Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Veljeskansat, kuitenkin
Tänään, 24 helmikuuta on Viron itsenäisyyspäivä. Suomessa järjestetään kymmeniä Viron itsenäisyyspäivän tilaisuuksia. Harvinaista on, että toisen maan itsenäisyyttä juhlitaan niin näyttävästi, mutta Suomi ja Viro ovatkin veljeskansoja. Sana veljeskansa voi kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta totta se silti on. Tilaisuuksien järjestäjät ovat kansalaisjärjestöjä, jotka ovat omistautuneet Viron asialle.
Suomen ja Viron veljessuhteet ovat ikivanhoja, peräisin 1800-luvun kansallisen heräämisen ajalta, jolloin runoilija Lydia Koidula alkoi nimittää niitä Suomen sillaksi. Kulttuuria sillä sillalla on kulkenut paljon, mutta myös raadollisempaa asiaa, esimerkiksi turisteja ja yrityksiä. ”Keula kuohuu, kaula kastuu”, runoili Harri Kaasalainen ensimmäisellä sotien jälkeisellä kulttuuriristeilyllä yli Suomenlahden vuonna 1965.
Itsenäisyyden saavuttamiseksi virolaiset joutuivat käymään kaksi vapaussotaa, ensimmäinen Leninin puna-armeijaa vastaan ja jälkimmäinen Suomessakin tunnetun kenraali von der Goltzin saksalaisia joukkoja vastaan. Jälkimmäistä, saksalaisia vastaan käytyä sotaa ei Suomessa aina muisteta. Suomalaiset osallistuivat Viron vapaussotiin Pohjan Poikien rykmenttinä, yhteensä 3700 vapaaehtoista. ”Suomalaisten tulo oli kipinä, joka sytytti palamaan rohkeuden ja uskon omaan voittoomme”, sanoi virolaisten komentaja, kenraali Laidoner. Jatkosodassa virolaiset Suomen pojat maksoivat tätä kunniavelkaa JR 200 -nimellä Suomen rintamilla.
Heimoaatteesta huolimatta 1920- ja 30-luvuilla politiikka meni toisia latuja. Suomi kääntyi pohjoismaihin, virolaiset etsivät ystäviä etelästä. V. 1939 Viro teki Neuvostoliiton kanssa sopimuksen ja Suomi joutui talvisotaan. J. K. Paasikivi oli jo kirjoittamassa kehuja virolaisten viisaasta ratkaisusta, kun Stalin näytti karvansa. Kesäkuussa 1940 toteutettiin ensimmäiset virolaisten kyyditykset ja niiden mukana Paasikiven kehut jäivät päiväkirjamerkinnöiksi. Paasikiven linja ei aina ollut aivan johdonmukainen, mutta tiukan paikan tullen toimiva kuitenkin.
Stalinin uskomaton taidonnäyte Virossa oli kääntää syvä saksalaisvastaisuus vielä syvemmäksi Neuvostoliiton ja Venäjän vastaisuudeksi muutamassa kuukaudessa. Yhtä asiaa Stalin ei kuitenkaan kyennyt muuttamaan. Virolaisissa säilyi voimakas itsenäisyystahto läpi neuvostomiehityksen vuosikymmenien. Se on Viron todellinen ihme. Sitä sietää tutkia ja juhlia kaikissa pienissä maissa.
Viron toinen ihme oli, että maa kykeni 1990-luvun uudessa murroksessa irtaantumaan Neuvostoliitosta ilman verenvuodatusta, laukaustakaan ampumatta. Joistakin virolaisista tuntuu siltä, ettei itsenäisyys ilman laukauksia ole ihan aito. Virallinen Suomi ei toiminut tämän murroksen aikana aivan eturintamassa, vaan presidentti Koivisto panosti pitkään enemmän Gorbatshoviin kuin virolaisiin. Siksi kirjailija Sofi Oksanen on vaatinut korkean tason anteeksipyyntöä virolaisilta.
Usein maailmanhistoriassa on toteutunut pahin, ei paras vaihtoehto. Koiviston varovaisuus pohjautui realismiin ja laskelmiin siitä, mikä olisi Suomen etu. Ei itsekkyys ole pelkästään suurvaltojen etuoikeus. Koivisto ei myöskään halunnut luvata sellaista, mitä ei kykene pitämään.
Mutta Viron ja Suomen suhteet eivät 1990-luvun alussakaan olleet kiinni vain valtionjohdosta. Veljeskansojen suhteet toimivat monella eri tasolla, sydän sykki monin eri muodoin. Lennart Merikin lenteli Finnairin laskuun hakemassa itsenäisyyden tunnustuksia ympäri maailmaa ja Sonera maksoi Viron ulkoministerin älyttömän kalliita puhelinlaskuja. Eipä kysellä senkään perään, että Suomi pelasti Esko Ahon ja Iiro Viinasen päätöksellä Viron öljykriisiltä vuoden 1992 talvella, kun Neuvostoliitto käänsi Viron öljyhanat kiinni.
Viron entinen pääministeri Mart Laar sanoi Danielsson-Kalmari-seminaarissa viikko sitten, ettei mitään anteeksipyydettävää ole. Veljeskansat toimivat monella eri tasolla, mutta ovat aina veljeskansoja. On sillä käyttöä tulevaisuudessakin.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
asustaa Ruotsinmaalla. Virolaiset ovat meille vähemmän geneettisestikin sukua kuin sakemannit, joita he tosin ovat (geneettisesti). Ja sen huomaa...
