*

Jarmo Virmavirta

Unohtakaa teitittely!

Kuulun niihin harvoihin kansalaisiin, jotka ovat puhuneet teitittelyn puolesta. Minua tunnetumpi tällä alalla on professori Matti Klinge, jonka suurena tukena on näihin asti ollut Kela, kansaneläkelaitos. Se on näihin asti pitänyt yllä kunnioitettujen johtajiensa V.J. Sukselaisen ja Jaakko Pajulan perintöä ja vaalinut teitittely-kulttuuria.

Mutta nyt tämä kaikki on ohi. Unohtakaa teitittely, voi suomalaisille sanoa. Kela on tehnyt asiakasstrategiaansa liittyvän suuren päätöksen ja siirtyy kanssakäymisessä asiakkaittensa kanssa sinutteluun. Liisa Hyssälän Kela astuu siis radikaalille linjalle ja muuttaa saman tien suomen kieltä. Korvauskäytännöt toki säilyvät suurin piirtein ennallaan, mutta sehän on sivuseikka.

Menkööt siis viimeisetkin siemenperunat! Sinuttelun, kohteliaisuuden ja kunnioituksen aika Suomessa on lopullisesti ohi. Tappio ei ole suuri, eihän näistä hyveistä paljoa ole jäljellä ollut. Ensinnäkään kunnioitusta ansaitsevat ihmiset makaavat yleensä jo mullan alla eivätkä sinuttelujamme kuule. Toiseksi teitittely on eurooppalaisittain suhteellisen nuori tapa, ainakin nuorempi kuin kreikkalaisten tapa maksattaa laskut naapureillaan.

Teitittelyn keksivät roomalaiset, joiden keisarien hovissa alettiin vasta 300-luvulla jälkeen Kristuksen syntymän (tästäkin taitaa olla joku uusi käytäntö vallalla) käyttää tätä puhuttelumuotoa ensin keisareille ja sitten muillekin korkea-arvoisille henkilöille. Suomeen tapa tuli Ruotsista, jossa kuitenkin jo 1800-luvulla siirryttiin käyttämään kolmatta persoonaa. Sitähän on Suomessakin käytetty. Ruotsissa teitittelystä on vähitellen luovuttu kokonaan kiitos sosiaalidemokraattisen tasa-arvoaatteen.

Joten näin nyt mennään. Suomessa. Sellaiset sivistyksen alkuasteella olevat kansat kuin ranskalaiset, saksalaiset, venäläiset ja virolaiset saavat jäädä kulttuurinsa kehtoon teitittelemään, kun me Euroopan valloittajat noudatamme todellista tasa-arvoa. Sitä vaan ihmettelen, että miten sitten menetellään kun tulee oikein tiukka paikka.

Entinen esimieheni Veikko Tavastila tapasi tulistuessaan sanoa, että täytyykö tässä ruveta oikein sinuttelemaan. Tätä puhuttelumuotoa ovat kai Timo Räty ja Hilkka Ahde jo pitempään käyttäneet.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Kalle Kuusivuori

Mikähän tätä vanhempaa sukupolvea vaivaa, kun on niin tavatottaman alemmuskompleksinen ulkomaan elävää kohtaan?

Harri Räsänen

Ne on nuo teitittely kulttuurin maat Ranska, Saksa ja Venäjä vuorollaan Eurooppaa vallanneet.
Me olemme pysyneet rajojemme sisällä.

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

Hyvä kirjoitus! Alas vanha hapatus ja sivistys, tilalle tasa-arvoinen haistatus!

Tuomo Kankkunen

Omalla käyttäytymisellämme kerromme kotikasvatuksestamme.

Huomaavainen,sivistynyt ja arvostava käytös varsinkin vanhempia ihmisiä kohtaan osoittaa arkipäivän kunnioitusta.

Ei pitäisi olla vaikeaa.

Käyttäjän arisuhonen kuva
Ari Suhonen

"Kuulun niihin harvoihin kansalaisiin, jotka ovat puhuneet teitittelyn puolesta."

Tunnen syvää kiitollisuutta sen johdosta.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Minähän teitittelen vanhempia ihmisiä niin kauan kuin henki pihisee! Niin.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Niin minäkin! Mutta sitävastoin itseäni en haluaisi teititeltävän, koska en pidä itseäni vielä vanhempana ihmisenä.....

Oikeastaan pitäisi ottaa käytäntöön laajemmiltikin se, että sovitaan etukäteen, kumpaa tapaa käytetään.

terv. Eeva

Käyttäjän wiljoantero kuva
Antero Manninen

Teitittely ei ole pelkästään ikäkysymys.
Teititellä voi myös itseään nuorempaa henkilöä. Joko hänen asemansa johdosta taikka halutessaan hienovaraisesti pitää etäisyyttä muista syistä.

Jukka Korhonen

Niinpä sitä tulee teititeltyä ihan luonnostaan vanhempia ihmisiä, mutta haluaisin kuulua siihen sukupolveen, jonka aikana teitittelystä luovutaan.

Sen sijaan minua ei tarvitse kenenkään teititellä missään yhteydessä, jos sinuttelusta tehdään normi tässä yhteiskunnassa.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Vielä isoäitini puhui minusta kolmannessa persoonassa, että "ottaako Eeva-Liisa lisää kahvia..."

Minä käytin sitten samaa tapaa, että "ottaako Mummu vielä kakkua, mitä Mummulle kuuluu..."

Se kyllä tuntui jotenkin teennäiseltä silloin, kun oli itse vielä nuori.
Sitten kun Mummu meni hoitokotiin, niin kaikkihan siellä sinuttelivat näitä iäkkäämpiä ihmisiä.....

