Jarmo Virmavirta

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Poliittisista pakinoista on nyt pula

Siitä viime aikojen keskustelusta, jossa arvioidaan sellaisia nimityksiä kuin persut ja kepu, tulee mieleeni, että "déjà-vu", tämän olen nähnyt ennenkin. Samankaltaista keskustelua käytiin 1970-luvulla kysymyksestä  Saksan Demokraattinen Tasavalta vai Itä-Saksa.  Teemasta tulee mieleen myös Anssi Kukkonen.

Ensin pari sanaa Anssi Kukkosesta, jos joku ei tiedä. Hän oli innostava television urheilutoimittaja siihen aikaan, kun toimittajan varjona ei seissyt "urheilun erikoisasiantuntija". Anssi oli itse asiantuntija. Hänen aikanaan sellaiset suomalaiset juoksijat kuin Juha Väätäinen, Pekka Vasala ja Lasse Viren juoksivat Suomea maailmankartalle.

Nyt ei sellaisia juoksijoita ole, mutta onneksi on Jutta Urpilainen. Hän laittaa uusiksi toista suomalaista legendaa "maa, joka maksoi velkansa". Tästä Suomi tunnettiin maailmalla 1930-luvulla ja slogan jäi talvisodan päivinä elämään erityisesti Amerikassa. Jutta Urpilaisen kunnianhimolle tämä ei kuitenkaan riitä. Hän haluaa, että Suomi muistetaan maana, joka Kreikan velkojen ohella maksoi myös niiden takuutkin.

Sivuhuomautukseksi vakuuskeskusteluun sopii satakuntalaisen isäntämiehen vastaus naapurille, joka pyysi lainaansa takausta. Takausta en anna, mutta lainan lupaan, jos löydät jostain hyvät takaajat.

1970-luvun alussa oli uusi vasemmisto nousussa. Deutsche Demokratische Republik eli DDR oli hyvä ja Länsi-Saksa paha. Länsi-Saksaa sai sanoa Länsi-Saksaksi, mutta Itä-Saksaa piti sanoa Saksan Demokraattiseksi Tasavallaksi. Nyt tiedämme, että se oli kyllä Saksa, mutta töin tuskin tasavalta ja varmasti ei demokraattinen. Kyllä kansa sen tiesi silloinkin, mutta televisiossa ei saanut sanoa Itä-Saksa.

Sama mielipideilmasto poiki myös keskustelun kansallistunnusten kieltämisestä urheiluasuissa. Se onkin toteutunut lähes täysin. Huolen siitä on pitänyt ylikansallinen kapitalismi, joka tapiseeraa kilpailijat tuotemerkeillään. Kansallislauluista sentään on pidetty kiinni, vaikka niiden ja kansallislippujen korvaamista EU:n tunnuksin on ehdotettu. Nykyoloissa ei sille ehdotukselle taida paljoa suosiota löytyä.

Keskustelua itäsaksalaisten nimityksestä käytiin ainakin television ohjelmaneuvostossa, jonka puheenjohtaja olin. Ohjelmaneuvostot on sittemmin lakkautettu, ja keskustelu vastaavista aiheista näyttää siirtyneen eduskuntaan.

Yksien jääkiekon MM-kisojen aikana vasemmisto oli päättänyt, että Kukkonen pitää laittaa kuriin. Joku vasemmistosta ehdotti, että urheilutoimittajien asenteista pitäisi tehdä selostuksiin perustuva analyysi. Itä-Saksaa ei mainittu, mutta siitä oli kysymys.

Urheilutoimittajille oli ongelmallista käyttää pitkää maanimitystä. He käyttivät lyhyempää nimitystä itäsaksalainen, että pikamatkoillakin ehtisi sanoa edes kilpailijoiden nimet ennen kuin maalinauha katkeaa. Paha kyllä Saksan Demokraattisesta Tasavallasta olevat itäsaksalaiset menestyivät lajissa kuin lajissa.

