Vanhasen seuraaja on myös uusi pääministeri
Yllätyksellisyys Suomen Keskustan johtajavalinnoissa on enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaikka kaikki keskustan viime vuosikymmenien puheenjohtajat - Anneli Jäätteenmäki mukaan lukien - ovat onnistuneet hyvin tehtävässään, ovat vaihdokset olleet dramaattisia.
Miksi keskustan johtajavalinnoissa on dramatiikkaa, vaikka puolueen järjestökoneisto on edelleen omaa luokkaansa? Yksi selitys on puolueen tosiasiallinen jakautuneisuus: porvarillinen keskusta ja punamultakeskusta.
Vaikka punamultakeskusta edustaa loistavaa menneisyyttä, ei se ole pelkkää historiaa. Edes Vanhasen hallituksen porvarillista keskusta-ajattelua ei uskalleta laittaa kokeeseen vaaleissa. Realiteetti on, että Suomen epätäydellinen ja suhteellinen parlamentarismi avaa edelleen mahdollisuuden pelin politiikalle: mitkä tahansa kaksi kolmesta ovat mahdollisia hallituskumppaneita.
Matti Vanhanen ei tullut pääministeriksi pystymetsästä, kun Anneli Jäätteenmäeltä loppui tuki keskustan eduskuntaryhmässä. Hallituskumppani Sdp tulkitsi majesteettirikokseksi sen, että presidentin kansliasta oli vuodettu Irakin sotaa koskevia papereita, joilla Jäättenmäki voitti eduskuntavaalit. Synti oli suhteellinen, Jäätteenmäki vain sekosi papereihin. Mutta demarit nöyryyttivät keskustan eduskuntaryhmän pehmeäksi.
Enää ei niin kävisi, presidentin asema on nyt toinen. Toisin se tarina olisi voinut päättyä, jos ensimmäinen naispääministeri olisi ollut kovempi, mutta "niin on hyvä kuin käy". Se oli Esko Ahon tunnuslause.
Vanhanen palautti keskustan itsetunnon. Nyt hän poistuu näyttämöltä samalla virityksellä kuin sinne tulikin: yllätyksellisyys on hyvän draaman peruselementtejä. Pääministerin tehtävän hän on hoitanut toimitusjohtajan asenteella varman päälle, tavoittelematta suuria pörssinousuja. Mutta keskustan puheenjohtajuus on ollut vasemman käden puuhaa erityisesti viime vaalien jälkeen.
Ihme olisi, ellei Vanhasen päätös kiinnostaisi hallituskumppaneita. Jyrki Katainen ei voi päättää seuraajan valinnasta, mutta keskusta ei myöskään voi olla ottamatta huomioon Kataista. Kuitenkin sellainen ajatus, että Matti Vanhanen jatkaisi pääministerinä, on käytännössä pois laskuista.
Siihen on kolme syytä: 1) Ensiksi pääministeri käy vajaalla teholla jo heti joulun jälkeen. Siihen ei uudella puheenjohtajalla ole varaa. 2) Toiseksi keskusta tarvitsee vaaleja varten todellisen puheenjohtajan. Aho lopetti vanhojen isäntien ajan. 3) Kolmanneksi seuraavista eduskuntavaaleista tulee entistä selvemmin pääministerivaalit. Viittaan keskusteluun pääministerin roolista Lissabonin sopimuksen jälkeen.
Pääministerikokemus on keskustan uuden puheenjohtajan merkittävin valtti eduskuntavaalien vaalitaistelussa. Olisi tyhmää jättää se käyttämättä. Pystymetsästä on yhä vaikeampi kilpailla valtakunnan poliittisesta ykköspaikasta. Keskustan puheenjohtajaksi valitaan henkilö, jolla on ministerikokemusta ja/tai EU:n tuntemusta.
Siis: Olli Rehnillä olisi nyt viimeinkin tilaus ja tilaisuus. Hän ei kuitenkaan helpolla lähde nykyiseltä komissaarin postilta epävarmaan yritykseen, vaikka komissaarin paikkaa kärkkyvä Alexander Stubb häntä yllyttäisikin. Paula Lehtomäelle, jonka valmiudet ovat hyvät - hyvä venäjänkielen taito ylimääräinen etu -, kyseessä olisi selvä nousu. Näkymättömyys ympäristöministerinä on etu, ei haitta. Keskustassa.