Se oli meidän Mummulle aluksi varmasti aika kova tärsky.

Sitten kun minua alettiin Kreikassa puhuttelemaan Madameksi ja Ladyksi, koko juttu alkoikin tuntua mukavalta. Opin hyväksymään nuo nimitykset ja antamaan periksi, että olen nyt sitten jo Madame-iässä.

terv. Eeva

Käyttäjän wiljoantero kuva
Antero Manninen

"jos sinuttelusta tehdään normi"

Ei kai nyt sentään ihmisten käyttäytymistä ja sivistyneisyyttä voida normittaa asetuksilla ja lailla.

Käyttäjän 98765sp kuva
SIMO PERTTULA

ME Kullaan lahja Tampereelle teemme tiettäväksi seuraavaa:
Minä myös teitittelen aina minuakin vanhempia ihmisiä. Mutta niitä ei tahdo enää löytyä? Samoin teitittelen suuria auktoriteettejä. UUSI SUOMI lehti aloitti 10.10.2007. Silloin suuri auktoriteetti tämän lehden kustantaja, vieraili USA:ssa myöhemmin samana vuonna.
Yritin minäkin häntä tervehtiä sinne. Sanoin, että Te vierailette....!
Mutta kyseinen herra lopetti kerralla teitittelyni? Todeten, että me Uudessa Suomessa sinuttelemme KAIKKI. Siitä lähtien olen sinutellut kaikkiä hänen käskystään!
Totean, että olen Niklaksen ja Jarmon linjalla täydellisesti.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Meillä sinutellaan kotona. Ja tutun kauppaketjun nuori kassaneitikin sinuttelee minua yli-ikäistä estoitta kauniin hymyn kera. Tulee niin kaverillisen kotoisa olo.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Minulle oli aika järkytys, kun kaupan kassat alkoivat teititellä ensimmäisiä kertoja. Pidin itseäni ihan nuorekkaana ja yhtäkkiä olin teitittelyryhmän jäsen...:(:(

Minusta puheen pitäisi kaikissa tilanteissa säilyä luonnollisena. Tilannetaju tuossa asiassa ei olisi pahitteeksi.

terv. Eeva

Juha Kajander

Minuakin on viime vuosina teititelty kaupoissa. Olen ajatellut sen johtuvan teitittelyn yleistymisestä, mutta teitittely taisi alkaa suunnilleen samoihin aikoihin kuin partani alkoi muuttua harmaaksi.

Toisaalta olen havainnut, että kaupan kassoilla työskentelevät ovat alkaneet enenevässä määrin käyttää nuoruudessani yleistä ja välillä enemmän tai vähemmän pois muodissa ollutta tervehdyssanaa "terve".

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Ja samoin minä Niklas. Teitittely on luonnollista minulle. Aikoinaan piti jopa pyytää lupa teittelyyn, kun pataljoonan komentaja halusi väkisin sinuteltavan häntä. Perustelin kantani ja sain luvan. Teitittelen miestä edelleen.

Teittely on kaunista, pakkosinuttelu ei sitä ole.

J. Gagarin

Sinuttelet siis Niklasta vain siksi, että hän on nuorempi kuin sinä.

Olavi Lehto

En muista teittittelimmekö toisiamme kun näimmme Tallinnan laivalla tammikuussa 2010 kun olin maanpakolaisena matkalla Sveitsiin

Olavi Lehto Tampere

Aleksi Laine

Sinuttelu on kansan tahto. Siten sinuttelun vastustaminen on kansan tahdon halveksuntaa, vai mitä?

Peter Hallberg

Olet väärässä. Minä teitittelen ja edustan samalla kansaa. Näin ollen teitittely on kansan tahto.

Simo Pasanen

Jos Kela minulle jotain valtiollisesti ilmoittaa, niin saisi kutsua minua Herraksi. Olkoon irvokasta, mutta tulisipa selville kuka palvelee ketä ja kenen armosta.

Teitittely kuuluu joihinkin tilanteisiin. Vaikka edustankin 80-luvulla syntyneitä hopealusikattomia, niin silti sapettaa jo mainoskirjeiden ja -tekstien kohtelias "Sinuttelu", "sinuttelusta" puhumattakaan.

Olen onnellinen, ettei tarvitse teititellä saksalaisella täsmällisyydellä uraympäristössä, se olisi outoa kun touhu on Suomessa jäykähköä muutenkin, mutta rajansa kaikella vallankumouksellisuudella ("dekonstruktiolla", kuten postmodernikot asian ilmaisevat). Teitittely on joissain tilanteissa ainoa oikea lähtökohta, liiallisuuksiin vietynä se on absurdia ja unohtuessa tökeröä. Onhan teitittely vähän outoa ensi alkuun, mutta teitittelyvirheet annettakoon anteeksi; olen ennemmin monikossa kuin "mä".

Pitäisikö työssä alkaa sinutella? Mitenköhän kauppa kävisi, jos yritysjohtajaa sinuttelisi kylmäpuhelussa? Ryydittäisi tätä vielä sä-passiivilla ja kysyisi mikä fiilis! Alkuun sopisi repseä "moro!".

Risto Jääskeläinen

Olen yrittänyt "hännitellä" täällä Puheenvuorossa niitä kirjoittajia, joita en ole tavannut ja sinutella vain niitä harvoja, jotka tuntevat minut. Arvatenkin kirjoittaja Virmavirta pitää tätä tapaani kömpelönä, mutta on se sentään jotenkin tasapuolista. Eikä tarvitse arvioida, mikähän mahtaa olla rouvan ikä, pitäisikö sinutella vaiko teititellä jne.

