Jarmo Virmavirta

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Edellisen kerran Yle voitti Seiskan ampuessaan Vanhasta

Suurikaan ennustaja ei tarvinnut olla ymmärtääkseen viime keskiviikkona, että A-studion niin sanottu tutkiva journalismi suomalaisista europarlamentaarikoista, erityisesti Mitro Revosta nousee iltapäivälehtien lööppeihin ja jää pyörimään muillekin palstoille. Yleisradion ajankohtaisohjelmisto ei sitä paitsi ollut tällaisella asialla ensi kertaa. Edellisen kerran Yle voitti Seiskan ampuessaan puskista uutisen pääministeri Vanhasen lautakasasta.

Europarlamentin jäsen on nimettömien mielipiteiden, suoraan sanoen panettelun edessä enemmän aseeton kuin Vanhanen lautakasa-casen kanssa. Tällaisissa asioissa ei apua tule edes Julkisen Sanan Neuvostosta, mutta ei sen puoleen ole muutakaan instanssia tähän hätään. Tehtävä onkin vaikea. Pitäisi määrittää, missä kulkee rivouden raja: onko naisten kenkien kehuminen sopivaa, mutta samat sanat sääristä jo sopimaton ehdotus.

Julkisuuden tuomio on kuitenkin Mitro Revolle langetettu. Perusteltua tai ei, ei siitä ole valitusoikeutta. Raskas juttu on, että se kohdistuu ihmiseen, jonka työlle julkisuus on välttämättömyys. Mutta ei auta itku niillä markkinoilla. Arvoisa europarlamentaarikko ottikin lusikan kauniiseen käteen ja teki ainoan viisaan tempun, pyysi anteeksi. Mutta mitä ja keneltä?

Opetus lienee, että hän seuraavalla kerralla ajattelee mitä sanoo, ettei tule sanoneeksi mitä ajattelee, ei ainakaan kenelle tahansa. Voi olla, että vitsit jäävät vähemmälle tai ainakin laimeammiksi.

Jutun ydin on siinä, että Mitro Repoa ammuttiin nimettömänä. Kaukana ovat ne ajat, jolloin V.A. Koskenniemi kirjoitti aforismiinsa hyvän toimittamistavan yleispätevän ohjeen: "Yhtä inhoat, lienet sa kristitty, pakana: sala-ampujan pyssyä pensahan takana". Päin vastoin sala-ammunnasta on tullut maan tapa. Kunniallinen sanomalehdistökin vaatii kyllä, että yleisön osaston jokaisessa pikku kirjoituksessa tulee olla tekijän nimi. Mutta omat toimittajat voivat ampua lähdesuojan takaa palstoilleen mielipiteitä nimeltä mainittujen henkilöidenkin omalaatuisuuksista ja erikoisuuksista.

Lähdesuojan idea on taata julkisuus sellaisille arkaluontoisille ja tarpeellisille tiedoille, joiden paljastaminen voi haitata esittäjänsä uraa tai asemaa, mutta mielipiteet ovat eri asia. Niiden esittäjän on tietenkin uskallettava seistä sanojensa takana, erityisesti jos mielipide koskee jotakuta nimeltä mainittua henkilöä. Muuten mielipiteestä tulee pelkkää panettelua kuten Mitro Revon tapauksessakin kävi. Valitettavasta vain sanonta "laki on niin kuin se luetaan" pätee erityisesti lehdistön itsesäätelyyn. Nimettömistä ilmiannoista on tullut osassa lehdistöä suorastaan toiminnan ja elinkeinon perusta, eikä sille voi mitään. Salaa otettu kännykkäkuva on joskus jopa kunnon palkkion arvoinen. Seiskasta kohujutut yleensä vierivät iltapäivälehtiin, eivätkä sanomalehdetkään voi olla reagoimatta. Olen aika lailla samaa mieltä Martti Ahtisaaren kanssa, joka epäilee, ettei lehdistön itsesäätely tule koskaan toimimaan muuta kuin näennäisesti.  Ainoa keino tautia vastaan on alan oma ryhdistäytyminen ja toimitusten oman moraalin vahvistaminen. Sitä lienee turha odottaa, siitä toimitusten pienevät budjetit pitävät huolen. Kun aika on rahaa, kärsivät ensimmäisenä harkinta ja itsekuri.

