Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Nato-vaalit vuonna 2012
Nyt on muutama hyvä syy kirjoittaa Natosta, Pohjois-Atlantin puolustusliitosta. Ensimmäinen on talvisota, jonka päättymistä pian juhlitaan. Siinä Suomi jäi yksin. Aineelliset menetykset olivat suuret, voitot kerättiin henkisellä puolella.
Toiseksi Helsingissä järjestettiin viime viikolla seminaari Naton tulevaisuudesta, strategisesta konseptista. Naton uusi pääsihteeri vakuutti, että ovi jäsenyyteen on Suomelle auki. Seuraava maailmanlaajuista roolia tavoitteleva Nato-seminaari on kai Abu Dhabissa, mutta tuskin siellä ovea lonksutellaan. Suomen Nato-edustusto Brysselissä sijaitsee nyt Naton päämajan takapihalla samalla käytävällä Venäjän, Ruotsin ja Sveitsin kanssa. Ei se huonoa seuraa ole, mutta paraatiovi on aina paraatiovi.
Kolmanneksi Venäjä julkaisi hiljan uuden turvallisuusdoktriinin, jossa Naton laajeneminen kuvataan uhkana. Ukrainaa Venäjä ei Natoon päästä, mutta siitä ei enää ole huolta. Venäjän uhasta huolimatta puolueeton Ruotsikin ajaa puolustusvoimiaan alas.
Neljänneksi Suomen demarit ovat Eero Heinäluoman johdolla tekemässä seuraavista eduskuntavaaleista Nato-vaalit haastamalla Nato-myönteisen kokoomuksen. Hyvä ajatus, mutta ei taida onnistua. Nato olisikin liian iso pelastusrengas demareille ja asiassa on muutenkin astian maku. Brännvinsadvokatyr, sanoisi Paasikivi.
Sitten kylmän sodan Nato on muuttunut turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan järjestöksi, myös enemmän eurooppalaiseksi. Venäjä on yhteistyöneuvoston kautta mukana, mutta Venäjää suurempi huoli Euroopalle on Obaman USA. Se on yhä vähemmän kiinnostunut Euroopasta.
Suomalaisia eivät maailman myrskyt hätkähdytä. Suomen kansainväliset kuviot riippuvat enemmän sisäpolitiikasta, mikä Vanhasen pääministerikaudella on vain korostunut. Ulkopolitiikan henkinen johtajuus on meillä harvinainen luonnonvara, mutta ei liito-oravan tavoin suojeltu. Kokoomuskaan ei ole tilaisuuteen tarttunut.
Voisi olettaa, että Jyrki Kataista houkuttaa ottaa Heinäluoman haaste vastaan juuri ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajuuden takia. Lissabonin sopimuksen jälkeen Nato tulee meille EU:n kautta toisin kuin aiemmin. EU:n hiukan epämääräinen turvatakuu voi toteutua vain Naton kautta, kun 95 prosenttia EU-kansalaisista kuuluu Natoon. Kallistuva turvallisuusteknologia rassaa myös Suomen puolustuksen tulevaisuutta.
Mutta Kataisen ei kannata riskeerata pääministerin paikkaansa tunkemalla seuraavan hallituksen ohjelmaan Nato-jäsenyyttä. Kumppanit voisivat silloin olla vähissä, eikä kokoomuksen vaalivoittokaan ole vielä kädessä.
Siksi toiseksi Nato-päätöksen alle tarvitaan myös tasavallan presidentin puumerkki. Halonen ei sitä anna, vaan on odotettava seuraavat presidentinvaalit. Niistä voi tulla todelliset Nato-vaalit. Se olisi hyvä, koska silloin ”hei me puhutaan ulkopolitiikkaa” - muuallakin kuin kapakassa. Niinistö lienee enemmän Naton kannalla kuin sitä vastaan, mutta kuka on Niinistön kilpailija. Paavo Väyrynen vai Erkki Tuomioja? Heitä kovempi luu olisi Anneli Jäätteenmäki.
