*

Jarmo Virmavirta

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Tarvitaanko taas Lipposta?

Tällä viikolla vietetään Ulkopoliittisen Insituutin, UPI:n 50-vuotisjuhlaa. Instituutin historia on oleellinen osa Suomen ulkopolitiikan kehitystä, vaikkei sitä tyhmempi heti huomaa.
UPI perustettiin Paasikiviseuran kylkeen levittämään Paasikiven-Kekkosen linjan ilosanomaa. Tutkimuksesta toivottiin vakuuttavuutta, ja ajan mittaan tutkimusta alettiinkin harjoittaa. Suhteitakin solmittiin, ennen muuta Pohjoismaihin, Neuvostoliiton IMEMOON ja Washingtonin East-West insituuttiin. Jo varhain alettiin julkaista Ulkopolitiikka-lehteä. Se on yhä tärkeä lehti.

Vaikka UPI edusti Paasikiven-Kekkosen linjaa, se ei ollut missään vaiheessa mikään Neuvostoliittoinstituutti, joka oli toisella tavalla välttämätön. Sitäkin välttämättömämpää oli, ettei Neuvostoliittoinstituutti tutkinut mitään, ei ainakaan Neuvostoliittoa. Johtaja Valdemar Melanko erehtyi alkuun suunnittelemaan Neuvostoliiton tutkimusta, mutta hänet palautettiin pian todellisuuteen ihan Tamminiemestä.

Mutta suhteet tietenkin olivat eri asia. Minä toin kerran 1990-luvulla Moskovasta Neuvostoliiton ulkoministeriön hallintojohtaja Anatoli Smirnovin UPI:n luennoitsijaksi, mistä Taavi Soinivaara kertoo kohtuullisen oikein uudessa dekkarissaan Punainen jättiläinen. Vierailu oli paljon proosallisempi kuin dekkari, ei siitä todellakaan olisi jännitysromaania saanut. Anatoli puhui ystävällisesti Paasikivestä, eikä uhkaillut KGB:llä, jonka palveluksessa hän ei ollutkaan. Mutta ihan mielenkiintoisia dokumentteja hänen salkussaan muuten oli. Vain yksi muu suomalainen tuntee niitä niin hyvin kuin minä.

Minä tulin UPI:n - tai tarkemmin Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön - hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1987. Suomen toimintaympäristö oli silloin jo muuttumassa perusteellisesti. Tutkimuksen ja samalla rahan tarve alkoi olla todellinen. Taustayhteisöstä Paasikiviseurasta ei paljoa apua ollut. Sitä kiinnosti lähinnä se, että UPI:n valtioavulla voitiin maksaa seuran omistaman kiinteistön kuluja. Ehkä se ei ollut kohtuutonta. olihan Paasikiviseura idean isä.

Niilläkin rahoilla saatiin jotakin aikaan. Ennen Neuvostoliiton hajoamista UPI julkaisi jo vaihtoehtoisia arvioita itänaapurin kehityksestä. Ääripäissä olivat hajoaminen ja suuri koura, kuri ja järjestys. Molemmat ovat tainneet toteutua ja kaikki siitä välistäkin.

Aloittaessani puheenjohtajana instituutin johtajana oli Kari Möttölä. Hänen siirryttyään ulkoministeriöön oli löydettävä uusi vetojuhta. Haku tuotti jonkun työttömän lisensiaatin ja pari tohtoria, mutta hallitus tunsi kaikki. Se on hakijalle usein riski. Muuta haluttiin. Kerran paluumatkalla hallituksen kokouksesta tarjosin paikkaa tohtori Esko Antolalle, joka myös oli hallituksen jäsen. Antola ei innostunut muuttamaan Turusta, jossa meillä oli sitä paitsi vireillä toinen tutkimuslaitos, Eurooppa Instituutti. Mutta keskustelussa tien päällä syntyi uusi idea, suunnilleen Kiskon vaiheilla. Ajoimme Mustion ja Salon kautta, kun se Lahnajärven reitti alkoi väsyttää kuskia. Idea oli maisteri Paavo Lipponen, joka oli pudonnut eduskunnasta. Hänellä oli kansainvälistä harrastusta ja poliittista kokemusta. Uskoimme hänen olevan sopiva siihen vaiheeseen.