Eikö muita? Mauri Pekkarinen ja Seppo Kääriäinen eivät ole kiinnostuneita. Anneli Jäätteenmäkeä paluu kotimaan politiikkaan houkuttanee, mutta myös hirvittänee. Antti Rantakangas on liian alussa urallaan, pysynee kuninkaan tekijänä. Sama koskee muutamaa muutakin. Muistakaan, että ensimmäisenä ajatuksen Vanhasen vetäytymisestä sanoi julki Timo Kaunisto, kananmunantuottaja Laitilasta. Hänestä kuulemme vielä.
Nykyiselle hallitukselle Vanhasen ilmoitus merkitsee sitä, että joulun jälkeen kaikki on toisin. Media on vähemmän kiinnostunut Vanhasesta ja enemmän kiinnostunut Kataisen politiikasta. Tilaa sanomiselle riittää, kun keskusta irrottelee omia jyviään akanoista. Hallituspolitiikka hoituu, mutta pääministeri on rampa ankka eikä hänestä ole iloa keskustallekaan.
Uudelle pääministerille kasautuu kovat paineet, mutta myös hyvät onnistumisen mahdollisuudet. It´s New on paras mainoslause. Näin se vain menee, ei siitä mihinkään pääse.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Se että uutta puheenjohtajaa ei valittaisi pääministeriksi antaisi keskustalle etulyönnin eduskuntavaalien kampanjaan.
Uusi puheenjohtaja voisi rummuttaa seuraavan hallitusohjelman puolesta samalla kun pääministeri jatkaa luotettavana hallituskumppanina jo sovitulla linjalla.
Kilpailijoita tämä vaihtoehto pelottaa.
Ennenkaikkea se että Kataisella olisi loppuun saakka luottomies kaverinaan.
Kepu osaa aina pelata, ja vanhempaa polvea on pantu lipan alta. Vähän liian pitkän aikaa. Mieleen tulee Mikko Alatalon laulu "On vanha jengi koossa taas". Suosittelen tupailtoihin.
Se taitaa kaikesta sittenkin olla Väyrynen. Niin uskomattomalta kuin kuullostaakin. Mutta Fenix se jaksaa tuhkasta nousta. Lähestyvän senior iän kynnyksellä tällainen jopa lämmintää sydäntä.
Hyvä ME.
Suomessa on lähihistoriaa luettu tarkasti, tulee mieleen vuosituhannen vaihtuminen.
Vaikka pääministerin valinnassa noudatetaankin vissiä tanssijärjestystä on eduskunnalla vapaus valita haluamansa henkilö pääministeriksi.
Puolueiden ja eduskuntaryhmien sisäinen dynamiikka tietenkin painottaa valinnan suurten puolueiden puheenjohtajien suuntaan mutta Paavo Lipponen teki taannoin virheen julistaessaan eduskuntavaalit pääministerivaaleiksi.
Onhan sentään tärkeämpää minkälaisen kokoonpanon eduskunta saa kuin se, kuka tämän eduskunnan tahdon mukaista politiikkaa hallituksessa johtaa. - Media tietenkin tahtoo henkilöidä vaalit, kun ei vaivaudu perehtymään poliittisiin kysymyksiin.
Virmavirta on ilmeisesti brittiläisen kaksipuoluejärjestelmän kannattaja. Kaksipuoluejärjestelmä on Britanniassa johtanut jatkuvaan vähemmistövaltaan, kun potentiaalinen voima, liberaalidemokraatit, ei vaalijärjestelmän vuoksi tule parlamenttiin kannatuksensa mukaisesti edustetuksi.
Meillä kansalaisten keskimääräinen tahto tulee hienosäädetysti esiin hallitusten ollessa välillä sinipuna-, punamulta-, tai sinimultapohjalla ja on realistista uumoilla mukaan myös muita sävyjä.
Eduskuntavaalit eivät todellakaan ole pääministerivaalit ja niin, että tarmoropposet kertoisivat vaalituloksen perusteella kuka on pääministeri.
Eduskunta valitsee pääministerin ja se on onneksi hyvä asia näin.
Ei maan tapa ole voinut kehittyä parin vaalin aikana ja onneksi tätä "voittajapuolueen puheenjohtajan automaattivirkaa" ei ole kirjoitettu perustuslakiimme.
Joissan tilanteissa saattaa olla viisasta toimia kuten eduskunta päättää. Ei ne aina aivan onnettomia päätöksiä ole.
Uusi hallituskoalitio on myös mahdollinen.
Seuraava pääministeri voi olla Katainen ja valtionvarainministeri Urpilainen.
Kuin se, että Soini on pääministeri ja Räsänen valtionvarainministeri!
