Jarmo Virmavirta

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Nootista on nyt 50 vuotta

Vaikka kukaan ei kysy, missä olit 30.10.1961, ei se mitään. Päivä on kansallinen merkkipäivä. Silloin Neuvostoliitto jätti Suomelle nootin, jonka selvittely lopullisesti sinetöi Urho Kekkosen vallan.

Nootteja viuhahtelee eri maiden ulkoministeriössä harva se päivä, joten tätä täytyy vähän selittää. Ehkä muutenkin, harvempi enää tietää mikä se nootti oikein oli.

Maailma oli silloin toisenlainen kuin tänään, Eurooppakin tiukasti kahtia jaettu. Suurvaltojen johtajat Hrustshev ja Kennedy selvittelivät voimasuhteitaan. Berliini oli juuri jaettu muurilla, etteivät kaikki itäsaksalaiset lähtisi länteen. Neuvostoliitto räjäytti 50 megatonnin ydinpommin. NKP:n edustajakokous päätti siirtää Stalinin ruumiin mausoleumista Kremlin muuriin.

Suomessa oli käynnissä presidentinvaalien vaalikampanja, jossa demarien ja kokoomuksen yhteispelillä yritettiin tehdä Urho Kekkosesta yhden kauden presidentti. Vuonna 1956 hänestä oli tullut yhden äänen presidentti. Kekkosen vastaiskun strategit olivat Moskovasta, sieltä komennettiin kommunistit jakamaan ensimmäisellä valintakierroksella äänet siten, että Kekkosen pahin kilpailija J.K. Paasikivi putosi pois kolmannelta äänestyskierrokselta.

Moskovan osuutta ei tiedetty vuonna 1961, mutta epäiltiin kyllä. Nyt tiedetään jopa se, että Suomen presidentinvaalien menestyksellisestä hoitamisesta Neuvostoliiton Kommunistipuolueen keskuskomitea palkitsi kolme KGB:n työntekijää korkealla Leninin kunniamerkillä. Molotovin ehdotuksesta huomionosoituksen poikkeuksellisen hyvästä työstä saivat 1.3.1956 tehdyllä keskuskomitean päätöksellä KGB:n eli lähinaapurin työntekijät Mihail Kotov, Viktor Vladimirov ja Juri Voronin.

Nootin ydin oli väite Saksan sotilaallisen uhan noususta, joka vaikuttaisi Itämeren alueella. Moskova esitti, että sen johdosta Suomen pitäisi ryhtyä yya-sopimuksen mukaisiin sotilaallisiin konsultaatioihin uhan torjumiseksi. Tätä Suomi oli pelännyt, kun yya-sopimuksen tulkinta tässä kohden oli erilainen. Suomen mukaan molempien osapuolien olisi pitänyt todeta uhka, Neuvostoliitto ajatteli että uhka sinänsä riittää. Jos tulkinnasta alettaisiin vääntää kättä, tiesi pieni Suomi miten siinä käy. Siksi kivi oli viisaampaa kiertää kuin kirota. Saksan uhka unohdettiinkin aika pian, Itämerellä ei ollut muuta liikettä kuin lokkien lento.

Urho Kekkonen oli silloin Amerikassa, jossa hän sai presidentti Kennedyltä Suomen puolueettomuuden selväsanaisen tunnustuksen. Hänen uskotaan puhuneen myös Hrustshevin puolesta Kennedylle, mutta keskustelun asiakirjat ovat vielä salaisia. Suomella oli kuitenkin tärkeä kansainvälispoliittinen asema.

Noottikriisi, joksi tapahtumasarja oli jo ehditty ristiä, laukesi, kun Kekkonen matkusti Siperian Novosibirskiin tapaamaan vuorostaan Hrustshevia. Matkan aikana presidenttiehdokas Honka luopui ehdokkuudesta ja Honkaliitto hajosi. Kansa kysyi, missä on maailman suurin saha. Vastaus oli Novosibirskissä: Kun siellä sahataan, Suomessa kaatuu honka.

