Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Poikkeava runoilijatyyppi
27. tammikuuta on Suomen historiassa tärkeä päivä. Tänä päivänä, tammisunnuntaina vuonna 1918 suojeluskunnat alkoivat Mannerheimin käskystä riisua aseista venäläistä sotaväkeä Etelä-Pohjanmaalla. Siitä alkoi Suomen vapaussota.
Vapaussota?
Matti Klinge sanoo vapaussota-kansalaissota ja Seikko Eskola puhuu vapaussodasta, joka muuttui sisällissodaksi. Eduskunnassa puhuttiin 20-luvulla kapinan jälkiselvittelystä. Wikipedia käyttää termiä sisällissota, joka tuli yleiseen käyttöön 1960-luvun poliittisen muutoksen seurauksena. Uusi vasemmisto ymmärsi, että menneisyyden hallinnalla luodaan tulevaisuutta. Monet historioitsijat seurasivat poliittisia tuulia.
Minulle se on vapaussota. Vapaussotana se alkoi ja jatkuikin, vaikka vastakkain lopulta olivat suomalaiset. Punaisten voittaessa lopputuloksena olisi ollut ennemmin tai myöhemmin Neuvosto-Suomi.
Parikymmentä vuotta myöhemmin käytyä talvisotaa on sanottu usein toiseksi vapaussodaksi. Niin se olikin. 20- ja 30-lukujen uhka oli sama ja sen edessä oli huoli kansakunnan yhtenäisyydestä.
”Sinä valoja vannot ja rajalla valvot, mut oletko uskossa yksi ja vahva”, kyseli runoilija Yrjö Jylhä v. 1938.
Olihan se, Neuvosto-Suomen torjui yllättävän yhtenäinen Suomen kansa. Parissa kymmenessä vuodessa sodan jakama kansa oli yhtenäistynyt, vapaussodan ydin oli mielletty.
Viime syksynä on vietetty talvisodan alkamisen ja pian vietetään sen päättymisen 70-vuotisjuhlia.
Paras rintamamiehen talvisotaan liittyvä uusi kirja on Vesa Karosen ja Panu Rajalan kirja ”Yrjö Jylhä, talvisodan runoilija”. Ihmettelen, miksei tämä erinomainen elämäkerta ollut millään Finlandia-palkintojen listoilla. Ehkä niille pääsee vain B-sarja, jolle kustantajat haluavat lisälevikkiä. Palkintojen uskottavuus siitä tietenkin kärsii, vaikka myyntikonsepti toimiikin.
Yrjö Jylhä oli totutusta mielikuvasta poikkeava runoilijatyyppi. Hän oli nyrkkeilijä, joka vaihtaessaan runouteen sanoi, että ”rytmilajeja molemmat”. Sodassa hän oli Taipaleenjoen komppanianpäällikkö, joka tunnontarkasti teki kaiken sen mitä pitikin. Hänen pääteoksensa on talvisodan jälkeen syntynyt Kiirastuli. Vironkielinen nimi ”puhastustuli” kuvaa ehkä paremmin prosessia. Tulessa ruosteet palavat.
Jylhän talvisodan tekstit ovat syntyneet tuokiokuvista, jotka hän kirjoitti runoiksi myöhemmin. Rintamalla hän ei runoillut.
Esimerkki on Kohtaus metsässä, jonka Jylhä koki 27.2.1940 yöllä tarkastaessaan takaisin valloitettuja juoksuhautoja.
Vihollisen kohtaamisesta hän kirjoitti: ”Kiväärinpiippu ja silmää kaksi/ sua väijyvät rävähtämättä,/ sinä surmanliekkien laukaisijaksi/ kohotat kättä”. Ja eteenpäin: ”Niin kohtaavat toisensa länsi ja itä,/niin kohtaavat ihmiset toisiaan./Vain toinen muistelemaan jäi sitä,/ ja toista jossakin kaivataan”.
Toisella puolella Taipaleenjokea oli venäläinen runoilijakollega Jevgeni Dolmatovski, jonka runo Taipaleenjoen ylityksestä ilmestyi Uudessa Suomessa jo 25.1.1941. Sotien jälkeen Jylhä halusi Dolmatovskin tapaamista ja haaveili jopa yhteisestä runokokoelmasta. Viikatemies ehti ennen. Ehjänä ei Jylhäkään sodasta selvinnyt.
Poliittisena tapahtumana talvisota perustui erehdyksiin. Ulkoministeri Eljas Erkko oli taipumaton Neuvostoliiton vaatimusten edessä, koska uskoi, että venäläiset bluffaavat eivätkä lähde sotimaan. J.K. Paasikivi halusi kompromissia, koska uskoi, ettei Suomi kestäisi viikkoakaan. Kumpikin oli väärässä, mutta molempia tarvittiin. Talvisodan henkeä, johon Suomen kestokyky perustui, ei olisi syntynyt, ellei linja olisi ollut kristallinkirkas. Paasikiven joustavuutta tarvittiin myöhemmin, kun oli pakko saada rauha, vaikka huonompikin.
1970- ja 1980-luvuilla Neuvostoliitossa jotenkin edellytettiin, ettei suomalaisten pitäisi rehennellä talvisodalla, joka oli heille arka paikka. Vastapalvelukseksi venäläiset tarjosivat vaikenemista Suomen liitosta Hitlerin kanssa jatkosodassa. Yksi esimerkki suomalaisten vastauksesta oli Matti Tapion tv-sarja ”Sodan ja rauhan miehet”, joka tehtiin vastoin suurlähettiläs Stepanovin tahtoa.
Hän ei tuntenut Jylhää, jonka runoista löytyy suomalainen sielu: ”Mitä vannottiin, se pidetty on,/ yli päämme kun löi tulilaine”.
Suomettumisen vuosinakin luettiin Jylhää ja järjestettiin tammisunnuntain juhlia, mitä kaikki eivät tänään muista tai ymmärrä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Matti Klinge sanoo vapaussota-kansalaissota ja Seikko Eskola puhuu vapaussodasta, joka muuttui sisällissodaksi."
* Kukaan ei jaksa päivittää kirjoituksiaan siihen tahtiin kuin historiankirjoittajat keksivät uusia selityksiä. Upton Sinclair taisi käyttää nimitystä civil war. Kyseessä olikin amatöörien, siviilien, sota.
"Eduskunnassa puhuttiin 20-luvulla kapinan jälkiselvittelystä."
* Eufemistinen nimi. 1918 kyseessä oli (puna)kapina. SDP asetti paikallistasolle vallankumoustuomioistuimet. SKP:lle kyseessä oli luokkasota.
Wikipedia käyttää termiä sisällissota, joka tuli yleiseen käyttöön 1960-luvun poliittisen muutoksen seurauksena.
* Ei tullut kovinkaan laajasti. Sanomalehtihenkilöt käyttivät nimitystä kansalaissota, joka oli civil war:n jonkinlainen käännös. Wikipediassa käytetään sanaa civil war sen yleisluontoisuuden vuoksi, jolloin ei tule käännösongelmaa esimerkiksi englantiin. Wikipediassa on perusteltu asiaa ulkomaisten joukkojen vähäisyydellä ja suomalaisten itsensä ratkaisevalla osuudella sodankäyntiin ja taistelujen aloittamiseen. Wikipediassa Viron itsenäisyyssota on Viron vapaussota siksi, että neuvostovenäläisten ja saksalaisten vihollisten osuus oli merkittävä. Latviassa lisäksi myös venäläisten valkoisten vihollisten osuus oli merkittävä. Viron vapaussota päättyi Latviassa virolaisten voittoon saksalaisista.
"Uusi vasemmisto ymmärsi, että menneisyyden hallinnalla luodaan tulevaisuutta. Monet historioitsijat seurasivat poliittisia tuulia."
* Vapaussota oli suojeluskuntalainen eufemismi rajusti teloituksin kukistetulle punakapinalle. Pyydettiin anteeksi teloituksia, koska ne oli tehty "vapauden" vuoksi. Vuoteen 1921 punakaartilaisia "ammuttiin tavattaessa", jos ei viitsitty toimi pidemmän kaavan mukaan. 1920 oli tehty Tarton rauha, mutta heimosotiminen jatkui. 1923 Suomen sosialistisen työväenpuolueen eduskuntaryhmä vangittiin pääministeri Kyösti Kallion "kallionleikkauksella", mitä K. J. Ståhlbergkin hieman ihmetteli.
Tapio, "civil war" käännetään ensisijaisesti nimenomaan "sisällissota."
Käännöksessä harvoin onnistutaan kuljettamaan mukana käsitteiden syntymiseen vaikuttanut semantiikka. Käsite civil war syntyi tilanteessa, jossa kirjaimellisesti siviilit jakautuivat taisteleviksi osapuoliksi. Se kuvaa konkreettista tapahtumaa. Suomenkielessä käytetään sanaa sisällissota, jolla halutaan kuvata minkä tahansa kokonaisuuden sisällä tapahtuvaa välienselvittelyä. Käännökset eivät siis semanttiselta alkuperältään mene yksi yhteen.