Puheenjohtajana totesin, että esitys menee läpi, kun sitä kannattavat vasemmiston lisäksi kepulaiset. Demarin poliittinen pakinoitsija Aimo Kairamo kutsui heitä usein nimellä "kepulit", mutta ei sitä eduskunnan arvioitavaksi viety. Kuten ei sitäkään, että Väyrystä ja Kääriäistä Kairamo kutsui nimillä Käyrynen ja Vääriäinen. Kairamo katselee nykymenoa pilven reunalla.

Poliittisen pakinoitsijan tehtävä on varmaan tänä päivänä ongelmallisempi kuin silloin. Laji onkin kuolemassa sukupuuttoon, mutta ei sitä merimetsojen tavoin lailla suojella. Ikävä ajankuva, vaikka tietenkin seiskajournalismi tuottaa enemmän rahaa. Paavo Lipponen on yrittänyt ajoin korjata puutetta eduskunnan pöntöstä nahkurin orsillaan. Tyylilaji ei ehkä istu eduskunnan suureen saliin, mutta reaktiot kertovat, että pakinointia kaivataan. Hyvät huulet ovat sekä nokkelia että nokkavia, aina myös osuvia.

Mutta siis takaisin selvitykseen urheilutoimittajien kielenkäytöstä. Yleisradion tutkimusosaston tutkija Bo Ahlfors, johtava sosialidemokraattinen ajattelija, sai sen tehtäväkseen. Minä puolestani soitin vielä samana iltana Anssi Kukkoselle Berniin, jossa hän oli selostamassa Suomen ja DDR:n välistä jääkiekko-ottelua. Sain hänet puhelimeen ensimmäisellä erätauolla ja kerroin, että nyt hiukan suu supummalle. Toisen erän Anssi  jaksoikin sordiino päällä, mutta kolmannessa meno oli taas entinen. Mutta sen verran hillittyä kuitenkin, ettei kyseisestä tutkimuksesta ole koskaan kuulunut mitään, enkä ainakaan minä ole perään kysellyt. Tuskin se on mitään tai ketään haitannut.

Parempi voisi olla, että myös nyt menossa olevan keskustelun päälle tomun annettaisiin laskeutua hiljalleen. Kieli elää tavallaan ja ajallaan. Keskustelijat vaihtuvat, mutta keskustelu on aina sama.

Mutta mitäpä tuosta: "On maailma kyllin laajaksi luotu:/ siin´ on hyvälle, pahalle tilaa suotu". V.A. Koskenniemi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Julo (!) Mihkelsson ja Enn Anapyld (?) olivat neuvostoliittolaisia aivan samasta syystä. Ja tietenkin Helmut Balderis ja Janis Lusis.

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™

Poliittisista pakinoista tuskin on pulaa, tuskin
myöskään kirjoittajista, saattaisipa joku antaa
tuotoksensa jopa maksuttakin.
Sen verta tuntuu olevan nyt hampaankolossa asiaa.

Eri asia on nämä poliittisten puolueiden talutus-
nuorassa tepastelevat päätoimittajasyöttiläät.
Näillä tuskin on suuriakaan intohimoja läimäyttää
ruokkivaa nomenklatuuraa edes sananvoimalla.

Kerrohan Jarmo professori missä piileskelee aito
vapaa media - vainko täällä bittiavaruudessa??

procul harum, Harmaasusi™

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Niin, onko Yleisradion salainen päätoimittaja Alpo Rusi? Kirjaa on varmaan myyty hyvin : D

Tuula Hölttä

Jarmo V. :"Nyt ei sellaisia juoksijoita ole, mutta onneksi on Jutta Urpilainen. Hän laittaa uusiksi toista suomalaista legendaa "maa, joka maksoi velkansa.""