Ehkä siis Kimmo Sasikaan ei ole ihan väärässä puhuessaan journalismin moskaantumisesta, vaikka asiayhteys hänellä on niin väärä kuin se vain poliitikolla voi olla. Sasin ohella jotkut muutkin kokoomuksessa näkevät lehtien tilausmaksujen arvonlisäverottomuuden pelkkänä talouskysymyksenä - ja senkin väärin. Se kertoo samanlaisesta näköalattomuudesta ja vallantäyteisyydestä mitä lehdistö perinteisesti potee. Erityisesti pienet lehdet ansaitsevat tulla likvidoiduiksi perspektiivittöminä, näytetään ajateltavan. Termi on Nikita Sergejevits Hrushtshevin. Hän käytti sitä lopettaessaan esimerkiksi Vienan pieniä runokyliä 1960-luvulla.

Toiseksi poliitikon tai puolueen täytyy olla ylimielinen, tyhmä tai vallasta sokea - tai kaikkea tätä -   julistaakseen sodan julkiselle sanalle, jota ilman poliittinen toiminta ei olisi mitään. Politiikkahan tapahtuu tänä päivänä varmaan 90-prosenttisesti lehtien palstoilla ja television kuvaruuduissa, eikä suuntaus ole laskeva. Tähän tautiin kuitenkin löytyy toinen V.A.

Koskenniemen aforismi: "Sinun maksettava on takaisin aina, joka onnen hetki ja otettu laina". Sekin olisi hyvä muistaa ennen kuin sanoo, mitä ajattelee.

Tasapuolisuuden vuoksi tulkoon tähän vielä sanotuksi, että ainakin yhteisessä Yleisradiossamme näyttää nyt olevan muutakin muistettavaa kuin hyvä toimittamistapa. Sen voi päätellä esimerkiksi siitä, että TV 1 ilahduttaa katsojiaan näyttämällä Sydämen ääni sarjaa nykyään kaksi kertaa päivässä. Aamulla tulee uusinta ja illan suussa uusinnan uusinta. Se kertoo konkreettisesti Ylen suurimman ongelman: lähetyskanavia on niin paljon, ettei laatutuotantoa riitä kaikille kanaville. Erityisesti tämä näkyy draaman tasossa, jossa ei ylletä lähellekään Raidin tasoa. Uusinnat ja paljon aikaa kuluttava helppo ohjelmisto, esimerkiksi urheilu vievät rahaa ja luovuutta. Tässä on hyvä lähtökohta viestintäministeri Krista Kiurulle, joka parhaillaan yrittää ratkoa Ylen rahoituksen ongelmaa. Vanha toimitussihteerin ohje "puolet pois" voi päteä tähänkin pulmaan, johon on toistaiseksi löydetty vain huonoja ratkaisuja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Kansa ansaitsee haluamansa lehdistön ja saa mitä tilaa. Se mikä myy ei ole välttämättä parasta tuotantoa. Demokratiassa enemmistö päättää ja seisemän päivää elää, ikävä kyllä.

Pohjan Akka

Yle tuskin lähti meppien puoliväliarvosanoja pyytelemään siksi, että saisi Mitro Revosta irti jotakin erityistä.
Juonnosta mielestäni ilmeni, että tulos oli yllätys tekijöillekin.

Olisiko mielestäsi nyt sitten pitänyt tulosten julkistamista itsesensuroida? Siis jättää kertomatta häntäpään ihmisten saamat sanalliset kommentit kokonaan?

Vai miten?

Omalta osaltani voin sanoa, että tulos vastasi jokseenkin omia käsityksiäni kaikkien osalta.
Minua ahdistaa joutuminen samaan tilaan Mitro Revon ja "hänen naistensa" kanssa. Yhden kokemuksen perusteella vältän sitä kaikin tavoin. Se on eri maailma kuin se, missä itse elän.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Pohjan Akka: "Juonnosta mielestäni ilmeni, että tulos oli yllätys tekijöillekin."

