Jarmo Virmavirta

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Edessä on katastrofien presidentinvaalit

Joskus ennen sanottiin, että Suomessa kaikki suuri tapahtuu presidentinvaalien yhteydessä. Suurista linjaratkaisuista yksi esimerkki on P.E. Svinhufvudin valinta vuonna 1931. Ukko-Pekan voittaessa Ståhlbergin äänin 151-149 katkaistiin äärioikeiston  vauhdissa oleva nousu. Mäntsälän miehet, lähtekää kotiin, sanoi Ukko-Pekka radiopuheessa Mäntsälään kokoontuneille kapinallisille. Se muistetaan vieläkin.

Kun kuusi vuotta myöhemmin presidentiksi valittiin Kyösti Kallio, alkoi vuosikymmenien mittainen punamulta, sosiaalidemokraattien ja maalaisliiton yhteistyö.  Se loppui vasta 1990-luvulla, kun Euroopan poliittinen kartta muuttui ja Suomen puolueettomuuspolitiikka alkoi tulla lopuilleen.

Sotien vuodet olivat asia erikseen, mutta niiden jälkeen Mannerheim valittiin presidentiksi, koska hän ainoana kykeni viemään kansakunnan yhtenäisenä sodasta rauhaan. Hänen jälkeensä J.K. Paasikivi tuli presidentiksi tekemään uutta ulkopolitiikkaa. Linjaa jatkoi sitten Urho Kekkonen, jonka ajasta nyt muistetaan vain "suomettuminen". Kekkosen aikaiset suomettumisen vuodet olivat kuitenkin Suomen ulkopolitiikan upeinta ja  aktiivisinta aikaa. Huippuhetki oli vuonna 1975, kun maailman johtajat kokoontuivat Finlandia-taloon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokoukseen.

Mauno Koivisto vei Suomea uuteen eurooppalaiseen aikaan vitkastellen, mutta hänen suuri missionsa olikin poliittisen järjestelmän parlamentarisoiminen. Yksi seuraus oli vaalikauden mittaiset hallitukset, mikä toi vakautta politiikkaan. Ohjelmaan kuului myös presidentin valtaoikeuksien vähittäinen karsiminen. Koiviston oma vahva asema säilyi, mutta hänen seuraajansa joutuivat kokemaan muutoksen huonot puolet.

Martti Ahtisaari tuli ulkoa ja pysyi ulkona, hän ei sisäistänyt presidentin uudenlaista vallatonta asemaa. Kun   sukset demarien poliittisen eliitin kanssa menivät ristiin, alkoi hän keskittyä muun maailman ongelmiin. Kostavatko demarien kannattajat tätä nyt Lipposelle, jolla olisi ollut mahdollisuus valmistaa Ahtisaarelle toinen kausi?

Äskettäin ilmestynyt elämänkertateos "Matkalla" on mielenkiintoinen mutta uuvuttava kertomus Maran matkasta Suomeen.  Sivumäärältään mittava teos astelee hiukan Juhani Suomen Kekkos-elämänkertojen jäljillä, mutta ei yhden kauden vallattomasta presidentistä saa tekemälläkään poliittista johtajaa. Konnat osoitetaan, Kalevi Sorsa heistä ensimmäiseksi. Ei se tunnu reilulta, sekään. Ei Ahtisaari tarvitse sellaista puolustelua, presidentin tehtävä oli hänelle ponnahduslauta presidenttikauden jälkeisiin upeisiin tehtäviin. Sen ansiosta hän nousi maailmannäyttämöllä sarjaa ylemmäs, mistä Suomi nyt ylvästelee. Voi hänkin olla kiitollinen Suomelle siitä tilaisuudesta. Myös Suomen puolueettomalla imagolla oli paljon merkitystä onnistumiselle maailman turuilla.