Tuo "sukulaiskansa" on vain propagandaa.
Muutenkin peppi pitkätossun kansan tunnen omakseni enemmän kuin virolaiset. Ruotsalaisuus on pehmeämpää kulttuuria, se ei erittele ihmisiä färin tai kansallisuuen mukhaan, se on inhimillistä, sivistynyttä kulttuuria. Virolaiset taas, he ovat meän vinkkelistä moukkia. Niin että puhu vain omasta puolestasi "veljeskansoinesi".
Tallinassa asuu helsinkiläisten "veljeskansa" :), mutta Helsinki ei ole koko Suomi, se tahtoo usein teiltä nurkkakuntaisilta unohtua.
Tuossa "Viro-heimokansa"-hörhöilyssä on jotain natsihaikujakin, sakemanni-ihailua. Sehän on ollut Helsingin herrasväelle tyypillistä jo muinaisina aikoina. Nyt kaikki "kulttuuripiirit" ihailevat jotain friikki-Sofia ihan tosissaan, mikä on tosi naurettavaa ja hullunkurista. Muoriska vedetään tv-ohjelmiin suutaan mutristelemaan, vaikka hänellä ei olekaan mitään uutta kerrottavaa.
Olen itse syntyisin Rovaniemeltä, enkä ole ollut milloinkaan "Helsingin herra" - minulle virolaiset ovat kuitenkin veljeskansa. He ovat meille veriveljiä - olemme taistelleet yhdessä samaa vihollista Venäjää vastaan.
Kerran kertausharjoituksissa Suomessa minulle tarjottiin kouluttautumista erääseen erikoistehtävään, johon minulla sinänsä olisi ollut jo osaamista ja mielenkiintoa ennestään.
Totesin kuitenkin silloin, ettei se ole Suomen kannalta järkevää, sillä mitä todennäköisimmin Venäjä hyökkää jälleen ensin Viroon ja kaadun siellä taistelussa ennen kuin Venäjä hyökkää Suomeen.
Eivät he minulle ole. He ovat vain kansa, joka puhuu jotain hassua suomensukuista kieltä. Ja kun tiedän, että he eivät ole omia heimojamme, kuten Ruotsin ja Norjan alueella asuvat kainulaiset ovat, en koe heitä veriveljikseni.
Tietysti joku kansa voi tulla läheiseksi tutustumalla sen jäseniin, vaan eivät he kumminkaan samoja geenejä kanna suomalaisten kanssa.On väärin sanoa heitä siten sukulaisiksi.
Ruotsalaiset ovat minulle läheinen kansa, Viro on vain jokin kaukainen maa. Kainulaiset, kväänit ovat meidän heimoveljiämme. Ainakin minun. Heillä on sama kulttuuri ja samat arvot kuin minulla. He ovat enemmän sukua kuin savolaiset, ainakin minulle. Oikeastaan, minusta etelän svenssonitkin ovat enemmän samanlaisia meikäläisten kanssa ja samoilla arvoilla olevia ihmisiä kuin jotkut helsinkiläiset tai savolaiset tai muut. Henkisesti tutumpia.
Suomalaisethan ovatkin oikeastaan kummallista porukkaa, vähän niinko marsilaisia. Olis helpompi olla ruottalainen. Harmi ko raja ei menny Kaakamajokhen.
Jokhainen valikhoot itte heimosa.
Ruotsalaisten asenne suomalaisia kohtaan on hyvin samankaltaista, kuin sinun asenteesi virolaisia kohtaan, eli YÖK pois se minusta.
Vaikka kuinka olisit olevinasi ruotsalainen, länsinaapureille olet kuitenkin se mongooliverta omaava ali-ihminen, joka puhuu jotakin erikoista ei-eurooppalaista kieltä.
Norbottenin meänkieliset ovat suomalaisia, periaatteessa omaa kansaa. Virolaiset sen sijaan ovat sitä veljeskansaa.
En minä ole koskaan huomannut, että ruotsalaiset katsoisivat vinoon. Ikävää, jos sinulla on sellaisia kokemuksia ollut.Useinhan omat asenteet peilautuvat takaisin. Suomalaisethan ne pakkaavat ylpeitä olemaan, ruotsalaiset ovat avoimempia ja kohteliaita. Eikös ne virolaiset juuri moiti suomalaisia, että ovat rumia ja juoppoja, eli virolaiset ovat vielä leuhkempia ja huonokäytöksisimpiä kuin e-suomalaiset.
Enkä minä sano, että yäk...virolaiset. Minusta on vain outoa, että heitä joku pitää läheisinä.
Kyllä minä uskon, että lappilaiset ainakin ajattelevat useimmat näin.
Minulle Ruotsi EI ole veljeskansa.
Olen tietenkin kiitollinen yksittäisille ruotsalaisille, jotka auttoivat Suomea mm. Talvisodassa. Eikä minulla ole minkäänlaista vihaa Ruotsia, ruotsalaisia, eikä ruotsinkieltä vastaan.