Toivottavasti demarit jatkavat lahona pökkelönä olemistaan ja säilyttävät Jutta Urpilaisen puheenjohtajanaan. Siitä hyötyy kokoomus - ei demarit...
Herra varjele meitä taviksia ministeri Urpilaiselta!
On outoa, että sekä perustuslakikeskustelussa että keskustan puheenjohtajakeskustelussa tuntuu puuttuvan kokonaan henkilön kyvykkyyden arvioiti. Keskustelun pääpaino tuntuu koko ajan olevan henkilön miellyttävyyden arvioinnissa tai jonkun yksittäisen tutkinnon suorittamisessa.
Jos ensiksi arvioidaan tuota tutkintoasiaa. On kohtuullista olettaa, että pääministeriehdokkaalla on korkeakoulututkinto. Suomessa on kuitenkin ollut suuria valtiomiehiä, joilla on saattanut olla vaikkapa parturin koulutus. Jos pääministerin tärkeimmäksi kriteeriksi laitetaan vaikkapa jonkin tietyn kielen hallinta, niin se on oikeastaan aivan yhtä loogista, kun että häneltä odotettaisiin kirurgin taitoa ja kykyä tehdä sydänleikkaus. Mikään yksittäinen tutkinto tai kädentaito ei riitä pätevöittämään ketään pääministeriksi. Jos esimerkiksi venäjänkielentaito olisi niin merkittävä asia, niin politiikka olisi täytettävä venäjänkielen opiskelijoista. Korkeakoulututkinto on hyvä, mutta kyllä Suomessa on runsaasti kyvykkäitä insinöörejä, sairaanhoitajia, datanomeja, maanviljelijöitä ym.. jotka ovat lunastaneet paikkansa politiikassa ja jonain päivänä joku heistäkin voi nousta niin merkittävään asemaan omassa puolueessaan, että he voivat olla ehdolla pääministeriksi. Pääministeriyteen tarvitaan tai sitä tulee perustella jollakin muulla kuin korkeakoulututkinnolla. Ainakaan pääministeriyttä ei tule rajata vain tietyn tutkinnon esimerkiksi oikeustieteiden, valtio-opin tai juridiikan tutkintoihin. Päteviä ihmisiä on monilla aloilla. Se on vain tunnustettava.
Kuinka hyvin puoluejohtajien kyvykkyyttä puolueiden omissa valintaprosesseissa arvioidaan. Itselläni on kuva, että monesti arvioidaan enempi henkilön takana olevan junttaorganisaation tehokkuutta kuin henkilöä itseään. Kun syntyy tilanteita, kuten nyt keskustapuolueella, että puheenjohtaja luopuu kesken vaalikauden, niin Suomen valtion etu voi olla riippuvainen siitä, kuinka hyvin jotkut juntat toimivat yksittäisen puolueen sisällä. Siitä on kyllä kansalaisten normaali demokratia-käsitys hyvin kaukana. Mikä on se mekanismi, jolla taataan edes pienimmässä määrin, että valittavalla henkilöllä on valtiomiestaitoja ja -kykyjä. Valituksi voi helpostikin tulla henkilö, jolla ei ole kokemusta parlamentaarisesta lainsäädäntötoiminnasta ja hän edustaisi vaikkapa ammattiyhdistysliikettä, tuottajajärjestöä, elinkeinoelämän etujärjestöä tai kunnallista päätöksentekoa. Nämä ovat kaikki arvostettuja osaamisalueita, mutta ne eivät välttämättä edellytä kokemusta lainsäädäntötyöstä, joka on eduskunnan päätyötä. Kuinka pätevä pääministeri Suomessa olisi, jos hänellä ei olisi kokemusta lainsäädäntötyöstä?
Nykyisin vaatekaapit ja puolison tekemiset tuntuvat olevan tärkeämpiä asioita arvioitaessa politiikon julkisuusarvoa. Milloin edes yritettäisiin arvioida lainsäädäntötyön tai johtamisen onnistumista. Kykyä käydä keskustelua ja viedä päätöksiä eteenpäin sekä kehittää prosesseja. Ne ovat muutamia taitoja, joita valtiomiehiltä (-naisilta) odottaisi.
Ajatus epätäydellisestä parlamentarismista on harhaanjohtava. Olen esittänyt siihen liittyen viisi reunahuomautusta perustuslakikeskusteluun. Ne on julkaistu Keskipohjanmaassa 20.12.2009. Siltä varalta, että tilaa löytyy, panen kommenttini tähän:
Reunamerkintöjä perustuslakikeskusteluun
Suomen perustuslakia ollaan jälleen uudistamassa. Keskustelun laineet käyvät korkealla. Asiaa valmistelemaan on asetettu arvovaltainen, parlamentaarinen komitea. Vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että maamme valtiojärjestyksen peruskiveä ei aiota murentaa, vaan pikemminkin vahvistaa. Työhön on ryhdytty vakain tuumin. Kaiken pitäisi siis olla periaatteessa kunnossa.