Yksi asia on kuitenkin selvä. Nato-kysymys on ratkaistava itse. Apua ei tule idästä eikä lännestä. Ruotsista ei ole tämän junan veturiksi. Venäjää voisi kiinnostaa Nato-Suomi sen takia, että sillä olisi edes yksi vilpitön ymmärtäjä eurooppalaisessa turvallisuusliitossa. Suomen kannalta olennaista on, miten Nato-jäsenyys vaikuttaisi Itämeren alueen kehitykseen. Ilman Saksaa ja Venäjää Itämeren alue polkee paikallaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Meidän tulee olla Natossa. Meille on Nato yhtä tärkeä kuin koko sivistyneelle maailmalle. Nato on maailman puolustusjärjestö. Vain rikollinen yrittää jättää meidät tyhmäksi. Nato ei ole suunnattu ketään vastaan. Nato on puolustusjärjestö. Suomen kansalle on äärimmäisen tärkeää, että koko maailmamme yksiselitteisesti välittömästi puolustaa meitä, jos rikollinen hyökkää. YK ja Nato toimivat yhdessä. Puolustusvoimistamme osana Natoa tulee pitää hyvää huolta. Ensi vaalit ovat Nato-vaalit. Kaikki kansanvaltaiset puolueet tukevat Natoa ja hyvinvointia. Natosta halutaan aina saada oikea turvapaikka. Nato puolustaa kaikkea hyvää elämää.
Ajatus siitä, että olisi Suomi Venäjän vilpitön ymmärtäjä Natossa, on kyllä niin tuulesta temmattu kuin olla voi. Ne, jotka Suomea yrittävät natopyssyyn ajaa, ovat samaa porukkaa jolle on jäänyt sielullisia traumoja YYA-sopimuksen aikakaudesta ja jonkinlainen naiivi revanssihenkin toisesta maailmansodasta (joka nyt - anteeksi vaan - oli Suomenkin osalta hieman monisyisempi tapahtumasarja kuin se, että Neuvostovenäjä oli ilkeä ja Hitlerkin oli ilkeä ja Suomi pieni mutta ihan täysin viaton kaikkeen).
Näiden Natokuumeisten Stubbien ja Häkämiesten varaan kun lasketaan Suomen ja Venäjän suhteet, ollaan heikoilla jäillä (kuten nyt), mutta jos Suomi olisi vielä samaan aikaan Naton jäsen, se jää olisi jo pettänyt alta.
Anneli jäätteenmäki käytti kevytmielisesti ja harkitsemattomasti hänelle vuotanutta luottamuksellista dokumettia lyömäaseena Paavo Lipposta vastaan. Tämän vuoksi Anneli Jäätteenmäki menetti täydellisesti ulkopoliittisen ja osin sisäpoliittisen uskottavuutensa; Häneen ei yksinkertaisesti luoteta Suomen rajojen ulopuolella, eikä merkittävästi Suomessakaan.
Henkilö joka ei ymmärrä luottamuksellisuuden ja salassa pidettävien kansainvälisten dokumenttien luonnetta ei ole sopiva presidentiksi.
Venäjän on helppo päästä Natoon. Päästää ihmisoikeudet tulemaan kaikille. Eihän se ole mikään puolustus, että surmaa toimittajan toisensa perään. Jos vankileirien portit avataan, Venäjä pääsee onnellisesti myös Natoon. Edellytämme uudessa tilanteessa myös luiden ylös kaivamista. Paperitiikeri ei voi jatkaa rikostaan.
Monesti on todettu, että nykyisellään Suomi on niin tiiviissä Nato-yhteydessä kuin ilman jäsenyyttä on mahdollista olla. Kaikki Naton tuomat hyödyt (esim. asejärjestelmien toiminnallinen yhteensopivuus) ovat siis jo käytettävissä, ja kaikki haitat (esim. tosiasiallinen velvollisuus käydä sotaa Afganistanissa) riesanamme.
Miksi muuten kukaan ei enää puhu mitään YK:sta? On EU ja Nato, ja sitten on "kansainvälinen yhteisö", jota ei ole missään määritelty eikä esitelty, mutta johon tämän tästä vedotaan. Ainakin Martti Ahtisaari on käyttänyt käsitettä sävyssä, jota uskonnollisessa elämässä voin kuvitella käytettävän puhuttaessa korkeimmasta papistosta.
