiossa ja lehdistössä.
Viro on historiallisissta syistä venäläisempi ja saksalaisempi maa kuin Suomi tai Ruotsi. Viro on lisäksi osa keskiaikaista mannerkulttuuria, joka ei koskaan saavuttanut hegemonista asemaa Hirvilandiassa Ruotsissa ja Porolandiassa Suomessa.
Jotenkin tuntuu, että kelpo-Edgar on maltillisempi Venäjän suhteen kuin Konstantin Päts, joka keräsi Neuvostoliitosta rahaa kuin Hella Wuolijoki tai Hertta Kuurinen.
Minusta Suomessa pitäisi kirjoittaa Viron Kepun historia niin kuin Suomessa on kirjoitettu Maalaisliiton ja Keskustapuolueen historia sekä Keskustan historiaa.
Pitäisiköhän liittyä Viron suojeluskuntaan ja Viron Kepuun? Virossa on niin paljon tietämättömyyttä pellervolaisesta eurooppalaisuudesta, paasikiveläisyydestä ja väyrysläisyydestä, että olisi aivan hyvä, jos joku veisi hieman evankeliumin valoa varjossa värjötteleville.
Viron pimeydessä vaeltaville kolmelle kokoomuspuolueelle pitäisi viedä remonttimieheys. Pitäisi perustaa yhdistys. Puheenjohtajaksi ehdotan professori Virmavirtaa, joka on paasikiveläinen realisti.
Venäläisen Savisaaren johtama Keskerakond on nimenomaan venäläisten ja venäläismielisten puolue - Venäjän etu on tärkeämpi kuin Viron etu.
"Jotenkin tuntuu, että kelpo-Edgar on maltillisempi Venäjän suhteen kuin Konstantin Päts, joka keräsi Neuvostoliitosta rahaa kuin Hella Wuolijoki tai Hertta Kuurinen."
-------
Miten ihmeessä voit olla varma siitä, kuka on toveri Bureshinin todellinen rahoittaja? Ehkä kerrot muillekin?
Nationalismi voi kyteä satoja vuosia.
Kyllä mutta 100 vuoden päästä monet Venäläiset Virossa pitävät itseään Virolaisena ja menneet unohtuu. Minun työ paikalla on yksi Sergei niminen kaveri jnka isoisä loikkas Venäjältä Suomen puolelle joskus vuonna 1918 ja Sergei pitää itseään Suomalaisena niinkuin muutkin Suomalaiset, niin tulee tapahtumaan Viron venäläisillekin.
Olen jo nelivuotiaasta alkaen epäillyt ruotsalaisuutta. Silloin Ruotsista tulleet suomenruotsalaiset ruotsinsuomalaiset pysäköivät asuntovaununsa heikkakasalle siten, että vaivalla rakentamani hiekkalinna murskaantui. Ei ollut mitenkään helppoa kuivalla säällä tehdä hiekkalinnaa kaivamalla syvempää kosteampaa hiekkaa, joka pysyi kasassa. Esitin hiekkakasan osayleiskaavaan liittyvän huomautuksen:"Taatanan ruattalainen!". Minusta, se, että veti auton perässä kotia, ei antanut oikeutta tuollaiseen.
Samalta ajalta muistan myös neuvostoliittolaisista jotain. Heillä oli suuri rekka, olivat iholtaan hieman tummempia ja tuoksuivat tupakalle. Muistan ensimmäistä kertaa 1981 rajan yli menneenä, että uskoin tulleeni paikkaan, jossa "aika oli pysähtynyt". Talot Karjalan kannaksella olivat kuin 1930-luvulta.
Moskovassa toimistonrouva puhui ulkomaalaisista. Kun kysyin, tarkoittiko hän myös yhtä toista suomalaista viittaamalla ulkomaalaisiin, hän totesi, että ei tietenkään tarkoita "meidän" (yrityksessä työskenteleviä) suomalaisia - siis jotka osaavat venäjää ja ymmärtävät asioita.
Kone-konserniin kuulunut suomalainen toimitusjohtaja ihmetteli, miksi hänen pääkirjanpitäjältään, joka oli Suomessa saamassa hoitoa oli peritty viisumin myöhästysmaksua kuitilla, jota sarjaa ei ollut olemassakaan, vaan raha meni rajavartijan taskuun. Hän totesi:"Kyllä mä ymmärrän, että venäläisetkin tekevät rajalla kaikenlaista ja että kun aikansa rajalla on niin suomalaisetkin tottuvat käytäntöihin, mutta mikä pakko oli käydän mun ryssiin kiinni?"
Miten asiat ovat? Niinkö kuin ne DNA-koodissa todella ovat vai niin kuin ne "vain" tuntuvat?
Jotenkin olen ryhtynyt määrittelemään suomalaisuuden varsinaisesti melko pysyvästi paikallaan asuneiden varsinaissuomalaisten, satakuntalaisten ja hämäisten kautta.
Liikkuvimmat elementit, kuten pohjalaiset, jotka menivät papeiksi ja muiksi virkamiehiksi Lappia myöden tai savolaiset, jotka uudisraivasivat Novgorodinmaan valtapiiriin kuulunutta Kainuuta ja Karjalaa sekä menivät Inkerinmaalle uudisasukkaiksi ajaen osittain Ruotsin vallan vakiinnuttamiseksi ortodoksisia karjalaisia kohti Moskovaa Tveriin saakka, voi suhtautua osana laajempaa suomalaisuutta, jossa valtiollisuuden lisäksi on myös rajoja ylittävä piirre. Karjalaisia pidän, en varsinaissuomalaisia, vaan slaavilaisessa vaikutuspiirissä eläneinä itävaltalaisina, jolla on sekä pienitävaltalainen että suursaksalainen identiteetti.
Kansallisuuden määrittäminen meihin ja teihin on julmaa. Ymmärrän kyllä, miksi moni saa primitiivireaktioita, kun kerron, että Suomen raja kulkee Kymijokea pitkin ja että Karjalan pitäisi olla itsenäinen alkaen siitä, että Länsi-Karjalalle luovutetaan itsenäistä valtioita varten Pohjois-Karjala, Itä-Savo, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso ja että Karjalan tulisi voida saada itse ja vapaasti käydä neuvotteluja siitä, miten aikoo elää vai aikooko elää Karjalan tasavallan kanssa vai eristäytyä siitä.
Parasta Karjala-keskustelua on se, missä ei ole ruotsalaista, suomalaista tai venäläistä vaikutusta. Näin karjalansavolaisille ja karjalanvenäläisille kirkastuisi, mitä karjalaisuus on. Samoin se kirkastuisi pahoin suomalaistuneille karjalaisillekin.
Autonomian aikana keisarillisen Venäjän armeijassa ja laivastossa palveli kaikkiaan hieman yli 400 amairaalia ja kenraalia.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 57 kommenttia