Mutta nyt  on kaikki aihe kysyä, mikä on seuraavan presidentin suuri missio. Se on presidentinvaalien avainkysymys. Yksi aihe kohoaa yli muiden. Se on Euroopan syvenevä katastrofi,  jonka mittoja ei kukaan tiedä. Se työntää jopa kysymyksen Suomen Nato-jäsenyydestä mappiin Ö, mikä onkin oikein. Naton tulevaisuudesta ei siitäkään kukaan mitään varmaa tiedä. Laskut Libyan sotaretkestäkin ovat vielä maksamatta.

Suomen uuden presidentin suuri tehtävä olisi kai löytää tapa pitää kansakunta Euroopan kaaoksesta niin kaukana kuin mahdollista, mutta kuitenkin mukana Euroopassa. Vaikkei sellainen rooli ei enää presidentille kuulu, ei keskustelua Suomen asemasta voi kuitenkaan väistää. Jakomielisessä keskustelussa Soini ja Väyrynen ovat haastajia, Lipponen altavastaaja. Niinistökään ei selviä vain järjestämällä Mäntyniemen iltakouluja. Nelikon ensi esiintyminen televisiossa viime viikolla oli aika ahdistava, kilpailua siitä kuka kuiskaa kovimmin. Kipsissä kaikki, mikä ei ole ihme. Et voi edes mitään luvata, kun hartiat on kuin ladon ovet: ei leveät, mutta lahot. Ahtisaarellekin Suomi merkitsi laskeutumista, nousu oli jossakin muualla.

Presidentin vaativa tehtävä on hahmottaa Suomen asemaa tulevassa Euroopassa, joka rakentuu vahvan Saksan ympärille ja jossa verkottuminen Venäjän kanssa saa uutta vauhtia. Venäjän WTO-jäsenyys on tärkeä ajan merkki, sitä on pitkään hierottu. Presidentti on todellisuudessa voimavara, vaikka parlamentaarinen koneistomme on tehnyt kaikkensa eristääkseen presidentin siitä vallankäytöstä, johon se ei itse kykene. Poliittinen eliitti haluaa presidentinvaaleista enemmän sirkushuveja, mutta pitää presidentin erossa todellisesta vallasta.  Niinistö ymmärtää pelin hengen, hän aloitti vaalikampanjansa Sirkus Finlandiassa. Presidentin onnistuminen arvojohtajana  riippuu kuitenkin siitä, kuinka oikean analyysin maailman tilasta hän pystyy tekemään.

Presidentinvaali uhkaa tuottaa nyt enemmän tappioita kuin voittoja. Niinistö voi kokea tappiokseen, jos vaali ei ratkea ensimmäisellä kierroksella. Soinin kannatusluvut laahaavat etäällä jytkystä, että vaalien jälkeen alkaa arvuuttelu, onko tämä persujen alamäen alku. Paavo Lipposen perusjoukot äänestävät mieluummin Niinistöä ja Soinia kuin Lipposta, eikä ainakaan Urpilainen kykene sitä korjaamaan. Demarien pyykinpesu alkanee presidentinvaaleista ja jatkuu kunnallisvaalien jälkeen.

Paavo Väyrynen on nyt nousukierteessä, minkä melkein puolet kansasta kokee katastrofiksi. Hän korjaa kuitenkin keskustan kannatusluvut siedettäviksi, mitä taas puolet keskustasta kauhistuu. Pitäisikö jo uskoa, että Väyrynen selviää toiselle kierrokselle, jolla niukka enemmistö äänestää hänet piruuttaan presidentiksi - ellei muuten niin päästäkseen naapuristaan eroon. Se on kuitenkin väärä haave, ei Suomesta kukaan Väyrysen takia muuta, ei ainakaan Eurooppaan.





Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Vilho Juntunen

Olen samaa mieltä. Paavo Väyrynen nousee Suomen uudeksi presidentiksi.
Muut ehdokkaat ovat mielestäni pyhäkoulupoikia häneen verrattuna.

Harri Rautiainen

"Muut ehdokkaat ovat mielestäni pyhäkoulupoikia häneen verrattuna."

Eli toisinsanoen hyvämaineisia.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Suhtautumiseni Väyryyn on parantunut viimeisen vuoden aikana.