Sotahistorioitsijana minä kuitenkin tiedän mm. että:
- Vapaussotamme aikana Ruotsi yritti ryöstää Suomelta Ahvenanmaan;
- Talvisodan aikana virallinen Ruotsi teki Suomelle hyvin suurta vahinkoa mm. julistamalla niin pääministerin kuin myös kuninkaan suulla, että Ruotsi EI tule auttamaan Suomea - olisivat edes pitäneet turpansa kiinni;
- Ruotsin lehdistö teki sotien aikana Suomelle suunnattomasti vahinkoa julkaisemalla sellaisia tietoja joista oli Suomelle vahinkoa;
- Jatkosodankin rauhanteossa Ruotsi ajoi itsekkäästi omaa etuaan tehden Suomelle suurta vahinkoa.
Ruotsi EI ole minun veljeskansani - eikä tule olemaan. Nytkin ovat ajaneet omaa etuaan tavoitellen oman maanpuolustuksensa alas luottaen siihen, että kyllä Suomi puolustaa Ruotsia.
"Tänään, 24. helmikuuta on..." Odotin jo, että lause jatkuisi "Rakastetun ja Kunnioitetun Herra Pääministerimme nimipäivä", mutta oli ilo olla joskus väärässäkin!
Jutussa oli paljon yksityiskohtia, joita en kykene kiistämään. Finnair, Sonera, Aho-Viinanen; veljeskansan käsitteen ohessa nuo tapaukset todellakin ovat kuin perhe-elämää. "Mä nyt tän kerran autan sua mutta tästä ei sitten tän enempää ja yritä hei aikuistua."
Väärinkäsitystä tuskin Oksas-lauseen vuoksi tapahtuu, mutta kirjailija siis haluaa, että Suomi pyytää anteeksi. "Oksanen on vaatinut -- virolaisilta" olisi ymmärrettävissä myös toisin.
Hieman aina ansiokas blogistimme JV myös oikaisi historian mutkia. Unohtui mm., että 1940 neuvostoaikaa seurasi 1941-44 natsimiehitys, jolloin kaikissa Baltian maissa omat natsit etunenässä kiirehtivät teloittamaan kymmeniä tuhansia oman maan juutalaisia, lähes sukupuuttoon.
Rohkeimmat juutalaisnaiset ja -miehet siirtyivät partisaanien puolelle.
Neuvostoaikana 1945-90 sitten rangaistiin natsien kanssa yhteistyötä tehneitä,mutta osa piilottelee yhä ja osa pääsi pakoon länteen. Nämä ns. ulkoeestiläiset ja ulkobalttilaiset palasivat valtaan 1990 laulavan vallankumouksen käenpoikasina. Tänään he vainoavat partisaanijuutalaisvanhuksia ja pesevät tekemäänsä kansanmurhaa puhtaaksi levittämällä uutta oppiaan, jonka mukaan R=B (Red is Brown) eli että unohtakaa natsien hirmutyöt ja vainotkaa kommunisteja (Stalinin pahojen tekojen vuoksi).
Varoitus (SAKSI talteen)!
Veikon viides kolonna vaanii Virossa,
valmiina lyöttäytymään minkä tahansa mukaan, mikä...
Suomessahan oikeistohörhöt pitävät tätä hyvänä tyyppinä, no pdettiinhän Hitleriä ja Bushia Suomen oikeistopiireissä hyvinä kavereina.
Niin, voihan sen noinkin ajatella. Fakta on kuitenkin se, että ilman von der Goltzin Helsinkiin marssittamia saksalaisjoukkoja olisi pääkaupungin vapauttamisesta tullut todennäköisesti pitkä prosessi, joka olisi aikaansaanut suurempia miestappioita niin vapaussoturien kuin punikkien/bolshevikkien leireissä.
Ja huonoimmassa tapauksessa olisi voitu ajautua sellaiseen tilanteeseen, että Sokarates ja muut kirjoittelisivat tällä hetkellä kyriilisillä kirjaimilla Siperian suunnalla, vapaan Suomen sijasta. Tästä syystä olen itse sitä mieltä, että Rüdiger oli aika hyvä tyyppi.
iso p*skiainen, joka mahtuu siellä samaan sarjaan Stalinin kanssa.
Ja emme me kirjoittelisi kyriilisin kirjaimin, vaan ruotsiksi jos homma olisi ollut kiinni suomenruotsalaisista sisällisodan jälkeen. Lähellä se oli että minunkin nimeni olisi Sven, mutta nyt on suomalainen nimi.
Mutta uskomatonta kyllä, niin esim. ne saksalaiset joukot, jotka "vapauttivat" Riihimäen, Tervakosken ja Janakkalan, liittyivät palattuaan kotiin Berliiniin punaisten vallankumoukselisten riveihin.
Olivat kait saaneet basillitartunnan Suomesta. Jotain hyvää sisällisodastakin siis oli!
Ketkä mahtavat olla erikelisten versioiden takana?
Saksankielisille Wikipedia kertoo upseerista (19 riviä), ranskaksi lukeville laajemmin (66 riviä) upseerista ja hänen toiminnastaan 1. maailmansodassa, Suomessa, Baltiassa ja Saksassa.
Venäjänkielisille riittää 13 riviä, tärkeintä Latvian asevoimien organisointi ja maan puolustus bolsevikkeja vastaan.
Ruotsinkieliset oppivat 18 rivillään myös kansallissosialismista, SS:stä, siviilien joukkoteloituksista jne.