"Kaikki Naton tuomat hyödyt (esim. asejärjestelmien toiminnallinen yhteensopivuus) ovat siis jo käytettävissä"
NATOn kova ydin eli 5. artikla ei koske NATOn ulkopuolisia maita eikä siis myöskään Suomea. Artikla määrittää yhteen NATO-maahan hyökkäävän hyökkääjäksi jokaista NATO-maata vastaan ja velvoittaa kaikki NATO-maat toimimaan samoin kuin siinä tapauksessa että kukin jäsenmaa olisi itse joutunut välittömän hyökkäyksen kohteeksi. Suomi on siten samassa porukassa kuin niinikään "tiivistä NATO-yhteistyötä" harjoittava Georgia...
Venäjä ei tietenkään systemaattisesti järjestele sotaretkiä pikkumaihin, jotka ovat välittömästi rajan takana. Muutenkin Venäjä on ollut edeltäjävaltiotaan Neuvostoliittoa paljon sopuisampi, mikä johtuu kommunismina tunnetun diktatorisen järjestelmän romahtamisesta. Demokratiavaje on yhtä kuin turvallisuusvaje!
Vuosikymmenten ajan Suomi on ollut Neuvostoliitto-Venäjän naapureista se ongelmattomin. Tässä mielessä emme todellakaan ole Georgian porukoissa, vaikka kokoluokka ja Nato-viritykset meitä yhdistäisivätkin.
Niin siis pointsini oli, että 5. artikla ei koske NATOn ulkopuolisia: ei Georgiaa...eikä myöskään Suomea. "Sopuisista" naapurisuhteista suuren naapurin kanssa on niinikään omakohtaisia kokemuksia molemmilla mailla. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että "Demokratiavaje on yhtä kuin turvallisuusvaje" mutta en hyvällä tahdollakaan pysty näkemään, että ko. vaje päättyi itärajan takana Neuvostoliiton romahdukseen. Nyky-Venäjä ei pelkästään nostalgisoi Neuvostoliiton suurvaltamenneisyyttä, vaan pyrkii aktiivisesti siihen, että NATO ja EU ainakin "de facto" tunnustaisi sille oman etupiirin. Niinpä "jostain syystä" Suomi pitääkin yhä kiinni eräästä Euroopan suurimmasta rauhan ajan maa-armeijasta, kun taas Venäjän etupiirin ulkopuolelle "luonnollisesti" laskettavassa Ruotsissa vastaava massa-armeija-ajattelu on hylätty...
Olisiko yksi syy siihen, miksi Suomessa ei puhuta ulkopolitiikkaa se, että Natosta puhuminen melko varmasti tökkäisi asevelvollisuusjärjestelmäämme, ja siitäkin alettaisiin keskustelemaan. Alkava keskustelu tuskin ainakaan semontoisi nykyistä järjestelmää, "vaara" voisi olla, että nykyjärjestelmä muuttuisi ainakin jollain tapaa.
Nato-mailla ei taida yhdelläkään olla vastaavaa järjestelmää. Juu, ei ole sitä 1300km rajaakaan, olen kuullut. Mutta suurin osa kansasta tietää/luulee, ettei Natoa tarvita, koska meillä on asevelvollisuusarmeija, toisin kuin esim. Baltian mailla.
Kokoomushenkiset haluavat Natoon, mutta harva heistä haluaa luopua yleisestä asevelvollisuudesta.
Vihreät haluaisivat luopua yleisestä asevelvollisuudesta, mutta eivät erityisemmin kannata Natoa.
Vasemmisto on jossain välissä. Perussuomalaiset siviilipalvelusmies Halla-ahon ja Virtasen johdolla taitavat myös jakautua kysymyksessä, en tiedä.
Todennäköisin tulevaisuus on, että Suomi liittyy Natoon, ja kuten muutkin Nato-maat, siirtyy valikoivaan asevelvollisuuteen, tai palkka-armeijaan. Tosi asiassa nykyinen asevelvollisuutemmehan on jo valikoiva.