Professori Virmavirta viittasi siihen, että käsitettä "sisällissota" olisi alettu käyttää 1960- ja 1970-luvuilla lähinnä sosialidemokraattisin tai kansandemokraattisin painotuksin.
Itse muistan, että 1960-luvun vasemmistolainen käännös oli "kansalaissota", koska "vapaussota" oli aivan liian valkopropagandistinen nimitys punakapinalle ja sen kukistamiselle.
Wikipediassa tulee ottaa huomioon käännösmahdollisuudet erityisesti englanniksi tai englannista.
Wikipediassa "Suomen sisällissota" ei ole tulosta sosialidemokraattien vyörytyksestä, vaan pohdinnasta, jonka mukaan:
- suuri osa taistelevista oli suomalaisia
- sotaa eikä käyty suomalaisten sotana sekä neuvostovenäläisiä että saksalaisia vastaan niin kuin Virossa. Viron vapaussota päättyi voittoon baltiansaksalaisista Latviassa
Kannattaa muistaa myös sotilaalliselta kannalta se, että Viron, Latvian ja Liettuan vapaussodat baltiansaksalaisia, neuvostovenäläisiä ja valkovenäläisiä sekä puolalaisia vastaan sotivat ensimmäisen maailmansodan virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset veteraanit, eivät demilitarisoidut amatöörit niin kuin Suomessa.
Suomessa civil war oli sekä sisällissotaa että siviilien sotaa. koska kunnollista sotilaskoulutusta tai sotaveteraaniutta ei ollut.
Kannattaa lukea Paavo Susitaipaleen (aik. Sivén) kirja Ahtola. Siinä osoitetaan selvästi, millaista kiväärien piippujen kuluttavaa ampumista esimerkiksi tykistön puutteessa Suomen sisällissota oli.
Halusin nyt kuitenkin vain ilmaista, ettei Wikipediassa nimitys "Suomen sisällissota" johdu niinkään sosialidemokraateista kuin käännöksellisestä ja sotilaallisesta pohdinnasta.
"Halusin nyt kuitenkin vain ilmaista, ettei Wikipediassa nimitys "Suomen sisällissota" johdu niinkään sosialidemokraateista kuin käännöksellisestä ja sotilaallisesta pohdinnasta."
OK juu tämä pitää paikkansa. Jos siis englannin termiä käydään tarkastelemaan, niin tärkeimmät esimerkit ovat varmaan "Spanish Civil War, "English Civil War" sekä "American Civil War", joissa kaikissa oli mukana paitsi siviilejä, myös ulkomailta tulleita vapaaehtoisia, joissain tapauksissa myös sotilasyksiköitä.
Termi sisällissota on tullut laajaan käyttöön lähinnä 1990-luvulla Heikki Ylikankaan masinoinnin myötä. Hänen mukaansa aiemmin laajalti käytetty termi kansalaissota ei kuvaa riittävän laajalti sodan luonnetta.
Ylikangas on kuitenkin, tässäkin, asiassa lähinnä halunnut jättää oman kädenjälkensä historiankirjoitukseen. Kansalaissota on sanatarkka käännös saksan kielen sisällissotaa tarkoittavalle termille bürgerkrieg ja oli laajalti käytössä ennen 1970-lukua kaikkien sisällissotien kuvailun yhteydessä. 1860-luvun lehdet puhuivat Amerikan kansalaissodasta, 1930-luvun lehdet Espanjan kansalaissodasta jne. Englannin kielen termi "civil war" tarkoittaa juuri samaa, ollen käännös ranskan kielen termistä guerre civile. Termi sisällissota on Suomessa uudempaa perua ja on käännös ruotsinkielen sanasta inbördeskrig.
Henkilökohtaisesti käyttäisin nimitystä kansalaissota juuri sen tietyn vanhentuneisuuden vuoksi jolloin ei tarvitse määritellä mikä sisällissota sattuu olemaan kyseessä.
Minusta sisällissota on kansalaissotaa parempi nimitys siksi, että jos verrataan Suomen sisällissotaa Yhdysvaltain vapaussotaan, esimerkiksi, niin sotaa ei käyty niinkään vapaussotana ulkomaalaisia, venäläisitä tai saksalaisia vastaan niin kuin Yhdysvaltain vapaussota käytiin englantilaisia vastaan.
Sen sijaan Yhdysvaltain sisällissota oli ammattikoulutettujen upseerien johtama sota, jossa valtiot sotivat keskenään, eivät niinkään kansalaiset kansalaissotana harrastuspohjalta.
Viron vapaussodassa sodittiin Latviaa myöden neuvostovenäläisiä ja baltiansaksalaisia sekä mahdollisesti myös valkoisia venäläisiä monarkisteja vastaan.
Suomen senaattiin nähden 1918 tapahtumat olivat (puna)kapina. Vasta kun voittajia ryhtyivät teloitukset 1918 hävettämään, alettiin korostaa ylevyyttä nimeämällä sotaa vapaussodaksi.
1918 tapahtumien alkuperäinen nimi on punakapina suomen kielellä. Vasta sitten alkoivat poliittiset tulkinnat ja selitykset vapaussodasta luokkasotaan ja kansalaissotaan.
Sisällissota on hyvä nimitys, koska se on kansainvälinen.
Itsenäistynyt Suomi oli sodassa Bolsevikkien Venäjää vastaa. Tästä on olemassa mm.kirjallisia todisteita; bolsevikkien armeijakomentajien käskyt jotka joutuivat valkoisten haltuun. Tarton rauhansopimuksessa 1920 tuo sotatila todettiin loppuneeksi kahden suvereenin valtion välillä. Punakapina kukistettiin kuten aseelliset kapinat yleensäkin - sotimalla eikä teloituksin.
Ensimmäinen termi vapaussodalle oli vapautussota.
sitten aukeaa paremmin.
mielenkiintoisia jyväsiä, ja tulkintoja.
kuoliko jylhä siis piankin sotavammoihinsa?
Pohjanmaan Lakeudella päättivät Limingan ja Tyrnävän isännät ja työläiset, että he eivät ryhdy tappelemaan toisiaan vastaan.
Säästettiin paljon ihmishenkiä.
Venäläiset riisuttiin yhteisvoimin aseista ja heidät laitettiin junassa etelään.
Vapaussodassa osoitettu yhteistyö näkyi voimallisesti Talvisodassa, johon kotikommunistikin lähti torkkakkonsa kanssa. Samoin Jatkosota oli yhteinen sota.
Saksalaisten Lapista karkottamiseenkin Pohjanmaanmiehet osallistuivat, mutta ei heillä saksalaisiakaan kohtaan ollut muuta intoa kuin saada maa puhtaaksi vieraanvallan sotilaista.
Venäläisiä vankeja oli taloissa töissä ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta heitä kohdeltiin kuin talonväkeä.
Todennäköisesti kotiaskareet, peltotyöt ja savotat olivat rauhoittava tekijä, sillä käsipareja tarvittiin. Vankien työ oli tarpeen, koska usea talo oli menettänyt sodassa isännän, pojan tai työmiehensä.
Niin pyhä Jylhä on ollut, että vasta viime aikoina on julkisesti rohjettu mainita, että hän kuoli kuppaan.
Mustaamisen tarve on ilmeisesti yhtä ehtymätön kuin kateuskin. Rohkeana julkistajana osaat varmasti arvella, mistä kuppa tarttui? - kirjasta? - tuuli toi?
Treponema pallidum tarttuu limakalvolta toiselle.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00247
Mauno Saaren Haavikko-kirjassa kerrotaan, että Yrjö Jylhä alkoholisoitui ja kuoli oman käden kautta 50-luvulla. Kuolintavasta ei mainita enempää. Tuskin kukaan tekee itsemurhaa tartuttamalla itseensä syfiliksen. Penisilliinikin oli jo keksitty.
kumpi tuhoaa aivot ja järjen: kuppa vai tippuri?
niihin on moni kuollut kautta aikain, suoraan tai välillisesti.
moni tajuaa tulevansa hulluksi, menettävänsä järkensä - ja tappaa itsensä vielä kokiessaan itsensä ihmiseksi.
pureeko penisilliini kaikkiin ja kaikissa vaiheissa? käytettiinkö ja silloin?
asioita voi ilmaista monin tavoin ja sanakääntein.
eikä se raaka totuus suinkaan tee aina autuaaksi, ketään.
Oikeistohallitus on jakanut surutta omistavalle luokalle etuja ja kyykyttänyt muita, tulokset näkyvät. Tupo haudattiin ja nyt riidellään joka paikassa. Maalaiset vihaavat kaupunkilaisia, "hurrit" suomalaisia jne....
Lisääntyvä mamu-joukko lisää myös repeytymistä, meillä on jo n 50 000 muslimia! Maa polarisoituu edelleen.
Itse asiassa tuo on tervettä. Konsensus ei luo uutta, riitely luo edes jotain.