Nootista oli moneen tarkoitukseen. Sekin on ilmeistä, että Kekkonen tiesi siitä etukäteen. Selvittämättä on, missä se oli suunniteltu. Ahti Karjalainen kertoi muistelmissaan, miten Kekkonen oli huhtikuussa 1961 kertonut muutamalle luotetulleen, että eduskunta hajotettaisiin syksyllä 1961 ja uudet vaalit järjestettäisiin kaksi viikkoa presidentinvaalien jälkeen. ..."täytyy hämmästellä, miten täsmällisesti Kekkonen sattui tuossa kaavailussa kuvamaan tulevaa tapahtumista", sanoi Karjalainen. Hän ei tiennyt, että Kekkonen oli kertonut saman vision Hrustsheville jo edellisenä syksynä.

Kekkosen pitkän linjan suuri juoni oli, että Suomen liikkuma-ala lännessä ostetaan sovulla idässä. Aikamoinen peli sen eteen tehtiin, mutta nyt ollaan missä ollaan. Viron euroedustaja Tunne Kelam vastasi toissa viikolla  Brysselissä tiedusteluuni, mitä Virossa ajatellaan euron kriisistä, että "parempi euro kuin rupla". Suomalaisten mieleen ei sellainen asetelma ole tullut. Jotkut kuitenkin miettivät olisiko parempi kruunu kuin euro. Eikä se ole Viron kruunu.

Jälkikäteen on mielenkiintoista, ettei Hrustshevin avustaja ja elämänkerran kirjoittaja professori Burlatskin muistanut koko noottia.

Minä kyllä muistan. Kuultuani seuraavana aamuna radiosta nootista kävelin halki Turun keskustan siviilioikeuden luennolle. Oli aste pari pakkasta, kuulas ilma, kirpeä syysaamu. Professori Muukkonen jätti siviilioikeuden väliin ja piti kahden tunnin esitelmän aiheesta "tämä muistuttaa liian paljon vuotta 1939". Pahin ei kuitenkaan toteutunut. Nyt sodat käydäänkin markkinoilla.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Kiitos, Virmavirta

Näitä analyyseja tarvitaan ja toivon hartaasti, että muutkin kuin Virmavirta ja Raija Oranen ("Nimeltään Kekkonen") osallistuvat keskusteluun.

Tuo muistuma vuodesta 1939 vaatii reflektion myös 31.10. 2011 aikaan, jossa Väyrynen syyttää Kekkos...siis Niinistöä asioista, joiden osalta todellakin Virmavirran kirjoitus on yhtä lukukelpoinen kuin Max Jakobssonin (mukana Hawaijilla) asiasta todistama.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

KGB:n kalenterista voit aloittaa vaikka oman keskustelun.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Aihe ei kiinnosta, tänään puhutaan fiat-rahasta. On sekin parempi kuin togliatti-raha : D

Käyttäjän 98765sp kuva
Simo Perttula

Olin nootin tietoon tulemisen päivänä Porin Teknillisen Koulun luokassa! Se säväytti meistä suurimman osan. Ajateltiin jo milloin kuuluu "ryssien" sotilasharjoitus koneiden jyrinä Porin yllä?
Yllättävää oli, että selvästi vasemmistolaiset kaverimme vähättelivät noottia? Me otimme sen todesta. Heti silloin minä ja pari muuta pidimme noottia kenties Kekkosen tilaamana. Mielestäni tässä ilmenee "talonpoikaisjärjen" loistavuus. Tuure Junnila myöhemmin mainitsi asiasta julkisesti. Ja leimattiin Vladimirov-Kekkosen akselilla, Suomen ja Neuvostoliiton luottamuksellisten suhteiden pääviholliseksi? Epäkansanvaltaisen höyläyksen lastut alkoivat pitkään lennellä Suomessa. Ja yksi Honkakin kaatui. Valitettavasti.

Pasi Manner

"Kekkosen vastaiskun strategit olivat Moskovasta, sieltä komennettiin kommunistit jakamaan ensimmäisellä valintakierroksella äänet siten, että Kekkosen pahin kilpailija J.K. Paasikivi putosi pois kolmannelta äänestyskierrokselta."

