Kävin alkuviikosta Tallinnassa. Vanhan kaupungin tunnelma on nyt parhaimmillaan, turistit pitävät pakkasta, kaduilla ja kapakoissa on rauhallista.
Tapasin monia virolaisia vaikuttajia, kun osallistuin Postimees-lehden järjestämälle Viron mielipidevaikuttajien lounaalle, alustajana komissaari Siim Kallas. Hän esiintyi myös ensimmäisessä lounastilaisuudessa kymmenen vuotta sitten, kun Viro oli juuri liittynyt Euroopan Unioniin.
Postimees-lehden kolumnistina minäkin olen ollut mukana alusta alkaen.
Kreikka pysyy otsikoissa, vaikka Eurooppa hyväksyy jo "EU:n laajennetun tukivälineen". Kreikkalaiset eivät enää pysy kaduilla, vaan valtaavat ministeriöitä vastalauseena yrityksille tervehdyttää maan taloutta. Maalla onkin perspektiiviä velkasaneerauksiin.
Ensimmäinen tehtiin vuonna 300 ennen Kristuksen syntymää, kun kymmenen kaupunkivaltiota oli sotinut itsensä konkurssiin. Euroopasta on turha etsiä voimaa, joka sellaisen lillerin lallerin parantais.
Tällä viikolla vietetään Ulkopoliittisen Insituutin, UPI:n 50-vuotisjuhlaa. Instituutin historia on oleellinen osa Suomen ulkopolitiikan kehitystä, vaikkei sitä tyhmempi heti huomaa.
UPI perustettiin Paasikiviseuran kylkeen levittämään Paasikiven-Kekkosen linjan ilosanomaa. Tutkimuksesta toivottiin vakuuttavuutta, ja ajan mittaan tutkimusta alettiinkin harjoittaa. Suhteitakin solmittiin, ennen muuta Pohjoismaihin, Neuvostoliiton IMEMOON ja Washingtonin East-West insituuttiin. Jo varhain alettiin julkaista Ulkopolitiikka-lehteä. Se on yhä tärkeä lehti.
Nyt muistellaan 20 vuoden takaisin
elokuun päiviä, jolloin Viro itsenäistyi uudelleen. Baltian maiden
itsenäisyysjulistukset olivat osa Euroopan suurta murrosta, joka
kylläkin oli alkanut jo paljon aiemmin. Virokin oli antanut
suvereenisuusjulistuksen jo 16.11.1988. Sen pohjalta aloitettu
Neuvostoliiton ja Viron suhteiden uudelleen järjestely oli pahasti
kesken.
Nyt kun ollaan maailmanmestareita ja Portugali on pelastettu, on Suomen vuoro. Keskiviikkona alkavat hallitusneuvottelut. Vaikka peli on vielä monelta kohdin auki, aletaan jo nähdä, mitä kaikkien aikojen - tai sanoisinko urheilutoimittajien kielellä historiallisesta - vaalituloksesta on oikein jäljellä. Toivottavasti hallitusneuvottelut onnistuvat paremmin kuin euroviisut.
28. tammikuuta tulee kuluneeksi 60 vuotta Suomen marsalkka Mannerheimin kuolemasta.
Muistan hyvin, kuinka isäni lähti saattamaan ylipäällikköään viimeiselle matkalle. Siinä oli jotakin kohtalonomaista, lapsikin aisti aikakauden muutoksen. Isäni kuului ikäpolveen, joka Marskin jalanjäljissä rakensi uudelleen Suomen.
Naton Lissabonin kokousta on seurattu
Suomessa valtion terävimmin turvallisuuspoliittisen johdon voimin ja
viisaimpien kommentaattoreiden ajatuksin läheltä. Silti
kommenteissa näkyy kaksi perustavaa virhepäätelmää.
Onneksi ei enempää, voisi kokemuksen
ääni sanoa.