Toivottavasti ei laita ainakaan "perinteisin tavoin", vaan velkoihin sitoutuneet maksavat vihdoinkin itse aikaansaamansa velat omalla omaisuudellaan, omalla terveydellään ja kenties myös omalla hengellään kaiken sen, jonka he ovat aikoneet perinteisillä pötypuheillaan maksattaa valtaeliitin perinteisin "maan tavoin" pienyrittäjillä kuten 90-luvun lamassa tehtiin.

Pienyrittäjäthän ovat sodan jälkeisten vuosikymmenien aikana olleet se saastainen riista, jonka selkänahasta "maa,joka maksoi velkansa" on oppinut valtaakäyttävän rahan ja vallan koalition tekemien virheiden aiheuttamat taloudelliset tappiot repimään kuten 90-luvun lamakin osoitti. Pienyrittäjiä ei lasketa tässä maassa puoluepoliittisten "hyvien yhteiskuntasuhteiden piiriin", joilla päästään vailla työkokemusta esim. Suomen Pankin pääjohtajiksi, vaan he ovat niitä, joita vielä v. 2006 opetusministerinä olleen demarin mielestä ei voinut laskea heitä velvoittavaan Tupo-pöytään, koska he "eivät kanna yhteiskunnallista vastuuta."

Harri Räsänen

"Nyt ei sellaisia juoksijoita ole, mutta onneksi on Jutta Urpilainen. Hän laittaa uusiksi toista suomalaista legendaa "maa, joka maksoi velkansa". Tästä Suomi tunnettiin maailmalla 1930-luvulla ja slogan jäi talvisodan päivinä elämään erityisesti Amerikassa. Jutta Urpilaisen kunnianhimolle tämä ei kuitenkaan riitä. Hän haluaa, että Suomi muistetaan maana, joka Kreikan velkojen ohella maksoi myös niiden takuutkin."

Aikamoista huttua ja propagandaa tuo lause. Se kun oli juuri Urpilainen jonka ansiosta vakuuksia saatiin. Jygä Käteisen avustuksella.
Vai oliko tuo lause poliittista pakinaa? Jos oli, niin ei mennyt perille.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ennen vanhaan oli kaksi Saksaa:

Saksan demokraattinen tasavalta = BDR
Saksan epädemokraattinen tasavalta = DDR

J. Gagarin

Länsi-Saksan sanomalehdissä käytettiin aina 60-luvulle asti DDR:stä käsitettä "Mitteldeutschland". Sen jälkeen ja osittain rinnakkainkin oli myös käsite "Sovietszone".

70-luvulla alettiin käyttää nimitystä "sogenannte DDR" (niin kutsuttu DDR), joka myöhemmin lyhennettiin lainausmerkkeihin "DDR". Tuo kirjoitusmuoto DDR lainausmerkeissä säilyi aina DDR:n luhistumiseen asti Springerin lehdissä, kuten Bild-Zeitungissa.

Lainausmerkkien selitettiin johtuvan siitä, että kyseessä oli alue, joka ei ollut saksalaisten hallinnassa eikä se ollut demokraattinen, joten sitä ei voitu kutsua "Saksan Demokraattiseksi Tasavallaksi".

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

BRD, Bundesrepublik Deutschland, silloin ja nyt.

J. Gagarin

"Neuvostoliittolainen" oli myös liian pitkä ja kömpelö sana yleispuhekielessä. Ryssistä ei voinut kuvitellakaan puhuttavan, joten nuorison keskuuteen vakiintui silloin 70-luvulla käsite "neukut", jota alunperin oli aletttu käyttää taistolaisten opiskelusoluissa. Sieltä lanseerattiin sittemmin myös käsite "derkut" kuvaamaaan itäsaksalaisia.

Pekka Tiilikainen joutui kerran todella ongelmiiin Eino S. Revon aikana, kun hän oli liikuttuneessa tilassa hiihtoa selostaessaan muistellut "kuinka sisulla painettiin ryssää vastaan". Selvisi kuitenkin varoituksella, Eino S. Repo kun jostain syystä ymmärsi töissä tuiterissa olevia ...