"asustaa Ruotsinmaalla. Virolaiset ovat meille vähemmän geneettisestikin sukua kuin sakemannit, joita he tosin ovat (geneettisesti). Ja sen huomaa..."
historiaa kuten Suomella ja Ruotsilla. Ruotsalaiset ovat monessa asiassa tutunoloisia, ja samaa sanovat ruotsalaiset suomalaisista (vrt tanskalaiset/norjalaiset) huolimatta eri kielestä. Arvopohjat ovat samanlaisia. Norjalaiset ovat henkisesti hyvin lähellä tanskalaisia.
Sitten kun mennään ihan pilkunviilauksen puolelle, kyllä mm. suomenruotsalainen äkkiä huomaa, että Riikinruotsi on jo 200 vuodessa kasvanut eri suuntaan monissa asioissa.
että joku on sammaa mieltä ko mieki. Mie en tunne suomenruotsalaisia, mutta ruottalaiset on eri juttu.
Virolaista "kulttuuria" on se, että sanotaan itseä paremmaksi kuin muut. Virolaiset ovat olleet liian kauan maaorjia, he ovat olleet joko kartanonomistajia tai maaorjia, siksi he vaikuttavat omituisilta ihmisiltä. Ruotsalaisilla ja suomalaisilla on talonpoikaistausta, mikä näkyy vieläkin ajattelussa, ainakin muissa kuin Helsingin herra -piireissä :).
Minä en mielelläni kuulis, että meikäläinen on sakemannien heimoveljiä, vaikka mie saatan itte sitäkin ollakki...vaan en sielunveljiä kuitenkhaan.
niin se vain on, että meillä on 700 vuotta yhteistä taivalta Ruotsin kanssa kun Viron kanssa muutama kymmenen vuotta.
Läheiset yhteytemme Viroon ovat ehkä 2000-10.000 vuoden takaa, en tiedä.
Periaatteessa meille ovat venäläisten tavat tutumpia 100 vuoden kokemuksellakin kuin kokemukset Virosta.
Sukukielisyyskin on vähän niin ja näin. Moni luulee ymmärtävänsä viroa, kun monet sanat kuulostavat tutuilta, mutta niiden merkitys voi olla ihan toinen, jopa päinvastainen. Virolainen kun menee naimisiin hän joutuu pulaan!
"joutuu pulaan", heh.
Ohan ne vähän hassuja, virolaisetkin.
Olinkohan mie liian julma eestirahvakselle. Jotenkin minua ärsyttää se, että kaikki on niin eteläkeskeistä, että se jopa valuu sinne Tallinnaan.
Aina puhutaan vain, että "meille suomalaisille", vaikka tarkoitetaan kumminkin, että "meille helsinkiläisille". MEKIN olemme täällä ja hengitämme samaa ilmaa...
Veljeskansani kunniaksi:
Älkää toki unohtako Birkan ryöstöä ja tuhoamista virolais-suomalaisin voimin, eipä ole monelle viikinkikaupungille noin tapahtunut.
Niinhän se on. Suomella ja Ruotsilla on monisatavuotinen yhteinen historia. Lakimme, arvomme, kulttuurimme, perinteemme ja yhteiskuntamme rakentuvat samalle pohjalle.
Viroon meitä ei yhdistä kuin kieli, eikä akkusatiivin pohjalle voi rakentaa minkäänlaista veljeyttä, minkä Jarmo Virmavirrankin kuvittelisi ymmärtävän.
"Suomella ja Ruotsilla on monisatavuotinen yhteinen historia."
--------------
Toki on - Ruotsin vallan alla on Suomi elänyt aikanaan pitkään ja siitä on seurannut ihan oikea Tukholman syndrooma ainakin täällä "kehuskelijoiden" mielissä - eipä tarvitse enää miettiä, mistä tuo vallanpitäjien ja auktoriteettien ihailu tässä maassa johtuu.
En väitä, että ruotsalaiset olisi mitenkään parempia kun virolaiset tai suomalaisetkaan - ollaan vaan erilaisia. Viro on käynyt läpi vaikeat ajat ja kyennyt pääsemään irti venäläisen karhun syleilystä - on siitäkin haavoja jäänyt, mutta niille ei "annettu" sitä itsenäisyyttä, vaan se on itse hankittu. Ruotsi sen sijaan on vanhaa kuningaskuntaa, josta johtuen kansallinen ylpeys on toki kohdallaan. Suomelle sen sijaan on itsenäisyys "annettu" ja tuostakin yritetään olla ylpeitä - jopa muutaman patsaan muodossa. Siitä sitten voikin ajatella, miten kunkin kansan identiteetti on muodostunut ja miten se vaikutta suhteisiin lähinaapurien kanssa. Naapurisuhteet on ilmeisesti aina viha/rakkaus-suhteen muotoisia, eikä ne voi olla samanlaisia edes molemmin puolin. Se pyrkimys pitää "hakemalla" yhtä kansaa huonompana naapurina vain näyttääkseen itseään ja toisia naapureita (tässä tapauksessa entisiä valloittajia) "parempina" ei ehkä ole kovin hyvän itsetunnon merkki.