Harri Rautiainen

Niin minunkin. Näen selkeämmin, mitä falskin fasaadin takana on.

Käyttäjän partalainen kuva
Reijo Kamula

Olisin odottanut arviota Halosesta ja Halosen kausista?!
Onneksi mielestäni ne loppuu!
Halonen on paljastanut todellisen luonteensa, nyt kun uudelleenvalinnasta ei tartte huolta kantaa!

Pertti Väänänen

Halosesta ja hänen kausistaan ei tarvinne kenekään arviota antaa. Hänen urotekonsa tiedetään jo:

USA:ta on härnätty, miinakiellolla on aluepuolusta rapautettu, ja voimaperäinen Suomen kansan homoistaminen on pantu hyvälle alulle.

Tästä saamme kiittää lähinnä Kokoomuksen hienostorouvia, jotka antoivat Haloselle ne ratkaisevat äänet vuonna 2000.

Niinistökin pelkäsi näitä Kokoomuksen hienostorouvia niin paljon, että ei uskaltanut etukäteen kertoa äänestävänsä toisella kierroksella Esko Ahoa.
Joten selvää on etten aio äänestää Niinistöä. Vuonna 2006 äänestin tätä ymmärtämättä Niinistöä molemmilla kierroksilla, jota häpeän nyt syvästi. Nyt en tule tekemään samaa virhettä.

Tapio Niemi

Paavo Väyrysestä leivotaan presidentti. En olisi kuun päivänä uskonut kirjoittavani näin. Elämä on kummallista.

Jouko Koskinen

Vannomatta paras - Vilho Juntunen. Väyrynen on yhtä lukittunut maalaisliittoonsa kuten Halonen kuihtuvaan puolueeseensa. Kuvittele kummankin US-blogi "sitoutumattomana" - voisi hymyilyttää ellei niin naurattaisi. Porukka on säälien sietänyt "arvojohtajaa" jolla on vain yksi silmä ja sekin punainen. Ei se ryntää vihreäsilmäisen taakse rahallakaan.

Viherkokoomuksen sisällä vahvojen naisten oppositio puolustaa vielä suomalaisuutta. Niinistö on pitkään tehnyt rakoa puolueensa populistiseen päälinjaan, mikä on huomattu kyllä. Onkin korkea aika sulloa NATO, homo, parisuhde, risupaketti, kunta, eläke ja muut putkiongelmat Ö-mappiin ja keskittyä oleelliseen: TULOPUOLEEN.

Kun se on kunnossa nuo hoituvat helposti. EU / euro eivät ole ongelman ydin vaan velkaantuminen. Hullu mies Huittisista söi enempi kun tienas.

Tarvitaan vain 8 - 9 % kasvu muutamaksi vaalikaudeksi. Malliksi Kiina - ei P-Korea.

Käyttäjän pekkakorhonen kuva
Pekka Zei Korhonen

"Edessä on katastrofien presidentinvaalit", otsikoi Virmavirta. Otsikko lupaa liikoja. Mitään katastrofeja hän ei EU-kriisiä lukuun ottamatta kuvaile. Itse juttu on harmaa, innoton läpileikkaus sodan jälkeisistä presidenteistä - vanhan kokoomuslaisen "remonttimiehen" painotuksin. Halosen pitkästä ja tunkkaisesta valtakaudesta ex-päätoimittaja ei mainitse sanaakaan - tähän on toki luonnollinen syynsä. Halonen teki Virmavirrasta professorin...