Revon aikana YLE sai niin paljon sensaationomaista huomiota sen ohjelmasisällöstä, että silloin perustettiin "vastaavan ohjelmatoimittajan" virka kaikille ohjelmille. Tätä pidettiin korkeaprofiilisena ja merkittävänä uudistuksena. Niinpä saimme kuulla viisi kertaa päivässä litanian, jonka parhaiten muistan ruotsiksi:

"En på programmen baserad förteckning över de ansvariga redaktörer, som radioansvarighetslagen förutsätter, finns till påseende för allmänheten i Radiohuset vid Sommargatan två. Allmänheten ha rätt att da del av uppgifterna under den arbetstid, som tilllämpas i statens ämbetsverk."

Nykyään ei kukaan varmaan muista, että tuollaisiakin "vastaavia ohjelmatoimittajia" on olemassa. Pitäisiköhän menna tutustumaaan listaan.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tapana oli juottaa Tehtaankadun agenteiksi epäillyt niin känniin, että tietoa irtosi. Monelle kävi tuossa kierteessä hyvin huonosti.

Lasse Lehmusto

Niinpä niin, muistan ajat jolloin oli Reporadio ja suhteettoman paljon sai aikaa eräs Hannu Taanila, joka on pahempi kommunisti kuin pahin nevostoliittolainen, Revosta en nykyisin tiedä mitään, liekö elossakaan, mutta Taanila jatkaa vielä samaa mantraa kuin ennenkin-
Maailma muuttuu Eskoseni, mutta Taanilan päätä ei kaada edes maailman muuttuminen, sairas mies yksinkertaisesti.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Kiitos aika muhevasta tekstistä, jonka sisältämistä tiedoista osa on uusia (en ollut mukana 70-luvun politiikassa: oli tässä lääkärin toimessa ja lapsia kattellessa sen verran hoppua).

Mutta yksi jäi mieleen termeistä, joita käytettiin niin Natsalla, Kouvolassa, Kuopiossa kuin Rovaniemelläkin, mm Saariselällä ihan tulevan presidentinkin suusta "ite" kuultuna (kyseessä oli SALT-prosessi).

Se oli "derkku".

Ei tuntunut ketään paikallaolijaa häiritsevän, tuo.

Paikalla oli toki usein derkkujakin.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

DDR:n paras jobi oli varmasti Berliinin rajavyöhykkeen alle jääneitä metroasemia vartioineilla rajasotilailla tai kansanpoliiseilla, mitä lie. Siistiä sisätyötä siistissä univormussa.

Lupa ampua varmasti oli, mutta tuskin toimintaa kovin usein nähtiin. Lännestä tuleva metrojuna ajoi ohi pysähtymättä muutaman kerran tunnissa.

Metrotunnelissa ei varmasti haissut yhtä pahalle kuin kadulla. Ja saihan metrojunan ikkunasta nähdä läheltä, miltä ihmiset lännessä näyttivät.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Poliittinen pakina on kuollut tyylilaji, koska yhteiskuntamme on muuttunut tosikkomaiseksi ja poliittisen korrektiuden vaatimukset ovat tappaneet kyvyn ymmärtää ironiaa.

Ironia taas olisi henkisen kypsyyden ja ihmisten keskinäisen luottamuksen merkki, joten huono huumorin sietokyky kertoo nykyihmisten henkisestä epäkypsyydestä.

Vaikka ei sekään heidän omaa syytään ole: Euroopan unionista lähetetyt nootit heikentävät ihmisten välistä luottamusta, kun sopimattomista sanoista saa (huumorillakin höystettyinä) haasteen oikeuteen.

Tuula Saskia

Taidatte olla oikeassa, hyvä Hankamäki.Sitäpaitsi, huumori on kovin vaikea kirjallisen ilmaisun laji, eräs vaikeimmista. Se voi olla paha ansa henkilölle, jolta sen taju puuttuu.

Ainoastaan Suomen Kuvalehden pakinoissa huumorin edellytykset joskus täyttyvät.