Kerrankin olen Virmavirran kanssa samaa mieltä. Kekkonen oli Moskovan meille asettama presidentti. Tässä yhdessä kommentissa vilahti tuo Orasen nimi. Hänhän kirjoitti ihaillen, että Kekkonen oli äärimmäisen isänmaallinen mies. Yksi mutta tässä kuitenkin on, ja se on se, että Kekkosen isänmaallisuus oli samaa luokkaa kuin Quislingin Norjalainen isänmaallisuus. Hänet asetti Hitler ja Kekkosen asetti Moskova. Minä en haluaisi elää Kekkosen tai Quislingin rakentamassa isänmaassa.

Ajankohtaisuutta tähän teemaan tuo vielä tuo Väyrysen presidenttiehdokkuus. Hänhän oli Kekkosen ykkösluottomies ja edustaa jatkuvuutta tähän Kekkosen "isänmaallisuuuteen".

Matti Palviainen

"Kekkosen isänmaallisuus oli samaa luokkaa kuin Quislingin Norjalainen isänmaallisuus"

Mitä Suomi menetti Kekkosen vuoksi?

Suomalaiset tuotteet olivat ylihinnoiteltuja myytäessä Neuvostoliittoon. Öljy taas maailmanmarkkinahintaan ostettua. (Maailmanmarkkinahinnalla en tarkoita spot-hintoja.)

Esimerkikis Wärtsilä rakennutti telakkansa täysin uusiksi, uusi kaiken silikaattikemiallisen tuotantonsa rakennukset ja koneet sekä siinä sivussa mm Nuutajärven kylän, kehitti ja rakensi keskinopeiden moottoreiden tuotannon, investoi risteilijöiden kehitykseen ja tuotantoon jne jne ja kaikki Neuvostoliiton rahalla (= neuvostogtyökäisen selkänahasta). Ja osti mm sadoitain ellei tuhansi osakehuonesityoja työsuhdeasunnoiksi ... jne.

Nokia kehitti pitkään ja hartaasti elektroniikkaa eli ITC:tä, josta kehkeytyi Nyky-Nokia. Hirmuiset investoinnit vuodesta toiseen vailla todellista tuottoa.

Idänkauppa merkitsi sitä, että neuvostoliitto maksoi sotakorvaukset useaan kertaan takaisin. Niin kova oli hintataso myytäessä sinne.

Ja mitä Suomi menetti poliittisesti? Neuvostoliiton vaikutusvalta oli kuitenkin selvästi rajattu. Sen rajana oli se, että Suomi toteuttaa YYA-sopimusta. Kaksi NL:n suurlähettilästä yritti voimakkaasti lisätä NL:n vaikutusvaltaa. Heikoin tuloksin. Kekkonen sai molemmat maasta.

Yhteisiä sotaharjoituksia ei pidetty. Mutta kuinkas nyt on? Suomi osallistuu USA:n sotaan Afganistanissa. Tähän Suomella ei ole mitään omaa intressiä. Ei NL olisi voinut vaatia Suomea osallistumaan sotiinsa. YYA-sopimus epäsi sen. Johtopäätös: Suomen asema on heikompi kuin YYA-aikana? Ei nyt sentään. Mutta meillä on johdossa poliitikot, joille isänmaa on kirosana - tai sigtten niillä ei ole selkärankaa ollenkaan.

On muuten turha syyttää Kekkosta Suomen asemasta. Oikea syyllinen on Roosevelt. Hän myi Suomen ja puolet Eurooppaa ja Iranin Stalinille Jaltassa 1944. Tätä sopimusta Itä ja Länsi noudattivat aina vuoteen 1989, jolloin NL hajosi. Sitä ei edes Kekkonen voinut muuttaa ja vielä vähemmän Honka tai kukaan muukaan.

Pasi Manner

"Mitä Suomi menetti Kekkosen vuoksi?"

On muitakin kuin materiaalisia arvoja ja idänkauppa. Idänkaupan hyötyä on kovasti korostettu Kekkos-myönteisissä piireissä. Jos nyt hieman härskisti sanoisi, niin Kekkosen Suomi toimi kuin portto - se myi kunniallisuutensa taloudellista etua vastaan.