Eilen, onneksi päättyneen TV Moska-sarjankin mukaan, tuollaiset asiat eivät ole ikinä mitään yllätyksiä. Moska, eli julkituotu, jopa sievistellyn Seiskan toiminta-ajatukset ovat normaalijärjellä ajattelevan kansalaisen mielestä hyvin visvaisia ja moraalittomia.

Tämä mediamme 'Bermudan kolmiossa', HS, Seiska, Yle, sikiävä arvotyhjiö on kansakuntamme häpeä, jota vain on opittava sietämään. Levikki-hysteriansa ja kaunaisen kateuden laajentamaa 'keltaista' lehdistöä on aivan turha edes yrittää ojentaa. Siinä Virmavirta puhuu kokemuksen vahvalla äänellä aivan totta.

Vain kansan oma valveutuminen on ainoita lääkkeitä arvotyhjiön omaksuneen printtimedian ja samassa käpykaartissa puun takana lymyilevän YLE'n suuntaan. Viime vaaleissa päätään nostanut muutostarve-jytky mitä ilmeisimmin tulee vain vahvistumaan ja onkin ainoita keinoja osoittaa kansalaisten halveksunta 'lautakasa ja mitro-politiikan case'ille'.

Niin Erno Paasilinnan, emeritusprofessori Matti Bergström'in kuin Paavo Haavikonkin lakooniset viisaudet osuvat entistä selkeämmin kohdalleen.
Näistä muistutan yhä uudelleen Haavikon turhautunutta sivallusta:
"Suomi on korkeasti koulutettu, hyvin sivistymätön maa".

Pohjan Akka

Iltapäivälehtiäkö pidät synnittöminä?
Niitähän Moska käsittääkseni(yhden puolikkaan jakson katsomisen perusteella) piikkasi.
Iltapäivälehtien lööppien totuudet ovat ainakin menneet hyvin kansaan, eikä kansa edes huomaa mitään.

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Kuuluvat napanuorallaan aivan samaan kolmioon, kuten Moskakin.

Puolen miljoonan äänestäjän protesti pitää sisällään myös median, 'vanhan' kädestään syövän vallan manipulointi-kikkailun.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Mitro Revosta tulee välittömästi mieleen toinen Repo, Eino S Repo.

Kustannustoimittaja-aikojaan koskevissa muistelmissaan "Pihlajanmarjat" tämä Repo antaa V A Koskenniemestä varsin erilaisen kuvan. Kierompaa salanimillä yleisöpalstoilla esiintyvää vihjailijaa ei voi kuvitella.

Yleisön kannalta ongelma on siinä ettei ole ketään johon voisi enää luottaa. Poliitikkojen arvostus totuudenpuhujina on mennyt aikapäiviä, journalistit vajoamassa juorupalstatasolle. Eivät myöskään tällaiset ylipönäkät blogit pelasta tilannetta.

On todellakin niin kuin tuolla toisissa blogeissa todettiin: kyllä tämä yhteiskunta on pinnaltaan niin rapautunut, että vapaaehtoinen syrjäytyminen, eli vetäytyminen on monille nuorille ainoa selväjärkinen vaihtoehto.

Lautakasajutun toimittaja Ari Korvola otti lopputilin omien sanojensa mukaan siksi, ettei lautakasajutun toista osaa koskaan esitetty vaan sensuroitiin.

Surullisinta on, että sensurointi ei enää herätä mitään vastarintaa missään. Olemme niin tottuneita valtakoneiston ja tiedonvälityksen sisäpiirikorruptioon. Kukaan ei jaksa eväänsä heilauttaa.

Käytännössä nämä asenteet merkitsevät sitä että oma yhteiskuntamoraalimme on toivottomassa tilassa. Jokainen tietää että "totuudet" joita pinnalla varjellaan ovat rapaa kuran päällä. Jossain pinnan alla romahdus on jo tapahtunut, ja valtakunta suunnilleen samassa tilassa jossa suuri sosialistinen järjestelmä oli ennen pinnan lopullista romahtamista.