Nimimerkki Vieras saattaa vierastaa sitä länsimaista ja pohjoismaista kulttuuria ja yhteiskuntajärjestelmää, josta me olemme Ruotsin kanssa osa yhteisen historiamme takia -- ja mikä siinä, muttei tuo muuta Suomea yhtään vähemmän länsimaiseksi ja pohjoismaiseksi.
Kummallinen on myös nimimerkin kuvitelma siitä, kuinka Stalinin jalkoihin heittäytynyt, itsenäisyytensä taistelutta luovuttanut ja vasta Neuvostoliiton hajottua sen uudelleen saavuttanut Viro olisi jollain tavoin vapautensa itse hankkinut -- kun taas kolmessa sodassa korkeimman uhrin itsenäisyytensä puolesta antaneelle Suomelle vapaus olisi jollain tavoin muiden toimesta annettu.
Suurempaa sankarivainajien ja veteraanien halveksuntaa tapaa harvoin.
"Suurempaa sankarivainajien ja veteraanien halveksuntaa tapaa harvoin."
Hörhöjen aika ei ole ohitse. Suomalaiset ovat "rähmällään", kun ovat joka kerta antaneet venäläisille kuulaa otsaan. Sen sijaan virolaiset laulujuhlillaan ovat osoittaneet poikkeuksellista sankaruutta.
Viro on yksi "perässä vedettävien valtakunta", mikä johtuu siitä, että kaupunkilaiset eivät usko suomalaisten junttien tapaan isänmaahan: pelto- ja metsähehtaareihin, vaan johonkin metafyysiseen, jota ei voi mitata talikollisilla lantaa, vaan kaupunkilaisnokkeluudella.
Ihan mukiinmenevää harmitonta jorinaa.
Ainoa joka nyt tällä kertaa mieheltä unohtui.
Tavaramerkkinsä: kepu pettää aina.
Muistan hyvin juuri itsenäistymisen alla ollessamme kuorovierailulla Eestin maaperällä sitä kuiskailun ja odotuksen tunnelmaa, laulun voimalla piinan kestämistä.
Se ystävyys oli käsin kosketeltavaa, erittäin sydämellistä ja lämmintä lähinnä symbolista tavaraa enemmän henkistä tukea odottavaa. Minkäänlaista sotilaallisuuteen viittaavaakaan ei kyselty. Oma tunnelmani ja visioni oli: olette oikealla tiellä.
Nyt yhä osin sekavasti ja epäoikeudenmukaisesti edelleen kootun ja johdetun Venäjän suurin työ on löytää takaisin vapaaehtoisesti ystävälliset inhimillistä voimaa tuottavat kulttuurijuuret sinne jääneille veljeskansoillemme. Ne tuottaisivat omana kasvupotentiaalinaan yhteistyössä paljon tuottavammin kuin historialliset osin vääristellyt pahuuden sotafraasit. Näkisin veljeskansoihimme vahvasti panostetun hyväntekeväisyyden ja yhteistyön kestävän ja vievän paljon pidemmälle tulevaisuuteen ja pientenkin veljeskansojemme luovuuden omalla kielellään elpyvän nopeasti.
"Voiko kansakuntia määritellä ns yhteisen vihollisen kautta"
Valtiot haluavat aina torjua rikollisuuden. Yhteinen vihollinen on aina saatana perkele. Pyhä Raamattumme, Kirjojen Kirja varoittaa yhteisestä vihollisesta paholaisesta. Synti on aina sydämen luopumista Jumalasta. Jumala on Rakkaus!
Onnea vaan Eestille itsenäisyyden juhlapäivänä.
Parempaan suuntaan on menty. Talouslamasta tulee takaisku mutta varmaan siitä selviätte.
Veljeskansahöpinät kuuluu kansanperinneosastolle. Pyritään hoitamaan asioita käytännön tasolla niin hyvin kuin osataan ilman turhia jorinoita.
Se öljykriisi talvella 1992 taisi hoitua siten, että öljyt toimitettiin Suomen varmuusvarastosta ja ne annettiin lainana. Mikäli laina on maksettu takaisin niin eipä siitäkään tarvitse olla kiitollisuuden velassa Suomen suuntaan.
Haasteena näyttää olevan edelleenkin venäläisvähemmistön asema ja integraatio. Siinä kun onnistutte niin voitte olla todella tyytyväisiä.
Ei kannata jättäytyä itse museoituneeksi. Silloin kun kieli, kulttuuriperinne ja sen jatkuva kehitys unohdetaan inhimillisessä käytännössä, päästään hyvin hävittämään kansalliset erityispiirteet sukuineen ja tunnuksineen. Valitettavasti myös itsetunto voidaan pysyvästi romuttaa kuten alkuperäiskulttuureille on tehty. Vanha ahne sotastrategia, mutta hyötyykö siitä pitkällä tähtäimellä lopulta kukaan, vaikka suomettujana nuolisikin epäluuloisia valtaapitäviä? Kyllä minä korostan kunkin (olkoon vaikka veljes-)kielikulttuurin hyväksymistä ilman muuta rikkautena, yhteistyöllä on siunausta myös henkisesti ehjän Venäjän ja venäläisvähemmistön kehityksessä, älykkäitä humanistejakin siellä on eikä nähtyä järjettömän tyhmää historiaa kannata toistaa. Meillä oli kulttuuriimme vahvat oikeudet ja selkärankaisina myönnämme ne mielellään muillekin sen ansainneille.