Talvisodan yhtenäisyys on myytti, työläisille ei uskallettu antaa aseita "kapinan" pelossa ja monet tuhannet vasemmistolaiset olivat vankiloissa ja keskitysleirellä.
Maajussit tekivät sodanajan pulasta ison tilin mustassa pörssissä jne...svedut suunnitelivat Mustasaaren lääniä, tämä toki vasta kun hävittiin Jatkosota.
"työläisille ei uskallettu antaa aseita "kapinan" pelossa"
Ai siis talvisodassako? Mihinköhän tuo nyt perustuu...
Kyllä IS on kevyttä kamaa, jos sitä verrataan todelliseen wannabe germaaniseen voittaja-ainekseen: HBL ja VBL.
Saattaapa hyvinkin olla, mutta eivät he niin julkisesti kalistele sapeleitaan; eikä heidän tarvitsekaan koska suomenkieliset pölhökustaat tekevät sen ilomielin heidän puolestaan. Sitäpaitsi he ymmärtävät mitä fasismilla pohjimmiltaan tarkoitetaan.
Olen lukenut Kemissä tapahtuneesta liikekannallepanosta löytyviä sotapäiväkirjoja. Ei löydy merkkiäkään siitä, että aseiden jakoa olisi pitänyt harkita. Sen sijaan löytyy jatkuvasti merkintöjä siitä, ettei aseita eikä muitakaan varusteita ollut riittävästi. Tykistöpatteri harjoitteli puutykeillä. Neuvostomiehitys Virossa oli tehnyt tehtävänsä Suomen yhtenäistämiseksi. Sotapäiväkirjoista löytyy merkintöjä siitä, että asepalvelukseen astuvien henki oli kaikinpuolin hyvä.
!980-luvulla minulla oli Kauko Röyhkän ja 500 kiloa lihaa yhtyeen LP. Siinä oli eri artistien sovituksia suomalaisista runoista. Lp:n kannessa oli muistaakseni suomalaisen lehmän kuva.
Levy on ilmeinen harvinaisuus.
Runojen tulkinnat olivat aivan erinomaisia. Olen yrittänyt etsiä levyä myöhemmin, koska se katosi jossakin muutossa. Olisi aivan mahtavaa kuulla siltä juuri tuo Jylhän runo.
Mielestäni on aina huomioitava jääkäriliikkeen historia kaikkien Suomen sotien yhteydessä. Se vaikuttaa edelleen enemmän kuin mikään puna-aate. Eikä yhtään sitä vaarattomampana.
Ei talvisodalla pidä mässäillä mutta on hyvä, että joskus - kaikien nykyloskan keskellä - silloin tällöin palataan näihin perustotuuksiin.
Jylhä oli oli hieno runoilija, jonka runot eivät taatusti ole mitään sodan ihannointia. Jotka toista väittävät eivät ole lukeneet tai ymmärtäneet häntä. Enemmänkin hän kertoo sodan kärsimyksistä ja mielettömyydestä niinkuin tuo Virmavirran esille ottama "Kohtaus metsässä"
Monet näillä palstoilla esiintyvät ja helppoja oloja itsestään selvyyksinä pitävät Suomen sotien halventajat eivät voisi kovin pitkään jatkaa tätä tyhjänpäiväistä ja snobistista räksyttämistään, elleivät vastuntuntoiset suomalaiset olisi vapaus-, talvi- ja jatkosodassa estäneet Neuvosto-Venäjän pyrkimykset. Kyllä kysymys oli itsenäisyydestä eikä mistään militarismista.
Püssitoru ja silma kaks
sind luuravad liigatamata,
sina surmatöö tegijaks
tõstad käe, et kuul lendu lasta.
Vaid silmapilk, tarretav hetk,
heidab igavik valgusevihu:
kas lõppes su maapealneretk,
kas metsa määndub su ihu?
On mõlemal tapmiseks luba -
kust võtsite õiguse?
Talle on lukus su tuba:
tema on vaenlane.
Sa eal ei saa teada ta nime,
ei tea, kust pärit, mis mees,
tead üksnes, et inimene
seisab su püssisuu ees.
Nii kohtavad lääs ja ida,
kaks inimest teineteist.
Üks meenutama jääb seda
ja leinama jäädakse teist.
(Yrjö Jylhä, Puhastustuli)
Hyvin perusteltu näkemys vaikeista asioista. Virheellinen ehkä, kuten omanikin, mutta joitakin asioita vaan ehkä täytyy sovittaa isompiin raameihin. Silloin tulee joustettua eheän maailmankuvan säilyessä. Niin me kaikki teemme.
Olen joistakin asioista toisella kannalla, mutta se ei ole tärkeätä. Älyllistä rehellisyyttä on aina mukava lukea.
Valtaosa historioitsijoista käyttää vuoden 1918 konfliktista nimitystä sisällissota. Tähän on vahvat perusteet.
Sisällissodassa vastakkain ovat ensisjaisesti oman maan kansalaiset, mutta usein mukana on myös vieraiden valtioiden sotilaita (toinen esim. Espanjan sisällissota.)
Kansalaissota on ontuva nimitys (em. syystä.)
Luokkasota painottaa sodan toisen osapuolen näkemystä sodan syystä, eikä siten kelpaa yleisnimitykseksi.
Vapaussota-nimitystä ei voi perustella mahdollisilla tapahtumilla (Suomen liittäminen Neuvosto-Venäjään), koska historiaa ei voida kirjoittaa arvailemalla. On myös mielenkiintoista todeta, että tätä nimitystä ei käytännössä käytetty edes valkoisten keskuudessa sodan aikana. Se otettiin, kuten edellä jo todettiin, käyttöön propaganda-arvonsa vuoksi, kun ulkovallat (Ruotsi) alkoivat kohotella kulmiaan mielivaltaiselle teloituskäytännölle.
Sodan aikana puhuttin pääosin kapinasta tai punakapinasta - molemmilla puolilla (punaisella puolella toki myös vallankumouksesta, joka olisikin jäänyt käyttöön jos punaiset olisivat voittaneet).
Mielestäni kapina (tai punakapina, if you wish) sekä sisällissota ovat osuvimmat ja kuvaavimmat nimitykset tapahtumalle. Sisällissota lienee paras.
"Punaisten voittaessa lopputuloksena olisi ollut ennemmin tai myöhemmin Neuvosto-Suomi." Näin voidaan hyvin olettaa, mutta silloinkin se olisi tapahtunut myöhemmin.
Sosialidemokraattien tavoitteenahan ei 1918 ollut kansanvalta vaan työväen diktatuuri, mutta itsenäisen Suomen puitteissa.
En muista nähneeni punaisten aikalaislausuntoja, joissa itsenäisyydestä olisi haluttu luopua.
SKP:n perustavassa kokouksessa omaksuttiin: ”oli pyrittävä yleismaailmallisen kansainvälisen neuvostotasavallan perustamiseen. Tähän oli myös Suomen sosialistisen neuvostotasavallan liityttävä.”[v]
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Skp_halusi_neuvostotasavall...
Sisällissodan kävi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, ei Suomen Kommunistinen Puolue, joka perustettiin V A S T A 29.8.1918 Moskovassa.
Suomen Kommunistista Puoluetta edusti Suomessa Suomen Sosialistinen Työväenpuolue, jonka eduskuntaryhmän vangitutti pääministeri Kyösti Kallio itsensä tasavallan presidentti Kaarlo Juho Ståhlbergin hämmästykseksi 1923. Tapahtumaa kutsuttiin "Kallion leikkaukseksi".
Vuonna 1918 oli sota Suomen ja Venäjän välillä - sen sodan nimi on Vapaussota. Vapaussota päättyi rauhansopimukseen Suomen ja Venäjän välillä.
Lisäksi vuonna 1918 osa suomalaisista punaisista nousi KAPINAAN Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan.
Venäjä yllytti nousemaan kapinaan ja aseisti kapinalliset.
Venäjän johdon tavoitteena EI ollut itsenäinen Suomi, vaan Suomi osana Venäjää.
1918 tapahtuman nimi oli (puna)kapina. Vielä 1971 olen kuullut päivähoitopaikassani puhuttavan kapinanaikuisista tapahtumista. Puhujat olivat suojeluskuntalaisten lapsia ja näin ollen talvisodan ja jatkosodan veteraaneja, eivät Helsingin yliopiston, Tampereen yliopiston tai suurkustantamojen porukkaa, vaan tavallista yleiskieltä käyttävää väestöä. Edes eteläpohjalainen suojeluskuntaväki ei tavallisessa puheessa 1970-luvulla aina hurskastelut vapaussodalla paitsi juhlapuheissa.
Tuo vapaushokeminen muistuttaa Reaganin, Bushin ja Yhdysvaltain kielenkäyttöä. Siellähän ranskanperunatkin olivat hetken vapausperunoita.