Teitittelystä luopuminen on sitten kielen monimuotoisuuden vähenemistä, jos samalla tasa-arvoistumistakin. Persoonapronomineissamme ei ole sukupuolia, mutta tarvitseeko niitä kaikkia, eikö "se" korvaa "hänet"? Tämäkin lisäisi tasa-arvoa ja vähentäisi ihmisen erityisasemaa verrattuna muihin luonnonkohteisiin.

Pentti Järvi

Jääskeläisen tyylissä on sitä jotain. Inhoan niitä tilanteita, missä tv-toimittaja teitittelee haastateltavaa poliitikkoa, jota taatusti sinuttelee heti kun kamerat sammutetaan. Usein ei haastattelutilaisuudessakaan aina muista teititellä.

Joko tai!

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Muistan hyvin kuinka muinoin tv-tomittaja sinutteli silloista pääministeriä Esko Ahoa ja hän kielsi sen kylläkin kohteliaasti silloiseen asemaansa vedoten. Minusta se tuntui silloin, ja tuntuisi myös nyt huonolta käytökseltä...pisteitä ropisi alaspän Aholta. On loukkaavaa saada huomautus sinuttelustaan, vaikka olisikin kysymys itse pääministeristä.

Pentti Järvi

Esimerkiksi nykyistä pääministeriä ei tulisi mieleenikään teititellä vain hänen pelkän asemansa takia.

Pertti Järvenpää

Esko Aho ymmärsi oikein ja yritti viestittää eteenpäin hyvää keskustelukulttuuria. Sinuttelu on kaverikulttuuria. Ei kai kukaan toimittaja halua viestiä olevansa pääministerin kaveri menettämättä omaa uskottavuuttaan?

seppo kirnu

Teille terve!

Mitä teille kuuluu?

-no ihan hyvässä kunnossa ne ovat, paitsi välillä on pahoja uria.

Aina kun teitittelee pöyhkeää isoa herraa, tulee katsoa noin 33 cm:ä hänen päästään sivuun, jotta tulee vaikutelma, että 'he' ovat todella paikalla.

Tuon opetti setäni, joka taas opetti kuinka kätellään vakuuttavasti.

Missä universumin säännössä määrätään teitittelystä?

Terve teille!

Kalle Kuusivuori

Vielä hauskempaa on katsoa keskustelu kumppania hiuksiin, tai pikkuisen yli. Eipä kestää aikaakaan, kun on jo käsi ojentamassa vallalleen päässeitä kiehkuroita.

Käyttäjän arisuhonen kuva
Ari Suhonen

Aina kun minua teititellään, vilkaisen vaivihkaa henkiopastani sekä kolmea sivupersoonaani, ja nyökkään kevyesti pieni hymynkare suupielessäni.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Puolassa käytetään ensi kertaa tavattaessa erittäin huomaavaisesti kolmatta persoonaa puhuteltaessa, minkä seurauksena allekirjoittanutkin oli "Pan Jalonen". Minusta se oli yksinomaan asiallista.

Elävässä elämässä pidän tapanani teititellä aivan kaikkia, joita en lähemmin tunne, itseäni nuoremmat poislukien. Tosin täällä verkossa se tapa tavallaan jää vaistomaisesti syrjään, tiedä sitten mistä syystä. Kommunikaatiomenetelmällä taitaa olla merkityksensä.

Käyttäjän paavosaariranta kuva
Paavo Saariranta

Toimin samalla tavalla. Tosin teitittelen toisinaan itseäni nuorempiakin, jos tuttavallisuus ei tunnu tilanteeseen istuvan. Iällä ei kai periaatteessa ole merkitystä, vai kuinkahan tämä lienee?

J. Gagarin

Muistan kun kerran 70-luvulla TV:ssä toimittaja haastatteli jotakuta dirikkaa ja aloittti kysymyksen jotenkin niin, että "mitä mieltä itse olet tästä asiasta". Haastateltava tuhahti toimittajalle tylysti: "Milloinkas me olemme toimittajan kanssa tehneet sinunkaupat?"
Tällaista ei enää nykysuomessa voisi odottaa tapahtuvan. Sen sijaan Saksassa olisi aika outoa, jos toimittaja sinuttelisi haastateltavaansa TV:ssä - oli hän sitten miltei kuka tahansa.

Nordean edeltäjä Kansallispankki (no, olihan siinä Meritakin välissä) piti kiinni teitittelystä asiakaspalvelussaan ehdottomana käytäntönä aina vuoteen 1995 asti. Silloin toimitusjohtaja, olikohan Voutilainen, antoi ohjeistuksen sinutteluun siirtymiseen. Muistan kuinka oudolta tuntui, kun soitin KOP:iin ja keskusneiti sanoi "odota vähän, yhdistän".

En usko, että teitittely kokonaan koskaan tulee katoamaan - sillä on tietty tehtävänsä kommunikaatiossa.

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Minusta on loistavaa, että olemme alkaneet kunnoittaa myös nuorempia sukupolvia. Eikös tuo eriarvoinen kohtelu ikään, sukupuoleen ja rotuun nähden ole jo ihan laissakin määritelty. Täten määrättäköön, että ken ei nuorempaa teitittelemän, ei sitä pidä vanhemmallekkaan tekemän rangaistuksen uhalla.

seppo kirnu

Voi jumaliste minkälaista kohkaamista parin sanan tiimoilla!

Vain sellaisia tulee teititellä -jos haluaa- joita ITSE arvostaa, ei sellaisia joita jotkut muutkin arvostavat!

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Seppo, eihän se teitittely ole sinänsä mikään arvostuksen osoittamisen väline. Se on vain muodollinen käytäntö, jolla itse asiassa voidaan pitää hieman etäisyyttä sellaisiin henkilöihin, joita ei vielä tunneta aivan niin hyvin.