Eihän NATO:lla ja yleisellä asevelvollisuudella ole mitään tekemistä toistensa kanssa, vaikka niin näkyvät monet luulevan. NATO-maissa on sekä ammattiarmeijoita etta asevelvollisuutta ja Suomessakin nämä kaksi asiaa ratkaistaan ihan toisistaan riippumatta, vaikka jotkut ne haluavatkin liittää yhteen omista hämäristä tarkoitusperistään lähtien.
Millä Nato-maalla on Suomen kaltainen asevelvollisuusjärjestelmä, ehkä Turkilla ja Kreikalla?
Baltian maat liittyivät (pakosta, tai siis voiman puutteesta) Natoon, koska niillä ei ollut omaa armeijaa. Eli kyllä oman armeijan laatu vaikuttaa Nato-kysymykseen. Miksi Baltian maat eivät puuhaa Suomen mallista armeijaa? Koska ne luottavat (ehkä liikaakin, en tiedä) Naton suojaan.
Nato-maat ovat voineet luopua sevelvollisuusjärjestelmästä, koska ne uskovat että USA 300 miljoonaa ja EU-jäsenmaat vajaa 500 miljoonaa riittää pelotteeksi. Riittääkö tuo pelote, en tiedä.
Nämä kaksi asiaa ratkaistaan erikseen, kyllä. Mutta halusipa nimimerki zsi tai minä, nämä asiat tulevat liittymään keskustelussa toisiinsa, aivan varmasti. Vaikka miten kiellettäisiin.
Kansanvaltaiset valtiot eivät hyökkäile naapureidensa kimppuun. Tehokkainta turvallisuuspolitiikkaa Pohjois-Euroopassa olisi siis edistää demokratiaa Venäjällä, jossa parantamisen varaa on eniten. Konkreettisesti emme kykene sitä tekemään, joten keinomme on kädet ristissä toivominen.
Sääliksi käy vaikkapa Viroa. Kolmekymmentä vuotta sitten Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin, mukana epäilemättä myös virolaisia asevelvollisia. Sodasta tuli pitkä, likainen ja tappiollinen. Neuvostoliitto hajosi aikanaan, kansat itsenäistyivät ja Viro kiirehti läntisiin järjestöihin. Nyt Viro on yksi lojaaleimpia Nato-maita, joka haluaa kaikin keinoin todistaa uskollisuutensa USA:lle. Kohtalon ivaa on, että siihen tarvitaan myös osallistumista vaarallisimpiin tehtäviin Afganistanissa, jossa tällä kertaa on länsimaiden vuoro käydä pitkää, likaista ja tappiollista sotaa.
Se ei ole mikään pieni joukko reserviläisiä, joka ilmoittautuisi Nato-jäsenyyden jälkeen sivariin. Tunnen useammankin reservinupseerin, joka on yksioikoisesti todennut sivaripaperien lähtevän välittömästi Nato-hakemuksen myötä. Jäljelle jäisi suon yli heilahtavat sotaintoilijat ja hälläväliäsakki, niin sopii miettiä minkä tasoinen asevelvollisuusarmeija olisi jatkossa.
...taas kerran. Aletaan vaan pelottelemaan kaikkia sillä, että Suomi joutuu hajottamaan puolustusvoimansa ja armeijansa. Ei edes puhujan mahdiollinen tietämättömyys ole esteenä "propagandan" levittämisen tiellä.
Presidenttiä!Se on meille kohtalonkysymys. Varmaa on myös, että seuraava mahdollinen sotamme, ei noudattele vanhoja kaavoja. Se on ilman maasotaa, mutta ilmavoimat ja mahdollinen terroristien provosoima ydinsota?
Tähän kehitykseen meidän on itse löydettävä pitävä stoppi. Tällöin katse osuu ehdottomasti ainoaan oljenkorteemme Natoon, ja sen tuomaan ohjustorjuntaan!