Juha Malinen

Ennen Lehdissä editoitiin edes sen verran että tarkistettiin asiain Totuudellisuus ja annettiin asianomaisille mahdollisuus puolustautua.
Nykyään vain Julkaistaan ja annetaan Kommenttipalstojen selvittää loput.

Näin vuosia sitten Englanninkieliseltä journalismisivustolta tekstin Journalismin kuolemasta. Silloin sitä mietin, että mitähän mahtavat tarkoittaa ?

Lukijan asema on nykyään todella vaikea kun Totuusarvo luetusta on
oman käsityksen varassa eikä se lohduta että esim. Uusi Suomi julkaisee
"laidasta laitaan"

K Veikko

“toimitusten oman moraalin vahvistaminen. Sitä lienee turha odottaa, siitä toimitusten pienevät budjetit pitävät huolen”

Mistä lähtien moraali on ollut kauppatavaraa. Vai onko kyse uusmoraalista: Jos rahaa vain olisi riittävästi, voisimme ostaa sillä hyvän moraalin.

Jukka Korhonen

"Pitäisi määrittää, missä kulkee rivouden raja: onko naisten kenkien kehuminen sopivaa, mutta samat sanat sääristä jo sopimaton ehdotus."

Jos jonkun tarvitsee kysyä yllä olevan kaltainen kysymys, niin mielestäni ko. henkilö ei ole silloin ymmärtänyt nykyistä työilmapiiriä.

Miksi kenenkään pitäisi mennä työtehtävissä ollessaan kehumaan kenenkään kenkiä tai kommentoimaan sääriä? Mitä ihmettä jonkun henkilökohtaisesti tuntemattoman (mutta työtehtävien kautta ehkä tutuksi tulleen (tai sitten ei)) henkilön henkilökohtaiset asiat kuuluvat jonkun herrasmiestä leikkivän kommentoitaviksi?

Tuo sankarina ja herrasmiehenä leikkiminen työpaikalla on niin eilistä, että se herättää lähinnä myötähäpeää. Komisario Palmu -filmeissä niihin vielä törmää...

M O

Vanhasen kohdalla ei muuten Jungner ollut vaatimassa ilmiantajia tulemaan omilla nimillä esiin.
Nyt kyllä vaatii ja se on ihan oikein.

Markus Lehtipuu

Uutiset luetaan netistä.

YLE ja printtimedia saavat tapella oman kuolinkamppailunsa.

Käyttäjän auliskallio kuva
Aulis Kallio

Näkee että Virmavirta on Kekkosen ajan staroja, joskin vaatimaton sellainenkin. Ylen pitäisi siis sensuroida vallanpitäjien kannalta epämieluisa informaatio niinkuin ennen vanhaan.

Pohjan Akka

Niin, Mitro Repokin on vallanhaltija.
Valtansa hän on paljolti hankkinut juuri isällisesti koskettelemalla. Rivoudesta ei kukaan häntä olekaan moittinut.

Mitä se kertoo suomalaisista naisista / miehistä, kun naiset äänestävät isällistä koskettelijaa?

Henri Kangas

Eikös HS:n toimittaja saanut JSN:ltä huomautuksen juuri samanlaisesta kalapuikkoviiksijutusta?

Pohjan Akka

Oletko katsonut nyt tämän meppitodistusjutun?

Täällä taas ilmeisesti puhutaan sellaisesta, mitä ei ole edes nähty.

Henri Kangas

Siis täh? Nimettöminä tehtyjä kyselyjä sekä HS:n jutussa eduskunnassa että tässä meppijutussa. Mitä eroa?

Seppo Hildén

Mitä tulee Revon caseen, niin A-studio ei sitten mitään oppinut näköjään lautakasatapauksesta.

Tällaiset nimettömät ilmiannot olisi jo korkea aika lopettaa vakavasti otettavan journalismin parista.