Arvostettavia ihmisiähän ovat yleensä ne, jotka ovat meille läheisiä, kuten vaikkapa puoliso tai ystävät, ja heitähän tietysti sinutellaan aina.

seppo kirnu

Tarkoitinkin suht tuntemattomien arvostettavien ensikohtaamista.

Tuntemiani en teitittele. Tosin en omaa kuin kourallisen tuttuja ylipäätään.

Kallekustaita kutsun 'niiksi' tai luteiksi.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Teitittelyssä on omat ongelmansa, mutta eivät ylitsekäymättömät. Itse olin ongelmassa, kun isäni veljen leski sanoi minulle usein, että sinuttele vaan, mutta ikäero (40 vuotta) ja kansanviisaus hänessä teki sen, että aina automaattisesti teitittelin häntä. Hän myi minulle pikkutilansa syytingillä ja sekin oli syy teititellä häntä, koska näin tekemällä hän osoitti arvostavansa minua.

Nyt hiljattain teki ihan kivan vaikutelman, kun YLE:n toimittaja teititteli minua koko haastattelun ajan. Taas oli ikäeroa noin 40 vuotta. Mutta ehkä YLE:ssä on annettu ohje (tai jotkut toimittajat ovat ottaneet käytännön), että kaikkia vanhempia teititellään.

Kaupassa ja muissa epämuodollisissa paikoissa on ihan OK sinutella, mutta vähänkin "muodollisemmissa" paikoissa teitittely on ihan paikallaan.

. suvituuli

Oli sitten kyse Kelasta, poliitikoista, tämän kirjoituksen kommentoijista, toimittajista tai televisiosta - kuten kirjoittaja toteaa, teitittelyn aika Suomessa on ohi.

Ihmiset eivät enää osaa tehdä eroa sinuttelun ja teitittelyn välillä.

Puhumattakaan, että vaivaisivat päätään sillä, mihin eri käytännöt perustuvat.

J. Gagarin

Kyllä ne perusteet tulevat luonnostaan selkärangasta.

Vanhempaa ja arvokkaampaa ihmistä on luonnollista teititellä. Samoin teitittely on luontevaa virallisissa yhteyksissä. Eilen haastateltiin A-Studiossa AKT:n puheenjohtaja Rätyä ja toimittaja teititteli häntä. Olen varma, että kameroiden napsahdettua kiinni siinä istui toimittajan tituleeraamana pelkkä "Timo".

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Kuulun niihin harvoihin kansalaisiin, jotka ovat puhuneet teitittelyn puolesta"

Ihan tässä minulle tuli tuskanhiki päälle kun muistan kuinka joskus Tehtaankadun juhlissa teitä suoraan sinuttelin:) Mutta, mutta on minulla siihen hyvä selityskin takataskussa, eli silloinen yhteinen tuttavamme Belgian kunniakonsuli kertoi sinun olleen kotoisin Raumalta ja vanha porilainen ei raumalaissii teitittele. Käsikin menee nyrkkiin ihan luonnostaan:)

Nykyään kyllä yleensä teitittelen vanhempia ihmisiä, mutta niitä alkaa vain olla jo aina vain vähemmän. Olimme aikanaan Saksassa töissä muutaman vuoden ja vieläkin sitä ihmettelee kuinka teitittely oli luontevaa saksalaisten kanssa vaikka päivittäin kohdattiin. Nyt kymmeniä vuosia jälkeenpäin heitä tavatessamme on sinuttelu heidän aloitteestaan ihan luontevaa. Taitaa sielläkin jo tapa olla yleistynyt.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Mielenkiintoista sinänsä, että keskustelu teitittelystä vs. sinuttelusta jää tapakulttuuristen pohdiskelujen tasolle. Kysellään että kunnioitetaanko sitä, kunnioitetaanko enää, ja mihin on vanha hyvä maailma kadonnut.

Auktoriteetinkipeiden hierarkkitehtoorien näräinen sarkasmi on niin aitoa että vatsahappojen rohinan kuulee. Ei niin läpinäkyvää klisettä että sitä epäröitäisiin tässä käyttää. Alustajan alustuksessa on alustuksen tarvitsemat viittaukset niin antiikin Kreikkaan kuin Roomaankiin. Ja näiden jälkeläiseen suoraan alenevassa polvessa, Kelaan.

Olisin kiinnostunut vähän syvemmistä käsitteenmuodostuksen ongelmista. Miksi teitittely -- eli kieliopillisesti ottaen monikon käyttö puhuttelussa -- toimii miellemaailmassamme auktoriteetti- tai valtahierarkioita representoiden? Mikä kielen alkumuotoihin kytkeytyvä mekanismi siinä toimii?

Olemme lajihistoriallisesti sosiaalisia olentoja. Yksilöllinen minuus on meissä hyvin myöhäsyntyinen ominaisuus. Yksi selitys monikon ja valtahierkian toisiinsa kytkeytymiselle voisi olla, että muinoin olivat aina vastakkain joukot, eivät yksilöt. Tuolloin vahvempi joukko sai osakseen alistuvien kunnioituksen. Sosiaalinen valta saattaisi yhä kantaa kielimuotoja noilta laumavaiheiden ajalta.

Tällöin monikon käyttö auktoriteetin kunnioittamisessa olisi lähinnä lajihistoriallinen regressio alkulaumojen ajalle.

Tai keksikää parempi selitys. Lisätkää ymmärrystämme tällaisten seikkojen suhteen. Luulisi siinä riittävän intellektuellille tehtävää. Ettei tarvitsisi miettiä turhautunut nokka höyryten miksi ne nuoret siellä kioskilla vain haistattelevat eivätkä enää kumarra vanhoja setiä.

