Kävin alkuviikosta Tallinnassa. Vanhan kaupungin tunnelma on nyt parhaimmillaan, turistit pitävät pakkasta, kaduilla ja kapakoissa on rauhallista.
Tapasin monia virolaisia vaikuttajia, kun osallistuin Postimees-lehden järjestämälle Viron mielipidevaikuttajien lounaalle, alustajana komissaari Siim Kallas. Hän esiintyi myös ensimmäisessä lounastilaisuudessa kymmenen vuotta sitten, kun Viro oli juuri liittynyt Euroopan Unioniin.
Postimees-lehden kolumnistina minäkin olen ollut mukana alusta alkaen.
Joskus ennen sanottiin, että Suomessa kaikki suuri tapahtuu presidentinvaalien yhteydessä. Suurista linjaratkaisuista yksi esimerkki on P.E. Svinhufvudin valinta vuonna 1931. Ukko-Pekan voittaessa Ståhlbergin äänin 151-149 katkaistiin äärioikeiston vauhdissa oleva nousu. Mäntsälän miehet, lähtekää kotiin, sanoi Ukko-Pekka radiopuheessa Mäntsälään kokoontuneille kapinallisille. Se muistetaan vieläkin.
Etelän mediasta voi päätellä, että
keskustan edessä on katastrofi, koska puolueen käteen
presidentinvaaleissa on jäämässä Musta Pekka, Paavo Väyrynen.
Jalasmökistä alkaen ovat kaikki Väyrysen konstit vuosikymmenien
varrelta taas alkaneet elää palstoilla.
Totuus on kuitenkin rivien välissä.
Paavo Väyrynen on hyvä ja kokenut ehdokas, mutta pyrky on suurempi
kuin noste. Siksi uskottavuus rapisee ja hänestä tulee vitsi.
Vähiten sille voi suuren egon Väyrynen itse.