Yleisesti ymmärretään, etteivät aikaan sidotut, saatikka päivänpoliittiset ristiriidat, saisi vaikuttaa lopputulokseen, vaan sen pitäisi olla vahvasti sidoksissa valtiomuotomme syntyhistoriaan ja siihen perinteeseen, joka ilmenee voimassaolevan, vuonna 2000 vahvistetun perustuslakimme hengessä ja kirjaimessa.
Tiedostaen, että nyt käynnissä oleva muutosprosessi on vielä keskeneräinen ja että lopullinen päätösvalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta, on mahdollista esittää muutamia reunamerkintöjä jo käytyyn perustuslakikeskusteluun.
(1) Miten lakia luetaan? Kun nykyinen perustuslakimme oli astunut voimaan 1.3.2000, esitti Turun yliopiston valtio-opin emeritus-professori professori Jaakko Nousiainen laajahkon katsauksen Suomen hallitusjärjestelmän syntyhistoriaan. Se löytyy Oikeusministeriön nettisivuilta.
Nousiaisen mukaan "peruslaki on Suomessa näkyvä ja terävärajainen: sitä luetaan mielellään niin kuin se on kirjoitettu."
Tämä on mielestäni tärkeä huomautus. Nousiainen ei puhu "tulkinnasta", vaan siitä, miten laki on kirjoitettu.
"Näkyvyys" ja "terävärajaisuus" tarkoittavat sitä, että perustuslaki on kirjallisessa muodossa kaiken aikaa jokaisen kansalaisen nähtävillä ja että se on selkeästi jäsennelty ja kirjoitettu hyvällä suomenkielellä.
Tämä asia sanotaan eduskunnan kanslian jokaiseen kotiin vuonna 2000 toimittamassa kirjasessa "Suomen perustuslaki" seuraavasti: "Perustuslaintasoisen sääntelyn kokoaminen yhteen yhtenäiseen perustuslakiin selkeyttää Suomen valtiosääntöä ja lisää sen ymmärrettävyyttä. Uudesta perustuslaista saa yleiskäsityksen Suomen valtiollisen järjestelmän, julkisen vallan käytön ja yksilön oikeusaseman keskeisistä perusteista."
Tämän pitäisi olla myös nyt käytävän perustuslakikeskustelun lähtökohtana.
(2) Parlamentarismi. Perustuslain 3§:ssä säädetään valtiollisten elinten tehtävien jako. Luvun otsakkeessa on sana "parlamentarismi", mutta sitä ei lähemmin täsmennetä, vaan lähdetään siitä olettamuksesta, että lukija ymmärtää, mikä merkitys asioiden esittämisjärjestyksellä on.
Tätä seikkaa ei perustuslakikeskustelussa ole täysin ymmärretty, kun puhutaan siitä, että tasavallan presidentin valtaoikeuksia pitäisi "parlamentarisoida".
Nehän on näkyvästi ja terävärajaisesti jo parlamentarisoitu nykyisessä perustuslaissa!
Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto (hallitus), jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta, ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet.
(3) Toimivalta. Nykyisessä perustuslaissa on erillinen pykälä (93§), jossa säädetään valtioelinten (eduskunnan, tasavallan presidentin ja hallituksen) toimivallasta kansainvälisissä asioissa.
Tätä pykälää ei olisi tarpeellista "tulkita" mitenkään, vaan lukea se loogisena jatkeena 3§:n säädöksille.
Juuri tässä on tärkeä ymmärtää, mikä merkitys asioiden sanomisjärjestyksellä on.
Kun perustuslakiin on kirjoitettu, että tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, olisi ymmärrettävä, että tämä toimivalta on tiiviisti sidoksissa eduskunnan lainsäädäntövaltaan. Juuri sitä parlamentarismilla tarkoitetaan. Hallitusvalta on alisteinen lainsäädäntövallalle.
Kun 93§:ssä lisäksi säädetään, että hallitus vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin (siis valmisteluihin) liittyvistä Suomen toimenpiteistä (jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä), olisi ymmärrettävä, että tältäkin osin ensisijainen toimintavalta on tasavallan presidentillä.