Maahan jääneet venäläiset sotilaat eivät saaneet palkkojaan Pietarista, jolloin kansanvaltuuskunta maksoi heidän palkkansa osallistumisesta kapinaan mm neuvonantajina ja esim Tampereella myös taistelijoina. Edustivat täällä siis pikemminkin Suomen vallankumoushallitusta kuin Neuvosto-Venäjää.
Näkisin että Tarton rauhakin tehtiin enemmän Aunuksen retken ym sisällissodan jälkeisten rähinöiden päättämiseksi. Leninin tavoitteena oli palauttaa Suomi Venäjän yhteyteen, mutta suomalaisille se näyttää olleen vasta SKP:n, ei vielä SDP:n tavoite, ainakaan julkilausuttuna.
Virallinen Venäjä EI vetänyt miehitysjoukkojaan Suomesta. Venäjä EI tunnustanut Suomen laillista hallitusta, vaan ns. Kansanhallituksen (aivan kuten Talvisodassakin). Venäjä lähetti Vapaussodan aikana LISÄÄ vakinaisen väen joukkoja hyökkäämään Suomeen:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venajan_osallisuudesta.htm
Kertoisiko Juhani Putkinen, mikä oli Venäjän keisarikunnan virallinen hallitus 28.1.1918, kun punakapina alkoi?
Leninin hallitus oli vallassa Venäjällä 28.1.1918.
Venäjä kävi sotaa Suomea vastaan vuonna 1918 - aivan kuten 30.11.1939-13.3.1940. Molemmissa sodissa Venäjä tosin valehteli, ettei ole sodassa Suomea vastaan. Vapaussodan rauhanneuvotteluissa Venäjä myönsi olleensa Sodassa Suomea vastaan vuonna 1918.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venalainen_valehtelu.htm
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Imperialistinen_Venaja.htm
27.1. on Suomen ja Venäjän keskinäisissä mutta myös yleensä hyvän ja pahan suhteissa merkittävä päivämäärä siis kahdella eri tavalla. Vapaussodan alkuvuosipäivänä toteamme, että valitettavasti Venäjä yhä yrittää kyykyttää ja sortaa Suomea monin tavoin.
Vainojen uhrien muistopäivänä 27.1.2010 voidaan todeta, että Venäjä on pimeyden voimia kumartava ja palveleva Punaruskean synodin pillin mukaan tanssiva stalinilais-putinilainen saalistuskolonialistikapitalistinen KGB-satanokratia http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#en
Ulkopoliittisen instituutin tutkija Sinikukka Saari: "Lännessä oltiin sinisilmäisiä Venäjän demokratiasta. Eurooppalaiset järjestöt katsoivat läpi sormien Venäjän laiminlyöntejä ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä1990-luvun puolivälissä. Nyt Venäjä ei edes teeskentele pyrkivänsä täyttämään lännen normeja tai noudattamaan allekirjoittamiaan ihmisoikeussopimuksia."
Suomen on vaadittava: Putinismi alas Euroopassa! Virallista Suomea ja valtamediaa lienee turha vielä pitkään toviin odotella mukaan moraaliseen heräämiseen. Toivon voi laskea ainakin aluksi lähinnä vapaan kansalaistoiminnan ja hyvässä mielessä älyllisen "etujoukon" muodostaman keihäänkärkiaallon varaan. Onneksi se ei ole koskaan laantunut täysin, vaan sinnittelee elpyäkseen jälleen voimiinsa.
Tässä pitäisi ottaa konditionaalin lisäksi käyttöön subjunktiivi ja jurislatiivi-immunitatiivi, jos niitä suomen kielessä olisi. Et pääse minua vastaan kanteita tekemään ainakaan menestykseekkäästi, kun tyydyn sanomaan, että samassa mielessä Pahan Valtakunta voisi maksaa Sinullekin, kuin on pimeyden kekäleenhohtoista mammonaa tarjoillut mm. (nykyisille ja ex-) poliitikoille (Lipponen, Schröder…), papeille (Patriarkka Aleksi, Molari…) ym. yli tusinasta hopeadenarista kiinnostuneille pikkufausteille: edesauttaakseen Stalinistanin paluuta ja luonnonvastaisen kaasuputken kaltaisia Ribbe-Molon-työntäjäisiä Suomi-neidon ja muiden viattomien sieluun salakavalasti takakautta.
- Venäjä, jakomielisten valheessaeläjien vainoharhainen retrovaltakunta.
- Joka luottaa Venäjään, valmistelee itsemurhaa.
(KNFIJV/aforismit)
Nyt: Kansalaiset neuvostofasistisen imperialismin jäänteitä vastaan ja ihmisoikeuksien ja luonnon puolesta!
Mika Eiramaa, tutkija, KNFIJV
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html
- Mitäs me sanottiin. oltiin oikeassa alusta alkaen.
Suomen Vapaussota alkoi 27. tammikuuta 1918. Tämä on selkeästi todistettuna jälkipolvillemme Suomen marsalkka, vapaaherra G. Mannerheimin muistelmissa. Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951). Emme siis voi puhua mistään muusta kuin Vapaussodasta. Täällä esitetyt omituiset väitteet, joiden tukena on Paavo Lipposen hallituksen toimet, tai joku muu valhe, eivät vie pois Vapaussotaamme. Mannerheim taisteli meille vain hyvinvointia. Ryöväri on pakko nitistää. On tärkeää poistaa eriarvoisuutta! Pitää myös muistaa, että on hirveän tärkeää vapauttaa Venäjä roskaväen teatterista. Täysin luonnollinen asia. Meidän tulee olla aina ystävällisiä joka suuntaan. Länsi on suuri kokonaisuus. Ylläpidämme Natoa ja YK:ta. Myös ympäristöasiat yhdistävät. Puolustusvoimia pitää vahvistaa. Ihmisoikeudet ja demokratia pelastettiin Vapaussodassa. Suomi saavutti Vapauden. Työväestömme ja talonpoikiemme muodostamat Suojeluskunnat vapauttivat meidät. Saksakin tuki!
Opimme lukemaan jo 1600 luvun alussa. Venäläiset seuraavat tilanteen kehittymistä maanpaossa lännessä. Urho Kekkonen oli vapaussoturi. On itsestään selvää haluta vapauttaa koko barbaarien hävittämä ja raiskaama Karjala, jota ilkkuen vainolainen ryövää. Stalin on pahalla taas koulukirjoissa. Maailma tukee meitä ja Vapaussotaamme. Kukaan ei hyväksy stalinismia, päinvastoin se oli kirosana Jeltsinillekin, joka piti viimeisen puheensa pistooli selän takana. Tämän jälkeen hän ei saanut tavata ketään ulkopuolista. Toimittaja toisensa perään surmataan. Jeltsinin lähipiiri pakeni Yhdysvaltoihin. Ei rikollisen miehityksen poismeno Balttiasta vie pois Vapaussotaamme. Ei sitä vie pois nykyinen paha lamakaan. On tärkeää kunnioittaa Vapaussotaa.
Mannerheimin muistelmat ovat haamukirjoitetut ja vuosia Suomen sisällissodan eli punakapinan jälkeen. Toisin sanoen politikointi on päässyt vaikuttamaan ylätyylisen nimen valintaan.
Kenen ikeestä Suomi vapautettiin sodalla? Venäjä oli Suomen itsenäisyyden jo tunnustanut, ns. länsimaistakin jo muutama harva. Vuoden 1918 sota oli kansalaissota, puhuvat lahtarinostalgikot mitä tahansa.
"Vapaussotana se alkoi ja jatkuikin, vaikka vastakkain lopulta olivat suomalaiset. Punaisten voittaessa lopputuloksena olisi ollut ennemmin tai myöhemmin Neuvosto-Suomi."
Eikö Virmavirta melko selkeästi kerro tässä oman mielipiteensä perusteet?
Mitä hän ei sano on esimerkiksi se, että hänen mielipiteensä olisi "ainoa oikea".
Ikeestä vapautamisen sijasta voidaan vapauttaa ikeen uhasta. Näin tapahtuikin vapaussodassa. Siis, vapaussota.
Kansalaissota -käsiteellähän tarkoitetaan kansan taistelevan keskenään, syystä tai toisesta, ilman vapauden tai itsenäisyyden menettämisen uhkaa. Vapaussota -käsite on oikeampi koska sodassa oli kiistatta kyse vapauden ja itsenäisyyden menettämisen uhkasta, minkä myöhempi historia todistaa.
Virmavista on oikeassa sanoessaan "Vapaussotana se alkoi ja jatkuikin, vaikka vastakkain lopulta olivat suomalaiset. Punaisten voittaessa lopputuloksena olisi ollut ennemmin tai myöhemmin Neuvosto-Suomi."
Mannerheimille se oli vapaussota mutta varmaa punaisella puolella oli muitakin käsityksiä. Jotkut taistelivat neuvostoparatiisin luomiseksi Suomeen ja Suomen vapauttamiseksi sitä vastustavista - ehkä vapausota heillekin.