Lisäksi kärsijöiksi jäivät ne toisin ajatelleet suomalaiset, jotka nuijittiin maan rakoon idänpolitiikan nimissä. Kekkosen Suomessa pärjäsivät vain ns. "oikeaoppisesti" ajatelleet kuten taistolaiset ja muut nöyristelijät. Suomesta tehtiin kyyristelijöiden maa, ja jäljet näkyvät vieläkin - ja pitkään. Koko maan henkinen ilmapiiri muuttui.

Käyttäjän IlkkaTArvola kuva
Ilkka T Arvola

Kiitos Jarmo, hyvä katsaus asioihin joista ei ollut tietoa silloin, vain arveluja, ja nekin myöhässä.
Olin itse RUK:n talvikurssilla ja ketäpä muuta sitten äänestettiin kuin Urkkia.
Novosibirskin neuvotteluista annettiin sellainen kuva julkisuuteen, että Urkki esitti ensin NL:n johtoporukalle tiukan ja hyvin perustellun esityksen. Rankkojen neuvottelujen jälkeen Krusse sitten luopui vaatimuksestaan. Kekkonen palasi kotiin sankarina.
Kun sitten vuosia myöhemmin kävin Novosibirskissä tuossa kokouspaikassa, se osoittautui paikallisen puolueosaston kalastusmajaksi Ob- joen rantatörmällä.
Alakerrassa on keittiö ja kahvihuone, portaat yläkertaan, jossa pari makuuhuonetta. En oikein osaa kuvitella, että sellaisessa pienessä kaksikerroksisessa kalamajassa on voitu pitää niin vakavia valtioiden välisiä neuvotteluja.
Mutta tuloksia tuli, olivat ne sitten etukäteen sovittuja tai ei. Vodka on varmaankin voinut auttaa asiaa.

Pentti Juhani Järvinen

Eikö tuota Novosibirskiä pidetty hiukan Kremlin pilana, eli Kekkonen kutsuttiin Havaijilta ja kuvasta Kennedyn vierellä Siperian kylmään todellisuuteen, jota ei Suomessa saisi unohtaa. Kyllähän jo tuolloin - ja omituisesta teatterista huolimatta - mm. Uuden Suomen toimituksessa koko juttua pidettiin Urkin tilaustyönä, jolla varmistetiin valinta toiselle kaudella ja eliminoitiin ikävä oikeuskansleri. Mitä Paavonsalo kirjoitteli asiasta myöhemmin?

Ja kuka Hongan oikein veti kilpaan? Vai tehtiinkö tahallisesti tilanne selväksi - koko virkamieskunnalle?

Toinen yhä hämärä juttu tai aspekti oli, että Kekkonen lienee yritti todella jotenkin asettua NL:n politiikan selittäjäksi USA:ssa. Nikita H oli valitettavasti realisti, eli toimi sen pohjalta, että USA:lla oli strateginen ylivoima ja yritti tasoittaa sitä ohjuksilla Kuubaan. Se pilasi jonkun pikku maan presidentin yritykset, pakotti myös NL:n tosi suureen varusteluun - ja konkurssiin.

Mitenkähän Suomen ja Kekkosen politiikat uivat tässä kuviossa?

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Kiitos Jartti.

Vaikka ystäväni Markku Huusko kohta nostaa minua vastaan syytteen tekstimainonnasta, en malta olla panematta tähän linkkiä edustamani kustantamon sivuille. Raija Oranen selvittelee monen muun asian ohella noottikriisiä todella uskottavasti tuoressa (ja paljon kiitosta saaneessa) kirjassaan "Nimeltään Kekkonen".