(4) Suomi ja muut maat. Perustuslain 1§:ssä säädetään, että "Suomi on täysvaltainen tasavalta". Ei ole olemassa sellaista velvoitetta, että Suomen täytyisi ryhtyä soveltamaan joidenkin muiden valtioiden perustuslaeissaan määrittämiä korkeimpien valtioelinten valtasuhteita.
Kun perustuslakiamme luettaisiin "niin kuin se on kirjoitettu", mitään "kahden lautasen ongelmaa" ei olisi olemassakaan. Tässä mielessä pääministerin "tulkinta" EU:n Lissabonin-sopimuksen vaikutuksesta meidän omiin päätöksiimme tuntuu harhaanjohtavalta. Pikemminkin olisi odottanut, että pääministeri olisi ilmoittanut selkeästi eurooppalaisille kollegoilleen, miten tällainen "edustuskysymys" on ratkaistu Suomen perustuslaissa.
(5) "Kosmeettinen uudistus". Professori Jaakko Nousiainen viittaa viisaasti siihen, kuinka meidän poliittisessa kulttuurissamme on jo ennen itsenäistymistämme yritetty sovittaa yhteen "auktoriteettirakenteita, joiden peruselementteinä olivat yhtäältä hallitsijavaltainen, voimakas yksilöauktoriteetti, toisaalta kollektiivinen ja persoonaton byrokratia." Näitä rakenteita on vuosikymmenten kuluessa pehmennetty ja loivennettu, mutta niiden pohjalta on onnistuttu rakentamaan ainutlaatuisen joustava ja hyvin toimiva valtiosääntö.
Kun perustuslakikeskustelussa on monellakin suulla viitattu siihen, ettei uudistusta saisi jättää vain "kosmeettiseksi", en suostu hevin ymmärtämään tällaista ajatuskulkua. Olisi päinvastoin ajateltava, että voimassa oleva perustuslakimme muodostaa kestävän, ajan ja kokemuksen karkaiseman perustan parlamentaariselle ja siten kansanvaltaiselle päätöksentekoprosessille eikä siihen pitäisi oikeastaan koskea laisinkaan.
Maailman tuulten ei pitäisi antaa vaikuttaa tähän peruskiveen. Maanjäristyksellehän me emme tietenkään voi mitään. Sellaisen keskellä emme nyt elä eikä sellaista ole näkyvissäkään.
Jos kuitenkin halutaan välttämättä harjoittaa "kosmetiikkaa", se voisi koskea korkeitaan joitakin virkanimityskysymyksiä.
suomalainen lainsäädäntökulttuuri on perinteisesti ollut järkevää.
miksi nyt ykskaks pitäisi mennä hutiloimaan ja pilamaan hyvä perustuslaki.
ei peruslakia kuulu noin vain, tai vähän väliä muutella.
sen kuuluu olla ja pysyä.
selvitys selkeästä asiasta. Laki luetaan niinkuin se on kirjoitettu. Ilman lakimiestulkintaa. On aika saada pysyvyyttä perusasioissa tähänkin tasavaltaiseen ja autonomiseen EU-provinssiin ilman lakimiesten vääntelyjä ja saivarteluja.
Terävärajaisuudesta puhuminen on turhaa niin kauan kun menettelytapooja hallituken muodostamiseen ei ole märitetty. Kesken kautta hallituksen muodostaminen ei ole poikkeus, se tulee määrittää.
Vain lakoonisesti kirjoitettua lakia tulkitaan.
"Perustuslain 1§:ssä säädetään, että "Suomi on täysvaltainen tasavalta". Ei ole olemassa sellaista velvoitetta, että Suomen täytyisi ryhtyä soveltamaan joidenkin muiden valtioiden perustuslaeissaan määrittämiä korkeimpien valtioelinten valtasuhteita."
Tietenkään Suomen tasavalta ei ole täysivaltainen tasavalta, koska sillä ei ole omaa täysivaltaista oikeusjärjestystä ja koska sen alueella toisen valtion, Euroopan unionin, asetukset ovat suoraan voimassa olevaa oikeutta.
Kannattaisiko ensiksi katsoa, mitä tarkoittaa suvereenisuus ja miten tästä menivät rippeetkin 1.12.2009, kun Lissabonin sopimus ja Euroopan unioni 2 astuivat voiaan.
suoraan näkemään presidentin toimenkuvaa joten sitä olisi mielestäni selkeytettävä jotta tälläinen tavallinenkin kansalainen sen ymmärtäisi selityksittä.