Mutta olihan meillä yksi nimelläänkin rohkeasti Revon caseen kantaa ottava toimittaja, jos joku sattui huomaamaan. Perjantain pressiklubissa vieraana oli toimittaja Enbuske joka totesi itse olleensa paikalla jossain tilaisuudessa, jossa jäi monttu auki ihmettelemään Revon käytöstä. Repo oli tullut johonkin tilaisuuteen jossa ensi töikseen oli kysynyt joltain naiselta/tytöltä?, että onko sulla pikkuhousut jaloissa. Löytyneehän tuo ohjelma vielä YLEn areenasta, tarkistakoot kiinnostuneet.

Joten onhan meillä nimellisiäkin henkilöitä, joilta saada asiasta lausuntoja jos toimittajat vaan viitsisivät vähän nähdä vaivaa.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

JV: "Erityisesti tämä näkyy draaman tasossa, jossa ei ylletä lähellekään Raidin tasoa. Uusinnat ja paljon aikaa kuluttava helppo ohjelmisto, esimerkiksi urheilu vievät rahaa ja luovuutta. Tässä on hyvä lähtökohta viestintäministeri Krista Kiurulle, joka parhaillaan yrittää ratkoa Ylen rahoituksen ongelmaa. Vanha toimitussihteerin ohje "puolet pois" voi päteä tähänkin pulmaan, johon on toistaiseksi löydetty vain huonoja ratkaisuja. "

Uusinnat nyt eivät vie luovuutta eikä rahaakaan kaiketi paljon yhtään, enkä ymmärrä yhtään tätä iänikuista uusinnoista marisemista. Siihen asti kunnes tv-toiminta muuttuu kokonaan lähetysajasta riippumattomaksi, minusta uusinnat ovat ihan ok, kunhan asiasta tiedotetaan.

Ei kanavien lukumäärä ole ratkaiseva ongelma, vaan ohjelmien paljous, joka on aiheuttanut laadun romahduksen. Draaman kohdalla todellakin voi puhua romahduksesta, sillä Ylen lippulaiva, tv-draama on syksyllä ampunut kolmikärkiohjuksella Kotikatu-UusiPäivä-Moska. Voi hallelujaa! Katsokaa vaikka FST:ltä pohjoismaisia draamoja. Samankokoisissa maissa tuotetaan kymmenen kertaa laadukkaampaa draamaa. En usko että Ylen ongelma on tekijöiden ammattitaidosta vaan surkeista päättäjistä kiinni.

"Puolet pois" on ihan hyvä ohje jos sillä tarkoitetaan ohjelmien määrää. Mutta jos rahoitusta leikataan, tulos on plusmiinusnolla, tai paremminkin miinus.

Samat rahat ja puolet vähemmän ohjelmia tuottaisi todennäköisesti kolme kertaa laadukkaamman ohjelmiston.

Seppo Hildén

Jep, alas on mennyt kotimainen draama, kruununa tämä eilen päättynyt Moska-sarja.

Yleisölle sitä ei olisi pitänyt näyttää mutta menee hyvänä opetusvideona TV-ja elokuvakursseilla, jossa toimii esimerkkinä miten TV-sarjoja ei pidä kirjoittaa eikä ohjata. Kiitokset tästä opetusvideosta voi lähettää käsikirjoituksen puolesta Tervolle ja ohjauksen puolesta Peteliukselle.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Korvola teki virheen kun ylipäätänsä peitti koko säätiöjutun, n. 200 milj. €:n kiinteistömassan kähminnän, eli dokumentin 20 ensimmäistä minuuttia, tuollaisella lautakasajutulla.

Katsokaa itse ohjelma täältä:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/silminnakija...

Henry

Pekka Manner

Yle on kekkosslovakian jäänne ja juutunut 1950-luvulle agraarimaailmaan.

Ylen pääuutisia ovat aina luokkaa: Traktori paloi jossain, marjasadosto tuli hyvä tai huono, maajussit kaipaavat lisää tukia jne....Juvalla on nähty susi jne.....

Ei mitään suurelle enemmistölle joka asuu kaupungeissa.

Ja miksi Ylen pitää aina uutisoida isosti jonkun kepulaisen aivopierut?

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Manner.
Minkähän vuosikymmenen todellisuudessa mahdat elää? Nyt on 2010-luku, ei enää 1970-luku.

Ihan vaan tiedoksesi.

Toimituksen poiminnat