"Suomettumisen vuosinakin luettiin Jylhää ja järjestettiin tammisunnuntain juhlia, mitä kaikki eivät tänään muista tai ymmärrä."
Itse muistan, kun Yrjö Jyrinkoski kulki joskus 60 -luvun alulla pitkin maata lausumassa Yrjö Jylhän runoja. Värisevällä äänellä tuli "oi veljet, vesitilkka tuokaa..", jota me pojat yritimme matkia. Isänmaallinen toiminta oli sallittua.
Suomi oli kohtuullisen vapaa maa. Tuure Junnilakin sai olla korkeassa virassa ja kansanedustaja avoimesta Kekkos-kriittisyydestään huolimatta. Valtion korkeaa virkaa hän ei ehkä olisi saanut, mutta se on jo toinen juttu.
Tietysti aroissa asioissa oltiin itänaapuriin nähden varovaisia. Tuon ajan oloissa se usein mielestäni oli kaukokatseista viisautta, jossa taustalla oli myös pelkoa.
Joskus kaipaan menneen ajan parhaita puolia nykyisen rääväsuisuuden sijaan, jota jostain syystä sananvapaudeksi kutsutaan.
Tammisunnuntaina aloitetaan jokavuotinen sisällissota/vapaussota/kansalaissota/punakapina jne. jankutus.
Nyt on aiheeseen liitetty mukaan Yrjö Jylhäkin. Saas nähdä mistä keksitään lisävivahde ensi vuodelle.
Kyseessä oli luokkasota ja Mannerheim oli murhamies. Punaisia kuoli sodassa yli 27 000, joista vankileireillä 12 000. Valkoisia lähes 5 000. Laskekaa siitä.
Tätä voidaan tällä tyylillä jatkaa ikuisuuksia. Suomessa oli laillisesti valittu hallitus, jota vastaan kapinalliset hyökkäsivät. Vallankumoushan sen tarkoitus oli, eikö niin? - joten jo sillä perusteella kyseessä oli kapina. Haluatko jatkaa vai keskitytäänkö tulevaisuuteen?
Kyseessä oli vallankaappausyritys maassa, jossa oli aikansa edistyksellisin kansanedustuslaitos ja yleinen äänioikeus. Se oli mielestäni hävinneen osapuolen "pääsynti". Ja siihen sitten kyseenalaisia telotuksia päälle...
Sodan jälkeen kyseessä oli sitten taas voittajan puolelta sellainen järjestelmällinen toiminta, joka kyllä monissa tapauksissa täytti varmasti rikoksen tunnusmerkit.
Suomi ei itsenäistynyt laillisesti tasavallaksi muuttuneesta Venäjän keisarikunnasta. Suomen itsenäisyystunnustus on peräisin punakapinan tehneiltä kansankomissaareilta.
Tuo laillisuushöpötyskin voitaisiin jo 2000-luvulla oikaista niin kuin "vapaussota" ja "Ruotsi-Suomi".
On hyvin valitettavaa, että vankileireillä tapahtuneita kuolemia käytetään edelleen propagandatarkoituksiin. Jotkut väittävät esimerkiksi, että silloinen Vapaussodan ylipäällikkö kenraali Mannerheim olisi vastuussa näistä kuolemista.
Jo ennen kapinaa Suomen elintarviketilanne oli huono - ja kapinalliset olivat itse huonontaneet sitä mm. osallistumalla lakkoihin silloin kun olisi pitänyt tehdä esimerkiksi kylvötöitä ja elonkorjuuta.
1. Vankileireille suljetut punaiset syyllistyivät kapinaan, valtiopetokseen, maanpetokseen, murhiin, ryöstöihin, jne. Pääsääntöisesti olivat siis syyllistyneet raskaisiin rikoksiin;
2. Silloisen kenraali Mannerheimin mukaan vain törkeimpiin rikoksiin syyllistyneitä ja kapinan johtajia olisi pitänyt rankaista, rivimiehet olisi hänen mielestään pitänyt vapauttaa - poliitikkojen ja oikeusoppineiden mielestä taas rikokset oli tutkittava ja rikoksista tuomittava, viimeksimainittujen kanta voitti;
3. Kapina kukistettiin toukokuun alussa 1918 - Vapaussodan päätösparaati pidettiin Helsingissä 16.5.1918;
4. Mannerheimilla ja poliitikoilla "meni sukset ristiin", joten Mannerheim esitti eronpyyntönsä ylipäällikön tehtävästä 20.5.1918 (neljä päivää paraatin jälkeen), uusi eronpyyntönsä 27.5.1918, sai eron 29.5.1918[i] ja matkusti ulkomaille 31.5.1918[ii] - eli Mannerheimilla ei ollut mitään tekemistä niiden nälkään ja tauteihin kuolemisten kanssa. Rikoksistaan kuolemantuomion saaneet taas olivat ansainneet tuomionsa;
5. Tai oikeastaan Mannerheim kykeni vähentämään nälkäkuolemia sillä hän onnistui näillä ulkomaanmatkoillaan (Ruotsi, Englanti, Ranska) hankkimaan Suomen itsenäisyydelle tunnustuksia, saarron purkamisen ja ihan konkreettisesti suuren määrän viljaa. Hän palasi maahan 22.12.1918 samana päivänä kun hänen hankkimansa vilja saapui laivalla maahan.[iii]
Mannerheim
Mikä Mannerheimin asema sitten oikein oli Vapaussodassa?
Suomen laillinen hallitus, eli senaatti, nimitti kenraaliluutnantti Mannerheimin Suojeluskuntain päälliköksi, mutta sitä ei annettu julkisesti tiedoksi. 25.1.1918 se ilmoitettiin vain maaherroille. 25.1. lähtien Mannerheim oli siis de facto hallituksen joukkojen (Suomen armeijan) päällikkö. 26.1. senaatin puheenjohtaja (pääministeri) Svinhufvud antoi Mannerheimille puhelimitse vallan ryhtyä kaikkiin tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin. 27.1. senaatti teki muodollisen päätöksen hänen nimittämisestään ylipäälliköksi ja julisti samalla suojeluskunnat nimenomaan hallituksen joukoiksi.[iv]
Senaatin julistuksessa 1.2.1918 Suomen kansalle ja kaikille viranomaisille määrättiin: »Hänen käskyjään ja määräyksiään on kaikkien viranomaisten ja kansalaisten ehdottomasti ja viipymättä noudatettava, niin kauan kuin sotilaallista toimintaa jatkuu.»[v]
Niinpä kenraali Mannerheim sitten Voitti Vapaussodan ja kukisti kapinan.
Maanpetos
Kun Suomi kävi Vapaussotaa Venäjää vastaan, niin yhteistyö vihollisen kanssa oli luonnollisesti maanpetos.
Lainaus: ”Länsi-Suomen venäläisten joukkojen päällikkö, eversti Svetsnikov, antoi jo 31. 1. käskyn, että Vilppulan kautta oli lähetettävä voimakkaita joukkoja Seinäjokea vastaan. Helmikuun 2. suoritettiin ylivoimaisin joukoin (on puhuttu 500 miehestä) hyökkäys Vilppulan asemaa vastaan. Sen torjui 145 suojeluskuntalaista, joilla oli 2 konekivääriä. Yritys uusittiin 7. II. Hyökkääjien lukumäärä nousi tässä tapauksessa 2000 mieheen. Puolustus oli viime päivinä saanut vahvistuksia ja käsitti nyt 300 miestä.
Tilanne oli vaarallinen. Jos vihollinen saisi Vilppulan, se voisi jatkaa Haapamäelle, jolloin menetettäisiin Savoon ja Etelä-Karjalaan vievä poikkirata. Mutta puolustus kesti. Se oli urotyö, jolla oli ratkaiseva vaikutus tulevalle sodankäynnille. Yritys uusittiin vielä kerran - 10. II. - tällä kertaa Kurun kautta, mutta silloinkin se torjuttiin. Nämä hyökkäykset Vilppulaa vastaan helmikuun alussa osoittivat kuitenkin selvästi, että vihollisen sotilasjohto nyttemmin ymmärsi Haapamäen rautatiesolmun strategisen merkityksen.”[vi]
Antreaa vastaan ”säännöllisiä venäläisiä joukkoja” - ”2000 punakaartilaista ja yhtä monta venäläistä sotilasta” - ”siellä käytiin suomalais-venäläistä sotaa.”[vii]
”Pietarista käsin johdettu itärintaman päällikkö antoi siitä huolimatta hyökkäystoiminnan jatkua omalla rintamallaan.”[viii]
Sotatila vallitsi Suomen ja Venäjän välillä myös Vapaussodan taisteluiden päätyttyä.[ix]
Uuden asevelvollisuuslain esityksen johdannossa viitataan: ”Kun hallituksella viime talven aikana oli tehtävänä oikeusjärjestyksen ja valtakunnan riippumattomuuden suojeleminen tänne sijoitetuilta Venäjän sotajoukoilta ja heihin liittyneiltä kapinoitsijoilta”[x]
Yllättävä Mannerheimin puolustaja
Jääkäriliikkeen mahdollisia vähäisiäkin epäkohtia ja jääkäreiden "rötöksiä" ihan perusteellisesti kaivellut Matti Lackman - joka ei esittänyt lähes 900-sivuisessa kirjassaan oikeastaan mitään positiivista jääkäreistä, eikä mitään negatiivista Venäjästä todistaa yllättäen Mannerheimista aivan oikein: "Sodan jälkeen tappiolle jääneet syyttivät ylipäällikkö Mannerheimia tutkimatta teloittamisista. Syytös on aivan aiheeton ja täysin kohtuuton, sillä Mannerheim yritti parhaan kykynsä mukaan huolehtia siitä, että vangiksi jääneitä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti. Kaikki epäillyt piti tutkia ja tuomita laillisessa järjestyksessä."[xi]
Lackmanin tunnustus on sitäkin arvokkaampi, sillä hän on jonkin sortin punikki - Mannerheimin vastustaja - joka esimerkiksi kutsuu vuoden 1918 sotaa Vapaussodaksi (kuten se sota oli) kutsuvia "vapaussotaintoilijoiksi"[xii].