Virmavirta on romantisoinut Kekkosen ajan - jopa Sorsankin. "Kekkosen aikaiset suomettumisen vuodet olivat kuitenkin Suomen ulkopolitiikan upeinta ja aktiivisinta aikaa", hän arvioi ja viittaa mm. ETYK:n huippuhetkiin. Näin me ihmiset voidaan nähdä sama asia eri tavalla. Yhtä perusteltua on nimittäin arvioida, että nimen omaan Kekkosen aika edusti demokratian alennustilaa ja perusoikeuksien polkemisen aikaa Suomessa. Neuvostoliitto todellisuudessa määritteli ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme sisällön YYA-sopimuksin jne. Sisäpolitiikkaan rajanaapuri tunki yhtä häpeilemättömästi. Punamulta oli Kremlin ja Kekkosen yhteinen kompromissi - "luottamukseen" perustuva politiikka, jossa varmistettiin Neuvostoliiton etu vaikkapa Suomen omien etujen kustannuksella... Sanoisin, että Virmavirta - itsekin "saatanan tunari" - oli Ylen uutistoiminan päällikkönä liian lähellä puuta nähdäkseen koko metsää.

Virmavirralta olisi nykyisessä, kokonaan toisessa reaalimaailmassa, voinut odottaa paljastavampaakin analyysiä presidenteistämme. Kai sen nyt eläkkeeltä käsin voisi tehdä? Vaikka hän aikansa remonttimiehenä olikin yhtenä muiden joukossa vänkäämässä Kokoomusta neuvostomyönteiseksi ja hallituskelpoiseksi, ei tämä sentään anteeksi antamaton synti ole. Muistellaanpa vaikka Kanervaa ja Holkeria - taipuisia veikkoja hekin, olipa aikakausi mikä tahansa.

Pentti Juhani Järvinen

Virmavirta tosiaan näyttää jatkavan yhä kokoomuslaisen "remontimiehen" roolissaan. Tarvetta siihen on, jos Kekkosen (ja Koiviston) kautta halutaan kuvailla Suomen politiikan "upeimpana ja aktiivisempana aikana." Todellisuudessa maa meni NL:n strategisen "viime taiston" taakse niin lopullisesti, että kansalliseen konkursiin seilattiin sen vanavedessä. Eli milloinkahan Suomen historioita aletaan todella kirjoittamaan?

Ja Väyrynen on nykyisistä ehdokkaista selvimmin se, joka yhä pitäisi kantta kaikkien noiden skandaalien vakan päällä: DDR:n tunnustamisesta Etykin ihmisoikeuskorin ja Balttian itsenäisyyksien vastustamiseen. Miten muuten - ja miksi - Ylen uutisten pomo ne unohtaa? Mutta jos maan tosi suvereniteetti halutaan palauttaa edes osin, ja sen mukana ns. primäärit kansalaisoikeudet, ainakin ne unohtaneet ministerit olisi saatava muihin hommiin, mieluimmin Valtakunnanoikeuden kautta.

Jouko Koskinen

Vihervassarit ja T Halonen voisivat näyttää esimerkkiä maailman tapahtumien seuraamisessa: http://areena.yle.fi/ohjelma/7483 Pitäis passata demarillekin ;)

Mamut tervetuola Kanadaan - satojatuhansia joka vuosi. Neuvotaan maan tavoille kuukauden kurssilla, jos osaa hieman enkkua, ranskaa tai saksaa kurssi kestää viikon. Ja sitte töihin - ei mihinkään keskitysleiriin syötettäväksi ja paapottavaksi.

Tietty pitää olla jotain järjellistä tuottavaa työtä. Mikä täällä on ehdottomasti mahdotonta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kaikki suuriko tapahtuu presidentinvaalien yhteydessä? Siinä mielessä ETYK-tapahtumassa 1975 ei ollut mitään suurta, koska edellisvuoden vaalit oli jätetty tylysti pitämättä. Mutta mitäpäs niitä kalliita vaaleja järjestämään; maallahan oli jo presidentti.

Käyttäjän helanes kuva
Esa Helander

Tuskin Niinistö kokee pettymystä, jos tai mahdollisesti kun tulee toinen kierros. Miksi kokisi?

Aika ymmällä äänestäjät kyllä varmasti ovat, sillä sen verran sotkuiseksi poliittinen kenttämme on yhtäkkiä räjähtänyt. Kansan käyttäytymisen ennustaminen onkin nyt ennennäkemättömän vaikeata ellei vallan mahdotonta edes suurin piirtein.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Olen aivan samaa mieltä Esan kanssa. En minäkään usko, että Niinistö mitään pettymystä todellakaan tunne, jos toinen kierros tulee....