PS. Oleskellessani Saksassa so. Bundesrepublikissa 60-luvulla DDR tunnettiin " Ostzonena". Muuta nimeä ei käytetty ainakaan niissä piireissä, joissa liikuin. Ne piirit edustivat ns. tavallisia kansalaisia.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Sivistysmaissa derkkuvaltion edustajat olivat etsintäkuulutettuja rikollisia, mutta Suomessa heille kerrottiin tärkeimmätkin salaisuudet. Ei siinä tarkemmin ajatellen mitään hauskaa ole. Suomelle kävi kuten niille berliiniläisille, jotka osuivat eräänä kesäaamuna vuonna 1961 väärälle puolelle kaupunkia. He olivat väärässä paikassa väärään aikaan.

Tuula Saskia

Hyvä Jouni, joko siihen aikaan?

Muistan itse oikein hyvin 70-luvun, jolloin kotikaupunkini
( demarikaupunginjohtaja ja valtuustonpj.) kutsui ystävyysvierailuille vain ns. rautaesiripun takaisia delegaatioita.

Olin kulttuurilautakunnan jäsen ja kuvataidejaoston puheenjohtaja.
Puhuin silloin oivallista saksaa ( cl yliopistosta ja pitkiä oleskeluja Saksassa.) Ja muitakin kieliä: englantia, ruotsia, ranskaa välttävästi.

Ainuttakaan kertaa minä en saanut kutsua ystävyyskaupunkikohtaamisiin saati tulkkauksiin. Olin myös valtuuston varajäsen.

Puolue oli väärä eli kokoomus.

Ei todellakaan liity huumorikäsitteeseen, ellei juuri siihen. Joku britti voisi luoda suurenmoisen sarjan siitä, miten pienissä yhteisöissä on helppo nollata ihminen, joka on jotenkin toisinajatteleva.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Venäjää koulussa pidettiin hullun valintana ja kyllähän se melkoista kolhoosin kaalisoppaa olikin : D Myös Saksan kielen oppikirjoiksi yritettiin väen vängällä tuputtaa derkkupaskaa. Kiitä onneasi, luulen, että vältyit monelta krapulalta.

Käyttäjän mctimo kuva
Timo Korpelainen

No, ei se ole mikään ihme ettei kirjoitella pakinoita, syytteeseen joutuu liian helposti....

Varsinkin jos pakina sivuaa tiettyä uskontoa/yhteiskuntajärjestelmää tai heidän edustajiaan....

Ensin pitää määritellä(by suvaitsevaisto) millainen on "suvaitseva" pakina ja sitten vaan copy/paste.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Mikä esti ohjelmaneuvoston puheenjohtajaa nuijaniskun säestyksellä toteamasta?:

"Meidän poliitikkojen tehtävä ei ole puuttua siihen, että ammattiselostaja käyttää loogista ja tasapuolista nimitysparia Länsi-Saksa ja Itä-Saksa."

Tuliko po. asiasta virallisia valituksia DDR:n taholta, vai olivatko vasemman laidan kollegat jo niin syvällä? Vai kulkiko viestintuoja peräti Tamminiemestä?

Olen kuullut DDR:stä myös nimen Harppi-Saksa, jota eräs korkeakouluopettajakin käytteli ajoittain.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kun nyt poliittisia pakinoitsijoita muistellaan, niin Arvo Salo -vainaja käytti Demarissa aina, poikkeuksetta, myös ja erityisesti 70-luvulla, termejä Itä-Saksa ja Länsi-Saksa.

Teppo Nygren

Taitaa olla pulaa myös pilapiirtäjistä.
Suomessa on paljon hyviä piirtäjiä, mutta Kari Suomalaisen veroista ei ole vielä vastaan tullut.
Mikä lienee syy ettei kukaan muu pilapiirtäjä ole kyennyt samanlaisia tuntemuksia piirustuksillaan luomaan, kuin Kari aikuinaan.

Toimituksen poiminnat