Jos kiinnostaa, niin tuolla lisäää: http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=403

Pasi Manner

Kommentti ei mitenkään valaise esillä olevaa aihetta. Onko kyseessä mainos? Kirjaa mainostetaan Kekkosen karismalla, kunnianhomolla, vahvatahtoisuudella ja naisseikkailuilla. Ei ole mitään uutta. Tuosta tulee lähinnä ilmi naisen sokea ihailu karismaattista miestä kohtaan. Enpä luottaisi tällaisen naisen uskottavuuteen noottikriisin poliittisena ja objektiivisen viileänä analysoijana - varsinkin kun tuntee Orasen taistolaistaustan.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Voi se noinkin olla. Mutta minä olen lukenut kirjan ja sinä kerrot lukeneesi mainoksen. Mistä muuten? Ei tuota paljoa mainostettu ole.

Orasen kirjan faktapuolta ovat julkisesti kiittäneet ainakin Hesarissa Unto Hämäläinen ja Demarissa Raimo Väyrynen. Tylsyyteen saakka läpirehellisiä miehiä molemmat.

Ja vaikka miten päin kääntäisi, ko. kirja ei ole mitään hömppää sen enempää nootin kuin muidenkaan asioiden, vaikka naissuhteiden suhteen. Lähinnä kirjassa vedetään naruja hyvin yhteen ja tehdään uskottavia johtopäätöksiä (anteeksi mainostus, mutta kun kysyttiin...)

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Orasen tyyli ja kirjan sisältämän tiedon aivan ilmeisesti hyvin perusteltu dokumentaarisuus tekevät kirjasta ("Nimeltään Kekkonen") ilman muuta syksyn tapauksen.

Kirja on yhtä helposti "pureskeltava" kuin aika tyhjiksi muotoutuneet Remekset ja yhtä mielenkiintoinen kuin Isomäen ympäristö-dekkarit.

Aikoinaan TV tuotti sarjan "Sodan ja rauhan miehet".

Jos Orasen teksti olisi ollut tuolloin pohjana, olisi sarja ollut vieläkin vakuuttavampi.

Ilmestymisensä aikana sarja kuitenkin oli parasta, mitä asiassa "kansan kielellä" oli sanottu.

Juuri ensi-iltaan tullut Westö-filmatisointi ("Missä kuljimme kerran") sekä viime vuonna nähty "Hella" osoittavat, että hyvä teksti voidaan elokuvana - ja ilmeisesti myös tulevana tv-sarjana - ainakin osin pilata, joten paljon pitää asioden natsata, että näissä tapahtumissa ominainen "hidasvoima" tulisi Edvin Laineen veroisella laadulla ("Täällä Pohjantähden alla") kansan nautittavaksi.

Ryhtyisikö Teos-kustantaja filmituottajaksi?

Pasi Manner

Jonkun kirjailijan sepittämää tekstiä ei voida käyttää pohjana missään vakavasti otettavan dokumentin tekemisessä, vaikka se hämäävästi dokumentaariselta vaikuttaisikin. Taistolaiset, Kekkonen ja Neuvostoliitto toimivat symbioosissa keskenään. Siitä miten he toimivat keskenään, voidaan kyllä sepittää uskottavakin tarina, mutta uskottavuus ei ole sama kuin totuus. Karismaattiset henkilöt kuten Kekkonen antavat aina uskottavan vaikutelman.

Koska suomettumisen aika on vielä niin herkkä aihe, tähän liittyvien dokumettien pohjana tulee olla objektiivisesti tutkittua akateemista tietoa, joka on käynyt läpi puolueetoman vertaiskontrollin. Tähän minä luotan. Orasen Kekkos-ihailut ovat kaukana tästä.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Pasi Manner

Kun kaksi asiansa osaavaa (Raimo Väyrynen ja Unto Hämäläinen) tohtivat todistaa, ettei kyseessä ole kekkosihailijan säpellys, tohdin olettaa, että jotain pehmoa kovempaa olisi mukana.
Mutta jos käsityksenne on näytettävissä, on minulla toki varaa antaa periksi.
Tähänastinen historioitsijoiden & al taisto UKK-asian ympärillä tosin ei ole sekään hirveästi vakuuttanut (Suomi, Rautkallio, Jakobsson & al)

Pasi Manner

Ei tässä kenekään periksi tarvitse antaa. Suomettumisen aikaa on tukittu - tietyistä syistä - niin vähän että mitään absoluuttisia totuuksia näistä asioista ei juuri voida esittää.