Seuraavana aamuna soitin ensin ulkoministeri Kalevi Sorsalle ja kerroin ajatuksesta. Informoin, en kysynyt lupaa. Hetken mietittyään Kale venytteli, että voisi se olla hyvä idea. Tämän jälkeen soitin Paavo Lipposelle.

- Tämä olisi työtä, jota olen aina haaveillut saavani tehdä, vastasi Lipponen. Mietittyään vielä yli yön hän ilmoitti olevansa valmis ottamaan paikan vastaan. Hallitus yhtä lukuun ottamatta hyväksyi ehdokkaan.

Paavo Lipponen teki UPI:ssa sen mitä odotimme. Instituutissa oli laitettava tietyt käytännön asiat ajan tasalle, julkista profiilia ja uskottavuutta oli kohennettava ja yhteyksiä eurooppalaisiin instituutteihin oli parannettava. Siinä sivussa Paavo paransi omaakin verkostoaan Kanta-Euroopassa. Sillä oli myöhemmin paljon merkitystä Suomelle. Lipponen jätti sopimuksemme mukaisesti instituutin johtajan paikan palatessaan politiikkaan. En voi sitäkään päätöstä valittaa. Vaikka hän jätti haaveensa, tapahtui se kansakunnan parhaaksi. Aika vanhasuomalainenhan Lipponen on.

Varsinaisen työn instituutin aseman pysyväksi kohentamiseksi teki kuitenkin Lipposen seuraaja Tapani Vaahtoranta. Suomen alkaessa lähentyä Euroopan Unionia alkoi eteen tulla houkuttelevia tutkimusprojekteja, joihin silloiset rahat eivät riittäneet. Vaahtoranta oli onnistunut rekrytoimaan erinomaisia tutkijoita, mm. Tuomas Forsbergin, Christer Pursiaisen, Hanna Ojasen ja Arkadi Mosheksen.

Presidenteistä Ahtisaari ymmärsi parhaiten instituutin merkityksen. Hänen tuellaan instituutin rahoitusta saatiin jonkin verran nostetuksi, mutta pysyvämpää ratkaisua jouduttiin hakemaan pitkään. Vaahtoranta toi lopulta mallin Saksasta, jossa vastaava tutkimuslaitos toimi parlamentin siipien suojassa. Hanke toteutettiin eduskunnan 100-vuotisjuhlien yhteydessä.

Yhtenä kummisetänä toimi valtiosihteeri Antti Satuli, Liisa Jaakonsaari ja Ilkka Kanerva olivat hyviä puhemiehiä. Vaikka UPI:sta ei mitään Sitraa tullut, saatiin rahoitus uudelle tasolle. Samalla parlamentarismi kuitenkin astui sisään ja idean isä Tapani Vaahtoranta siirrettiin poliittisen päätöksin sivuraiteelle. Parlamentarismi on usein osto- ja myyntiliike, jossa johtoajatus häipyy oletettujen etujen saalistukseen.

Teija Tiilikaisen johdolla UPI:n tehtävä on nyt selviytyä aivan uusista haasteista. 3,5 miljoonalla eurolla vuodessa pitäisikin saada aikaan paljon muutakin kuin seminaareja. Kun Lipposen ja  Vaahtorannan aikana yritettiin pysyä Euroopan yhdentymisen rytmissä, on nyt pohdittavana Suomen asemaa taloudellisesti ja henkisesti hajoavassa ympäristössä. Politiikasta ei löydy suuntaviittoja, sinne pitäisi niitä pystyttää.

Toistaiseksi Suomi käyttäytyy samoin kuin Sauli Niinistön johtama suomalainen jalkapallo: juuri kun piti voittaa, sorrutaankin rökäletappioon. Vaadittujen takuiden sijasta Suomi onkin joutumassa eurobondien kautta itse takaajaksi. Kukaan ei ymmärrä, että nyt käydään uutta maailmansotaa tämän päivän asein. On siinä tutkimuksella työkenttää.