Valtiosääntömme perustuu vanhaan Ruotsin lakiin, missä autonomian aikana keisari tuli kuninkaan tilalle. Presidentin virka perustettiin tälle jatkumolle sisäpoliittisista syistä hillitsemään massojen demokraattista uhkaa ja presidentille säädettiin suuri potentiaalinen valta. Kun Urho Kekkonen käytti tätä valtaa vähintäänkin täydesti viisastuttiin valtaa rajoittamaan.
Presidentin vallassa on painottunut ulkopolitiikan osuus. Presidentti ei ole ollut kuitenkaan ulkopolitiikan diktaattori ainakaan presidentti Rytin mielestä, kun hän tahallaan petti Hitlerin katteettomilla sopimuksillaan.
Oma kantani on, ettei presidenttiä enää tarvita. Keisariaikana oli hyviä ja huonoja jaksoja, jolloin Suomen kehitys oli vuosikausia riippuvainen keisarin henkilöstä. Samalla tavalla, jos presidentillä on valtaa, on maamme vaalikauden ajan riippuvainen yhdestä henkilöstä, joka jossain määrin satunnaisesti siilautuu kaksivaiheisen vaalin voittajaksi vaikka alkuperäinen kannatus olisi ollut alle kolmanneksen.
Kyllähän kansa keisariaan kunnioitti ja kaipaa presidentin johtajuutta, mutta nämä asenteet eivät ole kovin realistisia vaan pikemminkin perussosiaalipsykologiaa (kuten Venäjällä Stalinin kaipuu) joten aitojen demokraattien tulisi demokraattisin keinoin pyrkiä viisastuttamaan tässä suhteessa lähimmäisiään.
Mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus. Olisi todella tärkeätä miettiä mitä perustuslaissa todella sanotaan ja mitä ei sanota sekä mitä se käytännössä tarkoittaa.
Tällä hetkellä näyttää vahvasti että kolme suurta oikeistopuoluetta jatkaa hallituksessa eli kepulit, kokkelit ja kokkelien puisto-osasto Vihreät.
RKP huoraa taas itsensä hallitukseen ja mikään ei muutu, oppositio on koomassa ja näin ollen palkansaajat saavat maksaa lisää veroja ja rikkaat saavat iloita golf-kentillä, pelloillaan, kauppakamareissaan, folktingeiteissään jne......
Sääli Suomen kansaa.
palkansaaja. Keskituloinen maksaa tuloveroja vain runsaat 20 % (muista vähentää eläkemaksu ja kirkollisvero, kun tarkistat palkkanauhasi).
Noiden lauseittesi jälkeen en Suomen kansalaisena kaipaa sääliäsi. Tunnetko itsesääliä kenties?
Kokoomus! Mutta missään ei ole säädetty, että otetaanko suurinta puoluetta lainkaan hallitukseen! Samoin ei puolueen puheenjohtajan tarvitse olla ministeri lainkaan.
Kaikki toivo on mennyt, jos Katainen tulisi pääministeriksi? Sanovat poliittiset vastustajamme, ja se takaa Kataisen sopivuuden pääministeriksi!
Jo Korsimo Maalaisliitossa opetti meille todeksi lauseen:"Maalaisliitto pettää aina"!
Nytkin puheenjohtaja Vanhanen, ja puoluesihteeri Korhonen, ovat vetäneet köyttä eri suuntaan? Ja Korhonen voitti, ja Vanhanen hävisi. Korhosen linjalla Keskusta säilyttää hallituksessa vankan aseman Lehtomäen "lipun alla"? Myös vaalien jälkeen.
Kokoomuksen olisi syytä harkita sitä, että puheenjohtaja ei ole ministeri. Kanerva puheenjohtajaksi, ja Katainen vain pääministeriksi? Se on oppinamme Keskustasta, Vanhasen "kaatumisena".
valtion hallinto-osaston klemmarien laskentapäällikkö vanhasta
niin kaukana on vanhanen toimitusjohtajuudesta
tooooooooooosi kaukana
Kansan valinta olisi Niinistö. Eniten eduskuntavaaleissa ääniä saanut ja talouden sekä säästöjen asiantuntija.
Tuhlarit ja jalkapotilaat voi kipata takavasemmalle jäähdyttelemään.
Isoisä Niinistöllä taida nuoren vaimon takia paukkuja enää täysipäiväiseen työntekoon riittää. Antaa miehen levätä ja viisastella puheenjohtajan pöntöstä.
Vanhasella muka jalka kipeä?
Mies kävelee kahdella jalalla ja kolmannella hän astuu.
Klenkka Ahtisaari käy vielä kuin puimakone.