Siinähän tulee. Tosin olisi historiallisesti aika mielenkiintoista, jos Niinistö voittaisi jo heti ensimmäisellä kierroksella.....Samalla saisimme todella edustavan presidenttiparin ilman mitään papparaisia....

EV

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Ensimmäinen tv-keskustelu oli lämmittelyn vaatimatonta aloittelemista. Jatkoa kyllä seuraa ja räväkämpää.

Vaalien lopputulos on aivan selvä. Suomalaiset ovat Jumalan valittu kansa ja Väyrysen on Jumala valinnut johtamaan kansaansa.

Väyrynen on todellinen suurmies. Hän sanoi valmistautuvansa ensin laittamaan Suomen asiat kuntoon ja sitten Euroopan ja myöhemmin koko maailman. Siinä meillä kansalaisilla on miesten mies, jota voimmme katsoa ylöspäin.

Jukka Korhonen

"Presidentin vaativa tehtävä on hahmottaa Suomen asemaa tulevassa Euroopassa"

Ei ole.
Eurooppa-politiikka ei kuulu presidentille.

Sen sijaan Venäjä-politiikka kuuluu presidentille.
Ongelmallista on, että kukaan eduskunnassa, ulkoasiain valiokunnassa tai hallituksessa ei tiedä mitä Halonen Medvedevin/Putinin kanssa puhelee.
Todella hienoa parlamentarismia.

Presidentti-instituutio on tarpeeton reliikki. Mallia voimme katsoa jälleen kerran Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Siellä ei ole presidenttiä sotkemassa asioita.

Käyttäjän petrisalo kuva
Petri Salo

Mielenkiinnolla odotan, että avautuvatko meille suomalaisille koskaan kansanvaltamme todelliset peruskuviot?

Keskustan presidenttiehdokkaalla Paavo Väyrysellä on tässä kohtaa, niin halutessaan, ratkaisun avaimet hallussaan.

- Hyviä uutisia numero 2 -

"Suomen on kehuttu olevan aktiivisten kansalaisjärjestöjen hallinnoima maa. Ja juuri tämän erityispiirteen takia meidän kaikkien kansalaisten ääntä voidaan kuunnella, ennen kuin meitä koskevia päätöksiä tehdään.

Ihmettelin pitkään sitä, etteivät edes suurten ja miljoonien eurojen liikevaihtoa pyörittävien potilas- ja kansalaisjärjestöjen keskusliitot taistele ärhäkästi pysyvästi vammautuneiden tai sairastuneiden potilaiden ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen puolesta. Ammattiliitoista puhumattakaan.

Kunnes yhtenä päivänä kolahti.

Lainaus tulee Seppo Sarlundin “Politiikan pöydän alta” – kirjasta, jossa nuori Paavo Väyrynen visioi vuoden 1969 loppupuolella (lainaus luvusta – Köyhän asialla)":
http://suomi2017.wordpress.com/2011/01/13/hyvia-uu...

Kaikesta huolimatta pidän kaikkein tärkeimpänä sitä, että äänestysprosentti nousee yli 80 prosentin.

Käyttäjän andreas kuva
Andreas Pyy

Oli seuraava presidentti sitten kuka tahansa, niin Suomen tulevaisuuden kannalta olisi parasta, että presidentillä olisi mahdollisimman samanlainen neutraali, mutta tarvittaessa luja linja kuin Tarja Halosella, jonka kannatus on säilynyt korkeana huolimatta siitä, että hänen suosiostaan kateelliset oikeistolaiset ovat epätoivoisesti yrittäneet horjuttaa hänen valta-asemaansa. Hallituksella ei muutenkaan pitäisi olla mitään oikeutta viedä demokraattisesti ja laillisilla vaaleilla valitulta presidentiltä tälle kuuluvia oikeuksia, koska se olisi demokratian halventamista. Kaikista vähiten presidentiksi puolestaan kaivataan Ahtisaaren kaltaisia NATO -intoilijoita ja muita jenkkien mielistelijöitä.

