Uutiskilpailu vie Yleä busineksen ehdoilla
Ylen tv-uutiset juhlii näinä aikoina 50-vuotista taivaltaan. Osallistun juhliin, olinhan siellä minäkin. Uutispäällikkökauteni suuria uutistapahtumia olivat mm. Neuvostoliiton tunkeutuminen Afganistaniin, Puolan kriisi ja presidentti Kekkosen sairastuminen. Maailma alkoi muuttua ja paljon siitä tapahtui kuvaruudussa.
Uutistoiminnan luonteen kannalta varsinainen tapahtuma oli kuitenkin MTV:n uutisten aloittaminen. Se oli hyväksi Ylen tv-uutisille. Kilpailu alkoi siirtää toimituksen työskentelyä pysähtyneisyyden ajasta nykyaikaan. Yksi sen ajan monumentti on Eva Polttila, joka siinä rytäkässä siirtyi radiouutisista tv-uutisten vetonaulaksi. Idea oli tv-uutisten toimituspäällikkö Jaakko Heinon. Yhtenä jatkotoimena Eila-Maija Mirolybov siirtyi tv-uutisten ensimmäiseksi kulttuuritoimittajaksi. Se polku on jotenkin nurmettunut.
Uutiskriteereistä kiinnostavuus on nyt yli muiden. Mukana seuraa väistämättä sensaatio ja henkilökeskeisyys. Kilpailu ei tuota pelkästään hyviä seuraamuksia. Ihmisethän kiinnostuvat karjanlannassa istuvan sadunkertojan sanoista, mutta totuutta he kavahtavat. Mika Waltarin Sinuhe kelpaisi uutistoiminnankin oppikirjaksi.
Uutisympäristö on muuttunut, mutta suurin muutos on tapahtunut tekijöiden asenteissa ja vallitsevassa uutiskulttuurissa. Uutiskilpailu pienessä maassa tuottaa paljon myös näennäisuutisia. Päälinja on oikea, jos sopulit muistavat olevansa laumaelämiä saman aiheen perässä näkemättä, mitä vieressä tapahtuu.
Tv-uutisia koskevassa julkisuudessa tarina lipsahtaa pian siihen, miten Yle suomettui ja suometti. Jonkin verran totta, mutta enemmän tarinaa. Yksi tarina Puolan 1980-luvun alun kriisin ajalta on kertomisen arvoinen. Ylen uutisilla oli silloin Puolassa kirjeenvaihtajana Jarmo Jääskeläinen, jonka raportit pitivät suomalaiset hyvin ajan tasalla.
Joskus kevättalvella 1981 Moskovan junalla saapui Helsinkiin herra Oganov, NKP:n työntekijä. Hän tuli tapaamaan Yleisradion johtoa aiheena Puolan tapahtumat. Jääskeläisen raportointia pidettiin Moskovassa valheellisina tai ainakin yksipuolisena. Tämä vierailu oli sikäli poikkeuksellinen, että Oganov oli puolueen työntekijä. Yleensä yhteydet kulkivat Neuvostoliiton radio- ja televisiokomitean kautta, joka tapasi kutsua Ylen edustajat Moskovaan, jos hampaankolossa oli jotakin.
NKP:n edustaja otettiin vastaan asianmukaisesti, mutta kylmänpuoleisesti. Pääjohtaja Kiuru sanoi suoraan, että Jääskeläinen tekee erinomaista työtä ja piste. Ohjelmajohtaja Pekka Silvola sanoi saman hiukan toisin: Ymmärrän kyllä huolenne, mutta me emme ole havainneet, että Jääskeläisen raportoinnissa olisi virheitä. Vierailu ei johtanut yhtään mihinkään. Minä ja muut päällikkövirkailijat puhdistimme edelleen Jääskeläisen Pasilan pihaan jäänyttä autoa talven lumisateista. Olimme siihen tehtävään halvinta työvoimaa. Vahtimestareille, toimittajista puhumattakaan, olisi ollut pakko maksaa ylimääräisestä työstä korvauksia. Jääskeläinen pysyi Varsovassa.
Läksiäisillallisilla Oganov kertoi, ettei hän saanut minkäänlaista kosketusta pääjohtajaan, mutta herra Silvolan kanssa oli kiinnostavaa tutustua. Nyt hän ymmärsi, mitä Moskovassa tarkoitettiin, kun varoitettiin Silvolasta. Hän hymyilee, mutta hymyn takana ovat teräksiset hampaat. Silvola tapaili mielessään Yrjö Jylhän säettä "…hän kuittasi sen vain pelkällä hymyilyllä, siihen tottuu kyllä".
Näistä keskusteluista ei myöhemminkään laajemmalti puhuttu, mikä oli viisasta. Yläpää kantoi sen vastuun, joka kuuluikin kantaa, että alaiset saattoivat tehdä töitä. Vaikka emme käsittäneet, että kyseessä oli Neuvostoliiton lopun alku, yritimme seurata syitä ja seurauksia. Nyt ihmettelen, että Yle on nyt hiljalleen ajanut alas vuosien työllä tehtyä läsnäoloaan Moskovassa. Kirjeenvaihtajapisteen resurssit on puolitettu. Nyt lopetetaan ruotsinkielinen raportointi kokonaan. Samaan aikaan koko muu maailma hinkuu uutisia siitä, mitä Venäjällä todella tapahtuu. Ylen asenne saattaa olla yleinen, mutta silti se ei ole viisas.
Suurin muutos uutistoiminnassa sitten 1980-luvun alun on uutisten määrän lisääntyminen jopa niin paljon, että aikaa on pakko täyttää myös näennäisuutisilla. Silti Ylen uutiset, lippulaivanaan tv-uutiset on ainutlaatuinen instituutio. Se on Helsingin Sanomien ohella ainoa uutisväline, jolla on resurssit tehdä todella riippumatonta journalismia. Yle on kuitenkin astunut kilpailussa alueelle, jota hallitsee business. Se on vieras julkiselle instituutiolle. On siitä selviytymisessä haastetta tästä eteenpäinkin.

Kommentoi 54 kommenttia