Tuskin fiksulla venäläisellä kansalaisella on mitään itsenäistymistä vastaan, jos kulttuuri on hieno, eivätkä muka sovi heidän maailmankuvaansa. Luova yhteistyön toteutuminen on hyvä tehdä demokratiahengessä jo ennen kriisejä, jolloin ei ole tarvettakaan itsenäistyä tai pakoon. Pienet elävät onnelliset kansat on parempi kuin käsittämättömän huonosti hoidettu iso, emmekä niin huonoa kohtaloa miljoonine kuolleineen tai ihmisoikeuksien kaipaajien armottomine teloituksineen toki enää kenellekään toivo.
Eikö Neuvostoliitto ollut jo hajonnut vuonna 1992?
Siten öljyhanat Virolta sulki Venäjä.
Olen viime aikoina usein tutkiskellut oheista saittia ja kartaa. Mielestäni ei jää epäselväksi onko yhteistä historiaa, veljeyttä, sukulaisuutta vai ei. Kaikkea löytyy jos tarpeeksi mennään ajassa taaksepäin ja mietitään isoa kuvaa.
http://www.inkeri.com/historia.html
Paasikivi oli varovainen, kuten myös Mannerheim, syy miksi Suomi ei myöntynyt oli siinä että tsuhnat ovat paitsi tyhmiä ja naiveja niin myös demokraattisia. Eduskunta ei olisi suostunut myönnytyksiin koska niille ei ollut laillista eikä asiallista perustetta joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä aseelliseen puolustautumiseen. – Viron johto oli keskitetympi eikä tosiasialliseen Stalinin vastustukseen reaalipoliittisista syistä ryhdytty.
Koivisto oli varovainen mutta ei pelkästään Suomen edun vuoksi. Sodan kokeneena miehenä hän ei tahtonut kannustaa virolaisia riskinottoon. Kenraalien valtaanpääsy Moskovassa oli hilkulla, eikä Tanska olisi laivastoaan lähettänyt Tanskanlinnaan Venäjän panssareita häätämään vaikka Viron vapautumista suusanallisesti tukikin. Mutta nyt sitten onneksi Viron tsuhnat olivat riittävän jos eivät tyhmiä tai naiveja niin ainakin lopen kyllästyneitä vieraan valtaan ja pysyvät lujina mistä heille kunnia.
Suomesta virtasi pyyteetön ja aito apu Viroon kaikkia kanavia pitkin sekä ruohonjuuritasolla että puolivirallisesti - ei meillä ole hävettävää muuten kuin julkilausumatasolla, retoriikka ei ole vahvimpia puoliamme.
Viro on ollut Suomea rikkaampi maa lähes koko historiansa mutta Suomi on ollut aina vapaa. Tätä rikkautta emme aina itse ymmärrä.
"Suomesta virtasi pyyteetön ja aito apu Viroon kaikkia kanavia pitkin sekä ruohonjuuritasolla että puolivirallisesti - ei meillä ole hävettävää muuten kuin julkilausumatasolla, retoriikka ei ole vahvimpia puoliamme."
Suomi ei antanut tärkeintä apua, jota olisi voinut antaa - aseita.
Olisi antanut edes vanhoja konepistooleja ja venäläisiä pikakiväärejä joita meillä oli ihan ylimääräisenä, vaan ei antanut.
Minäkin yritin saada Viroon virallisesti Plv:n aseita. Puolustusministeri Elisabeth Rehn vastasi minulle lähettämässään virallisessa kirjeessä 25.1.1994 mm. "Mitä Virolle annettavaan apuun tulee, on muistettava, että toistaiseksi pidämme kiinni periaatteesta jonka mukaan emme toimita Viroon aseita tai ampumatarvikkeita."
Kannattaa muistaa, että esimerkiksi evp-upseerit jo 1992 ryhtyivät konsultoimaan noin 90 hengen joukolla Viron puolustusvoimia ja suojeluskuntaa ilman virallista kannanottoa ulkoasiainministeriöltä tai puolustusministeriöltä ikään kuin omalla riskillään.
Vasta 1994 aikana ulkoasiainministeriö uskalsi myöntää lähialueapua tähän toimintaan ja virallistaa asian hyväksyttäväksi toiminnaksi suuremmin sitä kuitenkaan Venäjän ärsytykseksi julistamatta.
On nimittäin niin, että väärän maan avustaminen voi aiheuttaa syytteen maanpetoksesta Suomen kansalaiselle sekä muita harmeja.
Ensiksi tulee epäluotettavuus ja sitten menee sodanajan sijoitus, jonnekin rupusakkiin tai kokonaan pois.
Sitten varmaan tulevat kahvihetket valtiollisen poliisin kanssa ja lopulta haaste syyttäjältä sekä häpäisy Alma Mediassa, Sanomassa ja Yleisradiossa.
No, 1910-luvulla ja 1930-luvulla meni helposti henkikin samoissa puuhissa.
Uskon, ettei vielä tammikuussa 1994 Elisabeth Rehnillä ollut lupaa asetoimituksiin Viroon tasavallan presidentti Mauno Koivistolta eikä ulkoasiainministeri Heikki Haavistolta. Tuskinpa vielä tuossa vaiheessa, kun Jeltsinin asema ei ollut vakaa, olisi ulkoasiainministeriön virkamiesjohdollakaan innostusta avoimeen asevientiin Viroon.