J. Gagarin

Analyysisi teitittelyn etymologiasta lienee aika oikeaan osuva. Lisäksi on muistettava, että esimerkiksi Venäjän tsaari meititteli itseään.

Tuo on kuitenkin vain kielitieteellinen kuriositeetti eikä sillä ole merkitystä sille, miksi tänä päivänä jotakuta teitittelemme. Tänä päivänä se on nimenomaan tapakulttuurisidonnainen ilmiö.

(P.S. Kukaan nuori ei ole koskaan muuten vaan tullut haistattelemaan minulle kioskilla - kumarrusta en ole odottanutkaan.)

Pentti Järvi

Espanjan kielessä Te=Usted on yksikkömuoto teititellessä, Ustedes monikkomuoto teititellessä ja vosotros=te monikkomuoto sinutellessa.

Ranskassa nuoretkin teitittelevät toisiaan hanakasti, samoin Saksassa ja Sveitsissä elleivät tunne toisiaan.

Englannin kielessä "you" onkin sitten jo hankalampi juttu...:)

J. Gagarin

Japanissa ja Kiinassa kolleegat eivät aina edes tiedä toistensa etunimiä. Niitä käytetään vain perheen parissa. Japanissa vanhempien sukupolvien pariskuntien kohdalla vaimokin usein herroittelee miestään.

Kalle Kuusivuori

Juha Kuikka. Suomessa kun istut kapakassa et tunne toverisi sukunimeä. Näin se anonymiteetti säilyy ja ollaan hyviä sinuja vaan.

Jari-Pekka Vuorela

Shakespearen englannissa on germaaninen yksikön pronomini thou. Se on sittemmin unohtunut youn tieltä. Tämä pöhkö näennäisongelma on ihmiskunnan yleiskielessä näin vältetty.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Gagarin

Olen eri mieltä siitä että kielimuodon alkuperällä olisi vain kuriositeetin merkitys.

Kyllä tieto voi lisätä ymmärrystä, ja itseymmärryksen lisääntyminen on oikeastaan ainoa tapa saada aikaan todellista muutosta.

Suku- heimo- ja klaaniyhteiskunnissa vastustettiin -- ja vastustetaan yhä -- lasten koulutusta ja kaikkea muutakin tiedon lisäämistä, koska lapsista ei saa tulla viisaampia kuin vanhempansa. Se on selvä auktoriteettikuvio. Emme silti kannata tai edes hyväksy koulunkäynnin poisjättämistä näiltä lapsilta.

Sääty-yhteiskunnassa uskottiin oikeasti siihen että parempien ihmisten suonissa virtasi eriväristä verta kuin rahvaalla. Mikä muu kuin lisääntyvä tieto ja ymmärrys on muuttanut asenteitamme kaikenlaisten kruunupäiden erioikeuksia kohtaan?

Kyllä teitittelyn kieli- ja miellemaailma analyysinsa ansaitsisi. Se ei ole mikään kuriositeetti-ilmiö. Se on jotain aivan olennaista jossain hyvin syvällä meissä -- niin itsekussakin meistä kuin lajin historiassa. Jos sen analysoiminen ja selvittäminen ei muka muuttaisi meitä mitenkään, mikä sitten muuttaisi?

Tyhjänpönäkät blogikirjoituksetko?

Aki Häkkilä

Jospa auktoriteetit ovat aiemmin edustaneet jotain joukkoa, sukua tai valtiota, ja näin ollen puhuteltaessa on keskusteltu kuvaannollisesti valtion tai suvun kanssa yksilön sijaan.

Käyttäjän ReiskaRopponen kuva
reino ropponen

Teitittely joutaa mieluusti romukoppaan jonninjoutavana mielistelykulttuurin muinaisjäänteenä.

Tokihan siirtymäaikana täytyy hienotunteisesti ottaa huomioon paleoliittiset sukupolvet, jotka jotakin omituista mielihyvää asiasta saavat.

Ensimmäiset jaksavat kauhistua valkoisista tennissukista, toiset kokevat tarpeelliseksi loukkaantua sydänjuuriaan myöten sinuttelusta.
Kolmannet sitten jostakin muusta turhanpäiväisestä.

Kalle Kuusivuori

Tähän tarvittaisiin tapakouluttaja Kaarina Suonperän tiukkaa, mutta ah niin asiantuntevaa ohjastusta.

Harri Räsänen

Jos ei ole luontaista arvovaltaa ja karismaa, voidaan sitä yrittää saada titteleillä ja muodollisella käytöksellä. Titteleiden taakse piiloutumista kutsutaan kansankielessä hajuraon ylläpidoksi. Piispoille ja upseereille tämä on elinehto. Kaapuun tai univormuun voi piiloutua monenlaisia ääliöitä. Viisauden takeeksi riittää kun on kauluksessa tarpeeksi natsoja. Samaan pyritään teitittelyllä. Teititeltävä piilottelee omaa epävarmuuttaan. Kansa tosin erottaa varsin nopeasti onko keisarilla vaatteita vai ei ja ryhtyy korjaaviin toimenpiteisiin.

Käyttäjän karkot kuva
Kari Kotiranta

"Entinen esimieheni Veikko Tavastila tapasi tulistuessaan sanoa, että täytyykö tässä ruveta oikein sinuttelemaan. Tätä puhuttelumuotoa ovat kai Timo Räty ja Hilkka Ahde jo pitempään käyttäneet."