Käyttäjän eijakoskivaara kuva
Eija Koskivaara

Väyrysellä on itseluottamusta. Se takaa, että meitä politiikkaviihteen seuraajia välillä naurattaa. Mutta nauru ja huumori tekee hyvää. Ihailtavaa on myös ehdokkaan tavoite käydä jokaisessa Suomen kunnassa. Ammattimaista toimintaa. Tuottaa yleensä tulosta. Saa nähdä miten pitkälle tällä kertaa.

Itse kaipaan presidentiksi arvojohtajaa ja allekirjoitan täysin, että se ei ole helppo homma. Varsinkin, kun arvo ei perustu valtaan, vaan se on ansaittava. Ja arvojohtajan pitää osata oikea-aikainen ja -tasoinen reagointi. Esimerkki valitettavasta "sössimisestä" oli presidentti Halosen tokaisu "Pojat ovat poikia" ja "Kyllä perheet ymmärtävät", kun jääkiekkoleijonat johtajineen örvelsivät kauppatorilla mahtavan ja kauan odotetun maailmanmestaruuden juhlissa. Ei tuntunut hyvältä tämän tyylinen arvojohtaminen. Odotan ja toivon parempaa.

Pertti Väänänen

Entäs jos se varsinainen huumorimies onkin itse Niinistö?

Virmavirta yrittänee epätoivoissaan kaupata meille Niinistöä ns. toisena Ukko Pekkana, joka panisi persut kuriin.

Käyttäjän Jukkaakula kuva
Jukka Aakula

Tuskinpa kukaan Väyrysen valinnan takia Suomesta lähtee - hirveämpiäkin presidenttejä on 2000-luvulla Suomessa nähty eikä kukaan ole lähtenyt.

Tuskin Väyrystä nyt sentään presidentiksi valitaan - Niinistö ja Soini ( tai Lipponen ) menevät toiselle kierrokselle. Lopputulosta on silti vaikea tietää.

Käyttäjän 98765sp kuva
Simo Perttula

Niinistö ei voi pettää. Todellinen katastrofi olisi, jos hänestä ei tule presidenttiä? Jos Niinistö ei tulisi valituksi, ei minun äänestämästäni henkilöstä olisi koskaan tullut presidenttiä.
Olen sentään äänestänyt aina 1960 luvun alusta saakka. Nyt valittava presidentti on virassaan 12 vuotta. Minä olisin silloin jo mullan alla!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Äläs nyt Simo hoppuile sinne mullan alle; kaikki aikanaan.

Taisit Kekkosen kausilla olla jonkinlainen vastarintamies? Ainakin 1978 olisit voinut helposti hypätä voittajan kelkkaan äänestämällä Urkkia, ja kyllähän myös 1968 Kekkosen asema oli jo käytännössä ylivoimainen.

Mutta miten ihmeessä onnistuit välttämään Mauno Koiviston äänestämisen sekä 1982 että 1988?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Blogi: "Linjaa jatkoi sitten Urho Kekkonen, jonka ajasta nyt muistetaan vain "suomettuminen". Kekkosen aikaiset suomettumisen vuodet olivat kuitenkin Suomen ulkopolitiikan upeinta ja aktiivisinta aikaa."

Kukin elää ja kokee tuon ajan eri tavoin. Täytyy myöntää, että tunsin häpeää (ja myötähäpeää) suomalaisesta ulkopolitiikasta ja demokratiakäytännöistä, kun minulta 1970-luvun lopulla - ollessani EEC-Hollannissa tutkijana - asiasta jotain kysyttiin. Totesin vain, ettei Suomi ollut aito parlamentaarinen demokratia eikä puolueeton maa. Siis eurooppalaisittain. Mutta vaikean historiamme vuoksi Suomi sai kuitenkin kohtalaisesti sympatiaa. Suomessa EEC (EU) sen sijaan oli yhä ulkopoliittinen kirosana.