Pate Väyrysellä on ikäisekseen enemmän virtaa kuin Vanhasella.
Vanhasta on kohdannut burn out. En tiedä minkälaisia nappeja Vanhanen päivittäin vetää ja jatko ei hyvältä näytä.
Lääkitys ei taida olla aivan kohdallaan.
Tunnen muutamia ihmisiä, joiden avioeron jälkeen pönttö meni täysin sekaisin. Eron jälkeisen pi**uhurman kestäessä eivät mitkään neuvot auttaneet. Osa veti itsensä jojoon ja osa on edelleen hunningolla.
Tapahtuuhan sitä paremmissakin piireissä.
Huom. tupakka ja "selvä" vokalisti.
Vertailun vuoksi:
Sokerina pohjalla:
http://www.fmej.fi/
Juonia nämä ovat,voi jatkaa pääministerinä jopa seuraaviin vaaleihin,mut ei puheenjohtajana.
Pieni ristiriita Matin puheissa kuten aina,epäilen et krp on saanut selville asioita,mitä ei vielä tiedetä.
Lähes kahdeksan vuotta riitä pääministerin hullunmyllyssä miehelle kuin miehelle. Palkka on pienempi kuin kaupnginjohtajilla, jotka tekevät vain niukasti virka-aikaa. Kun tietää Suomen tulevien vuosien ikäpommin laukeamisen, jolle ei pääministeri mitään mahda, ei jatko varmaan kovin kiinnosta. Turpiin tulisi joka suunnasta kaikesta huolimatta.
"Matti Vanhanen ei tullut pääministeriksi pystymetsästä, kun Anneli Jäätteenmäeltä loppui tuki keskustan eduskuntaryhmässä."
Kyllä tuli. Matti Vanhanen oli ensimmäisen kauden puolustusministeri ja tunnettu keskustaliberaali Olli Rehnin tapaan. Keskustaliberaalia ei tavallisissa oloissa mllloinkana valita Keskustan puheenjohtajaksi eikä Suomen pääministeriksi sillä perusteella, että hän on Suomen Keskusta rp:n puheenjohtaja.
"Hallituskumppani Sdp tulkitsi majesteettirikokseksi sen, että presidentin kansliasta oli vuodettu Irakin sotaa koskevia papereita, joilla Jäättenmäki voitti eduskuntavaalit."
Kyse oli siitä, että hanke, jota olisi voitu tulkita rikoslain pykälin teoksi, josta langetetaan vähintään vuoden ja enintään kymmenen vuoden vankeustuomio, tuli paljastetuksi. Varmaankaan Zavidovon vuotajan, ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan osuus ei ole vielä tullut selville, mutta oli kerrassaan hyvä asia se, että vuotokohtana oli tasavallan presidentin kanslia siksi, ettei perustuslain mukaan SDP:n puheenjohtaja tai pääministeri voi käskeä tasavallan presidenttiä eroamaan niin kuin hän voi manipuloida median avulla ulkoasiainministerin ulos Alma Median, Sanoman ja Yleisradion sotasosialidemokraattien avulla.
"Synti oli suhteellinen, Jäätteenmäki vain sekosi papereihin. Mutta demarit nöyryyttivät keskustan eduskuntaryhmän pehmeäksi."
Suomen rikollisista Martti Manniselle pitäisi myöntää avoimuusneuvoksen titteli ja samalla valtion tiedonjulkistamispalkinto.
Selkeimmin ja voimakkaimmin on Kataisen ulostuloon reagoinut kepulaisista Jäätteenmäki. Miten tulkitset tämän?
Ei tässä rikoslakiin mennä vaan pysytään politiikassa. Annelin vastustus on luettava mielestäni näin: Katainen ei suvaitse minua, koska silloin hän polttaisi siltansa tai ainakin pilaisi välinsä demarien suuntaan, jotka ainakaan eivät kelpuuttaisi minua pääministeriksi.
Sotarikokset ovat rikoksia siinä, missä muutkin. Sotaan kiihottaminen on kielletty Suomen rikoslaissa siksi, että se on rikos rauhaa vastaan. Tällä perusteella hirtettiin monta miestä 1946 oikeudenkäyntien tuloksena.
"Paula Lehtomäelle, jonka valmiudet ovat hyvät - hyvä venäjänkielen taito ylimääräinen etu"
Mihin keskustan puheenjohtaja tai Suomen pääministeri tarvitsee venäjänkielentaitoa? Paikallisten FSBn agenttien (kotiryssien) kanssa seurusteluunko?