Kyllä meillä maalla ruvettiin teitittelemään, kun asiat solmuun meni. Muuten naapureita sinuteltiin, paitsi sukupolven yli olevia ihmisiä, joita omat lapsetkin teitittelivät.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kohteliaisuusmuodot ja lapsi:
Kun noin 10-vuotias W.A. Mozart palasi perheineen Lontoon-matkaltaan, vastassa oli Salzburgin pormestari, joka tervehti ajan tavan mukaan: "Me olemme matkustaneet paljon ja nähneet paljon maailmaa kiertueemme aikana".
Pikku Amadeus ihmetteli vilpittömästi: "Tietääkseni pormestari ei ollut matkassa mukana!"

Käyttäjän arisuhonen kuva
Ari Suhonen

Hieno kommentti. Tämä on juuri niitä asioita, jotka lapsikin ymmärtää.

Teitittelyn kaltaisella tapa-etiketillä kun ei ole, eikä ole koskaan ollut, mitään tekemistä kunnioituksen kanssa, eihän?

Täällä on viitattu vanhempiin ja jopa arvokkaampiin ihmisiin. Mistä on kysymys? Mihin katosivat ihmisarvot? Pitää kysyä, minkälainen ihminen, varsinkin nykyaikana, vaatii itseään teititeltävän? No, luultavasti sellainen vanhemman kansan ihminen, joka ei ole kyennyt kyseenalaistamaan opittujen sääntöjen ja todellisen kunnioittamisen eroa, tai sitten vain yksinkertaisesti paskantärkeä tyyppi.

Jukka Johansson

Teitittely ei ole mielestäni kohteliaisuutta. Mistä esimerkiksi englannin kielellä tiedät teititteleekö joku sinua vai ei?

Olen kerran torilla eräälle myyjälle sanonut, että älä viitsi teititellä, se saa minut tuntemaan itseni vanhaksi. Seuraavan kerran kun kävin kojulla, niin hän sinutteli.

Suuresti arvostamani Hannu Lehtilä teki sinuttelusta taidetta, mutta se olikin hänen tavaramerkkinsä. On silti jokseenkin hölmöä, että viiskymppinen haastattelija jossain Linnan juhlissa teitittelee parikymppistä lumilautailijaa tai muuta nuorisoa.

Juha Kajander

"Mistä esimerkiksi englannin kielellä tiedät teititteleekö joku sinua vai ei?"

Se on helppoa. Jos han sanoo "you", niin hän teitittelee. Jos hän sanoo "thou" niin hän sinuttelee.

Englantia puhuvat teitittelevät tätä nykyä kaikkia ihmisiä. Vain Jumalaa sinutellaan.

Don Carlos

Miksi minä kirjoitetaan aina isolla? Osaako joku vastata? Espanjassa saa ainakin parempaa palvelua teitittelemällä;=J

Juha Kajander

Mitä höpönlöpön? Verbimuoto "are" on monikollinen, siis "you are" on teitittelyä. Tosin moni teitittelee nykyään myös Jumalaa. Vain vanhoillisissa piireissä sinutellaan Jumalaa.

Myös esimerkiksi ranskalaiset sinuttelevat Jumalaa mutta teitittelevät ihmisiä, joskaan eivät kaikkia. Saksalaiset taas sinuttelevat Jumalaa ja heitittelevät useimpia ihmisiä.

Jari-Pekka Vuorela

Runsaat 20 vuotta sitten tutustuin Ranskasta tulleeseen kaveriin, joka on pikkuhiljaa suomalaistunut. Alkuvuosina hän käytti luontevasti muotoa "mitä mieltä te, Jari-Pekka, olette..." Olimmehan hyviä tuttuja, mutta emme vanhoja sydänystäviä. Suomen kielelle tuo on liian vaikeata.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Monimutkaisten järjestelmien tutkimuksen verkkoteoria tarjoaa selityksen teittittelyn ja sinuttelun ongelmaan.

Tämä on kuin peli sakset, kivi ja paperi. Aina, kun ihmiset tapaavat, niin he joko teitittelevät, tai sinuttelevat. Jos sinä sinuttelet, ja toinen teitittelee, niin syntyy ristiriita. Jos molemmat teitittelevät tai molemmat sinuttelevat, niin ei ole ristiriitaa. Ajan kuluessa käy lopulta niin, että jompi kumpi tapa yleistyy koko sosiaalisen verkon, eli kansakunnan tavaksi. Keskusjohto tai hallituksen tai presidentin, tai päätoimittajan päivittely ei mahda asialle mitään, sillä tässä on kyseessä alhaalta ylöspäin emergoituva ilmiö. Ei ylhäältä alas ohjautuva ilmiö.

Amerikassa muuten teitittelyä ja sinuttelua vastaa sukunimen vs. etunimen käyttö puhuteltaessa. Tiedoksi teille, Jarmo.

Seuraava kehitystredni on meneillään, eli tervehtimisestä luopuminen. Jos sinä tervehdit ihmistä, mutta toinen ei tervehdi sinua, niin lopulta luovut itsekin tervehtimisestä. Lopulta koko kansa on luopunut tervehetimsestä. Taas mummot ja Matti Klinge päivittelevät, mutta sosiaaliselle verkostolle ei voi mitään. Kaikki tapahtuu lopulta verkon yksittäisissä solmukohdissa, eli kahde ihmisen tavatessa. Alhaalta ylöspäin.

Olli Kankaanpää

Herra presidenttikin haluaa, että häntä sinutellaan. Ikävä kyllä, olen tottunut saksalaiseen teitittelykulttuuriin paremman osapuoleni kautta. Mutta minä olen minä.

Juha Kajander

Saksalaiset eivät teitittele. He heitittelevät.

