Viron haasteet
Viime perjantaina (20.8.) avattiin Tallinnassa uusittu Vapauden aukio. Samassa tilaisuudessa juhlittiin myös uudelleen itsenäistymistä, josta siis on aikaa 18 vuotta. Myös Baltian ketju, joka sai Unescon maailman perintökohteen tunnustuksen, oli tilaisuuden taustalla.
Keskikaupungin johtaja, "vallavanem", oli lähettänyt kutsut tilaisuuteen joka kotiin. Tilaisuuden tyylikäs ja nuorekkaan iloinen ohjelma kävi läpi Viron historian alusta nykypäivään tunnissa. Naapurimaiden väriset ilmapallot nousivat kukin vuorollaan korkeuksiin muistuttaen historiasta. Vapauden aukio, jonka historia on lähes yhtä pitkä kuin Tallinnan kaupungin, on nähnyt toisenkinlaisia näytelmiä. 1900-luvun alun sortovuosina torille ilmestyi Pietari Suuren patsas. Vuonna 1940 sinne oli masinoitu työläisten mielenosoitus vaatimaan neuvostovaltaa. Ja pian sinne ilmestyivätkin neuvostosotilaat, joiden varjo alkaa nyt olla pois.
Vapauden aukiolta on siirretty aukion alle rakennettuihin parkkitiloihin uuden itsenäisyyden yksi tärkeä symboli, autot. Suhteellisesti laskien Virossa on enemmän hummereita ja muita maastureita kuin muissa pohjoismaissa. Nyt niistä monet ovat pankkien alennusmyynnissä. Aukio on varattu ihmisille, mutta kuvaa hallitsee lähes parikymmenmetrinen lasikuorinen, iltaisin valaistu vapauden risti. Aukio on ajateltu myös entistä selvemmin valtiollisten merkkitapahtumien näyttämöksi. Aikaa vie, ennen kuin silmä tottuu vapauden ristiin - etenkin kun se peittää Toompean mäen maisemat. Historiaako se on tarkoitettu peittämään?
Tilaisuuden puheissa - presidentti Ilves ja kaupunginjohtaja Savisaar - vannottiin kansan vapauden tahdon nimiin. Niin teki myös presidentti Päts, joka puhui samalla paikalla samasta teemasta vuonna 1938. Myös Pätsin vuoden 1939 puhe, jota sävytti maailmansodan uhka, näytettiin nyt suurella videotaululla. Reaalipolitiikkaa ja korulauseita? Viron todellinen ihme on sittenkin vapauden tahdon säilyminen myös erittäin vaikeissa oloissa, kulissien takana.
Viron 18 uutta vuotta on ollut melkein yhtä nousua. Uhkakuvaksi on nostettu Venäjä, se on löytynyt etsimättäkin. Venäjän uhka on poliittisesti käyttökelpoinen, mistä kertoo muutamien "uuden Euroopan" poliittisten johtajien kirje tai hätähuuto presidentti Obamalle: Älä unohda meitä, kun pyrit dialogiin Moskovan kanssa. Myös Molotov-Ribbentropp-sopimusta sovitellaan mielellään nykyaikaan. Ehkä kirjailija Jaan Kaplinskin ajatus siitä, että Helsingin kaupungin pitäisi lainata Paasikiven patsas vuosittain pariksi kuukaudeksi Tallinnaan, on enemmän kuin paikallaan. Siinä kun on se teksti: Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Uusi vapauden aukio olisi patsaalle hyvä sijoituspaikka.
Uudelleen itsenäistymisen juhlapäivän edellä Virossa on virinnyt vilkas keskustelu uudesta kieliasetuksesta. Sen mukaan julkisen sanan käyttäjiltä edellytetään oikeaoppista viron kieltä. Jatkuvista hairahduksista voitaisiin langettaa rangaistuksia. Jokainen päivälehden päätoimittaja voisi varmaan sen perusteella aloittaa aina päivänsä jalkapuussa. Harva kirjallisuuden helmikään seulaa läpäisisi. Viron kansan historia on pitkä, se on samoilla aloilla pisimpään pysyneitä eurooppalaisia kansoja. Muutamat yliviritykset, joista kieliasetus on äärimmäinen esimerkki, voi kuitenkin päätellä, että valtiona ja kansakunta Viron on sittenkin vielä puberteetti-iässä. Siitä kertoo joidenkin tärkeässä asemassa olevien henkilöiden usko, että kielen kehitystä voitaisiin määrätä lailla.
Viron todelliset haasteet ovat nyt taloudessa. Parikymmentä nousun vuotta on synnyttänyt vain vähäisessä määrin omaa tuotantotoimintaa. Pärnulaisen Visu-suksitehtaan tuotteetkin valmistetaan nykyään ulkomailla, vielä edullisemmissa oloissa.
Vahvin tuotantosektori on turismi, mikä ei olekaan huono ala. Se on nykyaikaista palvelutuotantoa, joka kuitenkin edellyttää kolmea asiaa. Ensinnäkin laatuun on sijoitettava joka päivä aina enemmän ja uutta etsien. Toiseksi hintatason pitää olla edullinen. Ja kolmanneksi pitää olla palvelumieltä. On siinä tekemistä virolaisille, jos suomalaisillekin. Mutta onneksi on suomalaisia ja venäläisiä - vähemmän ruotsalaisia ja saksalaisia -, joille Viron sääkin on usein parempi kuin Suomen. Itämeren alueen aurinkorannikoksi Virolla on edellytyksiä. Onhan koko Itämeren alue täynnä entistä ikääntyneempää väestöä, joka ei halua matkustella pitkälle, vaikka kukkarossa on rahaa ja almanakassa aikaa.

Kommentoi 57 kommenttia