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/kapinallisten_kuolemista.htm
Mitä Mannerheim muka teki teloitusten välttämiseksi? Mitä Lackmann niistä kertoo? Minusta tuntuu, että hän haluaa eräiden (esim. Veijo Meri) tunnetun linjan mukaisesti syyllistää jääkäreitä teloituksistakin ja siksi pulmustelee Mannerheimiä tai sitten hän on vain tässä laskelmoiden koko Suomen mukana Mannerheimiä pulmustelemassa. Näin epärehelliseen ihmiseen ei kannata luottaa suoralta kädeltä missään todistamattomissa väitteissä.
Marko Tikka on ensimmäisiä, jotka ovat nostaneet kissan pöydälle (Kenttäoikeudet). Kirjassa hän toteaa, että Mannerheim oli ankarammilla linjoilla kuin senaatti ja vaati pikaoikeuksia. Senaatti olisi halunnut lailliset ja kunnolliset oikeudenkäynnit sodan jälkeen. Mannerheim sai kuitenkin sitten läpi ns ammutaan paikalla-käskyn, jonka mukaan sitten ja muutenkin armeija tappoi harkintansa mukaan taistelutilanteissa ja sen jälkeen. Käsittääkseni summittaiset teloitukset saivat rehottaa vapaasti Mannerheimin puuttumatta asiaan mitenkään. Tietysti alueen rauhoittaminen vaati ilmeisetsi jonkinlaista pikatuomiomahdollisuutta ja I maailmansodassa tällaista oli edellytetty.
Mutta edellyttikö rauhoittaminen esim. Varkauden kaltaisia teloituksia, jos muutenkin kaikki joutuivat sotavangeiksi ainakin rauhantuloon asti? Varkaudessa antautuneiden keskuudessa haluttiin suorittaa "puhdistus" ja tehtävä annettiin eversti Tollin mukaan insinööri Somersalolle. Toll (Löfström) katseli pöyhkeänä henkilökohtaisesti teloitusten tapahtumisen. Vastaavaa oli kaikkialla. Kuitenkin valkoinen armeija oli järjestäytynyt organisaatio, jossa kuri oli sangen kova ja koveni koko ajan. Ei ole todisteita , että senaatti olisi halunnut tällaista tai vastuussa tapahtumista suoraan. Sehän oli viime tingassa paennut ja osa jäi piilottelemaan. Kyllä ne sodan kannattajat tässäkin ovat tainneet ola asialla.
Maaliskuussa Mannerhei sitten sai haluamansa kenttäoikeudet ja ne toimivat tunnettuun tyyliinsä. Niillä oli jopa valtakunnallinen lomake ja erittäin tarkat kiteerit tuomioille. Siis ylhäältä johdettua sekin. Mannerheim antoi teloituskiellon sitten toukokuussa, mutta ameija viivytteli sen perillemenoa. Lähin alainen Wallden panttasi käskyä kolme päivää ja jonnekin sen matka kesti 10 päivää. Tässäkin Mannerheim ikäänkuin salaa pitkitti teloitusmyllyn pyörimistä. Vankileireille hän antoi ennen eroaan erittäin ankarat kurinpitomääräykset.
Vankileirit ovat asia erikseen, mutta aika enne sitä paljastaa, että suurimman vastuun väkivallasta kantoi armeija. Kansan tai alipäälliköiden omavaltaisuuden piikkiin sitä ei voi laittaa eikä senaatin ainakaan enempää kuin armeijan.
Mannerheim KIELSI teloitukset, paitsi itse teosta tavattujen sabotöörien (Suomi oli sodassa, se oli sen aikainen käytäntö).
Mannerheim EROSI hetimiten ylipäällikkyydestä Vapaussodan päätyttyä ja lähti hankkimaan ulkomailta tunnustusta Suomen itsenäisyydelle, sekä LEIPÄÄ nälkäänäkevään Suomeen.
Mannerheimin mielestä vain kapinan johtajat ja suurimmat rikolliset olisi pitänyt tuomita ja rivimiehet päästää vapaaksi - se EI ole Mannerheimin vika, ettei Suomen johto noudattanut Mannerheimin tahtoa. Halusivat tutkia erikseen jokaisen syyllisyyden/syyttömyyden ja käsitellä tapauskohtaisesti tuomioistuimissa.
Kapina on vakava rikos. Kun Suomi oli vielä silloin sodassa Venäjää vastaan, niin kyseessä oli vieläkin vakavampi rikos - MAANPETOS. Normaali tuomio maanpetoksesta oli siihen maailmanaikaan KUOLEMANTUOMIO.
Helmikuussa kiellettiin omavaltaiset teloitukset, mutta silti toista, ns. ammutaan paikalla käskyä tulkittiin teloituslupana. Ilmeisesti kiellolla kiellettiin omavaltaiset murhat rivimiehiltä. Itse asiassa on ihmeellistä, miksi teloituksiin ei puututtu, jos on ollut tarkoitus oikeasti kieltää pikatuomiot. Eikö Mannerheimilla ollut minkäänlaista todellista sananvaltaa armeijassaan? Minusta kaikki näyttää huionosti peitellyltä julmuudelta ja sitten vastuun pakoilulta. Ehkä tarkoitus oli myös savuverho ja laittaa täky, jolla sitten jälkipolvet voisivat vedota vaikkapa nettikeskusteluissa. Joka tapauksessa helmikuun käsky nimenomaan merkitsee sitä, että kaikki teloitukset tehtiin ylhäältä johdetusti eikä päinvastoin.
Ja Mannerheim vaati puolilaittomat kenttäoikeudet ja sai tahtonsa läpi. Senaatti olisi ollut lailisemman menon kannalla. Mitä ilmeisimmin teloitukset toukokuulle asti olivat Mannerheimin tahdon mukaisia. Ne olivat niitä "pahimpien rötöstelijöiden ampumisia". Puhdistukset olivat laajoja ja summittaisia. Usein tiukkaa vastarintaa tehneet tapettiin välittömästi antautumisen jälkeen.
Lisäksi oli vetoomus ennen Tamperetta turhan verenvuodatuksen välttämiseksi. Tämä on katsottu täydeksi propagandaksi, sillä miksi ei annettu tiukkaa ja selvää käskyä tai ohjetta? Mielestäni on merkillistä, että jos hyväksytään kuolemantuomiot, kenttäoikeudet ja pikatuomiot, niin miksi Mannerheimin pyritään jälkeenpäin tehdä jotenkin niihin osattomiksi. Mielestäni hän on selvä päävastuullinen ja koko terrorin takana.
"Muutamien vallanhimoisten henkilöiden yllyttämänä on osa Suomen kansalaisista noussut, vieraisiin pistimiin ja voimiin nojaten, kapinaan Suomen Eduskuntaa ja sen asettamaa laillista Hallitusta vastaan, ehkäisten väkivallalla niiden toiminnan ja saattaen isänmaan äsken saavutetun vapauden vaaran-alaiseksi."
Suomen kansaa edusti Vapaussodassa Suomen laillinen armeija!
Työläiset ja talonpojat olivat vapauttamassa Suomen. Suojeluskunnat hälytettiin Tammisunnuntaina!
Kyseistä sotaa/kapinaa ei olisi koskaan tullut, jos 1916 laillista eduskuntaa ei olisi hajoitettu. Tässä on syy. Työväestön vaatimuksista keskeisin oli torppareiden vapautus. Jos sen olisi annettu toteutua 1916 laillisen eduskunnan päätöksellä, niin mitään kapinan aihetta ei olisi ollut.
1916 eduskunnan hajoittaminen vei maltillisilta työväenliikkeen kannattajilta viimeisen mahdollisuuden vaikuttaa rauhanomaisesti. Eduskunnan hajoittaminen tapahtui suomalaisten suurtilallisten ja porvariston pyynnöstä. He ovat syyllisiä yhdessä venäjän tsaristisen hallinnon kanssa koko sotaan. 1916 eduskunnan hajoittamisen jälkeen ei ollut mitään syytä luottaa hallitsijoihin.