Vasemmistolainen presidentti sitoo maamme vankasti Venäjän mielipiteeseen. Entä kansanäänestys liittymisestä? Se ei tuntuisi oikein toimivan maamme vasemmiston myrkynkylvämisen vuoksi? Se on heidän toimestaan tuhonnut kansalaisten itsenäisen, omaa parastaan ajattelevuuden kyvyn.
Takaovilta on siirryttävä Naton paraatiovien eteen, ja odotettava, että saamme kutsun käydä niistä sisään! Mutta kuka on ovien avaaja? Siinä meidän kotitekoinen ongelmamme.
Ja juuri tällä oman armeijamme voimalla hän perustelee sen, ettei Suomen tarvitse liityä Natoon. Itse en siis välttämättä allekirjoita tätä Halosen näkemystä, mutta näin olen ymmärtänyt hänen kantansa.
Heikoilla jäillä olisimme vain ilman Natoa. Kaikkialla kansanvaltaiset puolueet lännessä tukevat Natoa ja hyväksyvät ihmisoikeudet. Olisi järjetöntä jäädä pölvästinä kyyryyn. Natomme puolustaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Länteen ei jätetä vaarallista typerää kyyryosaa. Aukottomasti hyvä on ainoa vaihtoehtomme.
Höpön höpön. Turkki on oivallinen esimerkki siitä, ettei Natojäsenyydellä ja demokratialla ole mitään kytköstä - jos sotilaat kaappaavat vallan, Nato ei sano siihen mitään. Samainen maa on harjoittanut puhdasoppista kansanmurhaa omaa kurdiväestöään vastaan. Georgia - jonka hallinnon demokraattisuus toimittajamurhineen kaikkineen on aika kyseenalainen - on kolkutellut Naton portteja myöskin.
Että tämmöisten maiden kanssa sotilasliittoon, "samanmielisten arvoyhteisöön"? Ei kiitos.
Kun vuonna 1973 kävi kuumana debatti siitä voiko Suomi solmia vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa, niin taistolaisten valtaama Teinilehti, jota silloin luin, julkaisi pilapiirroksen etusivullaan. Kuvassa oli kolmivaiheinen Suomi-raketti, jonka ensimmäisessä vaiheessa irtautuvassa osassa luki "EEC-vapaakauppasopimus", toisessa vaiheessa luki "EEC täysjäsenyys" ja kolmannessa vaiheessa luki "NATO". Olivat nuo taistolaisnuoret kauasnäkeviä silloin ja onneksi heidän skenaarionsa on toteutumassa. Kannatin itse NATO-jäsenyyttä jo silloin vaikka sellaisen ajatuksen mainitsijaa pidettiinkin Kellokoskelta karanneena.
Presidentinvaalit todellakin ratkaisevat Suomen NATO- jäsenyyden 2018 asti ja vielä ei tiedetä edes todennäköistä suuntaa. Tästä syystä pitää ottaa huomioon myös pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittäminen.
Pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittäminen ei heikennä Suomen puolustuskykyä ja voi toimia myös diplomaattisena tienä Natoon varsinkin jos samalla saadaan Itämeren aluevalvontaan Venäjä mukaan
Kyse ei ole puolustuskyvyssämme siitä, siitä että läntiset naapurimme tulisivat miehissä apuun, vaan siitä että meillä on materiaaliset resurssit parhaalla kustannustehokkuudella puolustaa itse itseämme ja samalla pysyä kansainvälisten selkkausten ulkopuolella.
Pohjoismaiden puolustusyhteistyö, joka ei siis tarkoita pohjoismaista liittoutumista, on kustannustehokasta.
Kustannustehokkuus tulee aselajien työnjaosta, hankintojen, koulutuksen ja huollon osalta. Toimivuus tulee esimerkiksi siitä, että pohjoismaiden yhteiset ilmavoimat ovat koneiden lukumäärällä mitattuna mahdollisuus saattaa suuremmaksi kuin yhdelläkään Länsi-Euroopan maalla yksin.
Perustelut eriteltyinä:
1. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan puolustuksen säilyminen, mikä ei Suomen Nato jäsenyyden kohdalla ole itsestäänselvyys.
