Pormestarimalli on kunnallispoliitikkojen stiiknafuulia
Olen viettänyt kesääni Rymättylässä, runsas puoli tuntia Turun torilta. Suomen kesä on eurooppalaistunut. Syksyn ensimmäiset merkit alkavat näkyä vasta nyt, kun EU pääsee kesän jäljiltä vauhtiin.
Kun Turun liepeillä olen ollut, on alueen pääkaupungin kunnallispolitiikan kuvio kiinnostanut. Kuten monessa muussakin kaupungissa Turussa keskustellaan nyt pormestarimallista.
"Pormestarimalli", mikä voisikaan kuulostaa enemmän politiikalta.
Turun esimerkki kertoo, että "mallin" takaa paljastuu aika alaston totuus. Kysymyshän ei ole muusta kuin siitä, että kunnallispoliitikot haluavat itselleen sen vallan, jonka rippeet vielä ovat kaupunginjohtajalla.
Turun tapauksessa kaupunginjohtajan vartijaksi on keksitty päätoiminen kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Hän on koonnut itsestään ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtajista strategisen johtamisen ohjausryhmän, joka viikoittain pitää kaupunginjohtajalle ja hänen välittömille alaisilleen käskynjakotilaisuuksia. Ainakaan yritysjohtamisen alkeistakaan siinä mallissa ei ole edes häivää.
Mutta ei sen puoleen politiikastakaan. Politiikan suuri johtamisongelma tiivistyy kahden lautasen problematiikkaan. Turussa se on kääntynyt yhden lautasen ongelmaksi: kaksi yrittää syödä yhdeltä lautaselta.
Toisenlainen ratkaisu on tehty Tampereella. Siellä pormestariksi on valittu vaalien perustella neljänneksi paras. Tuekseen hän on saanut xl-enemmistöksi nimetyn ryhmän, joka on haalittu kasaan niistä, joita saatavilla oli. Alennusmyynnissä myydään xl-kokoja. Turussa sanotaan, ettei Tampereen valittua pormestaria olisi kutsuttu edes kuultavaksi, jos hän olisi hakenut Turun kaupunginjohtajan paikkaan.
Voi siinä olla jotakin perääkin. Kesällä Tampereella valitettiin sitä, ettei Ruotsin kuningasparin vierailun yhteydessä löytynyt kaupungin johdosta yhtään ruotsin kielen taitoista. Mutta Turkuun muutama vuosi sitten palkattu kielitaitoinen, akateemisesti koulutettu ja kokenut kaupunginjohtaja Seinäjoelta taisi olla liian kova haaste. Ennen uuden kaupunginjohtajan virkaan astumista tehtiin kokoomuksen ja demarien kesken vanhanaikainen tasajako avoimista viroista: demarit saivat paikat, kokoomus vastuun. Samalla päätettiin kaupunginhallinnon saneeraamisesta, jota ei vielä ole aloitettu. Mikko Pukkisesta kuntaliitto saisi hyvä toimitusjohtajan, mutta ei Turkua pelasta.
Pormestarimallissa on kyse aika suuresta periaatteellisesta kysymyksestä. Meillä hallinto on kehittynyt virkamiesvastuun pohjalta. Tämä on ajankohtainen asia juuri nyt, kun autonomian ajan perintönä juhlitaan lokakuun alussa Suomen hallituksen 200-vuotisjuhlia. Entinen emämaa Ruotsi astui jo 1800-luvun alkupuolella parlamentarismin tielle, mutta Suomessa oli viisasta noudattaa toisenlaista käytäntöä. Keisarin ollessa kaukana suomalaiset alkoivat kehittää hallintoaan sisäisesti, virkamiesvastuun pohjalta. Tämä on näkynyt mm. siinä, että kaupunkien virkamiesjohtajat ovat olleet johtajia. Vasta viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana politiikka on alkanut vaatia sitä valtaa, jonka se itse on kaupunginjohtajille antanut.
Poliittisesti valittuja pormestareita on kaupunkien johdossa mm. Saksassa. Siellä on kuitenkin käytössä vaaleissa enemmistövaali, jolloin pormestariksi tulee aina enemmistön kunkku, ei neljäs tai edes toinen. Suomessa kunnallispolitiikassa toimii suhteellinen vaalitapa ja pakkokonsensus, jossa kaikki ryhmät ovat mukana hallituksessa. Toinen seikka on, että pormestarin valta on paljolti edustuksellista nauhojen leikkaamista, mutta virkamiehet hoitavat asioita.
Oli "malli" mikä hyvänsä, on kaupunkilaisille tärkeätä, että kaupungilla on yksi johto. Kaupungit ovat suuria yrityksiä. Niissä vallan ja vastuun pitäisi yhdistyä, kuten yrityksissä tapahtuu. Muuten menee pieleen, kuten Turussa menee: kaikilla mittareilla mitattuna Turku on suurten kaupunkien häntäpäätä, mikä on väärin kaunista, Suomen eurooppalaisinta kaupunkia kohtaan. Tampereenkin traditio ennen pormestarimallia on ollut siinä, että kaupunginjohtajiksi on haluttu aina vahva valtakunnallinen nimi.
Ajattelen, että poliitikkojen vallanhalu on viemässä kaupunkien johtamisen hakoteille. Ennen pormestari- tai muita malleja pitäisi miettiä, mitä kaupunkien johtamiselta oikein vaaditaan. Ne ovat suuria taloudellisia yrityksiä, joiden kansainvälisillä suhteilla on yhä suurempi merkitys. Pormestarimalli on stiiknafuulia, jota hoetaan, kun halutaan peittää todellinen juttu. Kaupunginjohtajilta vaaditaan samaa osaamista kuin yritysjohtajilta ja sen lisäksi poliittista osaamista. Ja kielitaitoa, erityisesti Turun tapauksessa. Tampereen takana on aina pohjoinen Suomi, mutta Turun on etsittävä tukensa Tukholmasta ja Pietarista.

Kommentoi 25 kommenttia