UPI:lla on kuitenkin nyt yhteydet - kiitos pitkäaikaisen osallistumisen eurooppalaiseen tutkimusyhteisöön - toisiin eurooppalaisiin tutkimuslaitoksiin, joissa integraation edellisessäkin vaiheessa perustava suunnittelutyö on tehty ja linjat hiottu. Suuri kansallinen kysymys on, onko Suomessa politiikassa ketään, joka ymmärtäisi tämän pääoman arvon. Vai tarvitaanko taas Paavo Lipposta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Harri Rautiainen

Mielenkiintoinen historia, kiitoksia.
Ilmeisesti Lipposen ehdokkuus on perusteltua?

Ari Hämäläinen

Ei tarvita, kiitos.

Feikki-Mooses ei ole todellinen kansanjohtaja kuten aito edeltäjänsä, joka teki kultaisesta vasikasta silppua.

Vale-Mooses kumartelee mielellään suurta rahaa. Olisi kumartanut aikanaan niin syvälle, että olisi ottanut selvää Kreikan taloudesta, kun maata veivattiin euroon. Tiedot olivat helposti saatavilla sen aikaisen suurlähettilään kautta. Ja olisihan tämä instituuttikin jotain voinut kertoa, eller hur?

Pekka Heikkinen

Noinhan se menee. Kun 'kavereista' joku saa kansalta kenkää, piiri pieni järjestää jonkin muun hyväpalkkaisen veronmaksajien varoilla hoidetun viran. Yököttävää touhua josta on tultava loppu!

Samoin kävi nyt vihreiden presidenttiehdokkaana olevalle Pekka 'julkihomo' Haavistolle. Lensi ulos eduskunnasta, mutta 'omat' järjestivät vuosiksi huippuvirkoja ja kansa maksoi.

Entäs Erkki Liikanen ja ...

Näitä/teitä on varmasti tuhansittain ja onneksi nyt internetkaudella asiat alkavat tulla esiin.

Väännetään isntituutteja ja säätiöitä sun muita salaseuroja, kenen rahalla? Ja PAH!

Ilari Kerttuoja

Ei tarvita. Kuten ei tarvita seisahtuneisuuden ajan muitakaan poliitikkoja eikä toimittajia. Virmavirtakin voisi keskittyä kesämökkinsä hoitamiseen ja jättää yhteiskunnalliset asiat niille, jotka eivägt ole yhtä menneisyydessä kiinni, läpinäkyviä ja leimautuneita

Jouko Koskinen

Justiinsa niin. Toveruus velvoittaa tuhlaamaan hyvää ruutia vanhaan varikseen. Meni pahasti ohikin vielä. Lipposkasta ei tule Linnanjuhlien emäntää milloinkaan. Pahin este siihen on Lipponen itse.

Halveksimalla 560 000 suomalaisen olemassaoloa voi enintään paikata puolueensa tulevaa tappiota hiukan, mutta äskeinen alatyylin puoluepukarointi ei todellakaan linnan ovia raota, päinvastoin.

Viimeisin ulkopoliittinen kannanotto kertoo pitkälle edennestä dementiasta. Uhkaakako joku suomalainen sivari todella Kreikkaa vallankaappauksella? Lipposten mielestä siis kreikalaisten toverien polttopullojuntta etenee liian hitaasti.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Virmavirta,etkö huomaa,ei tänne mitään kannata kirjoittaa,eihän kukaan kommentoija edes ymmärrä mitä kirjoitat.

Käyttäjän wahrheit kuva
Kari Kero

Aina jokunen sentään. Kiitos Virmavirralle lähihistorian tarkennuksesta.

Pertti Väänänen

Milloinkahan Niku ja Huusko tajuavat, että Jarmo Virmavirralle ei pidä enää antaa palstatilaa?

Mieshän muistelee vain, mitä 25 vuotta sitten tapahtui unohtaen tahallaan ne lukuisat KGB- ja STASI-kontaktit, mitä Virmavitmalla ja kumppaneilla oli tuohon aikaan.

Käyttäjän 98765sp kuva
Simo Perttula

Paavo pyrkii aina eri asioiden ytimeen! Oli sitten kyseessä vaikka aikanaan Rauhanpuolustajat r.y, tai Paasikivi-seura.
Molemmat pahasti notkollaan itään.
Nyt hän pyrkii ytimeen EU:ssa ja Natossa. Molemmat notkollaan länteen. Eli hän varjopelaa Itä-Länsi tyylillä pesäpolitiikkaa? Siinä ei perässä pysy. Eteen pääsee onneksi Sauli Niinistö, ja se riittää.