Torpparien vapautus toteutui heti kapinan jälkeen. Miksi vasta kapinan jälkeen? Oliko kapina välttämätön? Pahalta näyttää, että uudistukset tulevat vasta raskaimman jälkeen. Ehkä nyt on jo opittu.
Työväestö on aina ollut isänmaallista väkeä, mutta jos isänmaa kohtelee heitä kuin koiraa, niin silloin se tilanne muuttuu.
Jos esim. vasemmisto olisi ollut Suomea vastaan 1939, niin Suomi olisi osa Neuvostoliittoa. Suomen armeija tarvitsi jokaisen miehen. Viimeistään Kannas olisi murtunut. Silti heitä vieläkin moititaan epäisanmaallisiksi. Miksi?
Olen puolueeton historian harrastaja.
Oppikoulua 60-luvun alkupuolella käyneet muistavat Jyrinkosken lausumassa juhlasalissa Jylhää. Komea jyrisevä isänmaallinen paatos tuhosi mielenkiinnon hienoon runoilijaan vuosikymmeniksi. V.A Koskeniemi meni samassa virrassa.
Erityistä isänmaallisuutta vaalittiin niissä kouluissa, joiden juuret olivat Viipurissa. Miekat kalisivat ja rintamat taistelivat ja tönkköisänmaallisuus oli kunniassaan. Muille ei armoa suotu. Ja tässä maisemassa Yrjö Jylhän oli pakko viihtyä.
Siihen sielunmaisemaan kuului myös vapaussota. Virmavirta pitää sotaa alusta loppuun myös vapaussotana sodan mahdollisen lopputuloksen mahdollisen seuraamuksen takia. Sen kykenen ponnisteluin ymmärtämään. On ehkä se kohta, jota eheä kokokuva hänellä vaatii. Olkoon niin, vaikka itse painottaisin enemmän kapinaluonnetta. Monillehan se oli jo kapinaa pelkkää kurjuutta vastaan.
Sen sijaan kommenteissa esitetty vapaussota-vuodatus on juuri sitä samaa tönkköisänmaallista kalistelua, jota vanha kansakoulumme ja oppikoulumme syöttivät.
Virmavirran talvisota on hieno synteesi. Erkko ja Paasikivi asettuvat paikoilleen. Totuus lienee jotakin tuohon suuntaan. Hieno puheenvuoro häneltä.
Suomettumista liioitellaan, jotta se pieni vähemmistö joka Neuvostoliittoa ihannoi, ei tuntisi niin suurta häpeää. Ja kun tähän vähemmistöön kuului vielä suhteellisen paljon toimittajia, yritään mediassa tehdä suomettumisesta "koko kansa hanke", vaikka siihen sortuivat vain, ne jotka oli tosissaan vasemmistolaisia, yrittivät saada poliittista valtaa tai joilla isopyörä viirasi muuten.
Vapaussodasta? Talvisodasta? Yrjö Jylhästä vai 70-luvusta? Erkon totaalisesta möhläyksestä, Paasikiven varovaisuudesta vai Klingen juttusista?
Vai siitä että jotain tarttis sanoo, muttei oikee tiedä mitä ja mistä.
Vapaussota oli Suomen ja Venäjän välinen sota, joka johti Suomen vapautumiseen Venäjän kahleista.
Vapaussodan rauha tehtiin Tartossa. Englannin laivaston tuen ansioista Venäjä ja Suomi tekivät rauhan Tartossa, johon päättyivät Vapaussodan sotatoimet. Ilman Englannin tukea Venäjä olisi Vapaussodassa vallannut Suomen takaisin.
Vastemmielistä on kuunnella väärien nimien käyttöä, sillä niillä pyritään miellyttämään vasemmistoa ja peittelemään vasemmiston toimia. Lisäksi halutaan peittää punakaartien alisteisuus Leninille ja hänen tuelleen. Halutaan myös luoda kuvitelmaa, että Suomi olisi muka säilynyt itsenäisenä punakaartien voitonkin jälkeen.
Poliittinen peli on johtanut siihen, että vain lähinnä harrastelijoilla on oikeus julkisuudessa käyttää Vapaussodasta ainoaa oikeaa nimeä.
Entinen Suomen suurruhtinaskunta ja 7.11.1917 Venäjällä muodostettu kansankomissaarien hallitus olivat ajautuneet sotatilaan, koska Venäjän Suomessa ollut 42. AK oli julistanut sodan Suomen senaatille. Suomeen jäi venäläistä sotaväkeä, joka osallistui myös sotatapahtumiin Kansanvaltuuskunnan puolella. Neuvosto-Venäjä tunnusti Suomen Tasavallan, mutta sotatila niiden kesken jatkui.
Tarton rauha solmittiin 14.10.1920 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä maiden rajojen vahvistamiseksi, sodan päättämiseksi ja suhteiden luomiseksi.
Miksi sisällissodan rauha olisi pitänyt solmia toisen valtion kanssa ja vielä tuollaisilla perusteilla? Tarton rauhassa vahvistettiin Suomen vapautuminen Venäjästä ja maan itsenäisyys.
Torpparit voitiin vapauttaa Vapaussodan ansioista. Vasemmisto esti torpparien vapautuksen, koska heidän mielestään asia ratkeaa vasta sosialismissa. Vasemmisto ei Leninin mukaisesti halunnut tukea torpparien pikkuporvarillisia haaveita.
Väinö Linna nataa kirjoissaan väärää tietoa.
nimitys hyvänsä, niin on syytä muistaa, että suurin osa ihmishenkien menetyksistä tapahtui vasta 16.5.1918 jälkeen.
On se hyvä, että sukupuuttoon kuolevat vanhat äärioikeistolaiset jaksavat vielä päästellä aivopierujaan, suon sen heille, ohan netissä heille vertaistukiryhmiä.
Mutta aikuisen oikeasti ei näillä fasistien aivopieruilla ole mitään vaikutusta nykyaikana, maa menee menojaan kohti tuntematonta. Ja se on aika värikäs....
Meillä kasvava mamu-porukka haistattavat pitkät paskat Suomen historialle, ja siihen meillä ei ole mitään sanomista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaiset_historiap%C3%A4iv%C3%A4t
Professori Virmavirta taitaa tulla Mart Laarin kanssa historiapäiville helmikuun alkupäivinä. Remonttimies Virmavirran suojeluskuntahenkinen avaus on siis eräänlainen nenänvalkaisu Baltia-viikolle.
Kunpa olisikin suojeluskuntahenkinen - Suojeluskunnat pelastivat Suomen.
Valitettavasti Virmavirta on melkoisen venäläismielinen ja suomettunut.
Miksi Juhani Putkinen ei menisi Asikkalaan historianpäivien avajaisiin? Siellä on suomettuneen remonttimiesprofessorin lisäksi myös itse Mart Laar.
Jos tälläiset historian ilonpäivät istuisi, niin miltähän tuntuisi: viisaalta vai tyhmältä?
Sekin tässä tietotekniikassa on kätevää että bittiavaruus voi suoraan imaista liian hyvät postaukset omakseen!
Vasemmisto vastusti jo 1917 Suomen itsenäisyyttä. He vastustivat itsenäisyyttä venäläisten sotilaitten tuella Vapaussodassakin. SKP on sitä vastustettu O.W.Kuusisen toimesta Talvisodassakin venäläisten sotilaitten tuella. Sama peli jatkui Jatkosodassakin ja ilmeisesti sen jälkeenkin. Linja on ollut selkeä ja muutosta ei ole havaittavissa. Outoa on luulla, että Suomi olisi pysynyt tällaisen vasemmiston toimesta itsenäisenä. Puolustusvoimamme on ollut venäjämielisen vasemmiston veteraaneineen ja lottineen pilkan ja häväistyksen kohteena. Isänmaallisuutta on vähätelty sodista alkaen.
Vasemmisto on kuitenkin todistellut olematonta itsenäisyystahtoaan keksiessään Vapaussodalle muita nimiä, joilla peitellään keskeista itsenäisyyden vastustamista. Tässäkin keskustelussa näyttää näitä itsenäisyyden vastustajia esiintyvän outoine Mannerheimin vihoineen. Asia on outo, kun selkeä Stalinin kannattaja koettaa tökeröillä valheilla tehdä Mannerheimia Stalinin massamurhien mallin mukaiseksi.
On ihan sasma mitä nimeä punakapinalliset hävinneet haluavat Vapaussodasta käyttää. Lopputulos on kuitenkin se, että Suomesta tuli itsenäinen maa, jossa torppareilla ja muilla vähäosaisilla on sen jälkeen ollut paremmat olot kuin ikänään Venäjän rajamaana. Myöntäisitte nyt vihdoinkin, että teillä kävi tuuri, kun hävisitte. Turha tätä on työväestön romantisoida ja elättää koston henkeä. Häpeäisitte punaterroria, ettekä enää valittaisi.