Käyttäjän paulisumanen kuva
Pauli Sumanen

Entä sitten Saksan malli? Olin siellä töissä 1980-luvulla ja luin lehdestä suuren uutisen, että liittokansleri oli tehnyt sinunkaupat oman puolueensa puoluesihteerin kanssa. Suuri uutinen sikäli, että se oli vasta kolmas sinunkauppa hänen elämässään. Ensiksi hän oli tehnyt sinunkaupat vaimonsa kanssa ja toiseksi äitinsä kanssa. Lapset odottivat vielä vuoroaan ja tietenkin hänen isänsä.

Minulla oli Saksassa lähimpänä työtoverinani Herrn Wallner. Minä olin hänen lähes tasaveroinen kumppaninsa, sillä minä olin konsernin atk-vastaava ja hän vastasi Saksan yksikön atk:sta. Vaikka teimme yhdessä töitä kuukausikaupalla, emme päässeet koskaan sinunkauppa-asteelle. En vieläkään tiedä hänen etunimeään. Saksassa oli silloin kuulemma yleisenä tapana, että aviopuolisot teitittelivät toisiaan, joten en uskaltanut ehdottaa sinunkauppoja kenenkään kanssa.

Tapakysymys, mikä tapakysymys. Sinunkaupat ovat näennäisdemokratiaa. Todellinen demokratia syntyy aivan muin tavoin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Teitittely on vain osa kohteliaan kunnioittavaa puhetapaa. Jos teititellään, on ainakin minun kielitajuni mukaan myös tervehdittävä "hyvää huomenta (päivää, iltaa)", ja erottaessa sanottava "näkemiin (kuulemiin)". Hei, moi ja sen sellaiset hihkaisut eivät sovi teitittelyn seuraksi.

Verbin taivutuskin on tarkkaa puuhaa. Siis "oletteko huomannut" (ei: "huomanneet") ja "olitteko kysynyt" (ei: "kysyneet"). Ei aivan helppoa, jos teitittelystä on jo ehditty vieraantua.

Asiakkaana palvelutilanteessa on kiinnostavaa seurata nuorten ammattilaisten kielenkäyttöä. Parturin kanssa keskustelimme varsin kauan, ja teitittelylinja piti hienosti. Lopulta siitä kuitenkin lipsuttiin, ja vaihtorahan sain jo iloisen "ole hyvä" -fraasin höystämänä. Sitten vielä poistuvalle asiakkaalle ovensuuhun reipas "hei-hei"!

Jopa kirjallisissa virallisluonteisissa viesteissä olen yhden lomakesivun tekstissä bongannut sekä sinuttelua että teitittelyä. En muista oliko asialla ajoneuvohallinto - mahdollisesti.

Liikenteen merkeissä ja opastauluissa lienee suomalaisia aina sinuteltu? "Aja hitaasti", määräsivät mustat kirjaimet keltaisella pohjalla jo 60-luvun "automiehiä", kuten silloinen ilmaus kuului.

Citycani *

Teitittely ei oman huomioni mukaan korreloi ihmisen iän mukaan enää nykyään, vaan riippuu enemmän siitä, miten kallista *tuotetta* sille teititeltävälle yritetään myydä.

Ts. mitä kalliimpaa on, sitä sitkeämmin teititellään, keskinäisistä ikä-asetelmista viis!

Kiusallista, sanoisin. Etenkin, jos ostajana on myyntityöskentelijä, joka näkee noiden koukeroiden läpi jopa hiukan nolottavan helposti...

Nomutt... elämä on. ;^)

Don Carlos

On hyviä tapoja ja huonoja tapoja. Jos teitittelyä käytetään samalla tavalla kuin presidentin virkaanasujaisissa, sen voi unohtaa. Tuollainen virhe ylioppilaskirjoituksisa olisi ollut iso pukki.

Toimittajat raiskaavat suomenkieltä niin pahasti, ettei millään ole mitään väliä.

Kissankorkuiset kirjaimet ja kauppa käy; mustetta kuluu ja paperia - jotkut vielä uskovat keltaistakin lehdistöä;=J

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Ostin hiljattain vaimolleni taulun taiteilijalta, joka on maalannut puolet vanhan suomalaisen kivikirkon uusista kuvista.

Taulun nimi on "Rakastunut ritari", Le Chevalier M.

Koska taiteilija oli paikalla näyttelynsä avajaisissa, juttelin hänen kanssaan tovin.

Hän sekä teititteli että kutsui minua toistuvasti sanoin "hyvä herra".

Taiteilija ei ollut olemukseltaan sen tyyppinen, että olisin odottanut hänen teitittelevän minua, joka myöskään en ollut olemukseltani sen tyyppinen, että olisin odottanut teitittelyä.

Ai että minä nautin.
Ja mielestäni myöskin taiteilija nautti.

Me rakastuneet ritarit (Les Chevalieres M.)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mikä Kuutti Lavosen olemuksessa antaisi aiheen odottaa sinuttelua?

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Liian vaikea kysymys vastattavaksi ja jopa tehtäväksi.

Pekka Manner

Siinäpä se, Suomessa eikä oikein koko maailmassa ole yhtään niin "arvokasta" ihmistä että häntä pitäisi teititellä. Olemme nykyään kaikki "roistoja" enemmän tai vähemmän.

Kalevi Kantele

Ystäväni, joka työskenteli Bundestagissa, kertoi kuinka demarikansanedustajat olivat päättäneet joskus 80-luvun alkupuolella sinutella toisiaan. Bundestagin helikopterilentäjä oli kertonut ystävälleni, että ennen päätöstä kansanedustajat olivat käyttäytyneet kohteliaasti ja arvokkaasti, mutta päätöksen jälkeen demarit olivat kiistellet ja tapelleet yhtenään.