Harri Rautiainen

Pyrki sitkeästi myös Päivi Hertzbergin ytimeen :-)

Kaisa Jalis

Ja mitä hyvää Niinistössä muka on? Osaa vain + ja - laskuja.

Mistään talouselämän ja rikkaiden ihmisten ulkopuolisesta maailmasta ei tunnut tietävän, tajuavan tai välittävänkään tajuavan mitään.

Lasten psykiatristen ongelmien kasvu johtuu kuulemma siitä, että joillakin on enemmän 'leluja' kuin toisilla. Todella INHO-materialistinen maailmankuva. En ikinä valitsisi näin kapeaa ja typerää minkään asian johtoon.

Markus Lehtipuu

"Kukaan ei ymmärrä, että nyt käydään uutta maailmansotaa tämän päivän asein."

Kyllä minä ainakin ymmärrän.

USA työnsi Kreikkaan enemmän lainarahaa kuin mitä Kreikka pystyy koskaan maksamaan. Nyt se ymmärretään.

USA:n dollarihegemonia on hyöty, josta ei haluta päästä eroon. Libya halusi, ja nyt Nato tukee "kapinallisia" eli "terroristeja", niitä samoja, joita USA tappaa Afganistanissa ja Pakistanissa.

Sota on nimenomaan dollarista ja maailmanherruudesta.

Juutalaisilla on prosentuaalisesti mitätön rooli, mutta ne kaikkein vahvimmat ovat ainakin nimellisesti juutalaisia. Me saamme kritisoida Israelia, koska Israel ei ole merkittävä. Mutta emme saa kritisoida juutalaisia, koska Rotschield.

Jos paljastaisimme Rotschieldit, heidän tekojensa perusteella, ei rodun tai ihmisryhmän perusteella, suuri osa maapallon ongelmista olisi ratkaistu.

Mutta sota jatkuu, ja ellei dollari romahda, euro romahtaa varmasti.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Ihmisen lajihistoriassa jo alkulaumoissa poppamiehet ja manaajat suggestioillaan kilpailivat raa'an voimankäytön kanssa ja onnistuivat noitumaan lauman ymmärryksen. Noidat käyttivät loitsuja -- ja ne tehosivat! -- ja temppelien salaisimmissa kaikkeinpyhimmissä sopukoissa noviiseille kuiskittiin korviin sala- ja taikasanoja.

Eipä olla paljoa niistä ajoista kehitytty. Yhä vieläkin valta on monille valtataistelijoille maaginen asia, jota harrastetaan joissakin suurelta kansalta salatuissa vallan ytimissä. Niihin vain harvat ja valitut valtamagiaan vihkiytyneet pyrkivät ja pääsevät.

Yhä vieläkin vallankäyttäjille itselleen valta on kaikkein pimein asia. He eivät millään pysty tajuamaan, että salatieto ja valtamagia ovat kokonaan toiseen suuntaan tapahtuvia ajatusliikkeitä kuin esimerkiksi tieteellinen tieto ja oikea todellisuudenhallinta.

Nämä nykyajan poppamiehet perustelevat tutkimusinstituuttejaan kuin ne olisivat valtamagian ja asialle vihkiytyneiden maagien salatiedon keskuksia. Voi sitä valtapelin pimeyttä. Minä vain kysyn miksi.

Avoimessa yhteiskunnassa primitiivisen valtamagian pitäisi helpottaa -- jos yhteiskunta on demokratian edellyttämällä tavalla läpinäkyvä, mitään vallan ytimiä ei tarvita. Tai enemmän: niitä ei hyväksytä, ei sallita. Sellaiset edustavat kaikkea muuta kuin demokratiaa. Niiden ylevöittäminen on vain valtamaagikoiden kaipuuta loitsujen ja taika- ja komentosanojen asteelle.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Hieno yhteenveto ja analyysi.

Yksi pointti, tärkein:
"Kukaan ei ymmärrä, että nyt käydään uutta maailmansotaa tämän päivän asein."