Tämän vuoksi en oikein ymmärrä presidentti Halosta enkä sitä, mitä hänen 1970-luvun kollegansa Paavo Väyrynen ja Paavo Lipponen vielä 2010-luvulla ehdokkaina hakevat tai tarjoavat: uskottavuutta jää kaipaamaan.

Pasi Manner

"Kekkosen aikaiset suomettumisen vuodet olivat kuitenkin Suomen ulkopolitiikan upeinta ja aktiivisinta aikaa."

Joopa joo... tästä Virmavirta ei tunnu pääsevän koskaan irti. Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja ...

Erik Johansson

Virmavirta, vaikka asiaan viittaakin, jättää tulevan pohdiskeluissaan liian vähälle huomiolle sen että tasavallan presidentin valtaoikeuksia on voimakkaasti riisuttu ja riisutaan edelleen.

Tulevat tasavallan presidentit ovat representatiivisia figuureja ilman vaikutusvaltaa maan politiikkaan. Siinä suhteessa tulevaisuus eroaa olennaisesti ja jyrkästi menneestä.

Tasavallan presidentti-instituutio siirtyy kokonaan uuteen, maassamme ennen näkemättömään aikakauteen viran haltijasta riippumatta.

Jyri Terttu

Ennenkaikkea koko virka on turha ja maksaa vuodessa kymmeniä miljoonia. Kukapa yritysjohtaja perustaisi firmaansa tuollaisen pr-viran?

Kees Van Niftrik

Eikö Suomessa ole ainakin aikaisemmin ollut vallan kolmijako-oppiin perustuva perustuslaki? En ole tutustunut uusimpiin peruslain muutoksiin viime päivinä, mutta nämä kirotut "parlamentaarikot" ovat alkaneet hienosäätää perustuslakiakin mennen tullen omien tarkoitusperiensä ja töppäilyjensä laillistamiseksi. Siinä meillä on ihan oikea ongelma, johon toivoisin ratkaisuksi vahvan presidentti-instituution palauttamista. Jos jostain pitäisi tinkiä, voisimme lopettaa eduskunnan, sillä olemme sitoutuneet vuonna 1997 ratifioidulla sopimuksella noudattamaan Brysselin lakia eli meillä on kaksinkertainen lainsäädäntövaltaa käyttävä organisaatio, joista kotimaisella ei kuitenkaan ole ollut legitiimiä valtaa kohta viiteentoista vuoteen. Ai, eikö kukaan ole muistanut kertoa sopimuksen todellisesta sisällöstä kansalaisille? No, eipä ihme, sillä eihän täällä voi oikeasti keskustella mistään leimautumatta EU-änkyräksi, kansallissosialistiksi, rasistiksi tai persuksi! Minusta tuntuu ihan juuri nyt, että tekisi vaihteeksi hyvää kuulla jonkun sanovan näille polvihousupoliitikoille, että s******n t*****t, evätä niiltä valtion varojen käyttöoikeus ja palauttaa ne ruotuun ennen kuin ne ovat hävittäneet koko kansallisvarallisuutemme.

Jouko Koskinen

Suomi on velkaantunut 25 vuotta - koijarien konklaavista alkaen kiihtyvällä vauhdilla.

TV1 MOT tänään - uusinta huomenna 16.25 alkaen. Korkman & Co.

Super Marion EKP ostaa ongelmavelat ja takaa ITSE omat velkansa - LOL!
"Tekevät mitä tahansa" = setelirahoitus ja hyperinflaatio.

20 -luvulla jenkit ostivat Saksan muutamalla taalalla.
Nyt ostajana tulee apuun Kiina.

Valuuttaunionin jäsenenä Suomen Pankki joutuu automaattisesti takaajaksi.
Tässä selitys siihen miksi jutut "takuuksista" ovat vaienneet.

Kyllä todellisuus "takuuksien" suunnasta ehtii kuumentaa vielä
parit - kolmetkin vaalit.

Heikki Ojala

joo mutta pieni ja sisukas Suomi saa olla mukana niissä pöydissä missä päätetään. Se on tärkeää ja arvokasta se.