Tunnen suurta rakkautta ruotsalaisia, saksalaisia ja aivan erityisesti virolaisia kohtaan. Virolaiset ovat meidän veljeskansamme. Viron jälleen uudestaan vapauduttua 1991, oli meillä Yhdysvalloissa odottamassa uutta aamun koittoa Viron tasavallan lähetystökin. Viron pakolaishallitus toimi venäläisen miehityksen aikana Tukholmasta käsin. Viro liittyi Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. 29. maaliskuuta samana vuonna Viro hyväksyttiin sotilasliitto Naton jäseneksi.
Tuon kirjoituksen sisältö lienee saanut vaikutteita Virmavirran puheenjohtamalta ja entisen suurlähettiläs Heikki Talvitien isännöimältä Suomalaiset Historianpäivät Asikkalan seurakuntakeskuksessa 11.2.2010 avatulla Danielson-Kalmari -seminaarilla.
Mukana olivat kysymyksiin vastaamassa Seppo Zetterberg, Martti Turtola, Mart Laar ja Jan Kaplinski, joka teki erittäin hyviä kulttuurisia havaintoja.
Tarttolainen Kaplinski korosti sitä, miten hänen isoäitinsä ei suhtautunut kielteisesti venäläisiin, vaan nimenomaan saksalaisiin ja miten Etelä-Virosta ei suuntauduttu niinkään Tallinnan suuntaan, vaan Kuurinmaan hengessä Rii'aan, Latvian pääkaupunkiin.
Kaplinski sanoi myös, että Tiit Vähi sanoi, että Euroopan unionin jäsenyys oli keino saada maa lainsäädännön piiriin sitä miehittämättä.
Ei ole kuitenkaan Viron virallisen politiikan mukaista esittää euro- tai eurostokriittisiä näkemyksiä niin kuin Suomessa.
Seminaarissa tuli myös ilmi se, miten suurlähettiläs Talvitie Suomen Moskovan suurlähettiläänä oli käynyt Virossa Koiviston pyynnöstä tai suostumuksella selvittämässä 1989, mikä tilanne Virossa oikein oli ja Suomessakin moitittu Viron puoluejohtaja Vaino Väljäs oli antanut ymmärtää, että tehtävänä on hajottaa hänen johtamansa Eestin kommunistinen puolue.
Jan Kaplinski sanoi, ettei välttämättä ollut huono asia sekään, että osa virolaisista taisteli toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton puolella, koska se mahdollisti sen, että Eestin kommunistisessa puolueessa oli myös virolaisia puoluejohdossa. He ikään kuin pettivät Neuvostoliiton Viron puolesta.
Seminaarissa käsiteltiin myös suomalaisten hiljaista tukea virolaisille alkaen matkapuhelimista ja jatkuen muuhun tukeen.
Itse asiassa ei ehkä ole vieläkään oikein hyvä kehua kaikkea sitä hiljaista tukea, mitä Suomessa on pöydän alta annettu Viron itsenäistämiseksi, vaikka siitä seuraa itsenäisyystouhuissa mukana olemattomien tietämättömyyteen perustuva kritiikki siitä, että "remonttimiehetkään" eivät olleet mukana Viron itsenäisyystohinoissa, koska olivat neuvostomielisinä liian uskollisia Venäjälle ja sen suurvaltaintresseille.
Virossa talous on huonossa kunnossa, kun Swedbank ja Nordea perivät saataviaan eikä Virolle sallita kohtuullista 15%:n devalvaatiota siksis, että sikarikas Ruotsin joutuisi tai olisi joutunut maksamaan pankkitukea lisää.
Siksi Viron sisäpolitiikan ja leikkausten kannalta on edullista syyttää venäläisiä niin kuin Suomessakin kaikki möhläykset alkaen Koivistosta, Holkerista ja Liikasesta on tavattu panna Kekkosen ja Brežnevin syyksi.
Mart Laar oli melko maltillinen ja Jan Kaplinski oli mainio!
Kiitokset suurlähettiläs eläk Heikki Talvitielle ja professori Virmavirralle hienosta tilaisuudesta. Istumapaikat eivät riittäneet ja innostusta oli kuin kevätkirkossa.
Viron itsenäisyysjulistus tapahtui sinä päivänä. kun venäläiset olivat vetäytyneet Saksan hyökätessä ja ennen kuin Saksa oli vakiinnuttanut hallintonsa kaupungissa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_vapaussota
Viron maapäivät (maapäev) julisti Viron tasavallan itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918 Tallinnassa. Julistus oli laadittu päivää aikaisemmin Pärnussa. Lyhyt itsenäisyyden aika päättyi seuraavana päivänä saksalaisten joukkojen saapumiseen Tallinnaan. Saksalaisten tavoitteena ei ollut sallia Liettuan, Latvian tai Viron itsenäisyyttä, vaan painostaa Neuvosto-Venäjää Brest-Litovskin rauhaan, jotta Saksa saisi työnnettyä Venäjän idemmäs, itselleen edullisen rauhan ja suojeltavat alueet taloudelliseen vaikutuspiirinsä voidakseen jatkaa ensimmäistä maailmasotaa länsirintamalla rauhoitettuaan itärintaman. Saksalaiset lakkauttivat virolaiset joukko-osastot ja muuttivat hallinnon ja koulujen kieleksi saksan.