Professorina Raimo Väyrynen on kyllä pätevä kommentoimaan Suomen poliittista menneisyyttä. Sitä ei käy kiistäminen. Hänen henkilkohtaista käsitystäänkään ei voida pitää minään akateemisena totuutena. Unto Hämäläinen on ymmärtääkseni poliittinen toimittaja, joka hänkin varmaan tietää jotakin, mutta kyse on vain mielipiteestä.

Tarkoitin vain, että jos aihepiiristä tehdään dokumenttia, niin silloin Orasen kirja ei kelpaa lähteeksi, vaan pitää mennä suoraan asiaan liittyviin painavampiin tutkimuksiin. Kuitenkin, kuten todettua suomettumista on tutkittu hyvin vähän pätevissä akateemisissa julkaisuissa - jos ollenkaan. Pitäisi varmaan perustaa valtion rahoituksella jonkinlainen projekti tätä varten. Onhan näitä projekteja Halosen toimesta perustettu mm. Suomen sodanaikaisten vaiettujen totuuksienkin selvitttämiseksi. Tähän suomettumiseenkin liityy näitä vaiettuja totuuksia, jotka pitäisi paljastaa.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Ovatko Raimo Väyrynen ja Unto Hämäläinen tehneet tieteellistä tutkimusta po. aiheesta eri primäärilähteiden osalta jossakin, ja missä he ovat julkaisseet nämä tutkimukset?
Lehtikritiikki liittynee romaanin/dokumentin reseptiohistoriaan ehkä enemmän kuin tutkimuksen tekoon.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Toivottavasti tämä ei ole kirjamainos eikä off-topic. Olen lukenut kirjan ja pidin siitä. On paljon helpompi kehua kirjaa, kun minua taatusti paremmin asiaan perehtyneet henkilöt (Unto Hämäläinen, Raimo Väyrynen) ovat sen faktapohjaa kehuneet.

Kaunokirjalijan pitää tajuta faktat ja esitellä paketti meille lukijoille niin, että oikeasti tiedämme, miltä silloin tuntui. Oranen on onnistunut tässä. Kyllä kirjoja voi aina haukkua. Minä nyt kehun. En siksi, että olen kustantaja, vaan siksi, että olen kirjan lukenut.

Alla linkit Väyrysen ja Hämäläisen arvioihin kirjasta.

Hämäläinen: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/T%C3%A4ss%C3%A4+...

Väyrynen: http://www.demari.fi/uutispaiva-demari/kulttuuri/k...

Käyttäjän sepponen kuva
Hannu T. Sepponen

"Uutispäivä on, aivan ehdoton" voidaan kyllä Kai Lindin tulkintaa mukaillen todeta. Täytyy muistaa, että noiden aiheiden lisäksi Algerian tilanne ja OAS:n toiminta oli yhä päällä, Yhdysvallat alkoi julkisesti sekaantua Vietnamiin, Katanga oli vielä panematta ruotuun, Etelä-Tirolissa oli paukkunut pommeja, Portugalin siirtomaissa sodittiin jo. Kiinalla oli kova viljapula. Kiinan ja NL:n skisma oirehti Albania-kysymyksen kautta, Hrushtshev kurmuutti uppiniskaista Molotovia (Malenkovia ja Bulganinia), Voroshilov älysi pyytää anteeksi.
Ja kotimaassa oli kesällä 1961 erotettu koko Kelan hallitus, mukaanluettuna pääministeri Sukselainen, joka pyysi eroa paikaltaan ja Miettunen tuli tilalle. Raisio ja Paasivaara olivat oikeudessa "destruktio-rasvojen" käytöstä eli rumasti sanottuna raadonjalostuksesta. Suomea rakennettiin lapiolinjalla (kolmostie oikaisi yhteyden suoraksi Tampereelta Helsinkiin). Työttömyys oli ehkä 1 prosentin luokkaa, edellisvuoden alkukesästä työvoimatoimistot suljettiin työttömyyden lakattua kokonaan.
Kekkonen näyttää selostusten perusteella jo tuolloin onnistuneen hyvin Suomen aseman ja asian hyväksyttämisessä Yhdysvalloissa. Hänen puheensa vaikuttavat erittäin rehellisiltä. Aivan suotta puhutaan Quislingistä tässä kohtaa. Kekkonen jopa älysi vetää oikeasta narusta sanoessaan, ettei puolueettomuspolitiikkamme ole ideologinen asettamus (vaan elämän välttämättömyys). Se osui hyvin tilanteessa, jossa juuri kolmas ryhmittymä oli organisoitumassa Titon, Nasserin ja Nehrun johdolla, eikä Yhdysvallat katsonut sitä pelkästään hyvällä.