2. Kustannustehokkaat yhteishankinnat (maa-meri ja ilmavoimat)
3. Kustannustehokkaat huoltojärjestelmät(maa-meri ja ilmavoimat)
4. Takaa riittävän ennaltaehkäisevän mittakaavan Suomen puolustukselle (mm. Pohjoismaiden yhteiset ilmavoimat on mahdollista saattaa ilmavoimien konelukumääräisesti suuremmaksi kuin millään Länsi-Euroopan maalla.)
5. Pohjoismainen työnjako eri puolustushaarojen kautta mahdollistaa kunkin pohjoismaan keskittymisen myös omaan turvallisuusstrategiaansa. (mm. Ruotsi, kansainvälinen rauhanturvaaminen)
6. Tarpeeton vastakkainasettelu vähenee. Kauppasuhteet Venäjän kanssa kehittyvät ja hyödyttävät sekä pohjoismaita että Venäjää.
7. Suomen painoarvo Venäjän kanssa neuvoteltaessa on suurempi, kun Nato-kortti on kääntämättä. Perustelu: Suomen valtiollinen merkitys Venäjän turvallisuudelle on selvästi pienempi kuin Nato-rajan tuominen Suomen ja venäjän väliselle rajalle. Eli Venäjällä ei ole järkeä toimia keskinäisissä suhteissa siten että Suomi käyttää Nato-korttia. Tätä Suomelle erittäin suotuisaa neuvotteluasemaa ei pidä hukata ilman todella hyvää syytä.
8. Pohjoismainen puolustusyhteistyö mm. Norjasta johtuen tuo silti yhteiset puolustusjärjestelmät luonnollisen kehityksen kautta myös Nato-yhteensopiviksi, myös Suomen osalta.
9. Pienen maan (Suomen) on suurvallan rinnalla järkevää pysytellä suurten maiden konfliktien ulkopuolella. ( Vrt. Ruotsin n. 200 vuotinen rauhan historia.)
10. Suomen mahdollisuus kehittää puolustusvoimat Nato-yhteensopiviksi, provosoimatta Venäjää. Tämä on pohjoismaisen puolustusyhteistyön kautta myös taloudellisesti kustannustehokkaampaa, johtuen Pohjoismaisen puolustusyhteistyön työnjaon tuomista kustannussäästöistä.
11. Suomi on riippumattomampi kehittämään omaa kansainvälistä rauhanturvatoimintaa (=siviilikriisinhallintaa), ilman että sitoudutaan kolmansien osapuolten mahdolliseen tahtoon sotilasjoukkojen lähettämisestä esim. Nato-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin. ( Ei se Afganistan ratkea sotimalla vaan sopimalla...)
12. Pohjoismainen puolustusyhteistyö ei poista Natoon liittymismahdollisuutta vaan tuo Suomen tarvittaessa Nato-yhteensopivammaksi alhaisemmin kustannuksin ja samalla tarpeetonta vastakkainasettelua Venäjän kanssa välttäen. ” Jokainen osaa vittuilla , mutta kuka osaa… ”
13. Ruotsin mukaan tuleminen pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön aidosti ei ole pois suljettu.
Perustelu: Takaiskuja on pohjoismaiden yhteishankinta projekteissa ollut, mutta ei se poista pohjoismaisen puolustusyhteistyön rauhanajan kustannushyötyjä kun puolustusmenot kasvavat kun halutaan säilyttää edes nykyinen taso puolustusvalmiudessa.
Enpä tiedä onko se Ruotsillekaan ihan huono mahdollisuus olla mukana puolustusyhteistyössä, joka mahdollistaa heidän puolustusvoimien integroinnin tarvittaessa Nato-yhteensopivaksi kustannustehokkaasti. Voi myös olla että Ruotsin puolustusteollisuus saattaa hyötyä pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämisestä.
Nato-kortti jossa on myös Ruotsin nimi Suomen ja Nato-Norjan ohella on pöydässä merkityksellinen ilman että sitä tarvitsee edes nostaa pakasta... Kysymys ei ole yhdenkään pohjoismaan yksittäisestä arvosta vaan yhteisestä arvosta.
Minusta tuo oli mainiosti kirjoitettu professori Virmavirralta.
