Huomiojournalismia
Menossa on jälkipeli ottelussa Vanhanen vastaan Ylen Silminnäkijä. Julkisen sanan neuvoston päätöksestä on löydetty perusteita puoleen jos toiseenkin. Hyvän toimittamistavan kehitystä ohjaavat kuitenkin muut asiat, JSN:llä on vain sivuosa.
JSN perustettiin 1960-luvun lopulla kustantajien ja toimittajajärjestön sopimuksella, kun muutamien uusien julkaisujen harjoittama journalismi nostatti vaatimuksia median valvonnasta. Haluttiin pitää asia omissa käsissä. Huoli lehdistön vapaudesta sävytti keskustelua.
Puoli vuosisataa myöhemmin mediakenttä on laajempi, monipuolisempi, kattavampi, houkuttelevampi - niin ja nopeampi - kuin silloin ennen. Toimittajien ammattitaito on paljon parempi ja heitä on paljon enemmän. Pääosin journalismi on hyvällä tolalla.
Kaikki siis hyvin?
Villakoiran ydin on siinä, ettei median eikä toimittamistavan kehitystä ohjaa sittenkään toimittajien ammattitaito eikä laatujournalismi, vielä vähemmän JSN. Niillä on merkitystä, mutta markkinat ratkaisevat enemmän. Siis lukijain ja mainonnan markkinat. Siksi kilpailua toimitustasolla käydään huomion herättämisestä, keskustelun johtajan roolista. Huomiojournalismia, sanoisin. Lehdet hakevat huomiota televisiossa, televisio lehtien etusivuilla ja kannanotoissa.
Tässä lajissa iltapäivälehdet ovat hyviä. Iltapäivälehti on ilotyttö, joka voittaa kadulla myytynä vakiintuneet suhteet, jotka on tilattu elämän ajaksi. Sellaista sattuu, mutta tavallisessa elämässä siitä harvoin tulee tapa. Eivätkä hairahdukset päädy sensaatiojuttujen tavoin suosion mittareihin, joita ovat television kuvaruutu ja eduskunnan istuntosali, molemmat raadollisimpia kaikista foorumeista.
Yksi hyvä esimerkki - siis huono - ovat taannoiset jutut seksuaalisesta häirinnästä eduskunnan hississä. Itse olen tukka pystyssä seurannut sitä, miten rikosepäilyistä on tullut tavallinen jutun aihe jopa Ylen uutisissa. 1960-luvun hyvän toimittamistavan ohjeissa kehotettiin muistamaan, ettei epäily ole rikos eikä syytekään ole vielä tuomio.
Useimmissa tapauksissa juttu rikosepäilystä television uutisissa on jo sinänsä tuomio, johon ei ole valitusoikeutta. Yrityskin oikaista väärä epäily takaa sen, että juttu pysyy palstoilla ja vain suurentaa rangaistusta. Juuri tämänkaltaisissa asioissa on tapahtunut suuri muutos JSN:n olemassaolon aikana. Sillä ei vain ole ollut lihaksia puuttua kehitykseen. Masentavaa on, että Vanhasta koskeva JSN:n päätös näyttää syntyneen toimittajajäsenten aktiivisuudesta.
1960-luvulla haluttiin suojata yksilöä median mahtia vastaan, nyt JSN suojelee toimittajia yksilön oikeuksia vastaan eli niin sanottua lehdistön vapautta. Viranomaisetkin vuodattavat yksilöitä koskevia tietoja. Julkkisten suuret ylinopeussakot eivät ole ainoa rikoksen laji, joilla mässäillään poliisin piiristä tulleiden vihjeiden perusteella. Päätös, jolla runsas vuosikymmen sitten oikeutettiin poliisin ryhtymään tutkintaan julkisuudessa syntyneen tiedon perusteella, oli karhun palvelus - journalismille.
Vaikka JSN toimii yksittäistapausten pohjalta viiveellä, on se nopeampi kuin yksikään tuomioistuin. Jokainen toimitus sitä paitsi määrittää oman toimituskulttuurinsa päätoimittajansa johdolla. Niin tuleekin olla, jokainen lehti on erilainen, ellei olisi niin samanlainen. Markkinoilla ei myy laatu, vaan sensaatio, joka aina kiehtoo myös kunnon toimittajaa. "Ensimmäisenä jutun julkaisi" on sanonta, joka symboloi kehitystä kohti ilmiantoyhteiskuntaa.
JSN:n aseman virallistaminen maassa, jonka vahva traditio on hallinto voisi olla luonteva ratkaisu. Miten media voisi olla virallisen valvonnan ulkopuolella, kun sen mahti yhä vain lisääntyy ja kun siinä sen ylilyönnit tuottavat yhä suurempia vahinkoja? Mutta mikään valvova viranomainen ei pysy median tahdissa mukana. Onko siis ainoa toivo vanhassa hokemassa, ettei mikään ole vanhempi kuin eilinen lehti? Median kenttä muuttuu nyt nopeammin kuin aikaisemmin, verkko syrjäyttää printin nopeammin kuin uskommekaan. Hyvän toimittamistavan edessä ovat uudet ongelmat.
Ei ne toimittamisen ohjeet kuitenkaan monimutkaisia ole. Lähdesuojan ytimen määritti Julkisen sanan neuvostoa paremmin ja syvällisemmin jo V.A. Koskenniemi: "Yhtä inhoa, lienet sa kristitty, pakana:/ sala-ampujan pyssyä pensaan takana".

Kommentoi 57 kommenttia