Pasi Manner

Quisling-vertaus:

Palaisin vielä tuohon edellä esittämääni Quisling vertaukseen Kekkosen isänmaallisuudesta. Täällä US:n toisessa blogissa Helsingin Yliopiston dosentti Luukkanen toteaa:

"Myöhempi tutkimus on vahvistanut sen, että kysymyksessä oli ennalta suunniteltu operaatio, jonka tarkoituksena oli pedata presidenttiyttä Urho Kekkoselle vuoden 1962 vaaleissa....Noottikriisi antoi tällä tavalla Kekkoselle kiistattoman vallan Suomen sisäpolitiikassa. Vuoden 1962 presidentinvaalit ratkesivat siihen, että kukaan varteenotettava ehdokas ei uskaltanut haastaa Moskovan suosiossa ollut Kekkosta."

Vaikka Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea, vertaus Quislingiin on osuva ainakin siltä osin, että molemmissa tapauksissa vieras valta määräsi päämiehen aseman: Suomessa Moskova ja Norjassa Berliini. Suomessa presidenttiä ei siis valittu 1962 rehellisesti, itsenäisesti eikä riippumattoman demokraattisesti. Jos Kekkonen olisi ollut ryhdikäs, hän olisi ollut vähintäänkin kiusaantunut Moskovan nukkehallitsijan asemastaan. Enpä menisi Orasen tavoin ihailemaan tällaista henkilöä, mutta naisilla (ja taistolaisilla) taitaa ollakin ihan eri logiikka.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Hsnnu T. Sepponen tuossa yllä vihelsi vähän alkua siitä, mitä maailmalla noihin aikoihin tapahtui. Mun mielestä edes puhe "tilatusta nootista" on erittäin epäuskottavaa. Kyllä Neuvostoliitossa oli vähän muitakin kiireitä kun laatia pienen maan presidentinvaaleja varten nootteja tilaustyönä.

Pasi Manner

Voihan se olla niinkin, että taustalla oli aidosti joku Berliinin kriisi tms., mutta esim. venäläisistä lähteistä on vuotanut, että se oli kuitenkin suunniteltu Kekkosen tukemiseksi (mm. Viktor Vladimirov ja Yhdysvaltoihin loikannut Anatoli Golitsyn). En nyt kuitenkaan näitäkään lähteitä menisi vuoren varmoiksi väittämään. Asia on mitä suuremmassa määrin avoin.

Ehkä tämä edellä ehdottamani valtion rahoittama projekti akateemisesta suomettumisen tutkimisesta olisi paikallaan. Silloin saataisiin jotain kovaa maata jalkojen alle, mikä helpottaisi tätä loputonta spekulaatiota.

Matti Palviainen

"mutta esim. venäläisistä lähteistä on vuotanut, että se oli kuitenkin suunniteltu Kekkosen tukemiseksi (mm. Viktor Vladimirov ja Yhdysvaltoihin loikannut Anatoli Golitsyn)"

Olikohan?