Olisi ollut parempi ehkä kirjoittaa, että koska Venäjällä on jo ortodoksinen Kreikka ja Kypros taskussaan, voisi Suomi liittyä Venäjän federaatioon, jotta Euroopan unionilla olisi Venäjässä edes yksi vilpitön ymmärtäjä.
"Siksi toiseksi Nato-päätöksen alle tarvitaan myös tasavallan presidentin puumerkki."
Tästä johtuen Pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittäminen voisi olla vaihtoehto suomalaisen puolustuksen kehittämiselle.
Suomen painoarvo Venäjän kanssa neuvoteltaessa on suurempi, kun Nato-kortti on kääntämättä...
Perustelu: Suomen valtiollinen merkitys Venäjän turvallisuudelle on selvästi pienempi kuin Nato-rajan tuominen Suomen ja Venäjän väliselle rajalle. Eli Venäjällä ei ole järkeä toimia keskinäisissä suhteissa aiheetta siten että Suomi käyttää Nato-korttia. Tätä Suomelle erittäin suotuisaa neuvotteluasemaa ei pidä hukata ilman todella hyvää syytä vasta kun on oikea aika.
Tämä "neuvotteluasema" voi päättyä silläkin tavalla, että Venäjä onnistuu etupiiritavoitteessaan ja NATO "optio" (jos nyt joku sellaiseen siis ihan aikuisen oikeasti uskoo erityisesti ikuisena olotilana) menee sen sileän tien. Tässä tapauksessa ei sitten enää neuvotella, vaan tehdään niin kuin "legitiimit turvallisuusedut" (lue Kremlin vallitseva ajattelutapa) määrää...
Suomi on täysin vapaa ylpeä Naton jäsenenä ja normaali upea länsimaa. Ei ole missään olemassa mitään "Venäjää", mikä sen estäisi. Heikot on perusteet jäädä yksin. Onko "Venäjä yksinäinen varas Putin" mitään olemassa, siitä on turha keskustella tai siitä mitä KGB:n silmillä naurunalaista näkee. "Venäjä" mielellään liittyisi Natoon, jos vain suinkin pääsisi. Vain hölmö ei halua vahvistaa parlamentarismia ja oikeusvaltiota.
Näin on.
Miksi tämä velkainen maa ei voisi olla EU:n valtaosan mukana Natossa ja Nato-Venäjä neuvostossa?
"Eero Heinäluoman johdolla tekemässä seuraavista eduskuntavaaleista Nato-vaalit"
Eero Heinäluoman odotan kertovan kaikille, että Suomen kansaa ei saa koskaan jättää yksin. Varusmiesten palvelusta parantaa ajatus, että koko maailma tukee Suomea. Nato on arvostettu puolustusliitto. Natomaat jälleenrakentavat Venäjää kunnioitettuina o-saajina. Sadunhohtoinen rakastettava Turkki on kyllä luksusta.
Virmavirta on oikeassa: mahdollisen Nato-päätöksen alle tarvitaan presidentin allekirjoitus. Maassa on siis voimassa laki, jossa yhden ihmisen mielipide voi jyrätä korkeimman valtioelimen kannan. Sellaisen lain ei kuuluisi olla voimassa demokraattisessa länsimaassa.
Toivottavasi perustuslakia valmistelevat tahot pitävät kirkkaana mielessä sen, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Siis: mikään taho ei saa jyrätä eduskunnan kantaa. Jos ulkopolitiikkaa "yhteistyössä" valtioneuvoston kanssa johtava presidentti on jostain asiasta eri mieltä kuin hallitus, ratkaisuvallan kiistassa pitää olla eduskunnalla (= käytännössä enemmistöhallituksen aikana hallituksella).
NATO:lle jyrkkä ei.
Ja jos sitä edes harkitaan, niin kansanäänestyksellä, ei muuten ...mutta aina noita äänestystuloksiakin voi väärentää.
Kova hinku Arkadianmäellä on NATOon ...sodan syttyessä suomessa, on varmaan yhtäkova kiire näillä NATO-nukeilla ruotsiin turvaan.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 36 kommenttia