Lalli Laaksonen

Väyrynen on ihan kelpo mies.

Soini on kuitenkin ainoa, johon ruumillistuu Suomen kansan tarve olla olemassa itsenäisesti. Soini on myös ainoa, jota petkuhuiputus ei ole hetkeksikään harhauttanut. Väyrynenhän oli hyväksumässä edellisen hallituksen katastrofia. Soini on ainoa, joka uskalsi ja uskaltaa sanoa Suomen kansan mielipiteen.

Vai luuletteko erityisesti vasurit ja demarit, että teidän ministerinne saavat mitään hyvää aikaiseksi sillä, että he lappavat 40 miljardia euroa eli 800 rahankuljetusautollista, eli 80 km letka, verorahoja saksalaisille pankkiireille? Hei eivät uskoneet, että niin kävisi, mutta niinhän siinä nyt käy.

40 miljardilla kotimaassa olisi Suomen joka ikinen asia kunnossa, kuten vuokra-asunnot, maantiet, rautatiet, sairaalat, sossu, toimiva IT-teollisuus maailman kärjessä, työllisyys...

Se 40 miljardia on viidennes Japanin katastrofista, jota sentään maksaa 25-kertainen upporikas valtakunta. Eli Suomen EU-katastrofi on rahassa mitaten 25/5 = 5-kertainen Fukushimaan verrattuna!

Soini ei ole täydellinen. Minua ketuttaa hänen pelkuruutensa pakkoruotsiasiassa. Mutta hän on reaalinend Suomen tulevaisuuden airut.

Kalevi Wahrman

Älä äänestä presidentinvaaleissa natottajia!

Presidentinvaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Samalla kasvaa natottajien kiima; onhan heillä jo kolme kovaa nimeä, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö ja Eva Biaudet. He ovat samalla kovan uusliberalistisen politiikan ja EU:n liittovaltiokehityksen takaajia.

Edistyksellinen vasemmisto näyttää olevan kyvytön asettamaan omaa ehdokasta. Tämä on harmillista, sillä tulevissa vaaleissa ratkaistaan osaltaan Suomen tuleva suunta. Onhan presidentillä yhä ulkopoliittista valtaa ja mahdollisuus toimia arvojohtajana. Vaaleista onkin tulossa todelliset Nato-vaalit.

Oman ehdokkaan puutteessa monet edistykselliset vasemmistolaiset kuikuilevat perussuomalaisten Timo Soinin ja vihreiden Pekka Haaviston suuntaan: edellisestä luodaan kuvaa EU-kriittisenä kansanmiehenä, jälkimmäisestä liberaalina tasa-arvon ja globaalin oikeudenmukaisuuden edistäjänä.

On huolestuttavaa, että vasemmiston piirissä on havaittavissa sympatiaa kyseisiä ehdokkaita kohtaan. Soini on EU-kriittinen vain näennäisesti; hän vastustaa unionin ulkoisia muotoja, mutta kannattaa sen ydintä eli pääomien vapaata liikkuvuutta ja yleiseurooppalaisia markkinoita. Ne ovat pienituloisten ja hyvinvointipalveluiden pahin uhka.

Nato-haikailijoiden onneksi ja suomalaisten enemmistön harmiksi Soini ja Haavistokin ovat natottajia. Molemmat suhtautuvat sotilasliittoon myönteisesti eivätkä sulje pois Suomen jäsenyyttä siinä.

Edellä mainitut ehdokkaat eivät aja pienituloisten asiaa saati rauhanpolitiikkaa. Edistyksellisen vasemmiston on tuettava ehdokasta, joka puolustaa hyvinvointivaltiota ja Paasikivi-Kekkosen ajan hyväksi havaittua puolueettomuuspolitiikkaa. Miettikää tarkkaan, äänestättekö mielikuvien vai tosi­asioiden pohjalta.

Kansan ääni 5/11
Nimim.
Kotilan Kusti

http://www.kansanaani.net/

Toimituksen poiminnat