"Hongan luopuminen ehdokkuudestaan ei ilahduttanut Kekkosta, joka olisi halunnut käydä täysin normaalin vaalikamppailun.[1] Kekkonen kirjoitti Hongalle vaalien jälkeen, ettei hänellä ollut missään vaiheessa ollut epäilyksiä tämän vilpittömyydestä ulkopolitiikan suhteen, mutta sanoi ymmärtävänsä Hongan ratkaisua, koska vaalikampanjan aloittajat olivat vetäneet Hongan ehdokkuuden ylle ”valitettavan varjostuksen”, jota ”ei voinut millään todistelulla torjua”." - Wikipedia, Honka-liitto

Lilli Markkanen

Mikä lienee ollut taustana siihen, että Kekkonen ei lähtenyt salonkivaunullaan Helsingistä, vaan nousi junaan Luumäen asemalta?

Matti Palviainen

Muistan jostain lukeneeni, että Kekkonen halusi ehdottomasti tavata ennen NL:on menoa loviisassa asuvan yksikätisen valkoisen (puolen) upseerin. Hänet tunnettiin ehdottaman isänmaallisena ja laajakatseisena upseerina ja ihmisenä. Nimi on muistaakseni nord-alkuinen.

Kekkonen saattoi tarvita uskonvahvistusta sekä mahdollisesti neuvoja. Tiedetään, että Mannerheimilla oli sodan aikana yhteys Staliniin tai hänen lähipiiriinsä kuten myös Hitleriin (Kts Hitlerin sihteerin Christa Schröderin muistelmakirja) sekä Churchilliin. Ko loviisalainen upseeri saattoi olla Mannerheimin uskottu ja voi siten tarjota arvokasta taustatietoa.

Lilli Markkanen

Karhulassa ei kuulemma koskaan ollut nähty sellaista autoletkaa kuin silloin oli, kun Kekkonen Kotkan kautta suuntasi kulkunsa Luumäelle; miksei ajanut suoraan Vainikkalaan. Liekö Luumäki "Sienpään" takia ollut isänmaallisempi paikka?

Lasse Lehmusto

Kekkonen oli tietoinen nootista, näytteli vain ettei mukamas ollut tietoinen nootista.
Tuure Junnilahan asian paljasti lähes tuoreeltaan, hän oli harvinaisen suoraselkäinen kansanedustaja ja oli kyllä oikeassa tässä nootti asiassa.

Käyttäjän sepponen kuva
Hannu T. Sepponen

Kekkonen toi lehtiselostustenkin mukaan niin neuvotteluissa kuin julkisissa puheissaan Pohjois-Amerikan matkalla täysin avoimesti esille pyrkimyksen hankkia liikkumatilaa länteen saamalla Neuvostoliiton täyden luottamuksen puolueettomuudelle, kuten Virmavirta toteaa. Kekkonen pelasi täysin avoimin kortein, mikä uutisoinnin perusteella näyttää saavuttaneen suurta ymmärtämystä käytännöllisten amerikkalaisten keskuudessa. Vaikka he mieluusti puhuivat ulkopolitiikan moraalisuudesta.
Neuvostoliiton myötäily paineen johdosta on varmasti viime vuosikymmenien mittaan tullut monipuolisesti valotetuksi. Koetetaan nyt muistaa, että suurpolitiikka ja kylmä sota vaikuttivat vähän isommissakin maissa. Ei pelkästään meillä laitavasemmistoa pidetty oppositiossa piittaamatta suuresta kannatuksesta (SKDL oli suurin puolue v. 1958 vaalien jälkeen). Italiassa ilmoitettiin suoraan, että Nato-maan hallitukseen kommunisteilla ei ole asiaa, vaikka kannatus oli jopa 30 prosenttia. Sama tilanne Ranskassa.
Quislingin käyttäminen vertauksena on minusta sellaista käsitteiden laajennusta ja relativointia, että keskustelu muuttuu vaikeaksi. Hän oli mitättömällä kannatuksella miehittäjävallan nukkehallitsijaksi nostama sätkynukke. Suomea ei koskaan miehitetty. Maassa pidettiin vaalit sääntöjen mukaan, vaikka painostusta esiintyi 1945 vaaleista alkaen (Paasikivi: uusia kasvoja tarvitaan), niin että sosialidemokraatit saivat aiheen puhua ruoskademokratiasta.

Toimituksen poiminnat