Toden totta: liian harva käsittää tätä tosiasiaa.
Valtakunnat ja mahdit horjuvat ja kaatuvat kohta. Kokonaiset voimayhtymä heikentyvät. Maailman mahtien asema ja järjestys muuttuu. Tehdään isoa historiaa, ja me vain ihmettelemme. - Mitä muuta voisimme tehdä?
Tuskin koskaan näin harvat toimenpiteillään ovat niin ratkaisevasti vaikuttaneet niin monien elämään ja tulevaisuuteen. Näinä aikoina kirjoitetaan maailmanhistoriaa.

Niin, mitä se edellyttää meiltä?
Ainakin jonkintasoista historiallista ymmärrystä. Ja mielellään johtajia, jotka tuntevat historian, mutta sen lisäksi myös nykymaailman toimintalogiikan.

Kalle Lehtonen

Historian mörökölli on historian mörökölli. Nyt ovat ajat ja haasteet uudet, eikä niihin vastaajaksi noista ukeista ole.

Käyttäjän sampocollander kuva
Sampo Collander

Muutama vuosi sitten Lipponen kutsui puoluetoverinsa Liikasen Stasi- ja KGB-yhteyksiä tutkineita "arkistoja penkoviksi nilviäisiksi." Että tällainen suhtautuminen maisterillamme politiikan tutkimukseen. Lähteitä ei pidä penkoa liikaa vaan uskoa sitä mitä minä sanon.

t. piiroinen

Lipponen jatkakoon eläkevuosiaan ja muistelmiensa kirjoittamista. Totalitääristen ja militarististen suurvaltojen ihailuaan hän voisi niissä selittää.

Tuula Saskia

En oikein ymmärrä Virmavirran muistelmien taustaa.

Nyt tarvitaan Lipposen tukijoiden sijaan Niinistön tukijoita.

Listalle ei sentään pidä tunnettuja rikollisia kelpuuttaa, kuten tukilistan operoijat ovat tehneet.

Meilimoitteeseeni sain tylyn vastauksen kokoomuksen puoluetoimistosta. Siispä panen suuni suppuun.

Jos puolueelle kelpaa PS:sta poispotkitun ja raiskauksesta ym. useista rikoksista Suomessa ja Ruotsissa tuomitun henkilön tukiääni, jään miettimään, mitä arvomaailmaa puolue edustaa.En oikein usko Niinistön itsensa kannattajaa valinneen. Vai kelpaako sittenkin kaikki?

Lipponen ei ansainne puhtoisen ritarin roolia.

Lipposen roolia kaasuputkihankkeessa ei ole valotettu suomalaisille millään tavalla.

Aika kummallinen tilanne!

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala

Onkohan nyt kyse samasta Paavo Lipposesta, joka FST5:n toimittajan mukaan oli lupautunut keskustelemaan ruotsinkielisessä televisiossa ruotsin kielen asemasta, mutta joka kuultuaan minun tulevan toiseksi keskustelijaksi, laittoi vaimonsa soittamaan toimittajalle peruutuksen?

No, kansanedustaja Mikaela Nylander uskaltautui ohjelmaan puolustamaan ruotsin kieltä. Tosin hän tarvitsi avukseen toisen ruotsinkielisen naisen eli "puolueettoman" toimittajan. ;-)

Käyttäjän juhojuho kuva
jukka juhola

Hyvä kirjoitus taas kerran Virmavirralta. Lipponen on tietysti monella tavalla vahva ehdokas mutta olisikohan jo aika katsoa muita ja nimenomaan muiden puolueiden ehdokkaita. Suomi ansaitsee arvostetun ja kyvykkään presidentin.

Tauno O. Mehtälä

Jarmo Virmavirta: "Kukaan ei ymmärrä, että nyt käydään uutta maailmansotaa tämän päivän asein."

Varsin moni sen ymmärtää.

Ja Lipposen kuningastien kannalta valitettavan moni ymmärtää senkin, että Paavo Lipponen on tässä "uudessa maailmansodassa" USAn ja dollarin vankkumaton liittolainen. Kuten Virmavirta itsekin.

Tuntuu ymmärtävän Sauli Niinistökin. Niinistön kunniaksi on sanottava, että hän edustaa terveempää - ei edes dementian esiastetta kuten Lipponen ja Virmavirta - aivotoimintaa epäillessään nykymenon järjellisyyttä.

Tosin siitäkin on vielä monta poronkusemaa oikeisiin johtopäätöksiin.

Toimituksen poiminnat