Stalinistit tai leninistit eivät kannata työväen hyväksi mitään.
Hyvät Suojeluskuntamme koostuivat kaikista kansan ihmisistä.
Pitää myös muistaa, että kaikissa Vapaussodissa ollaan yhtenä.
Ruotsissa oli myös samainen torpparilaitos kuin Suomessa.
Siellä ei asian hoito ja purku vaatinut sotimista, kun asialla olivat taitavat miehet.
Voisi sanoa että huono supliikki on kaiken väkivallan takana, kyvyttömyys keskustella asioista eli neuvotella.
Ruotsalaisia ei yllytetty niin raivokkaasti kuin suomalaisia vasemmistolaisia. Ei Ruotsiin myöskään rahdattu aseita Pietarista. Tosiasia muuten on, että Suomessa vuoden 1918 sotaan osallistuneista torppareista enemmistö taisteli valkoisten puolella.
Pitäisikö ruveta puhumaan pakkoruotsia? Pakkosupliitti voisi tuoda järkeä suomensuomalaiseen reuhuamiseen. Sivistyneesti asioita toki voisi hoitaa myös venäjäksi ja saksaksikin.
"Suomettumisen vuosinakin luettiin Jylhää ja järjestettiin tammisunnuntain juhlia, mitä kaikki eivät tänään muista tai ymmärrä."
Että ehkä juuri noina vuosina se oli erityisen tärkeää ja ymmärrettävää, oli jopa tarve hiukan "alleviivata" asioita.
10:44 salakankee väitti neuvottelutaitoa puuttuneen. Neuvotteleluista ei ollut puutetta eikä taidosta. Ruotsissa ei ollutkaan Venäjän Lenin alaisia vasemmistolaisia, jotka estivät torpparien vapauttamisen. Vasemmsito väitti torpparien asian ratkeavan vasta sosialismissa. Vasemmistolaiset halusivat päästä kolhoosien johtoon ja huonontaa torpparien aseman maaorjuuteen, kuten tehtiin Neuvostoliitossa. Lenin tiesi hyvin torpparien hölmön pikkuporvarillisen haaveen päästä omistamaan maata. 10:44 salakankeen teoria muistuttaa venäläisten syytöksiä Talvisodan johdosta. Väitettiin perättömästi, että suomalaiset eivät neuvotelleet. Vuosikymmenia on meillä vasemmisto puhunut neuvottelutaidosta ja sen puutteesta. Ei taida pupuparkaa auttaa neuvottelut suden hampaissa.
Säälittävää kahtiajakautumisen näkökulmaa esität. Auttaisiko,jos minä pyytäisin anteeksi, koska minun isoisäni ja isosetäni sattuvat ajautumaan eri rintamiin, toinen punaisiin ja toinen suojeluskuntalaisiin. Hyvä etteivät toisiaan sentään ampuneet. Yhtä isänmaallisia olivat molemmat.
Lukekaa ihmiset klo 23.31 viesti ja miettikää, mikä meitä vaivaa?
On täysin ilmeistä,että osa kansasta on saanut erittäin valikoitunutta historian opetusta.
Jääkäreistä, jotka kaikki olivat valkoisten puolella, on kirjoitettu historioita. Mitäpä,jos sinä vapaa äänestäjä tutustuisit myös niihin. Muutoin olen sitä mieltä, että jankuttamalla ei historia muutu ja yleensäkin voimme muuttaa vain itseämme.
Historiallisille tosiasioille emme mahda mitään. Ne on vain hyväksyttävä. Niistä voi oppia paljon. Valitettavasti sotien jälkeen suomettuminen on vääristellyt historiankirjoitustamme. Asia näkyy jopa sodan nimen muutoksissa hetkellisten poliittisten etujen mukaisiksi.
Miti miksi valkoisen puolen näkökulmaa ei ole esiintynyt julkisuudessa juuri lainkaan sotien jälkeen? He kuitenkin pelastivat suomaisten elämänmuodon ja estivät väestömme suuren osan joutumisen Stalinin keskitysleireihin. Pelastuimme myös Stalinin Puna-armeijan suurista tappioista. Virolaista pakolla puna-armeijaan otetuista palasi vain noin joka kolmas.
Anteeksi pyynnöt voi unohtaa!
Tässä toisenlainen tulkinta Jarmo Virmavirran "Poikkeava runoilijatyyppi"-kolumnissaan esittämään näkemykseen Suomen sisällissodasta vapaussotana.
Kunnioittaen:
Matti Hoviseppä
kirjailija,
historianharrastaja
Osoite: Ul. Danilowiczowska 11 m.5, 00-084 Warszawa, Polska.
Puh. koti: 990 4822 827 5617.
Virmavirran vapaussotatulkinta ontuu
Tyypillisenä porvariston edustajana Jarmo Virmavirta tekee kolumnissaan yksinkertaisen tulkinnan Suomen sisällissodasta – se oli vapaussota!
Myös Virmavirran olisi syytä vihdoin tunnustaa, että vuoden 1918 veljessotaan liittyy yksinkertainen ja perustavanlaatuinen tosiasia.
Köyhälistön pitkäaikainen viha ja kostonhalu sydämettömiä vallanpitäjiä kohtaan eivät syntyneet tyhjästä.
Ne sikisivät työläisten ja köyhien arkisesta elämästä, joka koettiin äärimmäisen epäoikeudenmukaiseksi.
Kirjailija Väinö Linnan mukaan kansalaissotaan ajauduttiin laukaisematta jääneiden sosiaalisten patoutumien vuoksi.
Torpparivapautuksen ja kunnallislainsäädännön viivästyminen olivat Linnan mielestä merkittäviä sisällissodan sytykkeitä.
Niiden myöntäminen ajoissa myös työväestölle olisi saattanut sitoa sen vankemmin yhteiskuntaan ja laimentanut palavia mieliä.
Omistava luokka tukeutui loppuun asti tsaarinvaltaan, joka antoi sille parhaimman selkänojan pysytellä vallassa.
Oikeisto vetkutteli ja kaarteli itsenäisyysasiassa, kunnes Venäjällä puhkesi vuoden 1917 marraskuussa bolshevikkien vallankumous: porvaristo käänsi silmänräpäyksessä kelkkansa ja tahtoi heti itsenäisyyden.
Sosiaalidemokraattinen puolue oli 1900-luvun alkuvuosista lähtien ensimmäisiä itsenäisyyden kannattajia.
Se uskoi, että työläisten ja vähäosaisten etuja olisi mahdollista ajaa hedelmällisimmin itsenäisessä Suomessa.
Virmavirta pitää selvänä, lähes yksinkertaisena asiana, mitenkään perustelematta, että "punaisten" voitto olisi tehnyt Suomesta Neuvosto-Suomen.
Kuitenkaan yksikään poliittinen ryhmä Suomessa ei voinut vuosina 1917-1918 tietää, minkälainen kyky itänaapurin uudella valtiosysteemillä olisi toimia tehokkaasti ja tuottaa uudistuksia.
On kuitenkin helppo yhtyä JÄLKIKÄTEEN niihin, jotka ovat luonnehtineet valkoisten voittoa Suomen onneksi, lottovoitoksi.
Tuskinpa punaisten johtama Suomi olisi kyennyt säilymään aidosti itsenäisenä, vaikka kansanvaltuuskunta antoi asiasta johdonmukaisen julistuksen.
Voidaan perustellusti väittää sekä punaisten että valkoisten nousseen barrikadeille luokkanäkökulmasta, eli vuoden 1918 sisällissota oli luonteeltaan klassinen luokkasota.
Suomi oli julistautunut porvaripuolueiden johdolla itsenäiseksi joulukuussa 1917, joten kyse oli itsenäisyyden sisällöstä, ei vapaudesta sinänsä.
Myöskään 2000 jääkäriä eivät lähteneet Saksaan hankkimaan sotilastaitoja käyttääkseen niitä veljiään vastaan, vaan irrottaakseen rakkaan isänmaan tsaristisen vallan ikeestä.
Luokkien ja yhteiskuntaryhmien välisiä suhteita on syytä tarkastella aina historiallisen ajankohtansa näkökulmasta.
Teoreettisella viitekehyksellä on taipumus tuupata vallitsevan järjestelmän puolustajien kyniä siihen suuntaan, mikä on kulloisenkin yhteiskuntajärjestelmän käytäntö.
Tänään eletään ankarassa markkinataloudessa ja saadaan myös siitä kumpuavia näkökulmia ja päättelyjä kansallisiin ja kansainvälisiin kysymyksenasetteluihin.
Erittäin oleellinen asia vuoden 1918 sodassa oli, että se oli sota Suomen ja Venäjän välillä - siis Vapaussota.
Lisäksi osa punaisista nousi KAPINAAN Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan Venäjän yllyttämänä ja aseistamana.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 84 kommenttia