Luin taannoin anekdootin Kekkosesta ja prinssi Bertilistä. Herrat olivat viettäneet kosteahkoa iltaa. Illan päätteeksi joskus yhden maissa yöllä he olivat lähettäneet tiedotusvälineille tiedotteen. Sen mukaan "pitkien ja vaikeiden neuvotteluiden jälkeen pääsimme sopimukseen sinunkaupoista". Herroilla mahtoi olla hauskaa.

Jari-Pekka Vuorela

Suomen SDP teki jo 70-luvulla oikein puoluekokouspäätöksen siitä, että jäsenet sinuttelevat toisiaan. Enpä usko, että tällä on ollut vaikutusta esimerkiksi Timo Rädyn ja Hilkka Ahteen suhteeseen.

Sekä blogikeskustelut että puoluekokouspäätökset tällaisesta aiheesta osoittavat tiettyä epätoivoa. Kun oikeat asiat ovat käyneet liian monimutkaisiksi, lässytetään tällaisesta kehityssuunnasta, jolle kukaan ei taatusti voi mitään.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Meillä taannoin kollektiivisesti päätettiin, että Helatorstai poistuu ja siirtyy viikonlopuksi. Tuntui hupaisalta, kun meillä tavallaan pohdittiin työryhmässä "allakkateknisenä kysymyksenä" taivaaseenastumispäivän siirtämistä... Sitten palattiin vanhaan.
Isommassa joukossa itseluottamuskin saattaa kasvaa uusiin mittoihin.

tourette '

Teitittelyn hävittämisen myötä hukataan käyttökelpoinen kanssakäymisen taso. Teititellen on mahdollista luoda turvallinen etäisyys tietynlaisten asioiden ympärille ja asettaa selkeä vaatimus kanssakäymisen kunnioittavuudelle ja toisen osapuolen huomioimiselle. Se on molemminpuolinen sopimus ja sen pitäisi hyödyttää molempia osapuolia.

Todella rikkaissa kulttuureissa, kuten vaikkapa saksalaisessa tai venäläisessä, on puhuttelumuotoja teitittelyn ohella vielä lisää ja pienillä nyansseilla on mahdollista viestiä erittäin runsaita, hienovaraisia merkityksiä. Ilman näitä mahdollisuuksia olisi kieli ja ihmisten kanssakäyminen köyhempää ja vivahteettomampaa.

Kuka siitä hyötyisi?

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Hei sie Virmavirta ja kaikki työ teitittelijät. Ollaako myö karjalaiset jotenkii hmmm... no joo vähän sellassii? Kun myö tupataa, mie mukkaanlukien, sinuttelemaa vähä kaikkii.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Ette oo vähän sellasii, vaa iha mukavii ihmisii.

Minä ainakin tykkään kun minua sinutellaan... tulee niin kovin tyttömäinen olo!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Miule tul mielee yks tapaus yheksäkymmentluvult. Ahtisaare Martti, Viipurist syntysii, valittii resitentiks ja hää sit tek maakuntamatka Etelä-Karjalaa.

Täkäläine vähä vanhemp mies män Ahtisaare juttusile ja sano jotekii sil viisii jot:

"Mie oo tottunt sinuttelemaa kaikkii, mut siule herra resitentti mie sano jot 'työ'."

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Hyvät tavat, mm.kohtelias teitittely, kannattaisi oppia jo nuorena, ettei sitten törmäile suu auki vaihto-oppilaana Euroopassa. Amerikassa oppilaani lähestyivät aina mukanaan sana Sir, vaikka olin itsekin silloin aika nuori. Koodi toimii hyvin kaikissa tilanteissa, bussikuskista presidenttiin, mikä sekin on hyvin merkittävä asia.

Tällaisesta tapakulttuurista olen kotimaassakin kernaasti antanut nuorelle työntekijälle ja hänen esimiehelleen positiivista palautetta, vaikka meillä voikin sinutella aika vapaasti. Terv. Seppo Saari

Keijo Perälä

Kehitys edistyy Keski-Euroopassa uskomattoman hitaasti näissä puhutteluasioissa. Ei vain teitittely vaan jotkin muutkin taantumukselliset puhetavat elävät sitkeästi, vaikka ne meillä on olleet jo kauan kiellettyjä. Jos meillä nimittää jotakuta sairaanhoitajattareksi, taitaa joutua ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta saksalaiset kutsuvat pääministeriäänkin tittelillä Kanzlerin, siis kansleritar. Saksassa ei ole häpeä olla nainen.

Pentti Järvi

Ruotsissa miespuolinen sairaanhoitaja = sjuksköterska.

Käyttäjän juhojuho kuva
jukka juhola

Teitittelyssä/teitittelemättömyydessä paljastuu ihmisen sivistys. Hyvän kotikasvatuksen saaneelle teitittely on luontevaa. Erityisesti vanhempia ihmisiä on kohteliasta teititellä. Silloin kun sinunkaupat on tehty niin tilanne on toinen.

Ari Ohvo

Itse olen mieltänyt teitittelyn nuorten kunnioitukseksi vanhempia kohtaan. Vaikka vanhemmat ihmiset näivettyvät fyysisesti, voivat he iloita että ovat saavuttaneet vanhan iän ja voivat iloita elämänsä saavutuksista vaikkeivat fyysisesti olekkaan enää yhtä kunnossa kuin ennen. He ovat arvokkaalla elämällään saavuttaneet nuorten kunnioituksen. Toisaalta teititeltäväksi pääseminen edellyttää myös vanhemmalta ihmiseltä arvokasta käytöstä.