Saksa oli helmikuun 1918 lopulla hyökännyt Latvian ja Viron kautta kohti Petrogradia pakottaakseen Neuvosto-Venäjän mieleiseensä Brest-Litovskin rauhaan. Käytännössä Venäjän armeijassa olleet virolaiset eivät taistelleet kovinkaan aktiivisesti saksalaisia vastaan, mutta Viroon muodostuneet punakaartit taistelivat saksalaisia vastaan aktiivisti erityisesti Narvan seudulla. Viron suojeluskunnat (Omakaitse) estivät punaisia polttamasta Tallinnan kaupunkia vetäytyessään. Saksalaiset rajoittivat Omakaitsen toimintaa ja sallivat sen vain Tallinnassa baltiansaksalaisen yliopiston lehtorin, Eduard Wildenin johdolla. Monet virolaiset erosivat saksalaisten valvomasta Omakaitsesta ja alkoivat perustaa maanalaisia omia järjestöjään.
Kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan, saksalaiset luovuttivat hallitusvallan virolaisille Riiassa 19. marraskuuta 1918 kirjoittamallaan sopimuksella, mikä mahdollisti virolaisten oman toiminnan Saksan tappion aiheuttaman sotilaallisen tyhjiön täyttämistä. 21. marraskuuta 1918 kokoontuivat Viron maapäivät, jotka myönsivät Konstantin Pätsin johtamalla hallitukselle laajat valtaoikeudet. Oikeuksia laajennettiin rajoittamattomiksi 27. marraskuuta. Ne olivat voimassa huhtikuuhun 1919 saakka. Puna-armeijaan virolaisia kuului noin 8 500 enimmillään, mutta heidän osuutensa laski, kun toukokuussa 1919 puna-armeijan suurin virolaisrykmentti antautui komentajansa johdolla.
Kansallisromantiikka ja kansallisuusaate tulivat Suomenmaan suuriruhtinaskuntaan suoraan Saksasta 1800-luvun alkupuolella. Suomessa J.V. Snellmanin julistama kansallisuusaate oli niin voimakas, että suomen kieleen omaksuttiin käsitteet kansa-kansalainen-kansakunta, kun ne merkittävissä muissa kielissä ovat folk-medborgare-nation, people-citizen-nation, peuple-citoyen-nation ja Folk-Bürger-Nation.
M.A.Castren "löysi" suomalaisten sukulaiskansat 1840-luvulla. Suomenmaan suuriruhtinaskunnassa oltiin ylpeitä siitä, että meilläkin on sukulaiskansoja. Veljeskansoja ovat virolaiset, unkarilaiset, marit ja muut Venäjällä Uralin molemmin puolin asuvat suomalaisugrilaiset kansat. Sopii mennä Unkariin ja kysyä, ovatko suomalaiset unkarilaisten veljeskansa.
Suomen lähialueiden historialliset suomalaiset ja suomalaisperäiset kansat ovat eri asia: Norjan kveenit, inkerinsuomalaiset, Karjalan tasavallan suomalaiset sekä Ruotsin länsipohjalaiset eli meänmaalaiset.
Viron historian asiantuntija Seppo Zetterberg: Suomen ja Viron, kahden kielisukulaisen, yhteyksien tunnuskuvana on vanhastaan ollut Suomen silta. Nykyisin tunnetussa merkityksessä sen otti käyttöön Fr. R. Kreutzwald sommittelemassaan Viron kansalliseepoksessa Kalevipoegissa. Siinä suuren tammen laudoista rakennettiin silta yli Suomenlahden.
Siivet tälle heimosillan symbolille antoi kuitenkin runoilija Lydia Koidula, joka viljeli sitä useissa runoissaan. Vuonna 1881 muovailemassaan runosikermässä Soome sild hän lauloi: ”Suomi, Suomi! Sinä et katoa / Mielestä etkä sydämestä!” ja jatkoi: ”Sydämemme ovat liitetyt yhteen: / Herra itse antaa palkaksi, / Että tiemme käyvät yhteen!”
Ehdotan hyvin mielelläni vapaaehtoistyön lisäksi kulttuurien elvyttämiseksi (nykyisten rajojen ongelmia esiin nostamatta) yhteistyön vahvistamisen nykykeinoin. Näen erittäin suuria mahdollisuuksia aktivoitua vapaan median ja yhteisöjen oman aktiviteetin pohjalta. Eräitä polkuja on vahvistumassa ja toivoisin suomalaisugrilaisen demokratian julistusta, myös huomioiden sen vähimmäisoikeudet kulttuurissa. http://uralistica.ning.com/group/suomalaisetfinnish Vaalimalla voimallisesti itsetuntoa lisääviä sekä vapaaehtois- että lainsäädännöllisiä sekä kansainvälisiä toimia alkuperäiskulttuurin saralla saadaan myös analogista aktiivista liiketoimintaa vertaisryhmien kannustukseen. Kansallisuustunne voi muuttua positiiviseksi heimoveljeydeksi hyvässä motivoidussa tasa-arvoisessa kohtelussa itsetuntoisena hyväksyen myös muut kulttuurit. Kulttuurien kirjo on laaja sekä rikas ollen pohjana kaikelle älylliselle toiminnallemme.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 40 kommenttia