Helsingin Sanomien asiantuntijavertailussa Paulalla oli toiseksi paras englanninkielen taito ministereistä. Stubbi arvioitiin vielä hiukan paremmaksi. Kyllä venäjänkielentaito on erinomainen lisä. Kannattaa katsoa välillä karttaakin. Ja onhan suomalaiset historian saatossa joutuneet hiukan naapurin kanssa neuvottetelemaankin, kun rajoja on siirrelty. Kohta on Suomessa jo venäjänkielisiä enemmän kuin ruotsinkielisiä. Niin, mihinkäs ruotsinkieltä muuten enää tarvitaan? Ai niin, valtion virkoihin.
Olisiko vuoden 1939 neuvottelutkin pitänyt ulkoistaa balteille? Jos ei niin silloin on parempi jos jotkut suomalaiset edelleenkin ymmärtävät mitä vastapuoli puhuu.
Niistä vuoden 1939 neuvotteluista EI ollut Suomelle mitään hyötyä. Päinvastoin, Venäjä kykeni harhauttamaan suomalaisia neuvottelijoita uskomaan, ettei Venäjä hyökkää.
Siten Venäjän hyökkäys Suomen kimppuun 30.11.1939 oli YLLÄTYS näille neuvottelijoille.
et kai vakavissasi väitä että venäjän kielen taidosta olisi jollekin haittaa? Esimerkiksi Venäjän naapurimaa Suomen pääministerille?
Nyt kun Vanhanen on tehnyt oman ratkaisunsa siitäkin löydetään arvosteltavaa. Tulee vahvasti mieleen Claes Anderssonin runo Anderssonista. Hyvää Joulua kaikille.
Hyvä keskusta! Älkää tehkö samaa virhettä kuin Demarit.
Valitsemalla naisen johtoon. Siitä alkaa alamäkenne, voi luvata!
Tuntuu siltä, että monet kommentoijat unohtavat viime vaaleissa hyvin alhaisen äänestysprosentin. Mikäli ihmisiä kurmotetaan edelleen voi joskus tapahtua niin, että he äänestävätkin. Silloin ääniä tulee lisää muille kuin kokoomukselle joka kiistatta hyötyy alhaisesta äänestys innosta.
Matilta hyvä veto, keskusta jatkaa pääministeripuolueena vielä seuraavat neljä vuotta, mahtavaa Matti! Meni ylen sossuilla nyt pasmat sekaisin!
No mites sellaiset nimet kuin:
Oiva Kaltiokumpu, Mari Kiviniemi, Tuomo Puumala ?
Kaltiokummulla on mielenkiintoinen koulutus, eli terävyyttä ja analyyttisyyttä pitäisi löytyä.
Kiviniemi on topakka tyttö joka saa sanottua sanottavansa.
Puumalalla pitäisi myös taustansa perusteella olla niin hoksottimet kuin kynäkin hallussaan.
Maan kokeneimpia ja parhaimpia poliittisia kommentaattoreita on eittämättä Virmavirta. Mutta hän jätti kaikkein kiinnostavimman pääministeripelin pelikortin, Lehtomäen, analysoimatta. Venäjän kielen taito, mitä hyötyä siitä on hallituksen johtamisessa tai vaalitaistelussa? Lehtomäki on toki näkymätön ympäristöministeri, mutta sisäpiirissä toimittajan työssä Virmavirralta ei liene jäänyt saamatta ympäristöministeriöstä tihkuvat tiedot, että Lehtomäki on taitamaton ja väärässä ministeriössä.
Kun kuuskymppisten äijänköriläiden valtapuolue valitsee nuoren tuoreen naispuheenjohtajan, ei hyvää seuraa. Siitä on nyt lähiajan kokemusta demareilta. Ja tämä esimerkki saattaa pelottaa Kepun äijänköriläitä.
Minä sanoisin että Keskustalla ei ole syytä jättää Kokoomusta huomiomatta.
Katainen on asia ihan erikseen.
Kysyttäköön ensin kokoomuslaiselta kentältä että vieläkö "kaikki on niin fantastista".
Tämän vaalikauden pääministeri puolue on keskusta Vanhasen ratkaisusta huolimatta,kaiken epäuskottavien julkisuus kohujen jälkeen Matilta miehekäs ja mielekäs kokonaisarvio
Antaa "vereksien" voimien johtaa loppu vaalikausi oikea.
Ei suurimasta puoluekaan välttämättä ole hallituksen tekijä.
Ruotsalaisten lisäksi,hallitus puolueet ovat eduskunnan valittavisssa ,näin se vaan on. ERKKA.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 46 kommenttia